Lue keskustelun säännöt.
Onko masentuneen velvollisuus käyttää lääkkeitä
09.05.2020 |
Vaikea elämäntilanne laukaisi masennuksen. En olisi halunnut aloittaa lääkitystä sivuvaikutusten pelossa. En pärjännyt töissä ja perhe pitää elättää, joten koin velvollisuudekseni kokeilla lääkitystä. Se toimii kohtalaisesti, mutta sivuvaikutuksiakin on.
Ystävä joka on myös masentunut ei lääkitystä suostu kokeilemaan. Hänestä minä olen hölmö kun olen ryhtynyt itseäni myrkyttämään.
Kommentit (49)
Koin velvollisuudeksi itselle ja perheelle, että syön masennuslääkettä, kahden itsariyrityksen jälkeen. Psykologikeskustelut tehosi vain kohtalaisesti ja psykoterapiaan en ruuhkavuosina pystynyt. Nyt useamman vuoden lääkettä käyttäneensä olen nyt suht tasapainoinen ilman stressiä eikä koskaan olo ole niin matala, että enää itsaria ajattelisin. De facto, toiset tarvii lääkkeitä loppuelämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä on "velvollisuus", ettei muuten saa terapiatukea. Pakotetaan käyttämään lääkkeitä, eli ottamaan iso riski siitä että koko elämä ja terveys tuhoutuu.
No ei pidä paikkaansa. Lue aikaisempi vastaus.
Nyt kelalla on myös se ettei saa yhtä tukea kun ei käytä lääkkeitä.
Se nyt ei voi olla mikään ehto.
Olen huomannut että terapiassa käynti voi parantaa oloa ja siis yleensä oireiden hoito, ilman kemiallisia lääkkeitä.
Mua on auttanut rauhallinen jumppa, terapia, luonto.
Sairauslomahan on tarkoitettu masennuksen hoitoa varten, ei sitä varten, että maataan sängyssä syömättä lääkkeitä ja käymättä terapiassa. Tässä juuri yksi nuori nainen tuli hakemaan eläkettä, kun on niin masentunut. Ei ollut koskaan sitoutunut mihinkään lääkityksiin eikä terapiaan. Ei ymmärtänyt, että eläkelausuntoa ei voida kirjoittaa vain siksi, että masentaa.
Vasta toisen psykoottisen jakson jälkeen hyväksyin tarvitsevani jatkuvan lääkityksen. Vaikeita masennuskausia minulla on ollut teini-iästä lähtien toistuen tasakymmenvuosittain. Olin anorektinen, buliminen ja viimein 4-kymppisenä psykoottinen. Psykoosiin auttoi vain vahva psyykenlääkitys ja osastohoito. Mielialan kanssa rimpuilin, selittelin masennustani elämäntilanteillani. Mutta viimeisin psykoosi puhkesi todella onnellisessa elämänvaiheessa mitättömästä vastoinkäymisestä. Psykoosilääkitys on nyt kahden vuoden jälkeen saatu purettua pois, mutta mielialalääkettä syön loppuelämäni. Vasta nyt olen myös tarpeeksi hyvässä kunnossa terapiaan, vaikeasti masentuneena en hyötynyt siitä lainkaan ja se oli keskeytettävä toipuakseni enemmän. Tällä hetkellä voin henkisesti paremmin kuin koskaan, tidella iso kiitos lääkkeuden ja nyt vielä jo vuoden menestyksekkäästi jatkuneen terapian.
Mistä sen sitten tietää, kuinka kauan normaali mielislanlasku vaikean tilanteen vuoksi kestää. Ja koska on sitten jo kyse masennuksesta. Harvemmin se masennuskaan ihan tyhjästä lähtee, vaan joku sen laukaisee. Ja suurella osalla suomalaisista alttius löytynee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko, mutta kyllä jotain ehdottomasti kannattaa oman itsensä takia kokeilla. Kannattaa kokeilla terapiaa, terveellistä ruokavaliota, liikuntaa, luonnossa liikkumista, meditointia, luontaistuotteita lääkkeiden sijaan, jos nämä eivät auta sitten voisi olla aika kokeilla lääkitystä.
Jos on niinmurtunut, että hädin tuskin jaksaa nousta sängystä tai ei sitäkään joka päivä, niin nuo kokeilemiset ei oikein onnistu. Ehkä jos olisi osannut ennaltaehkäistä, mutta tämä tilanne tuli vähän yllätyksenä. Ja sitten kun oli päällä, niin kaikki aika ja voimat meni tilanteeseen liittyvien käytännönasioiden hoitoon, kunnes voimat loppui kokonaan.
