Viikonlopun tungokset seurausta koulujen avaamisesta

Voidaan keskustella sadannen kerran siitä, onko koulujen avaaminen 11 päivän vuoksi millään tavalla järkevää vai ei, mutta kun se ei ole ainoa vaikutus, joka tuolla päätöksellä oli.

Hallitus kai kuvitteli, että koulut vaan simsalabim aukeavat ja lapset taapertavat söpösti reput selässä muutaman sadan metrin koulumatkan kouluun arvioitavaksi ja ongelmien tunnistamiseksi, mutta muuten ihmiset jatkavat elämäänsä rajoituksiin uskoen.

Todellisuuessahan tuo oli signaali sille, että rajoitukset voi unohtaa ja jatkaa normaalia elämää, toki osa palveluista on yhä suljettuna, mutta muuten. Lapset ja nuoret palaavat päivittäiseen joukkoliikenteeseen amuisin ja iltapäivisin, eikä perheet kuitenkaan enää pysty suojautumaan, niin eipä sillä enää ole suurta väliä miten esim. kaupassa käy.

Perheet lähtivätkin sankoin joukon ostamaan lapsille kenkiä ja kevätvaatteita torstaita varten ja muutenkin viettämään aikaa isommilla porukoilla esim. ystäväperheiden kanssa - lapset tapaisivat kuitenkin koulussa kolmen päivän päästä. Sama vapauden tunne tietenkin leviää myös muihin. Suomi palaa normiarkeen torstaina, vaikka kuinka olisi jotain max. 10 hengen kokoontumissuosituksia ja etätyö suosituksia. Monella työpaikalla vanhemmat palaavat etätöistä konttoreille ja joukkoliikenteeseen, lapset palaavat päiväkoteihin, koululaiset kouluihin.

Ihan silminnähden ero aikaisempaan oli helppo havaita tuolla perusostarillakin ruokakaupassa. Paljon vapautuneempaa meno aikaisempaan verrattuna.

Outoa jos tää tuli jotenkin yllätyksenä poliisille ja hallitukselle (vrt. Roihuvuoren Kirsikkapuisto)