Miten puhua syvällisistä asioista miehen kanssa?
Hän puhuu paljon, mutta vain viihteestä, mitä uutisia luki, mitä hauskaa lapsuudessa/nuoruudessa tapahtui. Miten keskustella vaikeistakin tunteista? Mies aina pakenee keskusteluista johonkin vitsailuun tai alkaa puhua kauppareissusta tai televisio-ohjelmista. Ehkä suhdettamme ei ole tarkoitettu syväksi ja kestäväksi?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa opittuja pakokeinoja?
Voi ollakin, mutta miten niistä pääsee YLI?
Kuulostaa mun eksältä, aina laittoi kaiken vitsiksi ja ei ikinä innostunut keskustelemaan mistään syvällisestä. Tuskinpa tuosta muuttuu, kannattaa hakea uusi kumppani, jonka kanssa ajatukset synkkää paremmin.
Kysy suoraan! -Mitä haluat kuolinvuoteellasi sanoa? -Minne joudut kuoltuasi? -Onko rakkaus tärkeintä vai lämmin huolenpito? -Saako lopettaa kituvan elämän, eutanasia? Kysy, äläkä suostu huumorivastauksiin. Kysy uudestaan ja sano, että hyväksyt kaikki vastaukset, et naura tai lyttää. Opeta hänet keskustelemaan. Minä olen niin tehnyt ja nyt sujuu hyvin.
Saako kysyä salaisuuksista? Häpeästä? Kivuliaista tunteista?
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä salaisuuksista? Häpeästä? Kivuliaista tunteista?
Ei kun pitää hyssytellä ja peesata vitsailua.
Mistähän syvällisistä av-palstalla notkuva nainen haluaa keskustella? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Vai oletko näitä tyhjänlässyttäjiä joilla on aina tosi diippejä ajatuksia. Siis omasta mielestään.
Kerro esimerkki syvällisistä asioista?
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni alkoi puhumaan jostain transuista, eipä mennyt kauaa kun totesi että enää ei keskustella. se oli taas sellainen tunteet vs järki keskustelu.
Siis onko transuista puhuminen syvällistä? Voi teitä.
Filosofiset kysymykset voi tietysti aloittaa erilaisuudesta puhumalla ja laajentaa yleismaailmallisiin ongelmiin.
Minä yritin herättää vaimoni kanssa keskustelua Descartesin mieli-ruumis -dilemmasta, mutta hän vaihtoi puheenaihetta ja alkoi päivitellä Sofia Belorfin suhdekuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Naisille ei voi sanoa rehellisiä mielipiteitään. Tässä eilen yks nainen kysyi multa, että millaisena näen hänet ja hänen arvomaailmansa? Millainen hän on syvältä?
Suuttui kun vastasin, että pääosin hyväntahtoisena, mutta välillä ristiriitaisena puheissa. Esim. neuvoo välttämään jotain asiaa ja sit itse tekee kuitenkin. Puheet ja teot ei vastaa toisiaan.
No ei tuo minusta nyt kovin pahalta kuulostanut. Sen sijaan se, että yleistät tuon koskemaan naisia, kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä yritin herättää vaimoni kanssa keskustelua Descartesin mieli-ruumis -dilemmasta, mutta hän vaihtoi puheenaihetta ja alkoi päivitellä Sofia Belorfin suhdekuvioita.
Enpä pitäisi kumpaakaan aihetta syvällisenä. Eka on älyllistä knoppailua, jälkimmäinen hömppää.
Eikö hänen kanssaan ole ikinä voinut keskustella oikeasti? Miksi päädyit hänen kanssaan suhteeseen?
Kyllä minä mieheni kanssa pystyn puhumaan mistä vain. Kepeistä asioista, mutta myös syvällisistä ja vaikeista. Avaan suuni ja aloitan, ei kai siinä sen kummempaa.
Voiko puhua traumoista ja edellisistä suhteista?
Hei nyt, henkilökohtaiset asiat tai tunteet ja syvällisyys eivät ole synonyymeja.
Syvällistä voi olla jotkut eettiset kysymykset tms mutta sen ei tarvitse olla lainkaan henkilökohtaista.
Vaikeat tunteet? Mistä ap siis haluat keskustella? Mitä kaikkea mistä tekee väärin? Lapsuutesi traumoista? Vai mistä?
Ei mitenkään.