Mies jätti ja tarjosi ystävyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on just niin tyypillistä miehiltä. Halutaan pysyä kavereina ja sitten esitetään hyvää jätkää kun on erottu kavereina.

Mun ensimmäinen mies ilmoitti haluavansa "omaa aikaa". Muutaman viikon päästä ilmoitti että haluaa meidän olevan enää "ystäviä" ja että suhde on nyt loppu. Oltiin kihloissa ja menossa naimisiin. Olin että mit vit? No sillä oli ollut jo toinen nainen useamman kuukauden, selvisi minulle melkein heti eron jälkeen. Koskaan ei mulle myöntänyt pettäneensä. Enpä ole hänen kanssaan ollut missään tekemisissä eron jälkeen, erosimme vuonna 1996.  Tämä mies kyselee välillä kuulumisia veljeltäni ja veljeni vaan sanoo, että hengissä olen :) En ymmärrä, mitä hänen takamustaan kaivelee enää 24 vuoden jälkeen.

Nykyinen aviomies 20 vuoden ajalta ilmoitti muutama kuukausi sitten, että ei enää rakasta. What? Ei koskaan ole ollut riitoja, paitsi silloin joskus kun mies petti 10 vuotta sitten ja annoin tyhmyyttäni anteeksi (lasten vuoksi). Käsin miestä laittamaan erohakemuksen vireille niin saadaan ositus käyntiin. Haluaa kuulemma aikaa eikä halua laittaa erohakemusta. Jahas. Taas sama sonta käsissä. 

Kait sentään sanoit että mies saa etsiä itselleen uuden majapaikan? Ilmeisesti odottaa että sinä haet eron ja hän voi esittää uhria.

Käskin hankkimaan itselleen asunnon, mutta vuokran maksuun en osallistu ja toisaalta vuokraa ei saa maksaa yhteiseltä taloustililtä, koska taloustilin raha on tarkoitutettu kuukauden yhteisiin perheen menoihin (ruoka, lasten vaatteet, lasten muut menot jne). Ei ollut kuulemma hyvä idea joten ei mies tuosta ole ilmeisesti edes muuttamassa.

Mä kans luulen, että mies odottaa mun nyt sitten hakevan eroa. Aika paska tyyli, koska hän itse ilmoitti että ei rakasta ja sen perusteella nyt sitten mun pitäisi hakea eroa vaikka en ole koskaan edes miettinyt eroa. Eikö tämä ole teistä outoa miehen suunnalta?

Olen myös miettinyt, että koska meillä ei ole oikeasti mitään riitoja tai erimielisyyksiä niin pitäisiköhän mun vaan jatkaa kuten tähän asti ja katsoa kuinka pitkään mies kestää tätä ja laittaa erohakemuksen?

Lapset ei tästä kärsi, koska meillä ei oikeasti riidellä ja elämä on oikeasti "normaalia". Omat tunteeni meni jo silloin kun mies 10 vuotta sitten petti joten mulle on ihan sama elänkö miehen kanssa samassa talossa vai en tunteiden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on just niin tyypillistä miehiltä. Halutaan pysyä kavereina ja sitten esitetään hyvää jätkää kun on erottu kavereina.

Mun ensimmäinen mies ilmoitti haluavansa "omaa aikaa". Muutaman viikon päästä ilmoitti että haluaa meidän olevan enää "ystäviä" ja että suhde on nyt loppu. Oltiin kihloissa ja menossa naimisiin. Olin että mit vit? No sillä oli ollut jo toinen nainen useamman kuukauden, selvisi minulle melkein heti eron jälkeen. Koskaan ei mulle myöntänyt pettäneensä. Enpä ole hänen kanssaan ollut missään tekemisissä eron jälkeen, erosimme vuonna 1996.  Tämä mies kyselee välillä kuulumisia veljeltäni ja veljeni vaan sanoo, että hengissä olen :) En ymmärrä, mitä hänen takamustaan kaivelee enää 24 vuoden jälkeen.

Nykyinen aviomies 20 vuoden ajalta ilmoitti muutama kuukausi sitten, että ei enää rakasta. What? Ei koskaan ole ollut riitoja, paitsi silloin joskus kun mies petti 10 vuotta sitten ja annoin tyhmyyttäni anteeksi (lasten vuoksi). Käsin miestä laittamaan erohakemuksen vireille niin saadaan ositus käyntiin. Haluaa kuulemma aikaa eikä halua laittaa erohakemusta. Jahas. Taas sama sonta käsissä. 