Ei ole pakko, mutta silloin sinun ei kannata odottaa, että msennustasi hoidetaan kollektiivisesti ja koko lähipiirisi kärsii siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ota lääkkeitä silloin ei tarvitse työttömyys korvaustakaan
Faith kirjoitti:
Jos masennus johtuu vaikeasta elämäntapahtumasta eikä aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, mielestäni on kyseenalaista tai jopa väärin, että lääkärit kirjoittavat siihen masennuslääkereseptin.
Joskus se on silti pakko.
Olosuhteita ei voi aina muuttaa ja esim. yriyttäjän on vaikea jäädä sairauslomalle.
Intensiivistä terapiaakaan ei voi aina lyhyellä varoitusajalla järjestää.
Kyllä reaktiivisenkin masennuksen ensiapuna lääkehoito on usein paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikin on masentunut ja useimpia auttaisi riittävä liikunta, parempi ruokavalio ja vähemmän tupakkaa ja alkoholia.
Osa pärjää ilman lääkitystä, osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Monikin on masentunut ja useimpia auttaisi riittävä liikunta, parempi ruokavalio ja vähemmän tupakkaa ja alkoholia.
Osa pärjää ilman lääkitystä, osa ei.
En käytä tupakkaa tai alkoholia. Lääkkeet on kolmiolääkkeitä, ettei niiden kanssa etenkään. Mutta nuo muut edellyttävät kyllä parempaa toimintakykyä kuin mulla on pitkään aikaan ollut. Heti kun tästä toivun, niin haluan kyllä pitää itsestäni parempaa huolta. Kun vaan pääsis siihen pisteeseen, että voimat kaikkeen normaaliin riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Jos masennus johtuu vaikeasta elämäntapahtumasta eikä aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, mielestäni on kyseenalaista tai jopa väärin, että lääkärit kirjoittavat siihen masennuslääkereseptin.
Joskus se on silti pakko.
Olosuhteita ei voi aina muuttaa ja esim. yriyttäjän on vaikea jäädä sairauslomalle.
Intensiivistä terapiaakaan ei voi aina lyhyellä varoitusajalla järjestää.Kyllä reaktiivisenkin masennuksen ensiapuna lääkehoito on usein paikallaan.
Harvalla aikuisella tosiaan on ketään raivaamassa ongelmia tieltä. Itse pitää kyetä asiat selvittämään ja elämä rakentamaan uudestaa, ehkä huolehtimaan vielä muistakin siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikin on masentunut ja useimpia auttaisi riittävä liikunta, parempi ruokavalio ja vähemmän tupakkaa ja alkoholia.
Osa pärjää ilman lääkitystä, osa ei.
En käytä tupakkaa tai alkoholia. Lääkkeet on kolmiolääkkeitä, ettei niiden kanssa etenkään. Mutta nuo muut edellyttävät kyllä parempaa toimintakykyä kuin mulla on pitkään aikaan ollut. Heti kun tästä toivun, niin haluan kyllä pitää itsestäni parempaa huolta. Kun vaan pääsis siihen pisteeseen, että voimat kaikkeen normaaliin riittävät.
En minäkään polttanut tai käyttänyt alkoholia. Minua auttoi, kun pääsin eroon huonosta suhteesta. Lisäsin ruokavaliooni kasviksia, hedelmää, kalaa, pähkinöitä ja kokojyväviljaa, lisäsin kävelyä ja kävin kuntosalilla. Yllättävän nopeasti voin paremmin.
Parepaa vointia sinulle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Jos masennus johtuu vaikeasta elämäntapahtumasta eikä aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, mielestäni on kyseenalaista tai jopa väärin, että lääkärit kirjoittavat siihen masennuslääkereseptin.
ei ole todistettu tieteellisesti että masennus johtuisi serotoniinin puutteesta tai kemiallisesta epätasapainosta aivoissa vaikka jotkut kokevat saavansa apua masennuslääkkeistä, jotka vaikuttavat välittäjäaineisiin. ja miten ihmeessä voi muutenkaan tunnistaa milloin ihmisen aivokemiat on vialliset ja milloin kyse vaikeasta elämäntapahtumasta, kun hoito usein on rajallista resursseiltaan, lääkäreitä näkee usein harvoin eikä ole mitään testejä sen osoittamiseksi että ihmisen aivoissa on mikään vialla? Se että esim. huumeet ja alkoholikin nostaa mielialaa joillakin (ainakin hetkellisesti), ei ole todiste, että ihmisen aivoissa olisi mitään kemiallista epätasapainoa. En vertaa lääkkeitä täysin huumeisiin mutta toimintamekanismi on aika samantyyppinen, muuttaa aivokemioita jonkun labrassa tehdyn pillerin toimesta ja täten ehkä tuoda ihmiselle jotain sellaista tunnetilaa mitä hän hakee. Toiset pitää vaikutuksista ja toiset ei. Masennuslääkkeet sotkee normaalia homeostaasia aivoissa jonka vaikutukset voi ehkä huomata siinä, kun unohtaa ottaa lääkkeensä joskus.
