Mies sanoi, ettei voi tietää kestääkö avioliittomme tätä korona-aikaa
Miten ottaisitte tuollaisen lausahduksen? Minulla tuli hieman hölmö ja hutera fiilis. Suhteellisen tuore avioliitto ja luulin että kaikki hyvin, että pohja on vahva ja ilman muuta kantaa tämän ajan yli. Ei olla edes riidelty tms.
Sanoin tuon oman näkökulmani siis kun aiheesta juteltiin yleisellä tasolla, että miten ihmissuhteet ihmisillä nyt voivat. Siihen mies siis vastasi, ettei me voida tietää kestääkö meidän suhde tätä.
Toki totta, eihän mistään voi koskaan tietää. Mutta jotenkin nakertaa tuollainen ajatustapa. Itse mieluummin vahvistan sanoillani me-henkeä ja haluan luoda uskoa. Onko se sitten valheellista...? Kun elämästä ei tosiaan tiedä.
En jäänyt tuota sen enempää märehtimään, mutta kiinnostaisi kuulla miten te muut tuollaisen ottaisitte vai ohittaisitteko vaan olankohautuksella?
Kommentit (45)
Hemmetti mikä velliperse. Tollaseen sitten rakastuit.
Vierailija kirjoitti:
Hemmetti mikä velliperse. Tollaseen sitten rakastuit.
Huutelee sieltä yksinäinen pallinraapija.
En kyllä käsitä miten tämä aika voi olla parisuhteellle niin rankka, ettei se kestäisi jos kaikki muuten hyvin.
Ehkä sinulla on vain kelvoton mies, tai hän ei ole samaa mieltä suhteenne laadusta.
Ei tuollaisia asioita muuten vaan sanota
Ilman muuta olen. :) Meillä lienee vain erilainen tapa kommunikoida tässä mielessä. Ehkä tuo oma tapani on tosiaan tavallaan valheellinen kun sanoillani vahvistan me-henkeä. Että ilman muuta me selvitään. Tosin itsekin olin kyllä vilpitön. :D
-ap
Kyllä suhteen kestämisen voi tietää etukäteen, muutaman vuoden säteelle. Se kestää, jos molemmat haluavat sen kestävät. Eli tehdään tämmöinen päätös, ja sitten toimitaan sen mukaan tähtäimenä se, että molemmilla on parempi olla näin kuin olisi yksin. Suhd on kuin talo: se rakennetaan määräysten mukaan jotta se kestäisi ja toimisi hyvin ja sen jälkkeen sitä huolletaan, tyhjennetään rännejä ja maalataan kaiteita, jne edelleen säännöllisesti jotta se toimisi jatkossakin hyvin. Ja koko ajan vahditaan, että ilmaantuuko jotain, mitä pitäisi äkkiä korjata. Parisuhde toimii ja kestää samalla periaatteella.
Ihminen joka ei sitoudu päättämään ja toimimaan päätöksenä mukaan, on fatalisti. Sellainen, joka helposti jää työttömäksi ja syrjäytyy ja lamaantuu kun maailma kasaa eteen vastoinkäymisiä.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä käsitä miten tämä aika voi olla parisuhteellle niin rankka, ettei se kestäisi jos kaikki muuten hyvin.
Ehkä sinulla on vain kelvoton mies, tai hän ei ole samaa mieltä suhteenne laadusta.
Ei tuollaisia asioita muuten vaan sanota
Ah, kiitos, tulikin myös tällainen mielipide sillä välin kun vastasin ekalle. :) Näin juuri itsekin koen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhteen kestämisen voi tietää etukäteen, muutaman vuoden säteelle. Se kestää, jos molemmat haluavat sen kestävät. Eli tehdään tämmöinen päätös, ja sitten toimitaan sen mukaan tähtäimenä se, että molemmilla on parempi olla näin kuin olisi yksin. Suhd on kuin talo: se rakennetaan määräysten mukaan jotta se kestäisi ja toimisi hyvin ja sen jälkkeen sitä huolletaan, tyhjennetään rännejä ja maalataan kaiteita, jne edelleen säännöllisesti jotta se toimisi jatkossakin hyvin. Ja koko ajan vahditaan, että ilmaantuuko jotain, mitä pitäisi äkkiä korjata. Parisuhde toimii ja kestää samalla periaatteella.
Ihminen joka ei sitoudu päättämään ja toimimaan päätöksenä mukaan, on fatalisti. Sellainen, joka helposti jää työttömäksi ja syrjäytyy ja lamaantuu kun maailma kasaa eteen vastoinkäymisiä.