Kait sentään sanoit että mies saa etsiä itselleen uuden majapaikan? Ilmeisesti odottaa että sinä haet eron ja hän voi esittää uhria.

Käskin hankkimaan itselleen asunnon, mutta vuokran maksuun en osallistu ja toisaalta vuokraa ei saa maksaa yhteiseltä taloustililtä, koska taloustilin raha on tarkoitutettu kuukauden yhteisiin perheen menoihin (ruoka, lasten vaatteet, lasten muut menot jne). Ei ollut kuulemma hyvä idea joten ei mies tuosta ole ilmeisesti edes muuttamassa.

Mä kans luulen, että mies odottaa mun nyt sitten hakevan eroa. Aika paska tyyli, koska hän itse ilmoitti että ei rakasta ja sen perusteella nyt sitten mun pitäisi hakea eroa vaikka en ole koskaan edes miettinyt eroa. Eikö tämä ole teistä outoa miehen suunnalta?

Olen myös miettinyt, että koska meillä ei ole oikeasti mitään riitoja tai erimielisyyksiä niin pitäisiköhän mun vaan jatkaa kuten tähän asti ja katsoa kuinka pitkään mies kestää tätä ja laittaa erohakemuksen?

Lapset ei tästä kärsi, koska meillä ei oikeasti riidellä ja elämä on oikeasti "normaalia". Omat tunteeni meni jo silloin kun mies 10 vuotta sitten petti joten mulle on ihan sama elänkö miehen kanssa samassa talossa vai en tunteiden puolesta.

Jos pystyt ihan pokkana elämään saman katon alla, niin mikäs siinä. Ehkä voit välillä tiedustella mieheltä että mites se hakemuksen laitto etenee :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on just niin tyypillistä miehiltä. Halutaan pysyä kavereina ja sitten esitetään hyvää jätkää kun on erottu kavereina.

Mun ensimmäinen mies ilmoitti haluavansa "omaa aikaa". Muutaman viikon päästä ilmoitti että haluaa meidän olevan enää "ystäviä" ja että suhde on nyt loppu. Oltiin kihloissa ja menossa naimisiin. Olin että mit vit? No sillä oli ollut jo toinen nainen useamman kuukauden, selvisi minulle melkein heti eron jälkeen. Koskaan ei mulle myöntänyt pettäneensä. Enpä ole hänen kanssaan ollut missään tekemisissä eron jälkeen, erosimme vuonna 1996.  Tämä mies kyselee välillä kuulumisia veljeltäni ja veljeni vaan sanoo, että hengissä olen :) En ymmärrä, mitä hänen takamustaan kaivelee enää 24 vuoden jälkeen.

Nykyinen aviomies 20 vuoden ajalta ilmoitti muutama kuukausi sitten, että ei enää rakasta. What? Ei koskaan ole ollut riitoja, paitsi silloin joskus kun mies petti 10 vuotta sitten ja annoin tyhmyyttäni anteeksi (lasten vuoksi). Käsin miestä laittamaan erohakemuksen vireille niin saadaan ositus käyntiin. Haluaa kuulemma aikaa eikä halua laittaa erohakemusta. Jahas. Taas sama sonta käsissä. 

Kait sentään sanoit että mies saa etsiä itselleen uuden majapaikan? Ilmeisesti odottaa että sinä haet eron ja hän voi esittää uhria.

Käskin hankkimaan itselleen asunnon, mutta vuokran maksuun en osallistu ja toisaalta vuokraa ei saa maksaa yhteiseltä taloustililtä, koska taloustilin raha on tarkoitutettu kuukauden yhteisiin perheen menoihin (ruoka, lasten vaatteet, lasten muut menot jne). Ei ollut kuulemma hyvä idea joten ei mies tuosta ole ilmeisesti edes muuttamassa.

Mä kans luulen, että mies odottaa mun nyt sitten hakevan eroa. Aika paska tyyli, koska hän itse ilmoitti että ei rakasta ja sen perusteella nyt sitten mun pitäisi hakea eroa vaikka en ole koskaan edes miettinyt eroa. Eikö tämä ole teistä outoa miehen suunnalta?