Itse pidän lääketieteellistä mallia ymmärtää ihmisen tunne-elämää ja kärsimystä aika epäonnistuneena ja se altistaa ihmisiä lääkeharmeille ja sille että he oppivat ratkomaan ongelmiansa lähinnä lääkkeillä. Se on lääkekeskeistä, diagnoosikeskeistä ja lukuisia ihmisen elämän reaktioita pidetään jotenkin epänormaalina. Se on myös johtanut ihmiselämän ongelmien massalääkintään, missä asioita kuten suru, työttömyys, yksinäisyys, yhteiskunnalliset ongelmat, loppuunpalaminen, puutteelliset työkalut pärjätä tunteidensa kanssa ym lääkitään. Se ei usein hoida kuin oireita, ei syytä ja voi myös vielä entisestään vaikeuttaa syihin pääsyä kun asia tiivistetään niin että sinulla nyt on tämmöinen tila kuin masennus johon tarvii lääkkeitä. Minulle masennus merkitsee nykyään enemmän reaktiota asioihin kuin sairautta, joka vain tulisi ja aiheuttaisi oireita.
Syy tällaiseen jyrkkään asenteeseeni on, että olin 10 vuotta hoitosysteemissä ja sitten heräsin. Siinä vaiheessa kun tajusin millaisia ongelmia olin alkanut lääkkeistä saada joita katsottiin vaan minun mielenterveyden ongelmina. Tajusin, että olin oppinut systeemissä käsittelemään tunteitani niin että annosta nostettiin ja ollut hukassa itsestäni. Olin riippuvainen lääkkeistä kun ajattelin etten pärjää ilman niitä koska olen potilas jolla on sairaus ja lääkkeet on minulle kuin insuliinia diabeetikolle.. Systeemi teki minusta lääkeriippuvaisen ja avuttoman oikeasti kasvamaan elämässäni. Tajusin, että syyt miksi alunperin menin hakemaan apua mt-järjestelmästä liittyivät raskaisiin elämäntapahtumiin ja traumapohjaisiin ongelmiin, eikä se ihme ole että ei ollut työkaluja itsellä pärjätä tuossa tilanteessa, kun olin niin nuorikin. Sen diagnosoiminen masennukseksi vei minua sivuraiteille.
Ei ole pakko syödä lääkkeitä, mutta masennuksen hoidossa pitää käyttää joko lääkkeitä tai mennä psykoterapiaan. Jos on vaikeasti masentunut, niin siihen ei yleensä auta muuta kuin lääkkeet.
Hoitoja ei siis ole pakko ottaa vastaan, mutta yhteiskunnan etujen saaminen edellyttää, että masennusta hoidetaan niillä tavoilla, jotka on tutkittu hyödylliseksi.
Masennus ja psyykelääkkeet on pitkään käytettynä sontaa. Niitä pitäisi käyttää vain hetki mutta lähes aina lääkitys jää pysyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Jos masennus johtuu vaikeasta elämäntapahtumasta eikä aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, mielestäni on kyseenalaista tai jopa väärin, että lääkärit kirjoittavat siihen masennuslääkereseptin.
ei ole todistettu tieteellisesti että masennus johtuisi serotoniinin puutteesta tai kemiallisesta epätasapainosta aivoissa vaikka jotkut kokevat saavansa apua masennuslääkkeistä, jotka vaikuttavat välittäjäaineisiin. ja miten ihmeessä voi muutenkaan tunnistaa milloin ihmisen aivokemiat on vialliset ja milloin kyse vaikeasta elämäntapahtumasta, kun hoito usein on rajallista resursseiltaan, lääkäreitä näkee usein harvoin eikä ole mitään testejä sen osoittamiseksi että ihmisen aivoissa on mikään vialla? Se että esim. huumeet ja alkoholikin nostaa mielialaa joillakin (ainakin hetkellisesti), ei ole todiste, että ihmisen aivoissa olisi mitään kemiallista epätasapainoa. En vertaa lääkkeitä täysin huumeisiin mutta toimintamekanismi on aika samantyyppinen, muuttaa aivokemioita jonkun labrassa tehdyn pillerin toimesta ja täten ehkä tuoda ihmiselle jotain sellaista tunnetilaa mitä hän hakee. Toiset pitää vaikutuksista ja toiset ei. Masennuslääkkeet sotkee normaalia homeostaasia aivoissa jonka vaikutukset voi ehkä huomata siinä, kun unohtaa ottaa lääkkeensä joskus.
