Lue keskustelun säännöt.
Miksi mennä avoliittoon avioliiton sijaan?
15.05.2020 |
Yhä useamman suomalaisen on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että avioliitto olisi yhteiselämän muotona avoliittoa parempi. Avioliittoa pidetään usein vanhentuneena ja kahlehtivana instituutiona, kun taas avoliiton katsotaan heijastavan nykyihmisen uutta itsenäisyyttä ja oikeutta päättää itse omista asioistaan.
Tässä lehtisessä käsitellään asioita, jotka osoittavat, ettei avoliittoon muuttaminen ole sittenkään niin ongelmatonta kuin monet kuvittelevat. Sitä harkitsevilla saattaa olla monta hyvää ja käytännöllistä syytä muuttaa saman katon alle, mutta riittääkö se? Ovatko he pohtineet perusteellisesti myös niitä seikkoja, jotka puhuvat avoliittoa vastaan?
https://tosirakkausodottaa.blogspot.com/p/7-avoliitto-miksipa-ei.html
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske uudistuksen jälkeen 1975 ja myöhemmin syntyneitä. Voisi kyllä poistaa vanhemmiltakin - kummallinen jäänne siipeilijänaisten aikakaudelta.
Vielä 1960-luvulla nainen sai naimisiin mentyä valita, irtisanoutuuko itse vai irtisanooko työnantaja. Viimeistään raskaaksi tullessaan naisen piti lopettaa työt. Päivähoitopaikkoja ei ollut, joten käytännössä naisten piti jäädä kotiin. Sitä aikaahan miehet tuntuvat haikailevan takaisin, että naiset olisivat kotona lapsia hoitamassa. Oma äitini ei pärjäisi pienellä eläkkeellään ilman leskeneläkettä. Sitä maksetaan ihan aiheesta.
Höpö höpö. Oma äitini oli 60-luvulla kahdella kerralla 3 kk äitiyslomalla ja palasi sitten töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske uudistuksen jälkeen 1975 ja myöhemmin syntyneitä. Voisi kyllä poistaa vanhemmiltakin - kummallinen jäänne siipeilijänaisten aikakaudelta.
Vielä 1960-luvulla nainen sai naimisiin mentyä valita, irtisanoutuuko itse vai irtisanooko työnantaja. Viimeistään raskaaksi tullessaan naisen piti lopettaa työt. Päivähoitopaikkoja ei ollut, joten käytännössä naisten piti jäädä kotiin. Sitä aikaahan miehet tuntuvat haikailevan takaisin, että naiset olisivat kotona lapsia hoitamassa. Oma äitini ei pärjäisi pienellä eläkkeellään ilman leskeneläkettä. Sitä maksetaan ihan aiheesta.
Höpö höpö. Oma äitini oli 60-luvulla kahdella kerralla 3 kk äitiyslomalla ja palasi sitten töihin.
No minun äiti taas ei. Ei meitä lapsia voinut töihinkään ottaa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko monille hyvinkin vieras ajatus, ettei tarvitse tai halua mitään muilta, mitään mitä ei ole itse hankkinut? Ts. pärjää omillaan? Kun itseäni ihmetyttää, että niin monet ajattelevat oikeudekseen toisen omaisuutta, vain koska on yhdessä eletty? Vai onko vaan vaikeaa kieltäytyä omaisuudesta joka on valtion siunauksella käden ulottuvilla? Selittäkää konseptia? Kyllä, huomioin yhteisen asunnon, eikö sitä puolikasta, jota ei ole itse lyhentänyt, voi ihan rahalla lunastaa? Tai muuttaa halvempaan? Moni taitaa olla suhteessa ja etenkin mennä avioon, jotta mahdollistuu elämäntyyli, johon ei yksin olisi varaa.