Olen myös miettinyt, että koska meillä ei ole oikeasti mitään riitoja tai erimielisyyksiä niin pitäisiköhän mun vaan jatkaa kuten tähän asti ja katsoa kuinka pitkään mies kestää tätä ja laittaa erohakemuksen?

Lapset ei tästä kärsi, koska meillä ei oikeasti riidellä ja elämä on oikeasti "normaalia". Omat tunteeni meni jo silloin kun mies 10 vuotta sitten petti joten mulle on ihan sama elänkö miehen kanssa samassa talossa vai en tunteiden puolesta.

Jos pystyt ihan pokkana elämään saman katon alla, niin mikäs siinä. Ehkä voit välillä tiedustella mieheltä että mites se hakemuksen laitto etenee :)

Olen kallistumassa tämän vaihtoehdon puolelle :) Annoin jo miehelle ajo-ohjeet käräoikeuteen, jotta voi käydä jättämässä erohakemuksen. Kerroin jopa tarkasti, että millainen ulko-ovi niin ei mene väärään osoitteeseen. Siis ihan ystävällisesti neuvoin enkä veetuillut. Sanoin myös että se maksaa 200 euroa. 

Mies ärisi ja sanoi, että on miettinyt jo miten omaisuus ositetaan. Sanoin miehelle, että turhaan siihen käytät energiaasi, koska meidän omaisuus on helppo osittaa avioliittolain nojalla eli kumpikin saa 50% omaisuudesta. Velaton omakotitalo vain myyntiin ja saatu raha puoliksi meille. Lisäksi kumpikin ottaa oman autonsa, autojen arvot aika samat. Ja sitten pankkitilien rahat puoliksi, koska meillä ei ole avioehtoa. Siinä vaiheessa mies oli hiljaa.

Lisäksi sanoin, että mä voin varata ajan lastenvalvojalle elareiden laskemista ja tapaamissopimusta varten. Lapset on puolet ajasta molempien luona. Kerroin myös miehelle, että netissä olevan laskurin mukaan elatusmaksu kolmesta lapsesta on 750 euroa/kuukausi (eli 250 euroa/lapsi/kuukausi). 

Ja sitten kun kysyn, että joko laitetaan homma pyörimään niin mies on hiljaa.

Kerroit jo, että omat tunteesi menivät 10v. sitten. Miksi miehen se ero pitäisi hakea, jos nyt on hänen tunteensa mennyt?

Ja ei sillä ole vatunkaan merkitystä kumpi sitä eroa hakee. Jos haluat erota, niin haet eroa. Ihme säätöä, ja valtapeliä molemmin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on just niin tyypillistä miehiltä. Halutaan pysyä kavereina ja sitten esitetään hyvää jätkää kun on erottu kavereina.

Mun ensimmäinen mies ilmoitti haluavansa "omaa aikaa". Muutaman viikon päästä ilmoitti että haluaa meidän olevan enää "ystäviä" ja että suhde on nyt loppu. Oltiin kihloissa ja menossa naimisiin. Olin että mit vit? No sillä oli ollut jo toinen nainen useamman kuukauden, selvisi minulle melkein heti eron jälkeen. Koskaan ei mulle myöntänyt pettäneensä. Enpä ole hänen kanssaan ollut missään tekemisissä eron jälkeen, erosimme vuonna 1996.  Tämä mies kyselee välillä kuulumisia veljeltäni ja veljeni vaan sanoo, että hengissä olen :) En ymmärrä, mitä hänen takamustaan kaivelee enää 24 vuoden jälkeen.

Nykyinen aviomies 20 vuoden ajalta ilmoitti muutama kuukausi sitten, että ei enää rakasta. What? Ei koskaan ole ollut riitoja, paitsi silloin joskus kun mies petti 10 vuotta sitten ja annoin tyhmyyttäni anteeksi (lasten vuoksi). Käsin miestä laittamaan erohakemuksen vireille niin saadaan ositus käyntiin. Haluaa kuulemma aikaa eikä halua laittaa erohakemusta. Jahas. Taas sama sonta käsissä. 

