Miksi niin moni uskoo?
6-vuotias lapseni kysyi minulta tänään miksi niin moni Suomessa uskoo (kristinuskon) jumalaan. Miten tämä selitetään siivosti niin pienelle? Totuushan on, että Suomen kristillinen historia on syntynyt siitä että "paremmat" ihmiset tuli ja pakotti. Uhkaillen, kiristäen, rangaisten, ryöstäen, murhaten.
Kommentit (11)
Missäs se sinun 6v on noin paljon tullut kohdanneeksi Jumalasta puhuvia ihmisiä :D
Vierailija kirjoitti:
Ja takuulla kysyi sinun 6v noilla sanoilla.
Voisitko nyt mennä näiden trollaustesi kanssa muualle.
Kysyi että miksi niin moni uskoo jumalaan, kun katsoimme telkkarista jumalanpalvelusta. Tässä tapauksessa "monilla" viitattiin kristillisiin menoihin osallistuvista ihmisistä häntä ympäröivässä maailmassa (esim. päiväkodissa valtaosa osallistuu hartauksiin), siitä tarkennuksen _Suomessa_ ja _kristinuskon_ jumalaan vaikka ei toki juuri näillä sanoilla asiaa muotoillut (ei hänen kysymyksensä koskenut afrikkalaisia heimouskontoja).
Selitälapsellesi, että usko on Jumalan lahja. Kaikille sitä lahjaa ei anneta.
Vierailija kirjoitti:
Missäs se sinun 6v on noin paljon tullut kohdanneeksi Jumalasta puhuvia ihmisiä :D
No mm. siellä päiväkodissa ja sukulaisten joukossa. Ja tämä ero (mummo uskoo, äiti ei, parhaan kaverin perhe uskoo, meidän ei) kiinnostaa häntä tällä hetkellä valtavasti minkä vuoksi on päädytty katsomaan mm. sitä jumalanpalvelusta.
Olin tuon ikäisenä kristillisessä päiväkodissa.
Aluksi olin sellaisessa joukkopakossa, mutta lopulta tajusin että tässä on kyseessä suuri huijaus.
Aloin hyvin varhain pohtimaan omatoimisesti asioiden todenperäisyyttä.
Toki kaikki esoteerinen ja taikauskoinen kiehtoi pikkupoikaa. Jeesuksen taikatemput ja hänen ylivertaisuus muihin nähden aiheutti sen että olisin halunut olla Jeesus ja voittaa muut.
Hyvin nopeasti käsittelin Raamatun idean ja totesin että sillä yritetään vain saada ihmiset yhteiseen uskoon ja se usko sisältää erilaisia käskyjä joita pitää noudattaa tai muuten käy huonosti.
Eli ihmiseltä otetaan pois vapaus omaan ajatteluun ja tietynlaiseen haluamaansa elämään.
Vanhempani (ateistija molemmat) olivat äärimmäisen ylpeitä pohdinnoista, joita lähes nuoren Jeesuksen lailla luennoin heille lauantain saunaillassa.
He eivät haluneet paasata minulle asioista vaan he lähettivät minut kristilliseen päiväkotiin ottamaan itse selvää. Kaikenlaiset rukoilut ja muut olivat eksoottisen kiusallisia ja vieraita tapoja meikäläiselle. Tein ne muiden mukana sulautuen joukkoon.
Koko prosessi lisäsi omaa ajattelukykyä jo varhain. Olinkin kouluun mennessä käynyt läpi monet yleisimmät filosofiset pohdinnat omasta tahdosta alkaen. Uskonto lähinnä käynnisti näitä ajatuksia.
Mitään en toki uskaltanut ja kehdannut hoitajille sanoa ääneen. Ajattelin jo muutenkin ettei heidän todellisuutta kannata järkyttää kertomalla että olette koko ikänne eläneet huijattuna.
Mutta he vaikuttivat hyvin onnellisilta joten ajattelin että todennäköisesti he ovat onnellisia ja ehkä pohtineet näitä samoja juttuja kuten minäkin, mutta ajautuneet toiseen tilanteeseen. Ehkä lauma antaa heille turvaa?
Lapsi on auktoriteettiuskoinen. Siksi hän oppii uskomaan siihen, mitä vanhemmat hänelle syöttävät. Jos hänelle opetetaan, että lentävä makaronimonsteri tuhoaa kaikki sinisilmäiset ja sinisilmäisiä pitää vihata, niin hän oppii vihaamaan sinisilmäisiä. Joillekin kasvaa itsekriittisyyttä teini-iässä ja alkavat epäillä, ettei vanhemmat välttämättä ole kaikessa oikeassa, mutta toisilla lapsenomainen herklöuskoisyus jatkuu loppuikänsä.
Lisään vielä että lapsi on itse ilmoittanut uskovansa, mikä on fine (joskin hänen uskonkäsityksensä on jokin ev.lutin ja hindun kombo). En todellakaan selitä uskonnon suosiota lapselle niin kuin aloitusviestissä, mutta en myöskään tarinoi jumalan lahjasta kun en sellaisiin usko. Kristinuskon suosion Suomessa selittää se, että se tuotiin tänne vähän väkisin. Mikä on _arvottomaton ja ei-hengellinen tapa_ kertoa siitä miten meidän kulttuurista on tullut paljolti kristillinen?
Toki olen lapselle kertonut että minunkin maailmankatsonukseni on vain yksi muiden joukossa ja kerron sitä hänelle totena koska pidän sitä oikeampana kuin muita - syyllistyn siis ihan samaan, tosin vähemmällä väkivallalla. Ja hän saa nyt ja tulevaisuudessa itse päättää mitä asiasta ajattelee.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on auktoriteettiuskoinen. Siksi hän oppii uskomaan siihen, mitä vanhemmat hänelle syöttävät. Jos hänelle opetetaan, että lentävä makaronimonsteri tuhoaa kaikki sinisilmäiset ja sinisilmäisiä pitää vihata, niin hän oppii vihaamaan sinisilmäisiä. Joillekin kasvaa itsekriittisyyttä teini-iässä ja alkavat epäillä, ettei vanhemmat välttämättä ole kaikessa oikeassa, mutta toisilla lapsenomainen herklöuskoisyus jatkuu loppuikänsä.
Lapsi tarvitsee aikuista selvitäkseen hengissä.
Voi käydä lapselle höpösti jos kyseenalaistaa elättäjän .
Luonto on tehnyt pennuista söpöjä..miksiköhän
Ja höppänöitä miksiköhänn?
Vierailija kirjoitti:
Missäs se sinun 6v on noin paljon tullut kohdanneeksi Jumalasta puhuvia ihmisiä :D
Siellähän niitä ramppaa päiväkodissa järjestämässä palvojaisia joihin enemmistö osallistuu, ja nykyään siitä ei tarvitse kertoa vanhemmillekaan kun "hartauden" nimi on vaihdettu "katsomuskasvatukseksi" vaikka sisältö on sama kuin ennenkin ja näkökulma vasun vastaisesti tasan ev.lut.
Vierailija kirjoitti:
Selitälapsellesi, että usko on Jumalan lahja. Kaikille sitä lahjaa ei anneta.
Ei ole lahja, vaan perustuu 99,99% tapauksista vanhempien lapsillensa suorittamaan indoktrinaatioon ja aivopesuun.
Jos oikeasti puhut aivopesusta lahjana, niin se on jonkinlaista orwellilaista uuspuhetta.
Ja takuulla kysyi sinun 6v noilla sanoilla.
Voisitko nyt mennä näiden trollaustesi kanssa muualle.