Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa kun suurin osa suomalaisista ihmisistä on niin tyhmiä, että luulevat sillä "kuka pelkää mustaa miestä" tarkoitettavan mustaihoista miestä
09.05.2020 |
Oikeastihan sillä on alunperin tarkoitettu viikatemiestä mustassa asussaan.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Sijaistin toissakesänä päiväkodissa ja siellä leikki oli "Kuka pelkää vihreää henkilöä" ...
Hauska satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut nuohojaa tai sellaista likaista miestä. Mutta en milloinkaan rotua. Meidän lapsuudessa heitä sai nimittäin vielä sanoa n sanalla, joten sekaannuksia ei olisi tullut.
Samoin! Nokikolari se on.
Sehän on alunperin ollut jokin pikimusta, metsissä asusteleva pahalainen tai juurikin kuolema/kuoleman tuoja.
Itsekin pikkutyttönä leikkiessäni kuvittelin sen täysin mustaksi, kasvottomaksi olioksi, jolta tuli paeta.
Ja tänään huomasin olevani tyhmä ;)
Vierailija kirjoitti:
No eipä se mukavaa olisi jos huudettaisiin vaikka, että "kuka pelkää isää". Tai kuka pelkää miestä. Kuvaavaa kuitenkin on, että pelätään miestä.
Miten mukavuudenhaluinen voi olla, ettei se ole sairaus? Ihmisen pitäisi kokea oikeita ongelmia, henkeä ja terveyttä uhkaavia, että ymmärtäisi jotakin elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ajatellut mitään sen enempää, mikä se on. Kunhan leikin ja juoksin karkuun. Enkä esim. Hihailo-leikissä miettinyt mikä se hihailo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut nuohojaa tai sellaista likaista miestä. Mutta en milloinkaan rotua. Meidän lapsuudessa heitä sai nimittäin vielä sanoa n sanalla, joten sekaannuksia ei olisi tullut.
Samoin! Nokikolari se on.
Samoin 70-luvulla sitä leikkineenä, nuohooja se musta mies oli. Ei ollut mitään rotuun liittyviä yhteyksiä sillä, kaikista etnisistä ryhmistä käytettiin juuri niitä nykyään kiellettyjä vanhoja nimityksiä. Ja sulkapäähineitä ym. rekvisiittaa käytettiin lännenleikeissä. 80-luvun alussa kuulin ensimmäistä kertaa, että lappalainen on halventava nimitys. Sitten poistuivat ne muut, ja alettiin puhua jonkunlaisilla kiertoilmaisuilla. Onkohan alkuasukaskaan enää hyväksyttävä nimitys, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa kun aloittaja on niin tyhmä että luki tämän nyt vasta netistä, kun me muut ollaan tiedetty tämä jo kasarilla... Huoh..
No miksei voi sitten sanoa, että viikatemiestä?
Eihän kukaan puhu enää "mustasta miehestä" ja tarkoita kuolemaa.
Pelasin itse tuota leikkiä pienenä eikä kukaan selittänyt minulle, että siinä on tarkoitus paeta viikatemiestä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen tuon selityksen.
Se ei ole tyhmyyttä, että ei tiedä jonkun asian alkuperää.
Kannattaisin leikin muuttamista "viikatemieheksi". "Musta mies" tarkoittaa nykypäivänä ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no eihän siinä viikatemiehessä rimmaa ne tavut. yritäpä juosta ja huutaa samalla viikatemiestä, ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ajatellut mitään sen enempää, mikä se on. Kunhan leikin ja juoksin karkuun. Enkä esim. Hihailo-leikissä miettinyt mikä se hihailo on.
Mikä on hiha ilo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuten meidän leikkiaikaan puhuttu mistään viikatemiehestäkään, se oli KUOLEMA joka tuli:
Porttileikissä:
Hura hura häitä, kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan. Niin musta kuin multa, niin valkea kuin lunta. Minkä vuoksi sotamies on parempi kuin herra? Se, joka tulee viimeiseksi, ompi KUOLEMA!
En muuten vieläkään tiedä miksi sotamies olisi parempi kuin herra.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten meidän leikkiaikaan puhuttu mistään viikatemiehestäkään, se oli KUOLEMA joka tuli:
Porttileikissä:
Hura hura häitä, kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan. Niin musta kuin multa, niin valkea kuin lunta. Minkä vuoksi sotamies on parempi kuin herra? Se, joka tulee viimeiseksi, ompi KUOLEMA!
En muuten vieläkään tiedä miksi sotamies olisi parempi kuin herra.
