Lue keskustelun säännöt.
Kauneuskirurgia + parisuhteen saaminen
10.05.2020 |
Onko täällä linjoilla ketään rumia, jotka olisivat onnistuneet parantamaan markkina-arvoaan esimerkiksi kauneuskirurgialla? Vähemmän viehättävänä naisena koen olevani täysin näkymätön, ja sitä olenkin. Nyt taas ilman seksiä melkein puoli vuotta eikä tämä todellakaan ole edes pisin aika... Suurin vika on todellakin naamassa, varsinkin nenä on hirveä. Toisaalta tiedän että nenäleikkaus on massiivinen operaatio... Tiedän että kuitenkin on olemassa kevempiäkin kauneuskirurgisia keinoja joilla voi muuttaa ulkonäköään siedettävämmäksi.
Kaipaisin siis muiden rumien, onnistuneiden kokemuksia, mitä teit jotta sait itsestäsi paremman näköisen. Ja joo, turha sanoa että laihduta, olen normaalipainoinen ja urheilen tavoitteellisesti. Toki vartalossakin on isoja puutteita, mutta ainahan sitä voi vaikka harjoittaa rakkautta pimeässä, jos ei toinen muuten kestä katsella. Kun vaan ees jotenkin onnistuisi saamaan rakastavan ja kunnioittavan kumppanin.
Kommentit (161)
Haluat rakastavan ja kunnioittavan kumppanin, joka ei kuitenkaan kestä olla kanssasi muuten kuin pimeässä?
Hieno tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologi voisi olla toimiva ratkaisu kirurgin sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Haluat rakastavan ja kunnioittavan kumppanin, joka ei kuitenkaan kestä olla kanssasi muuten kuin pimeässä?
Hieno tavoite.
Tämä ulkonäkö yksinkertaisesti karkottaa miehet, minkäs minä sille voin. Pääsen aina siihen hyvä jätkä -kategoriaan, tai kelpaan vain hetken huvituksiin ja sitten minut voikin heti dumpata kun tulee joku paremmannäköinen vastaan. Haluaisin oikean parisuhteen, en olla kenenkään r u n k k u a l u s t a. Onhan se nyt ihan selvä, että ulkonäkö on se ensimmäinen asia mistä kiinnostutaan, ja jos ei ole minkäänmoista ulkonäköä, niin olen yksinkertaisesti luotaantyötävä. Eikä minua varmaan kehtaisi kaveriporukalle esitellä tämän näköisenä.
Enpä tiedä onko juuri merkitystä ellei ns. ruma piirre ole oikeasti epämuodostuneen huomiota herättävä tai sitten tavoittele jotain poikkeuksellisen ulkonäkökeskeistä miestyyppiä.
Itse olen aina ollut rumahko tavis ja nuorena haaveilin kovasti kauneuskirurgiasta. Olisi pitänyt korjata liian isot korvalehdet, nenä, roikkuvat silmäluomet, tuntui että kasvojenkohotustakin olisi nuorena jo tarvinnut kun posket tuntui riippuvan ja leukaperät myös. Rinnatkin oli rumat riipparit ja olisin silikonit halunnut. Silloin minulla vaan ei ollut rahaa mihinkään toimenpiteisiin joten oli pakko vaan alistua olemaan ruma. Yöelämässä en viitsinyt usein käydä, koska tuntui että se on vain sarja nöyryytyksiä, joissa nätempiä kavereitani riiataan oikealta ja vasemmalta ja minut joko jätetään huomiotta tai jopa nälvitään päin näköä.
Koska kerran rahaa kauneuskirurgiaan ei ollut, keskityin opintoihin ja harrastuksiini enkä enää miettinyt koko miesasiaa tai baareja/yökerhoja. Unohtui koko oma ulkonäkö siinä vähitellen. Ja kas, yliopistolta löytyi eka miesystävä! Moni muukin oli kiinnostunut, vaikka tosiaan yöelämässä olin lähinnä yökötelty rumilus. Ekasta suhteesta tuli ero parin vuoden päästä, mutta työelämästä löytyi taas sitten uusi mies, josta tuli aviomieheni. JOten ei se rumuus lopulta ainakaan mun tapauksessa estänyt mitään, kunhan etsin muualta kuin yöelämästä (ei varmaan myös Tinder tyyppiset olisi toimineet, niissäkin kun mennään ulkonäkö edellä).
