Köyhä, millaiseksi ajattelet varakkaan elämän?

Niillä on sopivat vaatteet, koska niillä on varaa ostaa itselleen ja lapselleen vaatteet eikä tarvi valita.

Voi mennä kauppaan tai ravinteliin ja ostaa mitä ruokaa vaan haluaa katsomatta paljon hintalappuja

Köyhäksi.

Vaivattomammaksi. Voi ostaa tarvitsemansa lyhyemmällä aikavälillä.

Saa helpommin apua terveydenhuollosta, koska korkeakoulutetuille puhutaan eri tavalla ja heidän vaivansa otetaan paremmin tosissaan. On työterveys eli mahdollisuus yksityiseen ilmaiseksi, vaikkei kattaisikaan paljon.

Laajemmat mahdollisuudet valita. Ei tarvitse tyytyä huonoon palveluun vain koska se on halpaa tai lähellä. Vaan voi valita jonkun toisen palveluntarjoajan, vaikka se olisi kauempana.

Laajemmat liikkumismahdollisuudet, koska voi käyttää henkilöautoa.

Vierailija kirjoitti:

Voi mennä kauppaan tai ravinteliin ja ostaa mitä ruokaa vaan haluaa katsomatta paljon hintalappuja

Idiootti. Hyväosaiset nimenomaan säästävät ja katsovat hintalappuja. Ei heillä muuten jäisi rahaa säästöön.

Suurin piirtein samanlaiseksi kuin omani, mutta olisi mahdollisesti varaa hankkia joitakin elämää sulostuttavia tai helpottavia asioita. Ei joka päivä, mutta joskus. Olisi varaa taksimatkaan ja  yksityislääkäriin pari kertaa vuodessa ihan pelkästään ajan säästön tai mukavuuden vuoksi. Pakkohan tuota ei olisi käyttää, varsinkaan, kun keskituloisella palkansaajalla on yleensä hyvä työterveyshuoltokin. Lisäksi ei olisi stressiä siitä, että miten raha riittää arkipäivän asioihin: Ei tarvitsisi ihan samalla tavalla seurata ruokatarjouksisia, vaatteet voisi ostaa ainakin välillä, muualtakin kuin kirpputorilta tottakai, ei tarvitsisi erikseen budjetoida esim. pesukoneen ostoa, koska järkevästi rahaa käyttävällä keskituloisella ja erityisesti hyvätuloisella menee joka kuukausi rahaa niin säästöön kuin sijoituksiin.

Eri asia toki olisi, jos keskituloinen, joka on vielä hyväosainen, ei osaisi elää tulojensa mukaan. Keskituloisellakaan ei ole rahaa kaikkeen mitä haluaa joka päivä. Helposti velkaantuu, jos hankkii kaiken sen, mitä muillakin on. Sitä kun ei kaikki huomaa, että yhdellä on vene, yhdellä mökki, yhdellä iso talo. kaikkeen maalliseen hyvään on harvalla varaa, jos ei tule perintöä tms.

Katkeraksi. Varakas miettii päivästä toiseen, kuinka köyhät elävät herroiksi heidän veroistaan otetuilla tukirahoilla samalla kun he itse kykenevät hädin tuskin lisäämään kaurapuuroon hillonokaretta. 

Kuutonen jatkaa: itse olen köyhä, mutta vanhempani ovat varakkaita.

Vielä 60-vuotiaina matkustavat pääasiassa leirintäalueilla teltassa, hostelleissa ja valmismatkojen pikalähdöillä. Laittavat matkoillakin osan ruoista itse. Tarvittaessa tai matkaa helpottaessa voivat varata hotellihuoneen, voivat käydä lounaalla/päivällisellä, voivat käydä missä tahansa kalliissakin museossa tai  konsertti- ,ooppera-, näytelmäelämyksessä matkalla.

Paikkaavat ja parsivat vaatteita, korjaavat tavaroita uuden ostamisen sijaan, hankkivat vaatteita kirpputoreilta. Jos jotain tarvitsevat, niin voivat ostaa uutena. Ei tarvitse budjetoida, koska säästötilillä on rahaa. Ei tarvitse budjetoida pesukonetta, astianpesukonetta, yllättävien vieraiden kestitsemistä yms, jos tulee tarve. Toki tällöinkin pyrkivät löytämään taloudellisen vaohtoehdon, ja vertaavat hintaa.