Me oltiin aika tasapuolisesti tyhjätaskuja kun mentiin naimisiin, palkat samaa tasoa. Yhteisestä sopimuksesta jäin lapsen kanssa kotiin ja mies jatkoi töissä ja eteni urallaan. Vaikka alussa oltiin tasoissa, niin kotonaolo teki sen etten päässytkään enää takaisin työelämään kun olisin halunnut ja se kotonaolo pitkittyi. Ehdin siinä opiskella kokonaisen AMK-tutkinnonkin joka ei sekään auttanut ja lopulta pääsin aivan hanttihommiin mihin ei tarvita koulutusta. Nyt ollaan tilanteessa jossa oma palkka on luokkaa 2600€/kk ja miehellä 9700€/kk. En väitä etteikö miehen palkka olisi paljolti hänen omaa ansiotaan, mutta kyllä se, että hän on saanut käydä töissä ilman yövalvomisia, elää omassa rytmissään (minä elin lapsen rytmissä), ei ole tarvinnut olla sairaan lapsen takia töistä pois ja on voinut keskittyä uraansa, on ollut osittain minun mahdollistamaa.
Lapsellehan ne rahat loppupeleissä menevät ja jos itse kuolen ensin, niin mies voi vedota lesken tasinkoprevilegiin ja pitää itsellään suuremman omaisuuden. Jos taas mies kuolee ensin, niin kyllä lapselle siinä kohtaa riittää perinnöksi se meidän yhteisen omaisuuden puolikas ja minä pärjään sillä omalla puolikkaallani hyvin kun muutan pienempään asuntoon.
Oma eläkkeeni tulee olemaan pieni, koska olen ollut niin vähän töissä ja sekin pienellä palkalla. Minulle on suureksi avuksi, että miehen kuollessa saan leskeneläkettä varovaisenkin arvion mukaan 1500€/kk. Mies puolestaan ei saa leskeneläkettä jos itse kuolen, koska hänen oma eläkkeensä on hyvä.
Jos nyt itselläni päässä vinksahtaisi niin pahasti, että haluaisin erota rakastamastani puolisosta, niin en todellakaan veisi mennessäni puolta meidän yhteisestä omaisuudesta, vaan paljon kohtuullisemman osan. Uskallan sanoa näin, koska olen nuorena kertaalleen eronnut enkä vienyt kuin omat tavarani, mies sai pitää osakesijoituksensa koskemattomana. Mutta niin kauan kun ollaan perhe, en koe minään riistona, että talous on pitkälti yhteinen. Palkoilla maksetaan juoksevat menot ja miehelle on kuitenkin kertynyt varallisuutta paljon enemmän kuin minulle, vaikka asunto omistetaan 50/50.
Vierailija kirjoitti:
Ei koske uudistuksen jälkeen 1975 ja myöhemmin syntyneitä. Voisi kyllä poistaa vanhemmiltakin - kummallinen jäänne siipeilijänaisten aikakaudelta.
Ei saa koko loppuelämää mutta useamman vuoden kuitenkin. Voin taata että siinä vaiheessa kun pitkäaikainen kumppani kuolee se muutamien vuosienkin leskeneläke helpottaa.
Hauska yksityiskohta tuosta kampanjasta Wikipediassa: "Tosi rakkaus odottaa -lupauksen allekirjoittaneita oli Suomessa vuoden 2002 loppuun mennessä 2 852. Tutkimuksen mukaan 87 prosenttia liikkeeseen liittyneistä on naisia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske uudistuksen jälkeen 1975 ja myöhemmin syntyneitä. Voisi kyllä poistaa vanhemmiltakin - kummallinen jäänne siipeilijänaisten aikakaudelta.
Vielä 1960-luvulla nainen sai naimisiin mentyä valita, irtisanoutuuko itse vai irtisanooko työnantaja. Viimeistään raskaaksi tullessaan naisen piti lopettaa työt. Päivähoitopaikkoja ei ollut, joten käytännössä naisten piti jäädä kotiin. Sitä aikaahan miehet tuntuvat haikailevan takaisin, että naiset olisivat kotona lapsia hoitamassa. Oma äitini ei pärjäisi pienellä eläkkeellään ilman leskeneläkettä. Sitä maksetaan ihan aiheesta.