Mutta eipä siinä mitään jos mahdollisuus on korjautttaa joku ikävä piirre, mikä kiusaa itseä, niin miksipä ei? Parin luultavasti löydät ilmankin, ennemmin tai myöhemmin, jos sitä haluat, mutta voi olla vähän erityyppisestä miesjoukosta kuin ns. nätempänä. Esim. minä en varmasti koskaan olisi saanut niitä suosittuja komeita poikia, mutta "nörttejä" kyllä. Lopulta minä tosin huomasin että mulle sopii muutenkin paremmin ne vähemmän pinnalliset nörttityypit.
Turha täällä muiden jeesustella. Kyllä Suomi on täynnä rumia naisia ja ihan oikeasti se hankaloittaa parisuhteen löytämistä. Tietenkin on myös rumia miehiä mut on veitsi vaihtoehto. Nenä on varsin massiivinen elementti kasvoissa jota useimmat julkimotkin pienentää. Eikä ne ainakaan rumemmilta näytä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hienoa että elämässään onnistuneet ja hyvännäköiset tulevat alapeukuttamaan. Ettei ihan oikeasti tiedä miten hankalaa on jos ulkonäkö ei satu olemaan ihan standardien mukainen. On huomattu että jo ihan kaunis lapsi saa enemmän aikuisten huomiota kuin ruma. Se lähtee jo niin nuoresta iästä. Kaunis saa parempaa palveluakin. Ei se minua haittaa, mutta kun rakkautta kaipaisin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä onko juuri merkitystä ellei ns. ruma piirre ole oikeasti epämuodostuneen huomiota herättävä tai sitten tavoittele jotain poikkeuksellisen ulkonäkökeskeistä miestyyppiä.
Itse olen aina ollut rumahko tavis ja nuorena haaveilin kovasti kauneuskirurgiasta. Olisi pitänyt korjata liian isot korvalehdet, nenä, roikkuvat silmäluomet, tuntui että kasvojenkohotustakin olisi nuorena jo tarvinnut kun posket tuntui riippuvan ja leukaperät myös. Rinnatkin oli rumat riipparit ja olisin silikonit halunnut. Silloin minulla vaan ei ollut rahaa mihinkään toimenpiteisiin joten oli pakko vaan alistua olemaan ruma. Yöelämässä en viitsinyt usein käydä, koska tuntui että se on vain sarja nöyryytyksiä, joissa nätempiä kavereitani riiataan oikealta ja vasemmalta ja minut joko jätetään huomiotta tai jopa nälvitään päin näköä.
Koska kerran rahaa kauneuskirurgiaan ei ollut, keskityin opintoihin ja harrastuksiini enkä enää miettinyt koko miesasiaa tai baareja/yökerhoja. Unohtui koko oma ulkonäkö siinä vähitellen. Ja kas, yliopistolta löytyi eka miesystävä! Moni muukin oli kiinnostunut, vaikka tosiaan yöelämässä olin lähinnä yökötelty rumilus. Ekasta suhteesta tuli ero parin vuoden päästä, mutta työelämästä löytyi taas sitten uusi mies, josta tuli aviomieheni. JOten ei se rumuus lopulta ainakaan mun tapauksessa estänyt mitään, kunhan etsin muualta kuin yöelämästä (ei varmaan myös Tinder tyyppiset olisi toimineet, niissäkin kun mennään ulkonäkö edellä).
Mutta eipä siinä mitään jos mahdollisuus on korjautttaa joku ikävä piirre, mikä kiusaa itseä, niin miksipä ei? Parin luultavasti löydät ilmankin, ennemmin tai myöhemmin, jos sitä haluat, mutta voi olla vähän erityyppisestä miesjoukosta kuin ns. nätempänä. Esim. minä en varmasti koskaan olisi saanut niitä suosittuja komeita poikia, mutta "nörttejä" kyllä. Lopulta minä tosin huomasin että mulle sopii muutenkin paremmin ne vähemmän pinnalliset nörttityypit.