Mekin leikittiin tuota ala-asteella 90 - luvun alussa. Oi, muistoja. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://areena.yle.fi/1-4484181
Katsokaa tämä Pirjo Heikkilän juttu aiheesta :). Kestää alle 3 min.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut nuohojaa tai sellaista likaista miestä. Mutta en milloinkaan rotua. Meidän lapsuudessa heitä sai nimittäin vielä sanoa n sanalla, joten sekaannuksia ei olisi tullut.
Samoin! Nokikolari se on.
Samoin 70-luvulla sitä leikkineenä, nuohooja se musta mies oli. Ei ollut mitään rotuun liittyviä yhteyksiä sillä, kaikista etnisistä ryhmistä käytettiin juuri niitä nykyään kiellettyjä vanhoja nimityksiä. Ja sulkapäähineitä ym. rekvisiittaa käytettiin lännenleikeissä. 80-luvun alussa kuulin ensimmäistä kertaa, että lappalainen on halventava nimitys. Sitten poistuivat ne muut, ja alettiin puhua jonkunlaisilla kiertoilmaisuilla. Onkohan alkuasukaskaan enää hyväksyttävä nimitys, en tiedä.
Mä muuten sain lahjaksi aikoinaan intiaanipäähineen! Se oli tosi mahtava ja oli siitä todella onnellinen. Tykkäsin leikkiä intiaania ja"ratsastin" naapuriinkin usein se intiaanipäähine päässä. Ratsuna mulla oli siis joku keppi :D. Kissa aina jolkotti mun perässä. Oli tuokin unohtunut, kiitos ap.
Mutta kai sitä leikitään vielä? Nimi vain on vaihdettu? Vai siis mitä täh?
Minäpäs onnistuin mahdottomuudessa päiväkodissa: kaikki muut olivat jo mustia miehiä, minun piti yksin lähteä juoksemaan kentän poikki, onnistuin! Siis varmaan ainakin tuhat mustaa miestä, eikä minua saatu kiinni, vaikka kaikki yrittivät jahdata minua. Olin aina luullut ettei kukaan voisi ikinä onnistua tuossa. Oloni oli tuon jälkeen sankarillinen. Tuo on elämäni ainoa sankariteko. Ainoa.
Silloin se oli tosi iso juttu minulle. Ehdottomasti yksi elämäni kohokohdista. Nyt, paljon vanhempana ymmärrän että eipä sankariteoilla ole merkitystä. Hyvän tekeminen on tärkeämpää.
Lapsuus oli outoa, aina piti kilpailla, kannustettiin kilpailemaan. Ei mitään järkeä. Vain turhissa asioissa voi kilpailla. Hyvän tekemisessä ei voi kilpailla, hyvä ei ikinä voi olla kilpailu. Eli kilpaileminen on arvotonta.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kai sitä leikitään vielä? Nimi vain on vaihdettu? Vai siis mitä täh?
Minäpäs onnistuin mahdottomuudessa päiväkodissa: kaikki muut olivat jo mustia miehiä, minun piti yksin lähteä juoksemaan kentän poikki, onnistuin! Siis varmaan ainakin tuhat mustaa miestä, eikä minua saatu kiinni, vaikka kaikki yrittivät jahdata minua. Olin aina luullut ettei kukaan voisi ikinä onnistua tuossa. Oloni oli tuon jälkeen sankarillinen. Tuo on elämäni ainoa sankariteko. Ainoa.
Silloin se oli tosi iso juttu minulle. Ehdottomasti yksi elämäni kohokohdista. Nyt, paljon vanhempana ymmärrän että eipä sankariteoilla ole merkitystä. Hyvän tekeminen on tärkeämpää.
Lapsuus oli outoa, aina piti kilpailla, kannustettiin kilpailemaan. Ei mitään järkeä. Vain turhissa asioissa voi kilpailla. Hyvän tekemisessä ei voi kilpailla, hyvä ei ikinä voi olla kilpailu. Eli kilpaileminen on arvotonta.
No, kyllä lapsena se juokseminen ja peuhuaminen ja jossain onnistuminen on myös tärkeää.
Mutta koska gneekgereillä on oikeus loukkaantua kaikesta mikä ei edes liity heihin niin nimi oli kiellettävä.
Näin me oltiin sitä ja kun oli vielä vaan se mustekala eikä kukaan ollu vielä lonkero niin mustekala aloitti juuri näin. Me oltiin sitä kaikki välitunnilla kyläkoulussa kun olin viidennellä.