Höpö höpö. Oma äitini oli 60-luvulla kahdella kerralla 3 kk äitiyslomalla ja palasi sitten töihin.
No minun äiti taas ei. Ei meitä lapsia voinut töihinkään ottaa mukaan.
Ei meitäkään. Meille hommattiin hoitopaikka. Oliko se sun äidille tuntematon käsite?
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Jos vainajalla on lapsia, nämä saavat lakiosuutensa tietysti. Jos lapsia ei ole, aviopuoliso perii koko potin, avopuoliso ei peri mitään, ellei vainaja ole tehnyt testamenttia hänen hyväkseen.
Miksi minun pitäisi periä puolisoni? Olemme yhdessä rakkaudesta, emme rahasta. Meillä on erilliset tilit, tulot, omaisuudet ja velat. Jos puolisoni kuolee ennen minua, niin en minä tähän jää asumaan. Asunto oli hänen, kun tähän muutin, ja hänen suvulleen se jää. Miksi minun pitäisi taloudellisesti hyötyä perimällä tämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske uudistuksen jälkeen 1975 ja myöhemmin syntyneitä. Voisi kyllä poistaa vanhemmiltakin - kummallinen jäänne siipeilijänaisten aikakaudelta.
Vielä 1960-luvulla nainen sai naimisiin mentyä valita, irtisanoutuuko itse vai irtisanooko työnantaja. Viimeistään raskaaksi tullessaan naisen piti lopettaa työt. Päivähoitopaikkoja ei ollut, joten käytännössä naisten piti jäädä kotiin. Sitä aikaahan miehet tuntuvat haikailevan takaisin, että naiset olisivat kotona lapsia hoitamassa. Oma äitini ei pärjäisi pienellä eläkkeellään ilman leskeneläkettä. Sitä maksetaan ihan aiheesta.
Höpö höpö. Oma äitini oli 60-luvulla kahdella kerralla 3 kk äitiyslomalla ja palasi sitten töihin.
No minun äiti taas ei. Ei meitä lapsia voinut töihinkään ottaa mukaan.
Ei meitäkään. Meille hommattiin hoitopaikka. Oliko se sun äidille tuntematon käsite?
Mistä te hoitopaikan saitte? Omalla paikkakunnalla ei ollut kunnallista hoitoa ja yksityinen hoitaja olisi maksanut enemmän mitä äidin palkka. Pienipalkkaisille se oli mahdottomuus. Kun äiti tuli raskaaksi, työnantaja ilmoitti, että työsuhde päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske uudistuksen jälkeen 1975 ja myöhemmin syntyneitä. Voisi kyllä poistaa vanhemmiltakin - kummallinen jäänne siipeilijänaisten aikakaudelta.
Ei saa koko loppuelämää mutta useamman vuoden kuitenkin. Voin taata että siinä vaiheessa kun pitkäaikainen kumppani kuolee se muutamien vuosienkin leskeneläke helpottaa.
Ihan loppuelämän saa, jos on tuota ennen syntynyt. Onneksi olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Jos vainajalla on lapsia, nämä saavat lakiosuutensa tietysti. Jos lapsia ei ole, aviopuoliso perii koko potin, avopuoliso ei peri mitään, ellei vainaja ole tehnyt testamenttia hänen hyväkseen.
Miksi minun pitäisi periä puolisoni? Olemme yhdessä rakkaudesta, emme rahasta. Meillä on erilliset tilit, tulot, omaisuudet ja velat. Jos puolisoni kuolee ennen minua, niin en minä tähän jää asumaan. Asunto oli hänen, kun tähän muutin, ja hänen suvulleen se jää. Miksi minun pitäisi taloudellisesti hyötyä perimällä tämä?