No juuri tämä. Tuntuu jotenkin häilyväiseltä, ettei mies tiedä kestääkö tämä. Kun kaikki on ollut hyvin ja tosiaan avioliittokaan ei kovin vanha vielä ole. Tuli vähän puskista siksi tuo miehen epäröinti.
-ap
Mä en voisi kuvitellakaan että mun mies heittäisi tuollaisen kommentin, ja jos heittäisi niin siinä olisi kyllä aihetta huolestua ja keskustella.
Me ollaan ennemminkin ihmetelty juuri sitä, miten tämä yhdessä oleminen on joillekin pariskunnille niin rankkaa. Koemme että jos suhde on hyvä niin toisen lähellä oleminen ei ole rasite.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhteen kestämisen voi tietää etukäteen, muutaman vuoden säteelle. Se kestää, jos molemmat haluavat sen kestävät. Eli tehdään tämmöinen päätös, ja sitten toimitaan sen mukaan tähtäimenä se, että molemmilla on parempi olla näin kuin olisi yksin. Suhd on kuin talo: se rakennetaan määräysten mukaan jotta se kestäisi ja toimisi hyvin ja sen jälkkeen sitä huolletaan, tyhjennetään rännejä ja maalataan kaiteita, jne edelleen säännöllisesti jotta se toimisi jatkossakin hyvin. Ja koko ajan vahditaan, että ilmaantuuko jotain, mitä pitäisi äkkiä korjata. Parisuhde toimii ja kestää samalla periaatteella.
Ihminen joka ei sitoudu päättämään ja toimimaan päätöksenä mukaan, on fatalisti. Sellainen, joka helposti jää työttömäksi ja syrjäytyy ja lamaantuu kun maailma kasaa eteen vastoinkäymisiä.
Kuulostaa aika naiivilta.
Oma mielipiteeni on, ettei sitä voi oikeasti ikinä tulevaisuudesta tietää.
N51
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi kuvitellakaan että mun mies heittäisi tuollaisen kommentin, ja jos heittäisi niin siinä olisi kyllä aihetta huolestua ja keskustella.
Me ollaan ennemminkin ihmetelty juuri sitä, miten tämä yhdessä oleminen on joillekin pariskunnille niin rankkaa. Koemme että jos suhde on hyvä niin toisen lähellä oleminen ei ole rasite.
Minä jopa ymmärrän, että 24/7 yhdessäolo voi kiristää hermoja, mutta meillä on iso reviiri, eikä tarvitse sen takia kuornittua edes. Siksi tilanne on mielestäni ollut koko ajan niin hyvä kuin olla voi tässä koronan keskellä, eikä minulla ole ollut mitään syytä ajatella ettei me selvittäisi tästä. En edes ajatellut kohdallamme koko "selviämistä". Joten kyllä tosiaan joo särähti korvaan.... En nyt varsinaisesti huolestunut, mutta aloin miettimään miten eri tavoin asioita koemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi kuvitellakaan että mun mies heittäisi tuollaisen kommentin, ja jos heittäisi niin siinä olisi kyllä aihetta huolestua ja keskustella.
Me ollaan ennemminkin ihmetelty juuri sitä, miten tämä yhdessä oleminen on joillekin pariskunnille niin rankkaa. Koemme että jos suhde on hyvä niin toisen lähellä oleminen ei ole rasite.
Minä jopa ymmärrän, että 24/7 yhdessäolo voi kiristää hermoja, mutta meillä on iso reviiri, eikä tarvitse sen takia kuornittua edes. Siksi tilanne on mielestäni ollut koko ajan niin hyvä kuin olla voi tässä koronan keskellä, eikä minulla ole ollut mitään syytä ajatella ettei me selvittäisi tästä. En edes ajatellut kohdallamme koko "selviämistä". Joten kyllä tosiaan joo särähti korvaan.... En nyt varsinaisesti huolestunut, mutta aloin miettimään miten eri tavoin asioita koemme.
-ap siis tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhteen kestämisen voi tietää etukäteen, muutaman vuoden säteelle. Se kestää, jos molemmat haluavat sen kestävät. Eli tehdään tämmöinen päätös, ja sitten toimitaan sen mukaan tähtäimenä se, että molemmilla on parempi olla näin kuin olisi yksin. Suhd on kuin talo: se rakennetaan määräysten mukaan jotta se kestäisi ja toimisi hyvin ja sen jälkkeen sitä huolletaan, tyhjennetään rännejä ja maalataan kaiteita, jne edelleen säännöllisesti jotta se toimisi jatkossakin hyvin. Ja koko ajan vahditaan, että ilmaantuuko jotain, mitä pitäisi äkkiä korjata. Parisuhde toimii ja kestää samalla periaatteella.