Ajavat vanhoilla autoilla. Ei pari vuotta vanhoilla, vaan +8 vuotta vanhoilla. Tässä säästää paljon rahaa, jos autoa tarvitsee. taas tarvittaessa, jos auto hajoaa niin, että sitä ei kannata korjata, pystyvät ostamaan hieman uudemman uuden auton, ilman suurta lainaa tai pitkää säätämistä, koska yhä sillä säästötilillä on varaa.

Pyrkivät hankkimaan tarjouksista elokuvalippuja, teatteri- ja oopperaelämyksiä.

Antavat lapsenlapsille lahjaksi kirjoja ja leluja, jotka on ostettu kirpputorilta.

Jos vanhempani eivät olisi eläneet tällä lailla, niin heistä ei olisi tullut niin varakkaita kuin he nyt ovat.

Ero esim. minuun tällä hetkellä köyhään on se, että itse en koe, että minun on järkevä laittaa varojani ylipäätänsä matkusteluun edes leirintäalueella, budjetoin kirpputoriostoksenikin, minulla ei ole siihen vanhaankaan autoon kuluineen varaa, ja elokuviin on varaa, koska vanhempani ostavat niitä leffalippuja lahjoiksikin.

Ne lasten kirpputorilta ostetut kirjat ja lelut, tuovat suunnattomasti iloa, ja minusta on vain järkevää, että vanhempanikin ovat ostaneet ne vanhoina.

Ei tarvitse pelätä koko ajan sitä onko ruokaa, tuleeko kipeäksi, lähteekö asunto alta jne. Perusturvallisuus on ihan eri luokkaa. Kuukauden ensimmäisten ruokaostosten jälkeen tili ei ole nollilla.

Ihan yhtä turhaksi ja mitättömäksi kuin köyhänkin. 200 vuoden päästä, itseasiassa paljon aikaisemminkin, kukaan ei tiedä eikä välitä mitä te täällä joskus teitte tai omistitte. Harvaakin harvempi jää edes historian oppikirjan sivuille, luulisin että kukaan nykyisistä "kuuluisuuksista" ei jää elämään ihmisten jutuissa. Tulevia sukupolvia ehkä yhtä henkilöä suvussa kiinnostaa "sukututkimus", mutta siihenkin kyllästyy, kun nykyihmisten tuottamaa turhaa materiaalia on liikaa läpikäytäväksi.

Rikkaat ihmiset istuvat kivisessä linnassa pitkän pöydän ääressä kietoutuneina teurastettujen eläinten turkiksiin ja niillä on vaikeuksia nähdä eteensä koska niiden pää on niin voimakkaasti takakenossa. Jos ne ovat ulkona ne pelaavat golffia tai ampuvat tarhattuja eläimiä joita kuvittelevat villieläimiksi. Sitten ne puhuvat pörssistä ja osakkeista ja kadehtivat toisiaan ja niitä jotka ovat köyhiä. Jos ne näkevät ötökän ne tappavat sen. Mitään töitä ei tehdä itse vaan kaikki on ulkoistettu pilkkahintaisille palvelijoille. Aina välillä ne ostavat uuden asian josta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Kuutonen jatkaa: itse olen köyhä, mutta vanhempani ovat varakkaita.

Vielä 60-vuotiaina matkustavat pääasiassa leirintäalueilla teltassa, hostelleissa ja valmismatkojen pikalähdöillä. Laittavat matkoillakin osan ruoista itse. Tarvittaessa tai matkaa helpottaessa voivat varata hotellihuoneen, voivat käydä lounaalla/päivällisellä, voivat käydä missä tahansa kalliissakin museossa tai  konsertti- ,ooppera-, näytelmäelämyksessä matkalla.

Paikkaavat ja parsivat vaatteita, korjaavat tavaroita uuden ostamisen sijaan, hankkivat vaatteita kirpputoreilta. Jos jotain tarvitsevat, niin voivat ostaa uutena. Ei tarvitse budjetoida, koska säästötilillä on rahaa. Ei tarvitse budjetoida pesukonetta, astianpesukonetta, yllättävien vieraiden kestitsemistä yms, jos tulee tarve. Toki tällöinkin pyrkivät löytämään taloudellisen vaohtoehdon, ja vertaavat hintaa.

Noi ei oo rikkaita nähneetkään

Ajavat vanhoilla autoilla. Ei pari vuotta vanhoilla, vaan +8 vuotta vanhoilla. Tässä säästää paljon rahaa, jos autoa tarvitsee. taas tarvittaessa, jos auto hajoaa niin, että sitä ei kannata korjata, pystyvät ostamaan hieman uudemman uuden auton, ilman suurta lainaa tai pitkää säätämistä, koska yhä sillä säästötilillä on varaa.

