Miten puhua syvällisistä asioista miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Voiko puhua traumoista ja edellisistä suhteista?

Nainen haluaa puhua omista traumoistaan ja edellisistä suhteistaan? Vai haluaa miehen puhuvan omistaan?

Ota seuraavaksi nainen.

Mistä pitäisi puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa opittuja pakokeinoja?

Voi ollakin, mutta miten niistä pääsee YLI?

Jotkut ihmiset ei puhu syvällisiä. Mun entinen oli sellainen, ja mitä enemmän yritin, sitä enemmän se ahdistui ja lopulta raivostui jos painostin liikaa.

Tämäntyyppisiä asioita ei opita aikuisiällä. Vaihda miestä jos et kestä hänen ominaispiirrettään.

Eikö voi oppia?

Naiseni alkoi käymään psykiatrilla tavattuaan minut.

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei voi sanoa rehellisiä mielipiteitään. Tässä eilen yks nainen kysyi multa, että millaisena näen hänet ja hänen arvomaailmansa? Millainen hän on syvältä?

Suuttui kun vastasin, että pääosin hyväntahtoisena, mutta välillä ristiriitaisena puheissa. Esim. neuvoo välttämään jotain asiaa ja sit itse tekee kuitenkin. Puheet ja teot ei vastaa toisiaan.

Joo, on PALJON ihmisiä jotka yrittää kannustaa/pakottaa muita puhumaan, mutta sitten ne puheet ei kelpaa vaan pakottaja suuttuu epämieluisista vastauksista. Puhumaanpakottajia on sekä miehiä että naisia. Niille pakottajille kelpaa keskustelukumppanilta vain ne puheet jotka ne pakottajat tahtovat kuulla. Eli noissa "keskusteluissa" ei ole mitään järkeä. Ne eivät ole "keskusteluja", ne ovat väkivaltaisia poliisikuulusteluja joissa pakotetaan uhri valehtelemaan.

--

PAKOTTAJA: Pidätkö tästä ruuasta?

UHRI: En.

PAKOTTAJA: No älä nyt taas väitä ettet pidä!

UHRI: Ihan tosi, en pidä.

PAKOTTAJA: Aina sama juttu! Ei muka mikään kelpaa! Aina pitää haukkua kaikki ruuat! Aina pitää esittää ettei kelpaa! Lakkaa jo esittämästä! Kerro jo pidätkö sä tästä ruuasta vai et!

UHRI: En.

PAKOTTAJA: Saat'ana, turp'iin tulee jos jatkat tollasta, vit'tu, nyt riitti, et enää kertaakaan väitä vastaan, juma'lauta, sano nyt jo ihan oikeesti että pidätkö sä tästä ruuasta! Pidätkö sä tästä ruuasta! Pidätkö! Pidätkö! Pidätkö! Kerro jo! Kerro!

UHRI: No okei, pidän. Mä pidän tästä ruuasta.

PAKOTTAJA: No niin! Vihdoinkin sä myönsit! Miksi aina pitää väittää vastaan! Miksi sun aina pitää tehdä kaikesta niin hankalaa! Mikset voi vastata heti rehellisesti! Miksi sut pitää aina pakottaa vastaamaan!

--

Mun x-puoliso uhkaili mua puukolla kun se kyseli multa asioita. Se ihan tosi uskoi ne valheet jotka se pakotti mut kertomaan. "Ei ole mulle tullut mieleenkään hylätä sua, ikinä, koskaan en tahtoisi tämän suhteen loppuvan, rakastan sua aivan yli kaiken, pysyn sun kanssa ikuisesti, olen sulle ikuisesti uskollinen". Seuraavana päivänä lähdin mukamas lähikauppaan ostamaan tupakkaa ja häivyin ilman minkäänlaista viestiä puolisolle. Puoliso ei kertakaikkiaan voinut tajuta miten mä saatoin hylätä sen vaikka mä olin niin suuresti vannonut sille rakkauttani. Miten kukaan voi hylätä toisen vaikka rakastaa häntä niin tajuttoman paljon! Olinpas mä kiero petturi, olin varmaan vain käyttänyt mun puolisoa hyväksi, olin tyypillinen hyväksikäyttäjämies.