Teidän tilanne on eri mitä monella muulla, joilla ainoa omaisuus on yhdessä ostettu asunto.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske uudistuksen jälkeen 1975 ja myöhemmin syntyneitä. Voisi kyllä poistaa vanhemmiltakin - kummallinen jäänne siipeilijänaisten aikakaudelta.
Vielä 1960-luvulla nainen sai naimisiin mentyä valita, irtisanoutuuko itse vai irtisanooko työnantaja. Viimeistään raskaaksi tullessaan naisen piti lopettaa työt. Päivähoitopaikkoja ei ollut, joten käytännössä naisten piti jäädä kotiin. Sitä aikaahan miehet tuntuvat haikailevan takaisin, että naiset olisivat kotona lapsia hoitamassa. Oma äitini ei pärjäisi pienellä eläkkeellään ilman leskeneläkettä. Sitä maksetaan ihan aiheesta.
Höpö höpö. Oma äitini oli 60-luvulla kahdella kerralla 3 kk äitiyslomalla ja palasi sitten töihin.
No minun äiti taas ei. Ei meitä lapsia voinut töihinkään ottaa mukaan.
Ei meitäkään. Meille hommattiin hoitopaikka. Oliko se sun äidille tuntematon käsite?
Mistä te hoitopaikan saitte? Omalla paikkakunnalla ei ollut kunnallista hoitoa ja yksityinen hoitaja olisi maksanut enemmän mitä äidin palkka. Pienipalkkaisille se oli mahdottomuus. Kun äiti tuli raskaaksi, työnantaja ilmoitti, että työsuhde päättyy.
Oli joitain nuoria typyköitä hoitamassa tai joku naapuri-kotiäiti. Ei mitään valittamista niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske uudistuksen jälkeen 1975 ja myöhemmin syntyneitä. Voisi kyllä poistaa vanhemmiltakin - kummallinen jäänne siipeilijänaisten aikakaudelta.
Ei saa koko loppuelämää mutta useamman vuoden kuitenkin. Voin taata että siinä vaiheessa kun pitkäaikainen kumppani kuolee se muutamien vuosienkin leskeneläke helpottaa.
Ihan loppuelämän saa, jos on tuota ennen syntynyt. Onneksi olen.
Kyllä. Mutta vaikka olisikin syntynyt 1975 tai sen jälkeen niin silti tulevaisuudessakin leskeneläkettä saa 10v ajan vaikka uudistus tulisikin voimaan. Jos leskeneläke olisi esim. 900e/kk niin johan sitä saisi 10 vuodessa 108000e.
Ne jotka avioliitossa olleet yleensä myös avoliitossa saman henkilön kanssa, ap:n aloitus kuulostaa siltä että puhuisi avioliitosta jossa ei eletä saman katon alla mutta ne juridiset paperit yhdessäolosta tärkeintä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan omistaa vain sen minkä olen itse hankkinut ja joka kuuluu minulle entuudestaan. En tarvitse mieheltäni mitään hänen omaansa. Lapsemme perikööt ne. Miksi avioituisimme?
Jos olet avoliitossa ollut 5 vuotta saman henkilön kanssa sinulla samat juridiset oikeudet erotessa toisen omaisuuteen kuin avioliitosta erotessa
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Jos vainajalla on lapsia, nämä saavat lakiosuutensa tietysti. Jos lapsia ei ole, aviopuoliso perii koko potin, avopuoliso ei peri mitään, ellei vainaja ole tehnyt testamenttia hänen hyväkseen.
Miksi minun pitäisi periä puolisoni? Olemme yhdessä rakkaudesta, emme rahasta. Meillä on erilliset tilit, tulot, omaisuudet ja velat. Jos puolisoni kuolee ennen minua, niin en minä tähän jää asumaan. Asunto oli hänen, kun tähän muutin, ja hänen suvulleen se jää. Miksi minun pitäisi taloudellisesti hyötyä perimällä tämä?