Pyrkivät hankkimaan tarjouksista elokuvalippuja, teatteri- ja oopperaelämyksiä.

Antavat lapsenlapsille lahjaksi kirjoja ja leluja, jotka on ostettu kirpputorilta.

Jos vanhempani eivät olisi eläneet tällä lailla, niin heistä ei olisi tullut niin varakkaita kuin he nyt ovat.

Ero esim. minuun tällä hetkellä köyhään on se, että itse en koe, että minun on järkevä laittaa varojani ylipäätänsä matkusteluun edes leirintäalueella, budjetoin kirpputoriostoksenikin, minulla ei ole siihen vanhaankaan autoon kuluineen varaa, ja elokuviin on varaa, koska vanhempani ostavat niitä leffalippuja lahjoiksikin.

Ne lasten kirpputorilta ostetut kirjat ja lelut, tuovat suunnattomasti iloa, ja minusta on vain järkevää, että vanhempanikin ovat ostaneet ne vanhoina.

Sinä mielelläsi vain tuhlaat ns. ahdistusostoja, mutta yhtä mielelläsi et tienaa. Mitä se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuutonen jatkaa: itse olen köyhä, mutta vanhempani ovat varakkaita.

Vielä 60-vuotiaina matkustavat pääasiassa leirintäalueilla teltassa, hostelleissa ja valmismatkojen pikalähdöillä. Laittavat matkoillakin osan ruoista itse. Tarvittaessa tai matkaa helpottaessa voivat varata hotellihuoneen, voivat käydä lounaalla/päivällisellä, voivat käydä missä tahansa kalliissakin museossa tai  konsertti- ,ooppera-, näytelmäelämyksessä matkalla.

Paikkaavat ja parsivat vaatteita, korjaavat tavaroita uuden ostamisen sijaan, hankkivat vaatteita kirpputoreilta. Jos jotain tarvitsevat, niin voivat ostaa uutena. Ei tarvitse budjetoida, koska säästötilillä on rahaa. Ei tarvitse budjetoida pesukonetta, astianpesukonetta, yllättävien vieraiden kestitsemistä yms, jos tulee tarve. Toki tällöinkin pyrkivät löytämään taloudellisen vaohtoehdon, ja vertaavat hintaa.

Noi ei oo rikkaita nähneetkään

Ajavat vanhoilla autoilla. Ei pari vuotta vanhoilla, vaan +8 vuotta vanhoilla. Tässä säästää paljon rahaa, jos autoa tarvitsee. taas tarvittaessa, jos auto hajoaa niin, että sitä ei kannata korjata, pystyvät ostamaan hieman uudemman uuden auton, ilman suurta lainaa tai pitkää säätämistä, koska yhä sillä säästötilillä on varaa.

Pyrkivät hankkimaan tarjouksista elokuvalippuja, teatteri- ja oopperaelämyksiä.

Antavat lapsenlapsille lahjaksi kirjoja ja leluja, jotka on ostettu kirpputorilta.

Jos vanhempani eivät olisi eläneet tällä lailla, niin heistä ei olisi tullut niin varakkaita kuin he nyt ovat.

Ero esim. minuun tällä hetkellä köyhään on se, että itse en koe, että minun on järkevä laittaa varojani ylipäätänsä matkusteluun edes leirintäalueella, budjetoin kirpputoriostoksenikin, minulla ei ole siihen vanhaankaan autoon kuluineen varaa, ja elokuviin on varaa, koska vanhempani ostavat niitä leffalippuja lahjoiksikin.

Ne lasten kirpputorilta ostetut kirjat ja lelut, tuovat suunnattomasti iloa, ja minusta on vain järkevää, että vanhempanikin ovat ostaneet ne vanhoina.

Noi eivät ole rikkaita nähneetkään

käyvät urheilemassa ja sen jälkeen hieronnassa. syövät terveellisesti ja nukkuvat yön hyvin 2000€ tempur patjalla,monen tonnin sängyssä, vatsa täynnä ja kaikki laskut on maksettu.