Nyt, vuosia myöhemmin, nämä tarinat naurattavat minua. Silloin suhteen aikana ei naurattanut, pelkäsin henkeni edestä. Nuo tuollaiset pakottajat ei ikinä tajua kuinka pahasti ne uhrinsa traumatisoi. Pakottajat aina itse luulee olevansa uhreja, ne on aivan vakuuttuneita että ne häipyjät on kieroja epäempaattisia itsekkäitä hyväksikäyttäjiä, narsisteja.

Minä ainakaan en voi muusta puhuakkaan porakaivomiehen kanssa. Varsinkin laskutuksen yhteydessä ollaan jo varsin syvällä.

Jos syvä keskusteluyhteys on sinulle suhteessa tärkeää niin on typerää että olet mennyt yhteen henkilön kanssa jonka kanssa sitä yhteyttä ei ole. Väärä kumppani.

Jos olet fiksu niin lopetat suhteen tai tyydyt siihen että suhde on pinnallinen. Moni ei ole fiksu, vaan lähtee väkisin pakottamaan toista syvälliseen yhteyteen. Ei mitään järkeä. Eihän syvällistä keskusteluyhteyttä voi onnistua muodostamaan kaikkien maailman ihmisten kanssa, maailmassa on miljoonia ihmisiä joiden kanssa sellaisen muodostaminen ei vain kertakaikkiaan ole mahdollista. Tätä ne keskusteluunpakottajat eivät vain osaa hyväksyä, ikinä.

Jos on jonkun kanssa yhteen päätynyt niin se ei tarkoita sitä että JUURI HÄNEN kanssaan KAIKKI on mahdollista. Saattaa olla päätynyt yhteen vaikka minkämoisen ihmisen kanssa jonka kanssa mistään ei ikinä tule mitään. Pakottajat eivät osaa virhettään nähdä ja hyväksyä, he osaavat vain jatkaa pakottamista kunnes suhde on silkkaa riitelyä ja väkivaltaa ja poliisi tulee väliin.

Kärsimättömät idiootit kiirehtivät suhteeseen pinnallisten seikkojen vuoksi ja sitten hermostuvat kun syvälliset asiat eivät toimi.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakaan en voi muusta puhuakkaan porakaivomiehen kanssa. Varsinkin laskutuksen yhteydessä ollaan jo varsin syvällä.

Sama minulla, mies harrastaa syvänmerensukellusta. Keskustelut on liian syvällisiä minulle.

Jos mies kiertelee, aiheessa on kai jotain häiritsevää.

Jotain ahdistaa valtavasti puhua mistään syvemmälle menevästä

Jos miehesi tiuskaisisi:"ei huvita jauhaa paskaa", olisi kai hän oikeasti pinnallinen ja/tai tyhmä.

Jotkut on ehdollistettu myös inhoamaan "joutavien" pohdiskelua.

Maaseudulla "filosofi" on pilkkanimitys

Ota miestäsi niskasta, sano suoraan, että haluat keskustella aiheesta x.

Koitin keskustella vaimon kanssa aiheesta: kumpi oli ennen muna vai kana. Eihän siitä mitään tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei voi sanoa rehellisiä mielipiteitään. Tässä eilen yks nainen kysyi multa, että millaisena näen hänet ja hänen arvomaailmansa? Millainen hän on syvältä?

Suuttui kun vastasin, että pääosin hyväntahtoisena, mutta välillä ristiriitaisena puheissa. Esim. neuvoo välttämään jotain asiaa ja sit itse tekee kuitenkin. Puheet ja teot ei vastaa toisiaan.