Itse en ole onnistunut yliopistoltakaan löytämään, valitettavasti.
Samoja kokemuksia yökerhoista, on niin nöyryyttävää olla se jota ei lähestytä tai jolle sanotaan jotain ilkeää ja muut siinä ympärillä sitten säestää ilkeän kommentin painoa.
Ja joo, enemmänkin sellainen nörttityyppi kelpaisi kuin ne tinderin kiiltokuvamiehet.
Kiitos asiallisesta viestistä, tulin paremmalle mielelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat rakastavan ja kunnioittavan kumppanin, joka ei kuitenkaan kestä olla kanssasi muuten kuin pimeässä?
Hieno tavoite.
Tämä ulkonäkö yksinkertaisesti karkottaa miehet, minkäs minä sille voin. Pääsen aina siihen hyvä jätkä -kategoriaan, tai kelpaan vain hetken huvituksiin ja sitten minut voikin heti dumpata kun tulee joku paremmannäköinen vastaan. Haluaisin oikean parisuhteen, en olla kenenkään r u n k k u a l u s t a. Onhan se nyt ihan selvä, että ulkonäkö on se ensimmäinen asia mistä kiinnostutaan, ja jos ei ole minkäänmoista ulkonäköä, niin olen yksinkertaisesti luotaantyötävä. Eikä minua varmaan kehtaisi kaveriporukalle esitellä tämän näköisenä.
Mulla mennyt aina vähän toisin, eli kukaan ei ole kiinnostunut minusta ulkonäön takia, joten aina on tutustuttu ensin kaveripohjalta. Joko työkavereina tai muuten vaan kavereina, ilman että ainakaan miehen puolelta tuskin on ollut ajatustakaan minusta seksikumppanina saati seurusteluun. On vaan se ihastuminen tullut syvemmän tutustumisen myötä ja aina se on ollut mies joka on tehnyt aloitteen kaveruuden muuttamisesta muuksi. Ja koska ovat ihastuneet minuun luonteen, älyn, huumorintajun tms takia (omien sanojensa mukaan), ei ole ollut tuotakaan ongelmaa että nätemmän tultua olisivat häipyneet. Ne suhteet jotka on loppunut, on loppuneet luonteiden yhteensopimattomuuteen pidemmän päälle yhdessä ollessa, ei siihen että mies olisi dumpannut minut rumuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Turha täällä muiden jeesustella. Kyllä Suomi on täynnä rumia naisia ja ihan oikeasti se hankaloittaa parisuhteen löytämistä. Tietenkin on myös rumia miehiä mut on veitsi vaihtoehto. Nenä on varsin massiivinen elementti kasvoissa jota useimmat julkimotkin pienentää. Eikä ne ainakaan rumemmilta näytä
Kiitos. Näin se on, ymmärrät oikeasti ongelman laajuuden. Miehen on helpompi myös kompensoida mahdollista rumuutta, esimerkiksi olemalla hauska tai sivistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä onko juuri merkitystä ellei ns. ruma piirre ole oikeasti epämuodostuneen huomiota herättävä tai sitten tavoittele jotain poikkeuksellisen ulkonäkökeskeistä miestyyppiä.
Itse olen aina ollut rumahko tavis ja nuorena haaveilin kovasti kauneuskirurgiasta. Olisi pitänyt korjata liian isot korvalehdet, nenä, roikkuvat silmäluomet, tuntui että kasvojenkohotustakin olisi nuorena jo tarvinnut kun posket tuntui riippuvan ja leukaperät myös. Rinnatkin oli rumat riipparit ja olisin silikonit halunnut. Silloin minulla vaan ei ollut rahaa mihinkään toimenpiteisiin joten oli pakko vaan alistua olemaan ruma. Yöelämässä en viitsinyt usein käydä, koska tuntui että se on vain sarja nöyryytyksiä, joissa nätempiä kavereitani riiataan oikealta ja vasemmalta ja minut joko jätetään huomiotta tai jopa nälvitään päin näköä.