Itse pidän lääketieteellistä mallia ymmärtää ihmisen tunne-elämää ja kärsimystä aika epäonnistuneena ja se altistaa ihmisiä lääkeharmeille ja sille että he oppivat ratkomaan ongelmiansa lähinnä lääkkeillä. Se on lääkekeskeistä, diagnoosikeskeistä ja lukuisia ihmisen elämän reaktioita pidetään jotenkin epänormaalina. Se on myös johtanut ihmiselämän ongelmien massalääkintään, missä asioita kuten suru, työttömyys, yksinäisyys, yhteiskunnalliset ongelmat, loppuunpalaminen, puutteelliset työkalut pärjätä tunteidensa kanssa ym lääkitään. Se ei usein hoida kuin oireita, ei syytä ja voi myös vielä entisestään vaikeuttaa syihin pääsyä kun asia tiivistetään niin että sinulla nyt on tämmöinen tila kuin masennus johon tarvii lääkkeitä. Minulle masennus merkitsee nykyään enemmän reaktiota asioihin kuin sairautta, joka vain tulisi ja aiheuttaisi oireita.
Syy tällaiseen jyrkkään asenteeseeni on, että olin 10 vuotta hoitosysteemissä ja sitten heräsin. Siinä vaiheessa kun tajusin millaisia ongelmia olin alkanut lääkkeistä saada joita katsottiin vaan minun mielenterveyden ongelmina. Tajusin, että olin oppinut systeemissä käsittelemään tunteitani niin että annosta nostettiin ja ollut hukassa itsestäni. Olin riippuvainen lääkkeistä kun ajattelin etten pärjää ilman niitä koska olen potilas jolla on sairaus ja lääkkeet on minulle kuin insuliinia diabeetikolle.. Systeemi teki minusta lääkeriippuvaisen ja avuttoman oikeasti kasvamaan elämässäni. Tajusin, että syyt miksi alunperin menin hakemaan apua mt-järjestelmästä liittyivät raskaisiin elämäntapahtumiin ja traumapohjaisiin ongelmiin, eikä se ihme ole että ei ollut työkaluja itsellä pärjätä tuossa tilanteessa, kun olin niin nuorikin. Sen diagnosoiminen masennukseksi vei minua sivuraiteille.
Se on totta, että yksittäisen ihmisen kohdalla voi olla vaikea erottaa masennuksen taustatekijät. Masennus on yleisnimitys sellaisille oireyhtymille, joissa esiintyy samantyyppisiä oireita. Mutta kyllä osalla ihmisistä masennus on enemmän aivojen "vikatila", joka saattaa parantua nopeasti sähköshokeilla ja lääkkeillä. Yleensä esim. keskittymisvaikeudet tai uniongelmat tai ihmisen hidastuminen viittaavat siihen, että kyseessä on aivokemiamasennus eikä pelkästään ikävän elämäntilanteen aiheuttama ahdistus ja alakulo.
Faith kirjoitti:
Jos masennus johtuu vaikeasta elämäntapahtumasta eikä aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, mielestäni on kyseenalaista tai jopa väärin, että lääkärit kirjoittavat siihen masennuslääkereseptin.
Näinpä. Ja jos laboratoriotestein ei ole todettu mitään ongelmaa aivojen välittäjäaineissa, niin myöskään lääkitystä ei tulisi määrätä. Mutulääkitseminen ilman todistettua tarvetta pitäisi lopettaa. Ei antibioottejakaan saa ellei ole todettua tulehdusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Jos masennus johtuu vaikeasta elämäntapahtumasta eikä aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, mielestäni on kyseenalaista tai jopa väärin, että lääkärit kirjoittavat siihen masennuslääkereseptin.
ei ole todistettu tieteellisesti että masennus johtuisi serotoniinin puutteesta tai kemiallisesta epätasapainosta aivoissa vaikka jotkut kokevat saavansa apua masennuslääkkeistä, jotka vaikuttavat välittäjäaineisiin. ja miten ihmeessä voi muutenkaan tunnistaa milloin ihmisen aivokemiat on vialliset ja milloin kyse vaikeasta elämäntapahtumasta, kun hoito usein on rajallista resursseiltaan, lääkäreitä näkee usein harvoin eikä ole mitään testejä sen osoittamiseksi että ihmisen aivoissa on mikään vialla? Se että esim. huumeet ja alkoholikin nostaa mielialaa joillakin (ainakin hetkellisesti), ei ole todiste, että ihmisen aivoissa olisi mitään kemiallista epätasapainoa. En vertaa lääkkeitä täysin huumeisiin mutta toimintamekanismi on aika samantyyppinen, muuttaa aivokemioita jonkun labrassa tehdyn pillerin toimesta ja täten ehkä tuoda ihmiselle jotain sellaista tunnetilaa mitä hän hakee. Toiset pitää vaikutuksista ja toiset ei. Masennuslääkkeet sotkee normaalia homeostaasia aivoissa jonka vaikutukset voi ehkä huomata siinä, kun unohtaa ottaa lääkkeensä joskus.