Kait sentään sanoit että mies saa etsiä itselleen uuden majapaikan? Ilmeisesti odottaa että sinä haet eron ja hän voi esittää uhria.

Käskin hankkimaan itselleen asunnon, mutta vuokran maksuun en osallistu ja toisaalta vuokraa ei saa maksaa yhteiseltä taloustililtä, koska taloustilin raha on tarkoitutettu kuukauden yhteisiin perheen menoihin (ruoka, lasten vaatteet, lasten muut menot jne). Ei ollut kuulemma hyvä idea joten ei mies tuosta ole ilmeisesti edes muuttamassa.

Mä kans luulen, että mies odottaa mun nyt sitten hakevan eroa. Aika paska tyyli, koska hän itse ilmoitti että ei rakasta ja sen perusteella nyt sitten mun pitäisi hakea eroa vaikka en ole koskaan edes miettinyt eroa. Eikö tämä ole teistä outoa miehen suunnalta?

Olen myös miettinyt, että koska meillä ei ole oikeasti mitään riitoja tai erimielisyyksiä niin pitäisiköhän mun vaan jatkaa kuten tähän asti ja katsoa kuinka pitkään mies kestää tätä ja laittaa erohakemuksen?

Lapset ei tästä kärsi, koska meillä ei oikeasti riidellä ja elämä on oikeasti "normaalia". Omat tunteeni meni jo silloin kun mies 10 vuotta sitten petti joten mulle on ihan sama elänkö miehen kanssa samassa talossa vai en tunteiden puolesta.

Jos pystyt ihan pokkana elämään saman katon alla, niin mikäs siinä. Ehkä voit välillä tiedustella mieheltä että mites se hakemuksen laitto etenee :)

Olen kallistumassa tämän vaihtoehdon puolelle :) Annoin jo miehelle ajo-ohjeet käräoikeuteen, jotta voi käydä jättämässä erohakemuksen. Kerroin jopa tarkasti, että millainen ulko-ovi niin ei mene väärään osoitteeseen. Siis ihan ystävällisesti neuvoin enkä veetuillut. Sanoin myös että se maksaa 200 euroa. 

Mies ärisi ja sanoi, että on miettinyt jo miten omaisuus ositetaan. Sanoin miehelle, että turhaan siihen käytät energiaasi, koska meidän omaisuus on helppo osittaa avioliittolain nojalla eli kumpikin saa 50% omaisuudesta. Velaton omakotitalo vain myyntiin ja saatu raha puoliksi meille. Lisäksi kumpikin ottaa oman autonsa, autojen arvot aika samat. Ja sitten pankkitilien rahat puoliksi, koska meillä ei ole avioehtoa. Siinä vaiheessa mies oli hiljaa.

Lisäksi sanoin, että mä voin varata ajan lastenvalvojalle elareiden laskemista ja tapaamissopimusta varten. Lapset on puolet ajasta molempien luona. Kerroin myös miehelle, että netissä olevan laskurin mukaan elatusmaksu kolmesta lapsesta on 750 euroa/kuukausi (eli 250 euroa/lapsi/kuukausi). 

Ja sitten kun kysyn, että joko laitetaan homma pyörimään niin mies on hiljaa.

eli ilmeisesti et halua erota, kun nuo on kynnyskysymyksiä etkä hae eroa.

Jos lapset ovat puolet ajasta kummankin luona niin 250 euron elatusmaksuja 8n aika korkea?

Yleensä silloin ei makseta elatusmaksuja puolin tai toisin. Ellei toinen ole todella vähätuloinen.

Lisäksi on sovittava kumpi saa lapsilisät. Ne voidaan maksaa vain yhteen osoitteeseen tällä hetkellä. Vaikka asuvat yhtä paljon isän ja äidin luona.

Jos esimerkiksi äiti saa lapsilisät niin silloin on kohtuutonta jos vielä isä joutuu maksamaan normaaleja elatusmaksuja 50/50 tapauksissa.

Jos elatusmaksut ovat 750 euroa ja siihen päälle lapsilisät kolmesta niin on yli tonnin.

Ja kuitenkin puolet ajasta lapset ovat isällä. Aika hyvä diili, mutta ei välttämättä onnistu.

Missä ja mikä tässä kuviossa on äidin maksama elatuksen osuus?