Joo, on PALJON ihmisiä jotka yrittää kannustaa/pakottaa muita puhumaan, mutta sitten ne puheet ei kelpaa vaan pakottaja suuttuu epämieluisista vastauksista. Puhumaanpakottajia on sekä miehiä että naisia. Niille pakottajille kelpaa keskustelukumppanilta vain ne puheet jotka ne pakottajat tahtovat kuulla. Eli noissa "keskusteluissa" ei ole mitään järkeä. Ne eivät ole "keskusteluja", ne ovat väkivaltaisia poliisikuulusteluja joissa pakotetaan uhri valehtelemaan.

--

PAKOTTAJA: Pidätkö tästä ruuasta?

UHRI: En.

PAKOTTAJA: No älä nyt taas väitä ettet pidä!

UHRI: Ihan tosi, en pidä.

PAKOTTAJA: Aina sama juttu! Ei muka mikään kelpaa! Aina pitää haukkua kaikki ruuat! Aina pitää esittää ettei kelpaa! Lakkaa jo esittämästä! Kerro jo pidätkö sä tästä ruuasta vai et!

UHRI: En.

PAKOTTAJA: Saat'ana, turp'iin tulee jos jatkat tollasta, vit'tu, nyt riitti, et enää kertaakaan väitä vastaan, juma'lauta, sano nyt jo ihan oikeesti että pidätkö sä tästä ruuasta! Pidätkö sä tästä ruuasta! Pidätkö! Pidätkö! Pidätkö! Kerro jo! Kerro!

UHRI: No okei, pidän. Mä pidän tästä ruuasta.

PAKOTTAJA: No niin! Vihdoinkin sä myönsit! Miksi aina pitää väittää vastaan! Miksi sun aina pitää tehdä kaikesta niin hankalaa! Mikset voi vastata heti rehellisesti! Miksi sut pitää aina pakottaa vastaamaan!

--

Mun x-puoliso uhkaili mua puukolla kun se kyseli multa asioita. Se ihan tosi uskoi ne valheet jotka se pakotti mut kertomaan. "Ei ole mulle tullut mieleenkään hylätä sua, ikinä, koskaan en tahtoisi tämän suhteen loppuvan, rakastan sua aivan yli kaiken, pysyn sun kanssa ikuisesti, olen sulle ikuisesti uskollinen". Seuraavana päivänä lähdin mukamas lähikauppaan ostamaan tupakkaa ja häivyin ilman minkäänlaista viestiä puolisolle. Puoliso ei kertakaikkiaan voinut tajuta miten mä saatoin hylätä sen vaikka mä olin niin suuresti vannonut sille rakkauttani. Miten kukaan voi hylätä toisen vaikka rakastaa häntä niin tajuttoman paljon! Olinpas mä kiero petturi, olin varmaan vain käyttänyt mun puolisoa hyväksi, olin tyypillinen hyväksikäyttäjämies.

Nyt, vuosia myöhemmin, nämä tarinat naurattavat minua. Silloin suhteen aikana ei naurattanut, pelkäsin henkeni edestä. Nuo tuollaiset pakottajat ei ikinä tajua kuinka pahasti ne uhrinsa traumatisoi. Pakottajat aina itse luulee olevansa uhreja, ne on aivan vakuuttuneita että ne häipyjät on kieroja epäempaattisia itsekkäitä hyväksikäyttäjiä, narsisteja.

Ei kai AP maininnut puukolla uhkailua?

Vierailija kirjoitti:

Kysy suoraan! -Mitä haluat kuolinvuoteellasi sanoa? -Minne joudut kuoltuasi? -Onko rakkaus tärkeintä vai lämmin huolenpito? -Saako lopettaa kituvan elämän, eutanasia? Kysy, äläkä suostu huumorivastauksiin. Kysy uudestaan ja sano, että hyväksyt kaikki vastaukset, et naura tai lyttää. Opeta hänet keskustelemaan. Minä olen niin tehnyt ja nyt sujuu hyvin.