Itse pidän lääketieteellistä mallia ymmärtää ihmisen tunne-elämää ja kärsimystä aika epäonnistuneena ja se altistaa ihmisiä lääkeharmeille ja sille että he oppivat ratkomaan ongelmiansa lähinnä lääkkeillä. Se on lääkekeskeistä, diagnoosikeskeistä ja lukuisia ihmisen elämän reaktioita pidetään jotenkin epänormaalina. Se on myös johtanut ihmiselämän ongelmien massalääkintään, missä asioita kuten suru, työttömyys, yksinäisyys, yhteiskunnalliset ongelmat, loppuunpalaminen, puutteelliset työkalut pärjätä tunteidensa kanssa ym lääkitään. Se ei usein hoida kuin oireita, ei syytä ja voi myös vielä entisestään vaikeuttaa syihin pääsyä kun asia tiivistetään niin että sinulla nyt on tämmöinen tila kuin masennus johon tarvii lääkkeitä. Minulle masennus merkitsee nykyään enemmän reaktiota asioihin kuin sairautta, joka vain tulisi ja aiheuttaisi oireita.
Syy tällaiseen jyrkkään asenteeseeni on, että olin 10 vuotta hoitosysteemissä ja sitten heräsin. Siinä vaiheessa kun tajusin millaisia ongelmia olin alkanut lääkkeistä saada joita katsottiin vaan minun mielenterveyden ongelmina. Tajusin, että olin oppinut systeemissä käsittelemään tunteitani niin että annosta nostettiin ja ollut hukassa itsestäni. Olin riippuvainen lääkkeistä kun ajattelin etten pärjää ilman niitä koska olen potilas jolla on sairaus ja lääkkeet on minulle kuin insuliinia diabeetikolle.. Systeemi teki minusta lääkeriippuvaisen ja avuttoman oikeasti kasvamaan elämässäni. Tajusin, että syyt miksi alunperin menin hakemaan apua mt-järjestelmästä liittyivät raskaisiin elämäntapahtumiin ja traumapohjaisiin ongelmiin, eikä se ihme ole että ei ollut työkaluja itsellä pärjätä tuossa tilanteessa, kun olin niin nuorikin. Sen diagnosoiminen masennukseksi vei minua sivuraiteille.
Se on totta, että yksittäisen ihmisen kohdalla voi olla vaikea erottaa masennuksen taustatekijät. Masennus on yleisnimitys sellaisille oireyhtymille, joissa esiintyy samantyyppisiä oireita. Mutta kyllä osalla ihmisistä masennus on enemmän aivojen "vikatila", joka saattaa parantua nopeasti sähköshokeilla ja lääkkeillä. Yleensä esim. keskittymisvaikeudet tai uniongelmat tai ihmisen hidastuminen viittaavat siihen, että kyseessä on aivokemiamasennus eikä pelkästään ikävän elämäntilanteen aiheuttama ahdistus ja alakulo.
Moni ei tajua olevansa hyväksikäytetty, pahoinpidelty ja nöyryytetty koska ovat eläneet koko ikänsä niin, mutta aivot sen ymmärtää. Kemiallista masennusta ei ole kuin mikroskooppisella osalla masentuneista, kyllä se 99.99% johtuu ihan henkilön ympäristöstä miksi tämä on masentunut ja niistä sosiaalisista ja taloudellisista tekijöistä jotka hänen elämässään on. Kun ne korjaa, niin masennuskin häviää.
Melkoista humpuukia on myös miljardibisnes, jossa on ollaan heti tyrkyttämässä arveluttavia myrkkyjä, joiden käyttö kokemuksia ja sivuvaikutuksia on netti pullollaan , ei se kovin montaa aivosolua vaadi päätellä kumpi on uskottavampi; joku joka ei ole ikinä kokeillut mutta saa provikkaa "määräämisestä", vai sadat tuhannet ihmiset joille on tullut huonoja reaktioita näihin aivomyrkkyihin :D :D