Koska kerran rahaa kauneuskirurgiaan ei ollut, keskityin opintoihin ja harrastuksiini enkä enää miettinyt koko miesasiaa tai baareja/yökerhoja. Unohtui koko oma ulkonäkö siinä vähitellen. Ja kas, yliopistolta löytyi eka miesystävä! Moni muukin oli kiinnostunut, vaikka tosiaan yöelämässä olin lähinnä yökötelty rumilus. Ekasta suhteesta tuli ero parin vuoden päästä, mutta työelämästä löytyi taas sitten uusi mies, josta tuli aviomieheni. JOten ei se rumuus lopulta ainakaan mun tapauksessa estänyt mitään, kunhan etsin muualta kuin yöelämästä (ei varmaan myös Tinder tyyppiset olisi toimineet, niissäkin kun mennään ulkonäkö edellä).
Mutta eipä siinä mitään jos mahdollisuus on korjautttaa joku ikävä piirre, mikä kiusaa itseä, niin miksipä ei? Parin luultavasti löydät ilmankin, ennemmin tai myöhemmin, jos sitä haluat, mutta voi olla vähän erityyppisestä miesjoukosta kuin ns. nätempänä. Esim. minä en varmasti koskaan olisi saanut niitä suosittuja komeita poikia, mutta "nörttejä" kyllä. Lopulta minä tosin huomasin että mulle sopii muutenkin paremmin ne vähemmän pinnalliset nörttityypit.
Itse en ole onnistunut yliopistoltakaan löytämään, valitettavasti.
Mun etu oli että opiskelin äärimmäisen miesvaltaista alaa, olin ainoa naispuolinen aloittaja aloitusvuonnani pääaineessa. Kaverina sellaiset 40 miestä. Sama on jatkunut työelämässä, usein olen ainoa nainen työpaikalla ainakin minun tehtävissäni (jotain HR porukkaa tms on naisiakin). Ja koska sokeain valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningatar, on ottajia löytynyt, kun ei ne nörtit kauheasti viitsi käydä missään naista hakemassa vaan mielellään ottavat koulusta / töistä jos sieltä joku naisentapainen löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat rakastavan ja kunnioittavan kumppanin, joka ei kuitenkaan kestä olla kanssasi muuten kuin pimeässä?
Hieno tavoite.
Tämä ulkonäkö yksinkertaisesti karkottaa miehet, minkäs minä sille voin. Pääsen aina siihen hyvä jätkä -kategoriaan, tai kelpaan vain hetken huvituksiin ja sitten minut voikin heti dumpata kun tulee joku paremmannäköinen vastaan. Haluaisin oikean parisuhteen, en olla kenenkään r u n k k u a l u s t a. Onhan se nyt ihan selvä, että ulkonäkö on se ensimmäinen asia mistä kiinnostutaan, ja jos ei ole minkäänmoista ulkonäköä, niin olen yksinkertaisesti luotaantyötävä. Eikä minua varmaan kehtaisi kaveriporukalle esitellä tämän näköisenä.
Mulla mennyt aina vähän toisin, eli kukaan ei ole kiinnostunut minusta ulkonäön takia, joten aina on tutustuttu ensin kaveripohjalta. Joko työkavereina tai muuten vaan kavereina, ilman että ainakaan miehen puolelta tuskin on ollut ajatustakaan minusta seksikumppanina saati seurusteluun. On vaan se ihastuminen tullut syvemmän tutustumisen myötä ja aina se on ollut mies joka on tehnyt aloitteen kaveruuden muuttamisesta muuksi. Ja koska ovat ihastuneet minuun luonteen, älyn, huumorintajun tms takia (omien sanojensa mukaan), ei ole ollut tuotakaan ongelmaa että nätemmän tultua olisivat häipyneet. Ne suhteet jotka on loppunut, on loppuneet luonteiden yhteensopimattomuuteen pidemmän päälle yhdessä ollessa, ei siihen että mies olisi dumpannut minut rumuuden takia.
Minulla on kaikki ihmissuhteet lukioajan parisuhdetta lukuunottamatta päättyneet siihen että minut dumpataan toisen takia. Myös jo silloin kun on oltu jo parisuhteessa. Se mikä lukioaikana oli erilaista oli se että jaksoin oikeasti puunata ja meikata joka päivä, olin todella hoikka, pukeuduin näyttävästi (ei enää kroppa kestäsi samanlaista pukeutumista) jne. Lukiossa minulla oli vielä myös tuuheat hiukset jne, eli oli myös kauniita piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä onko juuri merkitystä ellei ns. ruma piirre ole oikeasti epämuodostuneen huomiota herättävä tai sitten tavoittele jotain poikkeuksellisen ulkonäkökeskeistä miestyyppiä.
