Lue keskustelun säännöt.
Miksi mennä avoliittoon avioliiton sijaan?
15.05.2020 |
Yhä useamman suomalaisen on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että avioliitto olisi yhteiselämän muotona avoliittoa parempi. Avioliittoa pidetään usein vanhentuneena ja kahlehtivana instituutiona, kun taas avoliiton katsotaan heijastavan nykyihmisen uutta itsenäisyyttä ja oikeutta päättää itse omista asioistaan.
Tässä lehtisessä käsitellään asioita, jotka osoittavat, ettei avoliittoon muuttaminen ole sittenkään niin ongelmatonta kuin monet kuvittelevat. Sitä harkitsevilla saattaa olla monta hyvää ja käytännöllistä syytä muuttaa saman katon alle, mutta riittääkö se? Ovatko he pohtineet perusteellisesti myös niitä seikkoja, jotka puhuvat avoliittoa vastaan?
https://tosirakkausodottaa.blogspot.com/p/7-avoliitto-miksipa-ei.html
Kommentit (70)
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Etkö pärjää yksin, vai mikä tuossa on ongelmana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Pahimmassa tapauksessa avoleskelle ei anneta päätösvaltaa puolison hautajaisten suhteen, ei päästetä hyvästelemään ensimmäisenä, ei jätetä ainuttakaan puolison omistamaa tavaraa muistoksi. Tällainen tilanne on ikävä kyllä tullut nähtyä.
Niin? Mitä sitten? Itseäni eivät ihmisten rituaalileikit ainakaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Pahimmassa tapauksessa avoleskelle ei anneta päätösvaltaa puolison hautajaisten suhteen, ei päästetä hyvästelemään ensimmäisenä, ei jätetä ainuttakaan puolison omistamaa tavaraa muistoksi. Tällainen tilanne on ikävä kyllä tullut nähtyä.
Mutta se on oma valinta! Olen itse avoliitossa ja tiedostan tuon erittäin hyvin. Silti en halua vaihtaa tätä suhdetta juridisesti taloudelliseksi sopimukseksi verrattavaan avioliittoon. Kun kuolen, lapseni perivät minut ilman, että joutuvat miettimään mitään lesken osuutta tai hallintaoikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ostaisi sikaa säkissä.
Olen erittäin seksuaalinen ihminen, kyllä seksuaalinen yhteensopivuus pitää tarkistaa hyvin ennen kuin suhde menee vakavaksi.
On hirveää kärsiä vuosien päästä sydänsurusta kun selviää, ettei sovita vällyjen väliin ollenkaan, kokemusta on.
Nää seksuaalisuustyypit on hauskoja... Itse juoksen naurua pidätellen karkuun kun joku sanoo olevansa hyvin seksuaalinen ihminen. Jooo, ihan vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi mennä naimisiin. Pitää täytellä jotain lappuja maistraattiin. En oikeastaan osaisi edes mennä naimisiin. Taitaa olla tehty liian vaikeaksi koko naimisiin juttu.
Vaimon sukunimi kyllä kelpaisi. Vaimo joskus parikymmentävuotta sitten tokaisi että menee jos onnistun selvittämään miten naimisiin mennään.
Ei ole oikein ollut kiinnostusta ja tavallaan me ollaan jo mutta ei olla valtion tai minkään uskonnon mukaan.
Minusta tuntuu että naimisissa olo on vähän uskovaista hommaa ja uskovainen homma on vähän vammasta must.
Maistraatissa vihkiminen kestää ehkä viisi minuuttia, jos sitäkään. Sitä ennen pitää tilata esteettömyystodistus väestötietojärjestelmästä. Ei ole vaikea homma, mutta sinun ei tosiaan varmaan kannata mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan halunnut lapsia ja mieheni ei halunnut naimisiin niin se oli selvää ettei lapsia tarvinnut tehdä. En tee lapsia avoliitoon ja mies ei halunnut avioliittoon niin oli selvää ettemme halua lapsia ollenkaan ja elämme avoliitossa näin loppuelämämme. Lapsia ei tule avoliittoon ja hän sai häipyä jos ei ehdot kelvannut mutta ei häipynyt. Hänellä oli nelikymppisenä ikäkriisi ja kotona en nähnyt häntä juurikaan muuta kuin vaatteitaan vaihtamassa ja suihkussa käymässä. En tiedä missä luuhasi tai oliko joku suhde mutta en välittänyt siitä ja hoisin kodin. Ajattelin että routa porsaan kotiin ajaa ja niinhän olin oikeassa. Hän sitten päissään valitti minulle ettei ole oikein vientiä naisten suhteen niin ettei kelpaa kenellekkään vaikka oli parhaansa yrittänyt. Ja hän yritti silmieni edessä iskeä vieraidenkin naista niin sai riittää ne vieraat että menköön muualle muttei minun silmieni edessä. En ole mikään romanttinen luonne niin en tarvitse mitään lässynlässyn suhdetta niin että järki suhde käy ihan hyvin. Kuuskymmppinen mieheni onkin jo luopunut ajatuksesta vaihtaa kumppania ja tyytyy järki suhteeseen kanssani. Vanhana on parempi elää kimpassa kuin ihan yksin turvattomana. Parisuhteessa on parempi elää loppuelämäänsä kuin ihan yksin. Vaatii vain kompromisseja ei sen enempää. Kummallakin saa olla omat harrastuksensa ja niin pitääkin olla niin ettei ne tarvitse olla samoja.
