Voiko kutsua itseään kirjailijaksi jos omakustanne

Haluaako aloittaja oikeasti kertoa maailmalle jotakin, vai vain tuntea itsensä joksikin?

No voihan sitä.

Mutta jos kukaan kustantaja ei ole suostunut kirjaa julkaisemaan, niin ei se kovin korkeatasoinen ja kiinnostava tekele ole.

Mutta onneksi on tuo omakustannus mahdollisuus olemassa, joten jokainen joka haluaa, saa äänensä kuuluviin kirjallisessa muodossa.

Joskus nuo omakustanteet ovat todellakin mielenkiintoisia, esim. jostain pikku paikkakunalta kotiseutu kuvauksena, ja sellainen kirja kiinnostaa vain pientä ryhmää, joten mitään tuottoa kirjasta ei ole odotettavissa. Ainostaan tekemisen ilo ja ystävien ja tuttujen kanssa asioiden muisteleminen.

yleensähän kai se raja on menny että jos tulee elääkseen toimeen kirjoillaan, voi sanoa olevansa kirjailija. Ja, et oliko se peräti et pitäisi olla vähintään 4 julkaistua kirjaa niin on oikeesti "kirjailija".

1, 2 kirjaa ei tee kenestäkään muuta kuin harrastelijan.

Vierailija kirjoitti:

No voihan sitä.

Mutta jos kukaan kustantaja ei ole suostunut kirjaa julkaisemaan, niin ei se kovin korkeatasoinen ja kiinnostava tekele ole.

Mutta onneksi on tuo omakustannus mahdollisuus olemassa, joten jokainen joka haluaa, saa äänensä kuuluviin kirjallisessa muodossa.

Joskus nuo omakustanteet ovat todellakin mielenkiintoisia, esim. jostain pikku paikkakunalta kotiseutu kuvauksena, ja sellainen kirja kiinnostaa vain pientä ryhmää, joten mitään tuottoa kirjasta ei ole odotettavissa. Ainostaan tekemisen ilo ja ystävien ja tuttujen kanssa asioiden muisteleminen.

Boldattu voi pitää paikkansa (laajan) kiinnostavuuden osalta mutta tuskin tason. Kustantamot ovat liikeyrityksiä ja niiden lähtökohta on, että kirjasta odotetaan voittoja. Kohderyhmän pienuus on selkeä vasta-aihe julkaisupäätökselle. Kustantamot tavoittelevat siis massoille myytäviä teoksia eli laajaa kiinnostusta. Silloin kirjallinen laatu ei ole välttämättä edes tärkein kriteeri. Tärkeämpää on liiketaloudellinen tuotto-odotus. Siihen vaikuttaa sellaisiakin seikkoja kuin trendit ja jo julkaisevat kirjailijat. Jos kustantajalla on sopimus menestyvän dekkaristin kanssa, ei aloitteleva samankaltainen saa julkaisusopimusta siitä yksinkertaisesta syystä, että menestyvä on jo vallannut kyseisen markkinan eikä kustantajan ole järkevää kilpailla oman tallin sisällä. Parhaimmillaan uusi kirjailija syö vain menestyneen tuottoja. Kustantajalle tulee tuplakulut samoilla tuotoilla.

Surkeita tekeleitä ei kukaan kustanna, mutta hyvin laadukkaitakin kirjoja voidaan jättää kustantamatta koska siitä ei odoteta voittoja. Omakustanne on silloin hyvä vaihtoehto, jos intoa ja osaamista riittää.

Vierailija kirjoitti:

yleensähän kai se raja on menny että jos tulee elääkseen toimeen kirjoillaan, voi sanoa olevansa kirjailija. Ja, et oliko se peräti et pitäisi olla vähintään 4 julkaistua kirjaa niin on oikeesti "kirjailija".

1, 2 kirjaa ei tee kenestäkään muuta kuin harrastelijan.

Voidaan siis todeta, että Suomessa on yhden käden sormilla laskettava määrä kirjailijoita. Melkein kaikki julkaistut teokset ovat harrastelijoiden tekeleitä.

Vierailija kirjoitti:

[

Surkeita tekeleitä ei kukaan kustanna,

tämäkään ei kyllä pidä paikkaansa. Ihan hirveää kuraa julkaistaan isoillakin kustantamoilla, jos jostain syystä uskotaan että se myy surkeudestaan huolimatta. Tästä esimerkkinå esim Päätalon ja Paasilinnan loppuvaiheen ja postuumi ’tuotanto’, joka kåytånnössä oli hajanaisia muistiinpanoja joista kustannustoimittaja kasasi jonkinnäköisen - huteran, epäjohdonmukaisen ja yleensä huonosti kirjoitetun - kokonaisuuden. Myös esim 50 shades of gray on kirjana surkea, mutta se taas myi koska seksistä puhuttiin ja kustantaja näki numerot (sehän oli ensin omakustanne).

Omakustanteisuus ei mitenkään vähennä, alenna tekstin arvoa. Sama koskee musiikkia: voi hyvinkin tejhdä omaehtoista musiikkia omakustanteena, vaikka koko tuotantonsa.

Ja tulla tunnetuksi, jopa taloudellisesti menestyä musiikillaan.

Myös kirjailija, ja etenkin runoilija, ei välttämättä ole yhtään huonompi, vaikka kustantajat eivät ota listoilleen. Tai eihän kirjoittaja välttämättä haluakaan ulkopuolista kustannustoimittajaa ja muita "tuottajia" syynäämään hengentuotettaan.

Sen sijaan nimitys 'kirjailija' edellyttää mielestäni 3 erillistä luomusta. Puhutaan toki esikoiskirjailijoista, mutta jos tämän jälkeen ei tuota mitään painokelpoista, ei myöhemmin voi kutsua itseään kirjailijaksi. Kaksi teostakin on vähän niin ja näin.

Muistaakseni kuvataiteilijoilta edellytettiin kolmen näyttelyn pitämistä, että tulee tunnustetuksi taiteilijaksi.

Nykyään myös viralliset kustantajat painattavat kirjoja tarpeen eli kysynnän mukaan.

Ei oteta suurta ensipainosta, kuten ennen tehtiin. Kirjojen painatusmäärä ei myöskään kerro mitään kirjailijan hyvyydestä.