Itse olen aina ollut rumahko tavis ja nuorena haaveilin kovasti kauneuskirurgiasta. Olisi pitänyt korjata liian isot korvalehdet, nenä, roikkuvat silmäluomet, tuntui että kasvojenkohotustakin olisi nuorena jo tarvinnut kun posket tuntui riippuvan ja leukaperät myös. Rinnatkin oli rumat riipparit ja olisin silikonit halunnut. Silloin minulla vaan ei ollut rahaa mihinkään toimenpiteisiin joten oli pakko vaan alistua olemaan ruma. Yöelämässä en viitsinyt usein käydä, koska tuntui että se on vain sarja nöyryytyksiä, joissa nätempiä kavereitani riiataan oikealta ja vasemmalta ja minut joko jätetään huomiotta tai jopa nälvitään päin näköä.
Koska kerran rahaa kauneuskirurgiaan ei ollut, keskityin opintoihin ja harrastuksiini enkä enää miettinyt koko miesasiaa tai baareja/yökerhoja. Unohtui koko oma ulkonäkö siinä vähitellen. Ja kas, yliopistolta löytyi eka miesystävä! Moni muukin oli kiinnostunut, vaikka tosiaan yöelämässä olin lähinnä yökötelty rumilus. Ekasta suhteesta tuli ero parin vuoden päästä, mutta työelämästä löytyi taas sitten uusi mies, josta tuli aviomieheni. JOten ei se rumuus lopulta ainakaan mun tapauksessa estänyt mitään, kunhan etsin muualta kuin yöelämästä (ei varmaan myös Tinder tyyppiset olisi toimineet, niissäkin kun mennään ulkonäkö edellä).
Mutta eipä siinä mitään jos mahdollisuus on korjautttaa joku ikävä piirre, mikä kiusaa itseä, niin miksipä ei? Parin luultavasti löydät ilmankin, ennemmin tai myöhemmin, jos sitä haluat, mutta voi olla vähän erityyppisestä miesjoukosta kuin ns. nätempänä. Esim. minä en varmasti koskaan olisi saanut niitä suosittuja komeita poikia, mutta "nörttejä" kyllä. Lopulta minä tosin huomasin että mulle sopii muutenkin paremmin ne vähemmän pinnalliset nörttityypit.
Itse en ole onnistunut yliopistoltakaan löytämään, valitettavasti.
Mun etu oli että opiskelin äärimmäisen miesvaltaista alaa, olin ainoa naispuolinen aloittaja aloitusvuonnani pääaineessa. Kaverina sellaiset 40 miestä. Sama on jatkunut työelämässä, usein olen ainoa nainen työpaikalla ainakin minun tehtävissäni (jotain HR porukkaa tms on naisiakin). Ja koska sokeain valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningatar, on ottajia löytynyt, kun ei ne nörtit kauheasti viitsi käydä missään naista hakemassa vaan mielellään ottavat koulusta / töistä jos sieltä joku naisentapainen löytyy.
Nyt olen alalla missä on lievä naisenemmistö. En tiedä pitäisikö samantien vaihtaa opiskelut yhteen miesvaltaiseen alaan mistä olen aina ollut intohimoisesti kiinnostunut :D
Maksaisit itsesi kipeäksi ja kärsisit hirveitä kipuja vain, että joku huolisi sinut spe rmaäm pärikseen :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha täällä muiden jeesustella. Kyllä Suomi on täynnä rumia naisia ja ihan oikeasti se hankaloittaa parisuhteen löytämistä. Tietenkin on myös rumia miehiä mut on veitsi vaihtoehto. Nenä on varsin massiivinen elementti kasvoissa jota useimmat julkimotkin pienentää. Eikä ne ainakaan rumemmilta näytä
Tämä on erittäin totta. Jopa kuvankauniit hollywoodnäyttelijät leikkauttavat ennestään jo upean nenänsä kapeammaksi ja pienemmäksi. Suomessa on vieläpä aika yleistä että on jonkinlainen pottunokka tai töpselikärsä. Nenä on kuitenkin keskellä lärvää, joten voi todellakin pilata koko ulkonäön.