Onko monille hyvinkin vieras ajatus, ettei tarvitse tai halua mitään muilta, mitään mitä ei ole itse hankkinut? Ts. pärjää omillaan? Kun itseäni ihmetyttää, että niin monet ajattelevat oikeudekseen toisen omaisuutta, vain koska on yhdessä eletty? Vai onko vaan vaikeaa kieltäytyä omaisuudesta joka on valtion siunauksella käden ulottuvilla? Selittäkää konseptia? Kyllä, huomioin yhteisen asunnon, eikö sitä puolikasta, jota ei ole itse lyhentänyt, voi ihan rahalla lunastaa? Tai muuttaa halvempaan? Moni taitaa olla suhteessa ja etenkin mennä avioon, jotta mahdollistuu elämäntyyli, johon ei yksin olisi varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi mennä naimisiin. Pitää täytellä jotain lappuja maistraattiin. En oikeastaan osaisi edes mennä naimisiin. Taitaa olla tehty liian vaikeaksi koko naimisiin juttu.
Vaimon sukunimi kyllä kelpaisi. Vaimo joskus parikymmentävuotta sitten tokaisi että menee jos onnistun selvittämään miten naimisiin mennään.
Ei ole oikein ollut kiinnostusta ja tavallaan me ollaan jo mutta ei olla valtion tai minkään uskonnon mukaan.
Minusta tuntuu että naimisissa olo on vähän uskovaista hommaa ja uskovainen homma on vähän vammasta must.
Jotain vikaa sinussa on, jos et osaa edes googlata maistraatin sivuja esiin. Minuutissa selvittäisit koko homman, jos kiinnostaa. Avioliitto on juridinen sopimus ja sen edut tulevat esiin puolison kuollessa.
En halua naimisiin. Olen sen verran kyyninen ja pessimisti ihmisten suhteen. Avoliitosta on helpompi lähteä jos (ja usein kun) homma menee pieleen. Lapsia ja varallisuutta ei kummallakaan pahemmin ole eikä tulekaan olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi mennä naimisiin. Pitää täytellä jotain lappuja maistraattiin. En oikeastaan osaisi edes mennä naimisiin. Taitaa olla tehty liian vaikeaksi koko naimisiin juttu.
Vaimon sukunimi kyllä kelpaisi. Vaimo joskus parikymmentävuotta sitten tokaisi että menee jos onnistun selvittämään miten naimisiin mennään.
Ei ole oikein ollut kiinnostusta ja tavallaan me ollaan jo mutta ei olla valtion tai minkään uskonnon mukaan.
Minusta tuntuu että naimisissa olo on vähän uskovaista hommaa ja uskovainen homma on vähän vammasta must.
Maistraatissa vihkiminen kestää ehkä viisi minuuttia, jos sitäkään. Sitä ennen pitää tilata esteettömyystodistus väestötietojärjestelmästä. Ei ole vaikea homma, mutta sinun ei tosiaan varmaan kannata mennä naimisiin.
Oman kokemukseni perusteella siihen viiteen minuuttiin sisältyy myös henkkareiden tarkistaminen ja allekirjoitukset.
Vierailija kirjoitti:
Kerran olen naimisissa ollut, toista kertaa ei tule. Oma tupa, oma lupa, en muuta edes avoliittoon.
Sama homma, kerta riittää. Nyt on mukavaa, kun nykyisen tapailukumppanin kanssa on omat asunnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on ilmeisesti romahtanut suosiossaan nuorten, kouluttamattomien ja ei varakkaiden ihmisten keskuudessa. Hyväosaiset avioituvat edelleen. Itse pidän avioliittoa erittäin tärkeänä osana yhteiskuntaa ja elämääni. Olen kertaalleen jo jäänyt leskeksi ja olin äärimmäisen onnellinen, että jäin leskeksi juuri avioliitosta. Ei tarvinnut antaa puolikasta kaksiota appivanhemmille, vaan perin sen itse. Nyt olen uusissa naimisissa. Lapsen isyyttä ei tarvinnut tunnustaa, raha-asiat ovat täysin yhteisiä ja perheen yhtenäisyyttä ei kyseenalaisteta missään instanssissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asuttiin avoliitossa 10v ennenkuin mentiin naimisiin. Naimisiin mentiin juridisista syistä, olemme nyt mm toistemme päätäntävaltaiset lähiomaiset, jos jotain ikävää tapahtuisi. Lesken-oikeudet ovat nyt myös kiistattomat. Suosittelen avoliitoa ennen avioliittoa, jos sukset menee ristiin on ero helpompi.