Naurettavaa. Jos tahdot kysyä "syvällisiä" asioita niin varmaan myös tahdot vastauksia jotka ovat perusteellisia ja huolellisesti harkittuja. Ei mitään hetken mielijohdevastauksia vaan vastauksia jotka ihan oikeasti ovat miehen ajatuksia. Joten: syvällisistä asioista ei voi keskustella. Ei vain voi. Koska kysymys-vastaus-kysymys-vastaus tyylillä vastaukset menevät väistämättä pieniksi ja pinnallisiksi, lyhyitä mitäsattuu vastauksia.

Tee mieluummin näin: kerro miehelle omia näkemyksiäsi. Älä kysy mitään, hänen ei tarvitse puhua mitään. Puhu sinä, puhu itsellesi tärkeitä syvällisiä asioita. Sinä puhut, hän kuuntelee. Mitään et häneltä vaadi. Jos sinun mielessäsi on jotain syvällistä niin sinä yksinkertaisesti kerrot sen miehelle. Siinä se, niin helppoa. Tuo vie paljon aikaa, koska ei syvällisiä asioita voi kukaan ymmärtää paljon kerralla, joten niitä tulee kertoa vähän kerrallaan, hitaasti, rauhallisesti, pitkällä aikavälillä.

Sitten, joskus paljon myöhemmin kun olet jakanut omia syviä ajatuksiasi, esitä miehelle yksi kysymys. YKSI. Vaikkapa tuo euta*nasiakysymys. Ja kerro miehelle että et halua hänen vastaavan heti. Kerrot että haluat hänen miettivän asiaa huolella useiden päivien tai mieluiten viikkojen ajan ja sitten kertovan perusteellisesti ajatuksensa asiasta. Joidenkin viikkojen päästä hän kertoo sinulle. Hän puhuu, sinä kuuntelet, niin yksinkertaista.

Jos luulet että syvällisistä asioista voi keskustella nopeasti ja helposti niin et tiedä mitä syvällinen on. Kyllä syvällisyys vaatii aikaa, harkintaa, analyysiä, ajatusten järjestelemistä, käsitysten rakentelua.

Esim jos MINULTA kysyt "Saako lopettaa kituvan elämän, euta*nasia?" niin päästäkseni jonkinlaiseen käsitykseen asiasta minun täytyy pohtia ainakin tälläisiä asioita:

mitä on elämä? mitä on kuolema? mitä on kituminen/kärsimys? mitä tarkoittaa "saako", siis mitä tarkoittaa oikeus/velvollisuus? onko tässä asiassa mahdollista löytää yleispätevää vastausta vai onko tuo täysin tilannekohtaista? onko missään asioissa mahdollista löytää yleispäteviä vastauksia vai onko kaikki tilannekohtaista?

Luulen että vastaukseni saattaisi olla jotain tämänsuuntaista: jos joudut pohtimaan tuollaisia kysymyksiä elämässäsi niin et voi ikinä löytää hyviä vastauksia, koska tuollaiset kysymykset tarkoittavat sitä että sinä alunperinkin jo elät täysin väärin. Täysin vääränlaisessa elämässä voi tulla vastaan vain täysin vääränlaisia kysymyksiä. Kysymyksesi on siis epärelevantti, turha. Älä elä väärin, jotta et päätyisi väärien kysymysten äärelle. Löydä oikeanlainen elämä. Mitä sitten on se "oikeanlainen elämä"? Tjaa...

Kyse on siitä onko sinulla hyvä olla, jos ei aloita kevyen kaavan mukaan. Älä lyttää toista.Aloita helpoilla kysymyksillä.

Olen oppinut pitämään tunteeni sisälläni. En halua vaivata niillä muita.

Saako kumpikin puhua itselleen TÄRKEISTÄ ja MERKITYKSELLISTÄ asioista? Oli ne sitten viihdettä tai vitsejä, taikka traumoja?

Vierailija kirjoitti:

Saako kumpikin puhua itselleen TÄRKEISTÄ ja MERKITYKSELLISTÄ asioista? Oli ne sitten viihdettä tai vitsejä, taikka traumoja?