Vierailija kirjoitti:
Turha täällä muiden jeesustella. Kyllä Suomi on täynnä rumia naisia ja ihan oikeasti se hankaloittaa parisuhteen löytämistä. Tietenkin on myös rumia miehiä mut on veitsi vaihtoehto. Nenä on varsin massiivinen elementti kasvoissa jota useimmat julkimotkin pienentää. Eikä ne ainakaan rumemmilta näytä
Sellaisella miehellä ei tee mitään jonka mielestä suhde kaatuu nenään.
Vierailija kirjoitti:
On se hienoa että elämässään onnistuneet ja hyvännäköiset tulevat alapeukuttamaan. Ettei ihan oikeasti tiedä miten hankalaa on jos ulkonäkö ei satu olemaan ihan standardien mukainen. On huomattu että jo ihan kaunis lapsi saa enemmän aikuisten huomiota kuin ruma. Se lähtee jo niin nuoresta iästä. Kaunis saa parempaa palveluakin. Ei se minua haittaa, mutta kun rakkautta kaipaisin minäkin.
Jep, kaikille ei todellakaan löydy puolisoa joka rakastuisi ulkonäöstä huolimatta (ja aika harva tuostakaan haaveilee, olisi se kivempaa olla kaunis). Olen ollut koko elämäni täysin yksin, en ole edes rumimmasta päästä ja panostan ulkonäkööni niin paljon kuin voin, mutta ei se auta. Pidän myös huolta sisäisestä elämästäni koska tietenkin loppujen lopuksi sisäisen ihmisen kanssa ollaan - mutta ulkonäkö on se ensivaikutelma. Ja kun ei koskaan löydä ihmistä joka pitäisi molemmista...
Saan aina miehestä kaverin. Olen kuulemma huipputyyppi. Mutta ei kanssani sänkyyn voi mennä eikä varsinkaan parisuhdetta ajatella. Tätä yhtäjaksoista pettymystä on kestänyt jo 20 vuotta, ja kuinkahan monta sataa kertaa elämässään onnistuneet ovat ihmetelleen, että miten en onnistu löytämään ketään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha täällä muiden jeesustella. Kyllä Suomi on täynnä rumia naisia ja ihan oikeasti se hankaloittaa parisuhteen löytämistä. Tietenkin on myös rumia miehiä mut on veitsi vaihtoehto. Nenä on varsin massiivinen elementti kasvoissa jota useimmat julkimotkin pienentää. Eikä ne ainakaan rumemmilta näytä
Sellaisella miehellä ei tee mitään jonka mielestä suhde kaatuu nenään.
Sellaisella naisella ei tee mitään jonka mielestä suhde kaatuu alle 180/185cm pituuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha täällä muiden jeesustella. Kyllä Suomi on täynnä rumia naisia ja ihan oikeasti se hankaloittaa parisuhteen löytämistä. Tietenkin on myös rumia miehiä mut on veitsi vaihtoehto. Nenä on varsin massiivinen elementti kasvoissa jota useimmat julkimotkin pienentää. Eikä ne ainakaan rumemmilta näytä
Sellaisella miehellä ei tee mitään jonka mielestä suhde kaatuu nenään.
Sellaisella naisella ei tee mitään jonka mielestä suhde kaatuu alle 180/185cm pituuteen.
Miksi tapailla alunperinkään tuommoista naista? Exä on 155cm ja ite 167cm (nainen). Harmittaa vieläkin kun halusi erota :/
Hiuslaatukin muuttunut iän myötä huomattavasti ohuemmaksi, ei näihin haiveniin saa enää samanlaisia kampauksia mitä vielä muutama vuosi sitten. En tiedä miksi kuontalo ohentunut näin paljon, oli pakko leikata pitkistä hiuksista paljon pituutta pois ja jouduin lopettamaan värjäilynkin samasta syystä kokonaan ja nyt sitten maantienväriset hiukset, kiva homma.