Aamulla avaavat monen tonnin tietokoneen tai kännykän ja lukevat päivän uutisia juoden kahvia kalliista keittimestä. syövät vatsan täyteen ja lähtevät aamu lenkille päällään satojen eurojen lenkkivaatteet joskus hyppäävä sadan tuhannen euron arvoiseen autoon ja menevät minne lie.

kesällä ostavat irto jäätelöä jonka nauttivat ulkona 1000€ raybanit päässä lacoste paita päällä. ostavat käteisellä ison määrän mansikoita ja kun käyvät kaupassa saattaa mennä helposti 500€ eikä tunnu missään. sitten käyvät alkossa ostamassa konjakkia ja viiniä.

näin olen asiat nähnyt täällä espoossa. laskut rästissä ei rahaa vaatteisiin makaroonilla joudun elämään. yöllä en saa unta kun on nälkä ja säpsähtelen hereille. sänky 15 vuotta vanha kuten vaatteet.

Suomalaisia tuoreita mansikoita en ole koskaan saanut maistaa enkä irtojäätelöä. monesti kaupan kassalla jää ostoksia kun pankki olikin ottanut palvelumaksun. joudun keplottelemaan pullon palautus kuittien ja muutaman sentin kanssa jotta saisin edes jotain syödäkseni.

Ei kerta kaikkiaan tarvitse ajatella rahaa montaa kertaa päivässä. Kaupassa voi ostaa vähän laadukkaampa ruokaa hyvällä omallatunnolla. Mikäli joku tarpeellinen kapistus hajoaa, niin voi mennä ostamaan uuden heti, kun on päättänyt mistä sellaisen ostaa. On varaa pieneen arkipäivän luksukseen, sekä vuosittaiseen reissuun ulkomaille ja pieniin kotimaan matkoihin. Yksityisten lääkäripalveluiden käyttäminen ei ole utopistinen ajatus. 

Vierailija kirjoitti:

Vaivattomammaksi. Voi ostaa tarvitsemansa lyhyemmällä aikavälillä.

Saa helpommin apua terveydenhuollosta, koska korkeakoulutetuille puhutaan eri tavalla ja heidän vaivansa otetaan paremmin tosissaan. On työterveys eli mahdollisuus yksityiseen ilmaiseksi, vaikkei kattaisikaan paljon.

Laajemmat mahdollisuudet valita. Ei tarvitse tyytyä huonoon palveluun vain koska se on halpaa tai lähellä. Vaan voi valita jonkun toisen palveluntarjoajan, vaikka se olisi kauempana.

Laajemmat liikkumismahdollisuudet, koska voi käyttää henkilöautoa.

Yksityinen sairaanhoitohan lähestulkoon pyörii yksinomaa rikkaiden rahoilla. he menevät ja iskevät nipun seteileitä tiskiin ja saavat välitöntä hoitoa sillä aikaa kun köyhä odotteleen aikaa kahden kuukauden päähän arvauskeskukseen jossa hän tapaa hoitajan joka antaa buranaa 3 kuukautta sitten saatuun aivoinfarktiin. lopulta tulee uusi kohtaus ja julkisenpuolen lääkäri toteaa että vika oli potilaan aktiivisuudessa ettei hakenut hoitoon. sama lääkäri luonnollisesti toimii myös yksityisellä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä turhaksi ja mitättömäksi kuin köyhänkin. 200 vuoden päästä, itseasiassa paljon aikaisemminkin, kukaan ei tiedä eikä välitä mitä te täällä joskus teitte tai omistitte. Harvaakin harvempi jää edes historian oppikirjan sivuille, luulisin että kukaan nykyisistä "kuuluisuuksista" ei jää elämään ihmisten jutuissa. Tulevia sukupolvia ehkä yhtä henkilöä suvussa kiinnostaa "sukututkimus", mutta siihenkin kyllästyy, kun nykyihmisten tuottamaa turhaa materiaalia on liikaa läpikäytäväksi.

Itse asiassa 200 vuoden kuluttua jälkeläisemme ovat joko kyborgeja tai tekoälyt ovat kokonaan korvanneet biologispohjaiset ihmiset. Mistäpä sen tietää, mikä näitä kiinnostaa.

Roope Ankka sanoi eräässä Barksin tarinassa jotenkin että, ”ihmiset aina haluavat rahaa, tosin se on vain paperia ja metallia, mutta siinä on niin ihana kylpeä!”

No en jaksa ajatella muiden elämää, kaikkein viimeisimmäksi rikkaiden.

Omassa elämässä riittää säätämistä, että pystyy maksamaan pakolliset maksut kuukaudessa, ja että jää vielä ruokaankin rahaa.

Toistaiseksi ruokaan on jäänyt rahaa sopivasti, nälässä ei ole tarvinnut koskaan olla, mutta mitään juhlia tai vaativampia vieratarjoiluja ei minun tulollani pysty järjestämään.