Ei. Vain naisen valitsemat aiheet ovat oikeita ja sallittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy suoraan! -Mitä haluat kuolinvuoteellasi sanoa? -Minne joudut kuoltuasi? -Onko rakkaus tärkeintä vai lämmin huolenpito? -Saako lopettaa kituvan elämän, eutanasia? Kysy, äläkä suostu huumorivastauksiin. Kysy uudestaan ja sano, että hyväksyt kaikki vastaukset, et naura tai lyttää. Opeta hänet keskustelemaan. Minä olen niin tehnyt ja nyt sujuu hyvin.

Naurettavaa. Jos tahdot kysyä "syvällisiä" asioita niin varmaan myös tahdot vastauksia jotka ovat perusteellisia ja huolellisesti harkittuja. Ei mitään hetken mielijohdevastauksia vaan vastauksia jotka ihan oikeasti ovat miehen ajatuksia. Joten: syvällisistä asioista ei voi keskustella. Ei vain voi. Koska kysymys-vastaus-kysymys-vastaus tyylillä vastaukset menevät väistämättä pieniksi ja pinnallisiksi, lyhyitä mitäsattuu vastauksia.

Tee mieluummin näin: kerro miehelle omia näkemyksiäsi. Älä kysy mitään, hänen ei tarvitse puhua mitään. Puhu sinä, puhu itsellesi tärkeitä syvällisiä asioita. Sinä puhut, hän kuuntelee. Mitään et häneltä vaadi. Jos sinun mielessäsi on jotain syvällistä niin sinä yksinkertaisesti kerrot sen miehelle. Siinä se, niin helppoa. Tuo vie paljon aikaa, koska ei syvällisiä asioita voi kukaan ymmärtää paljon kerralla, joten niitä tulee kertoa vähän kerrallaan, hitaasti, rauhallisesti, pitkällä aikavälillä.

Sitten, joskus paljon myöhemmin kun olet jakanut omia syviä ajatuksiasi, esitä miehelle yksi kysymys. YKSI. Vaikkapa tuo euta*nasiakysymys. Ja kerro miehelle että et halua hänen vastaavan heti. Kerrot että haluat hänen miettivän asiaa huolella useiden päivien tai mieluiten viikkojen ajan ja sitten kertovan perusteellisesti ajatuksensa asiasta. Joidenkin viikkojen päästä hän kertoo sinulle. Hän puhuu, sinä kuuntelet, niin yksinkertaista.

Jos luulet että syvällisistä asioista voi keskustella nopeasti ja helposti niin et tiedä mitä syvällinen on. Kyllä syvällisyys vaatii aikaa, harkintaa, analyysiä, ajatusten järjestelemistä, käsitysten rakentelua.

Esim jos MINULTA kysyt "Saako lopettaa kituvan elämän, euta*nasia?" niin päästäkseni jonkinlaiseen käsitykseen asiasta minun täytyy pohtia ainakin tälläisiä asioita:

mitä on elämä? mitä on kuolema? mitä on kituminen/kärsimys? mitä tarkoittaa "saako", siis mitä tarkoittaa oikeus/velvollisuus? onko tässä asiassa mahdollista löytää yleispätevää vastausta vai onko tuo täysin tilannekohtaista? onko missään asioissa mahdollista löytää yleispäteviä vastauksia vai onko kaikki tilannekohtaista?

Luulen että vastaukseni saattaisi olla jotain tämänsuuntaista: jos joudut pohtimaan tuollaisia kysymyksiä elämässäsi niin et voi ikinä löytää hyviä vastauksia, koska tuollaiset kysymykset tarkoittavat sitä että sinä alunperinkin jo elät täysin väärin. Täysin vääränlaisessa elämässä voi tulla vastaan vain täysin vääränlaisia kysymyksiä. Kysymyksesi on siis epärelevantti, turha. Älä elä väärin, jotta et päätyisi väärien kysymysten äärelle. Löydä oikeanlainen elämä. Mitä sitten on se "oikeanlainen elämä"? Tjaa...