Meillä oli 15 vuotta yhteinen talous, koti, elämä. Yhteinen asunto ja asuntolaina. Miksi ihmeessä se asunto olisi kuulunut hänen suvulleen? Eihän hän sukulaistensa kanssa elämäänsä jakanut. T: se aviomiehensä perinyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Puolison kuoltua elossa olevan avopuolison juridinen asema on yhtä hyvä kuin baarituttavan. Siksi on parempi mennä avioon, jos kuitenkin elämä jaetaan ja eletään yhdessä. Avioeron saa ihan riittävän helposti.
Puhut siis lesken oikeudesta jäädä yhteiseen asuntoon, jos on perillisiä. Jos on yhteisiä lapsia, niin miksi heitä ei saisi priorisoida perinnönjaossa? Jos lapseton puoliso tekee testamentin toisen puolison hyväksi, kun muita perillisiä ei ole, niin lähes sama asia, mutta juridisesti eri.
Mitkä ovat konkreettisesti avioliiton juridiset hyödyt? Niitä ei jutusta selvinnyt.
Jos vainajalla on lapsia, nämä saavat lakiosuutensa tietysti. Jos lapsia ei ole, aviopuoliso perii koko potin, avopuoliso ei peri mitään, ellei vainaja ole tehnyt testamenttia hänen hyväkseen.
Miksi minun pitäisi periä puolisoni? Olemme yhdessä rakkaudesta, emme rahasta. Meillä on erilliset tilit, tulot, omaisuudet ja velat. Jos puolisoni kuolee ennen minua, niin en minä tähän jää asumaan. Asunto oli hänen, kun tähän muutin, ja hänen suvulleen se jää. Miksi minun pitäisi taloudellisesti hyötyä perimällä tämä?
Teidän tilanne on eri mitä monella muulla, joilla ainoa omaisuus on yhdessä ostettu asunto.
eri
Niin, yhdessä ostettu asunto.
Kuka hullu menee naimisiin. Jos asiosita ollaan varmoja voidaan tehdä sitten molemminpuolinen testamentti asioiden turvaamiseksi kun toinen puoliso kuolee. Avioliitto on ihan vanhanaikainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ilmeisesti romahtanut suosiossaan nuorten, kouluttamattomien ja ei varakkaiden ihmisten keskuudessa. Hyväosaiset avioituvat edelleen. Itse pidän avioliittoa erittäin tärkeänä osana yhteiskuntaa ja elämääni. Olen kertaalleen jo jäänyt leskeksi ja olin äärimmäisen onnellinen, että jäin leskeksi juuri avioliitosta. Ei tarvinnut antaa puolikasta kaksiota appivanhemmille, vaan perin sen itse. Nyt olen uusissa naimisissa. Lapsen isyyttä ei tarvinnut tunnustaa, raha-asiat ovat täysin yhteisiä ja perheen yhtenäisyyttä ei kyseenalaisteta missään instanssissa.
Leski ei peri mitään ilman testamenttia. Sen varaan ei siis kannata laskea. Oikeasti, tarkistakaa nyt asiat ennen kuin höpötätte ihan mitä sattuu.
Avioleski perii, ellei kuolleella ole rintaperillisiä.
Ei muuten peri edes silloin. Perintö menee ensin 2. perillisryhmään eli vanhemmille ja veljille/ sisaruksille, sitten 3. perillisryhmään eli isovanhemmille. Vasta jos mitään näistä ei ole, leskellä voi olla mahdollisuus periä.
Vielä 1960-luvulla nainen sai naimisiin mentyä valita, irtisanoutuuko itse vai irtisanooko työnantaja. Viimeistään raskaaksi tullessaan naisen piti lopettaa työt. Päivähoitopaikkoja ei ollut, joten käytännössä naisten piti jäädä kotiin. Sitä aikaahan miehet tuntuvat haikailevan takaisin, että naiset olisivat kotona lapsia hoitamassa. Oma äitini ei pärjäisi pienellä eläkkeellään ilman leskeneläkettä. Sitä maksetaan ihan aiheesta.