Ihminen joka ei sitoudu päättämään ja toimimaan päätöksenä mukaan, on fatalisti. Sellainen, joka helposti jää työttömäksi ja syrjäytyy ja lamaantuu kun maailma kasaa eteen vastoinkäymisiä.
Kuulostaa aika naiivilta.
Oma mielipiteeni on, ettei sitä voi oikeasti ikinä tulevaisuudesta tietää.
N51
"Menetkö kulta kanssani naimisiin, vaikka eihän sitä ikinä tiedä kestääkö tämä?"
Ok.
Avioliitossa on kyse tahdosta. Sitähän vihkikaavassakin kysytään. Ei ihmisen tahto ole mistään koronasta riippuvainen.
Onko teillä sitten kovin erilainen suhtautuminen tähän korona-aikaan? Onko miehesi välinpitämätön ja sinä hysteerikko? Tai sitten toisin päin? Poikkeusolot korostavat luonne-eroja.
Esimerkiksi muuten niin järkevä siskoni on tullut nyt niin hulluksi, että on parepi olla olematta tekemisissä laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhteen kestämisen voi tietää etukäteen, muutaman vuoden säteelle. Se kestää, jos molemmat haluavat sen kestävät. Eli tehdään tämmöinen päätös, ja sitten toimitaan sen mukaan tähtäimenä se, että molemmilla on parempi olla näin kuin olisi yksin. Suhd on kuin talo: se rakennetaan määräysten mukaan jotta se kestäisi ja toimisi hyvin ja sen jälkkeen sitä huolletaan, tyhjennetään rännejä ja maalataan kaiteita, jne edelleen säännöllisesti jotta se toimisi jatkossakin hyvin. Ja koko ajan vahditaan, että ilmaantuuko jotain, mitä pitäisi äkkiä korjata. Parisuhde toimii ja kestää samalla periaatteella.
Ihminen joka ei sitoudu päättämään ja toimimaan päätöksenä mukaan, on fatalisti. Sellainen, joka helposti jää työttömäksi ja syrjäytyy ja lamaantuu kun maailma kasaa eteen vastoinkäymisiä.
Kuulostaa aika naiivilta.
Oma mielipiteeni on, ettei sitä voi oikeasti ikinä tulevaisuudesta tietää.
N51"Menetkö kulta kanssani naimisiin, vaikka eihän sitä ikinä tiedä kestääkö tämä?"
Ok.
Mistä sen sitten tietää aikana, jolloin puolet avioliitoista päättyy eroon?
Minäkään en ymmärrä miten tämä aika voi olla niin suuri rasite parisuhteille. Tokihan nyt ihmiset ovat enemmän kotona keskenään, mutta millainen parisuhde pohjimmiltaan on, jos se kärsii siitä, että ollaan enemmän yhdessä? Varmasti toisen naama saattaa välillä ärsyttääkin, mutta siihen pitäisi riittää ratkaisuksi, että vetää vaikka lenkkitamineet niskaan ja menee hetkeksi ulos puhaltamaan. Ei ero-kortin vilauttelu.
Ei kannata jättää tuollaista leijumaan ilmaan, vaan kysäistä, että huolestuttaako häntä jokin vai mitä hän tarkoitti tuolla lausahduksella. Ihan hyvin voit sanoa, että vähän särähti korvaan ja mieluummin ajattelit asiasta kysäistä kuin vain pyöritellä päässäsi itseksesi. Näin minä ainakin tekisin.
Avoimuus ja rauhallinen dialogi on kultaa tässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on kyse tahdosta. Sitähän vihkikaavassakin kysytään. Ei ihmisen tahto ole mistään koronasta riippuvainen.
Niin, aikuinen ihminen joko tahtoo olla naimisissa tai ei tahdo. Jos ei tiedä kestääkö avioliitto koronan tuomaa kuormitusta, minäkin ajattelen että tahto ei taida olla hirveän luja. Sellainen vaikutelma siitä minulle väistämättä syntyy.
Sinun ajattelutapasi on oikea. Aviopuolisot itse määräävät, tuleeko heidän liittonsa kestämään vai ei. Pariskunta ei ajaudu eroon ilman, että jompi kumpi tai molemmat vievät sen valinnoillaan siihen.
Puolisoiden on lähdettävä siitä, että he sitoutuvat toisiinsa myötä- ja vastamäissä. Jos tulee riitoja ja loukkaamisia, niitä pyydetään ja annetaan anteeksi, tehdään parannus ja jatketaan eteenpäin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ole kiitollinen, kun sulla on rehellinen mies.