PS. Harkitsin uudestaan, luulen että neuvoin väärin. Kenties sinun ei kannata kysyä mieheltä syvällisiä asioita, siis ei edes yhtä asiaa. Kun olet riittävän kauan kertonut omia syvällisiä mietteitäsi ja kun miehellä on ollut tarpeeksi aikaa hautoa omia mietteitään, niin ehkä hän sitten joskus kertoo niitä mietteitään sinulle. Voit esittää hänelle toivomuksen "kunpa sinä joskus kertoisit jotain mitä sinulla on mielessä, siis jotain syvällistä, jotain mitä joskus paljon pohdit, jokin vaikea asia mihin et ole kenties koskaan löytänyt vastausta". Tuolla lailla et määrää aihetta, vaan hän saa vapaasti valita. Hän ei silloin vastaa johonkin aiheeseen josta SINÄ tahdot kuulla, vaan hän kertoo jostain sellaisesta aiheesta jolla on HÄNELLE merkitystä, aihe josta HÄNELLÄ on ajatuksia.

Tahdotko sinä:

1. Kuulla MIEHEN ajatuksia?

2. Vai tahdotko vain kuulla miehen "reaktioita" sinun ajatuksiisi?

Jos oikeasti tahdot sen miehen tuntea, niin olet kiinnostunut hänen ajatuksistaan, et hänen reaktioistaan. Toisin sanoen et määrää hänen puheitaan kysymyksilläsi, vaan annat hänen vapaasti puhua mistä hän tahtoo.

Reaktiot ovat arvottomia. Niiden avulla et koskaan opi tuntemaan miestä, niillä vain näet miten mies "heijastaa" SINUN ajatuksiasi takaisin. Tahdotko olla ihmisen kanssa vai sinun heijastimesi kanssa? Ihmisen todelliset sisäiset ajatukset tulevat ulos vain vapaasti, ilman kysymyksiä, ilman toisen ihmisen ohjausta, ilman johdattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy suoraan! -Mitä haluat kuolinvuoteellasi sanoa? -Minne joudut kuoltuasi? -Onko rakkaus tärkeintä vai lämmin huolenpito? -Saako lopettaa kituvan elämän, eutanasia? Kysy, äläkä suostu huumorivastauksiin. Kysy uudestaan ja sano, että hyväksyt kaikki vastaukset, et naura tai lyttää. Opeta hänet keskustelemaan. Minä olen niin tehnyt ja nyt sujuu hyvin.

Naurettavaa. Jos tahdot kysyä "syvällisiä" asioita niin varmaan myös tahdot vastauksia jotka ovat perusteellisia ja huolellisesti harkittuja. Ei mitään hetken mielijohdevastauksia vaan vastauksia jotka ihan oikeasti ovat miehen ajatuksia. Joten: syvällisistä asioista ei voi keskustella. Ei vain voi. Koska kysymys-vastaus-kysymys-vastaus tyylillä vastaukset menevät väistämättä pieniksi ja pinnallisiksi, lyhyitä mitäsattuu vastauksia.

Tee mieluummin näin: kerro miehelle omia näkemyksiäsi. Älä kysy mitään, hänen ei tarvitse puhua mitään. Puhu sinä, puhu itsellesi tärkeitä syvällisiä asioita. Sinä puhut, hän kuuntelee. Mitään et häneltä vaadi. Jos sinun mielessäsi on jotain syvällistä niin sinä yksinkertaisesti kerrot sen miehelle. Siinä se, niin helppoa. Tuo vie paljon aikaa, koska ei syvällisiä asioita voi kukaan ymmärtää paljon kerralla, joten niitä tulee kertoa vähän kerrallaan, hitaasti, rauhallisesti, pitkällä aikavälillä.

