Onko täällä pitkässä parisuhteessa olevia, jotka asuvat erikseen, eikä ole tarkoitus muuttaa yhteen?
Olen aikuisiän liitossa ja ollut erittäin tyytyväinen nykyiseen suhteeseemme, jossa kummallakin on omat kodit. Suhteen alussa puhuttiin, että pidetään tilanne tällaisena ainakin siihen asti, kunnes kummankin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Mielestäni tämä on toiminut niin hyvin, etten todennäköisesti edes koskaan halua muuttaa mieheni kanssa saman katon alle pysyvästi. Suhde pysyy vireänä, halu toista kohtaa säilyy, yhdessä vietetty aika on todellista läsnäoloa ja laatuaikaa. Silti saa myös reilusti omaa aikaa, joka on minulle introverttinä tärkeää. Ei tarvitse tehdä kompromisseja, eikä tule yhteentörmäyksiä erilaisten piintyneiden tapojan takia.
Miten teillä on suhde toiminut ja miksi ette aio muuttaa yhteen vai onko kuitenkin mielessä jommalla kummalla?
Kommentit (12)
Minä luulin näin, kunnes koronan vuoksi muutin miehen luo väliaikaisesti. Alun kipuilun jälkeen en haluaisi lähteä takaisin omaan kotiin!
Minä. Olemme olleet yhdessä jo kohta 7 vuotta ja molemmilla edelleen omat asunnot. Aluksi ajattelin, että ehkä jossain vaiheessa muutetaan yhteen, mutta tarkemmin ajateltuna tilanne on näin hyvä. Vaikka olemmekin ison osan ajasta yhdessä, on mielestäni hyvä molemmilla ollla oma paikkansa, minne voi vetätyä rauhaan, jos tarve vaatii. Olemme kolmekymppisiä, lapsia ei ole suunnitteilla. Aina välillä tutut kyselevät, että olemmeko jo päättäneet muuttaa yhteen. Sitä tunnutaan pitävän joka suhteen määränpäänä.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin näin, kunnes koronan vuoksi muutin miehen luo väliaikaisesti. Alun kipuilun jälkeen en haluaisi lähteä takaisin omaan kotiin!
Minkä ikäisiä olette ja kuinka pitkään liittonne on kestänyt?
Olemme kohta viisikymppisiä, yhdessä kuusi vuotta, emmekä aio muuttaa yhteen. Mies haluaisi, mutta minä en. Koti on minulle oman rauhan ja keskittymisen ja itsenäisyyden paikka, enkä halua jakaa sitä.
Monet muuttaa yhteen taloudellisista syistä.
Yhdessäasumisessa tulee ajansaatossa usein se naisen huono asema parisuhteessa näkyviin.
Vaikka ei olisi yhteisiä lapsiakaan aletaan olettaa, että otat esimerkiksi jokapäiväisen vastuun miehen ruokinnasta ja jääkaapin sisällöstä.
Ruoka on niin kallista, että nainen pystyy poikkeuksetta elämään halvemmin, kun ei päästä miestä kotiinsa asumaan.
Kun mies tulee naisen asunnolle välillä auttelemaan, mikä on todella arvostettavaa, niin tekee sitten hyvät ruoat ja kunnon seksiä. Kun et asu yhdessä, et muutu päivänselvyydeksi ja saa sitä omituista "velkataakkaa" harteillesi.
Ollaan viisikymppisiä, viisi vuotta nyt yhdessä. On asuttu erillään koska kotona vielä teinejä. Alan olla sitä mieltä, etten enää halua miestä kotiini, koska minun tarpeet jäävät aina vähän jalkoihin, jos ei ole vaihtoehtoa että lähden kotiin. Ja tämä kaikella rakkaudella, mutta kokemukseni mukaan hyvätkin miehet ovat vähän sokeita muiden tarpeille, ja omat heillä on päällimmäisinä. Niin voin sitten valita, milloin käytän energiaani muihin ihmisiin ja milloin itselleni. Vaikka myisin asuntoni, muuttaisin vain pienempään mutta ihan omaan.
Ei ole tarkoitus muuttaa yhteen. Olen 41v ja teini-ikäisiä lapsi asuu vielä kotona. Mies on paljon vanhempi ja eläkkeellä. Olen kerrostaloasuja, mies asuu maalla omassa talossa. Yhteisasuminen ei tule onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet muuttaa yhteen taloudellisista syistä.
Yhdessäasumisessa tulee ajansaatossa usein se naisen huono asema parisuhteessa näkyviin.
Vaikka ei olisi yhteisiä lapsiakaan aletaan olettaa, että otat esimerkiksi jokapäiväisen vastuun miehen ruokinnasta ja jääkaapin sisällöstä.
Ruoka on niin kallista, että nainen pystyy poikkeuksetta elämään halvemmin, kun ei päästä miestä kotiinsa asumaan.
Kun mies tulee naisen asunnolle välillä auttelemaan, mikä on todella arvostettavaa, niin tekee sitten hyvät ruoat ja kunnon seksiä. Kun et asu yhdessä, et muutu päivänselvyydeksi ja saa sitä omituista "velkataakkaa" harteillesi.
Tässä on hyviä pointteja. Pitää paikkansa.
Minulla mies kävi syömässä ja samalla peseytyikin, vaikka emme asuneet yhdessä. Tilanne oli todella ärsyttävä, koska mies tuntui käyvän vähän nii kuin "vierailulla", eli ei maksanut näistä eduista mitään. Itse olin hyvin pienituloinen, mutta kestin tätä hammasta purren yli 10 vuotta. Ero tuli sitten miehen muiden suhteiden takia. Niille kun on hyvin aikaa ja mahdollisuutta, kun ei asuta yhdessä.
Muutamme yhteen, kunhan löydämme sopivan talon. Me ollaan melki viiskymppisiä, lapset aikuisia, mutta halutaan oma talo. Liittyy ammatteihin.
Olen kokenut jo pitkän avioliiton ja ydinperhesuhteen, enkä kaipaa sellaista enää. ap