Tuon lähiomaisen voi ilmoittaa muutenkin, esim. terveydenhuollossa se kysytään. Moni muuttaa sen myös avioliiton ollessa voimassa jos on ero tulossa/harkinta-aika.
Niin voi, minä olin kaverini lähiomainen eikä hänen sukulaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan avioliittoon, ei koskaan edes avoliittoon. Omasta asunnosta en luovu enää koskaan, oli ukko tai ei. Mieluiten ei edes sitä ukkoa riippakivenä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ilmeisesti romahtanut suosiossaan nuorten, kouluttamattomien ja ei varakkaiden ihmisten keskuudessa. Hyväosaiset avioituvat edelleen. Itse pidän avioliittoa erittäin tärkeänä osana yhteiskuntaa ja elämääni. Olen kertaalleen jo jäänyt leskeksi ja olin äärimmäisen onnellinen, että jäin leskeksi juuri avioliitosta. Ei tarvinnut antaa puolikasta kaksiota appivanhemmille, vaan perin sen itse. Nyt olen uusissa naimisissa. Lapsen isyyttä ei tarvinnut tunnustaa, raha-asiat ovat täysin yhteisiä ja perheen yhtenäisyyttä ei kyseenalaisteta missään instanssissa.
Leski ei peri mitään ilman testamenttia. Sen varaan ei siis kannata laskea. Oikeasti, tarkistakaa nyt asiat ennen kuin höpötätte ihan mitä sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ilmeisesti romahtanut suosiossaan nuorten, kouluttamattomien ja ei varakkaiden ihmisten keskuudessa. Hyväosaiset avioituvat edelleen. Itse pidän avioliittoa erittäin tärkeänä osana yhteiskuntaa ja elämääni. Olen kertaalleen jo jäänyt leskeksi ja olin äärimmäisen onnellinen, että jäin leskeksi juuri avioliitosta. Ei tarvinnut antaa puolikasta kaksiota appivanhemmille, vaan perin sen itse. Nyt olen uusissa naimisissa. Lapsen isyyttä ei tarvinnut tunnustaa, raha-asiat ovat täysin yhteisiä ja perheen yhtenäisyyttä ei kyseenalaisteta missään instanssissa.
Leski ei peri mitään ilman testamenttia. Sen varaan ei siis kannata laskea. Oikeasti, tarkistakaa nyt asiat ennen kuin höpötätte ihan mitä sattuu.
Avioleski perii, ellei kuolleella ole rintaperillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ilmeisesti romahtanut suosiossaan nuorten, kouluttamattomien ja ei varakkaiden ihmisten keskuudessa. Hyväosaiset avioituvat edelleen. Itse pidän avioliittoa erittäin tärkeänä osana yhteiskuntaa ja elämääni. Olen kertaalleen jo jäänyt leskeksi ja olin äärimmäisen onnellinen, että jäin leskeksi juuri avioliitosta. Ei tarvinnut antaa puolikasta kaksiota appivanhemmille, vaan perin sen itse. Nyt olen uusissa naimisissa. Lapsen isyyttä ei tarvinnut tunnustaa, raha-asiat ovat täysin yhteisiä ja perheen yhtenäisyyttä ei kyseenalaisteta missään instanssissa.
Leski ei peri mitään ilman testamenttia. Sen varaan ei siis kannata laskea. Oikeasti, tarkistakaa nyt asiat ennen kuin höpötätte ihan mitä sattuu.
Avioleski perii, ellei kuolleella ole rintaperillisiä.
Avioleski perii puolisonsa, jos ei ole rintaperillisä. Avoleski ei saa mitään, vaan edesmenneen perii tämän vanhemmat ja sisarukset. Olisi aika ikävää menettää vaikka puolet asunnostaan tällä tavoin.
Jo pelkästään leskeneläkkeen takia kannattaa. Äidilläni on oma eläke melko vaatimaton, mutta sen päälle tuleva 900e/kk leskeneläkettä tekee elämän mukavaksi.
Ei koske uudistuksen jälkeen 1975 ja myöhemmin syntyneitä. Voisi kyllä poistaa vanhemmiltakin - kummallinen jäänne siipeilijänaisten aikakaudelta.
No ne on just ne kaksi syytä, joilla ei ole minun parisuhteissani mitään merkitystä.