Sitten, joskus paljon myöhemmin kun olet jakanut omia syviä ajatuksiasi, esitä miehelle yksi kysymys. YKSI. Vaikkapa tuo euta*nasiakysymys. Ja kerro miehelle että et halua hänen vastaavan heti. Kerrot että haluat hänen miettivän asiaa huolella useiden päivien tai mieluiten viikkojen ajan ja sitten kertovan perusteellisesti ajatuksensa asiasta. Joidenkin viikkojen päästä hän kertoo sinulle. Hän puhuu, sinä kuuntelet, niin yksinkertaista.

Jos luulet että syvällisistä asioista voi keskustella nopeasti ja helposti niin et tiedä mitä syvällinen on. Kyllä syvällisyys vaatii aikaa, harkintaa, analyysiä, ajatusten järjestelemistä, käsitysten rakentelua.

Esim jos MINULTA kysyt "Saako lopettaa kituvan elämän, euta*nasia?" niin päästäkseni jonkinlaiseen käsitykseen asiasta minun täytyy pohtia ainakin tälläisiä asioita:

mitä on elämä? mitä on kuolema? mitä on kituminen/kärsimys? mitä tarkoittaa "saako", siis mitä tarkoittaa oikeus/velvollisuus? onko tässä asiassa mahdollista löytää yleispätevää vastausta vai onko tuo täysin tilannekohtaista? onko missään asioissa mahdollista löytää yleispäteviä vastauksia vai onko kaikki tilannekohtaista?

Luulen että vastaukseni saattaisi olla jotain tämänsuuntaista: jos joudut pohtimaan tuollaisia kysymyksiä elämässäsi niin et voi ikinä löytää hyviä vastauksia, koska tuollaiset kysymykset tarkoittavat sitä että sinä alunperinkin jo elät täysin väärin. Täysin vääränlaisessa elämässä voi tulla vastaan vain täysin vääränlaisia kysymyksiä. Kysymyksesi on siis epärelevantti, turha. Älä elä väärin, jotta et päätyisi väärien kysymysten äärelle. Löydä oikeanlainen elämä. Mitä sitten on se "oikeanlainen elämä"? Tjaa...

PS. Harkitsin uudestaan, luulen että neuvoin väärin. Kenties sinun ei kannata kysyä mieheltä syvällisiä asioita, siis ei edes yhtä asiaa. Kun olet riittävän kauan kertonut omia syvällisiä mietteitäsi ja kun miehellä on ollut tarpeeksi aikaa hautoa omia mietteitään, niin ehkä hän sitten joskus kertoo niitä mietteitään sinulle. Voit esittää hänelle toivomuksen "kunpa sinä joskus kertoisit jotain mitä sinulla on mielessä, siis jotain syvällistä, jotain mitä joskus paljon pohdit, jokin vaikea asia mihin et ole kenties koskaan löytänyt vastausta". Tuolla lailla et määrää aihetta, vaan hän saa vapaasti valita. Hän ei silloin vastaa johonkin aiheeseen josta SINÄ tahdot kuulla, vaan hän kertoo jostain sellaisesta aiheesta jolla on HÄNELLE merkitystä, aihe josta HÄNELLÄ on ajatuksia.

Tahdotko sinä:

1. Kuulla MIEHEN ajatuksia?

2. Vai tahdotko vain kuulla miehen "reaktioita" sinun ajatuksiisi?

Jos oikeasti tahdot sen miehen tuntea, niin olet kiinnostunut hänen ajatuksistaan, et hänen reaktioistaan. Toisin sanoen et määrää hänen puheitaan kysymyksilläsi, vaan annat hänen vapaasti puhua mistä hän tahtoo.

Reaktiot ovat arvottomia. Niiden avulla et koskaan opi tuntemaan miestä, niillä vain näet miten mies "heijastaa" SINUN ajatuksiasi takaisin. Tahdotko olla ihmisen kanssa vai sinun heijastimesi kanssa? Ihmisen todelliset sisäiset ajatukset tulevat ulos vain vapaasti, ilman kysymyksiä, ilman toisen ihmisen ohjausta, ilman johdattelua.

Eivät tule ulos jos hän pakenee aitoja tunteita vitsailuun.