Köyhä, millaiseksi ajattelet varakkaan elämän?

Päivittäisiä orgioita.

Vierailija kirjoitti:

Roope Ankka sanoi eräässä Barksin tarinassa jotenkin että, ”ihmiset aina haluavat rahaa, tosin se on vain paperia ja metallia, mutta siinä on niin ihana kylpeä!”

Roope oli jossain psykologian kirjassa esimerkkinä kun menettää välineen merkityksen eikä käytä sitä siihen mihin on tarkoitus.

Ei tarvitse koskaan laskea rahoja ruokakaupassa. Voi aina huoletta vinguttaa kortilla miettimättä tilin saldoa.

Itse en haluaisi olla varakas siksi että saisin kaikkea uusinta uutta materiaa, vaan mielenrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuutonen jatkaa: itse olen köyhä, mutta vanhempani ovat varakkaita.

Vielä 60-vuotiaina matkustavat pääasiassa leirintäalueilla teltassa, hostelleissa ja valmismatkojen pikalähdöillä. Laittavat matkoillakin osan ruoista itse. Tarvittaessa tai matkaa helpottaessa voivat varata hotellihuoneen, voivat käydä lounaalla/päivällisellä, voivat käydä missä tahansa kalliissakin museossa tai  konsertti- ,ooppera-, näytelmäelämyksessä matkalla.

Paikkaavat ja parsivat vaatteita, korjaavat tavaroita uuden ostamisen sijaan, hankkivat vaatteita kirpputoreilta. Jos jotain tarvitsevat, niin voivat ostaa uutena. Ei tarvitse budjetoida, koska säästötilillä on rahaa. Ei tarvitse budjetoida pesukonetta, astianpesukonetta, yllättävien vieraiden kestitsemistä yms, jos tulee tarve. Toki tällöinkin pyrkivät löytämään taloudellisen vaohtoehdon, ja vertaavat hintaa.

Noi ei oo rikkaita nähneetkään

Ajavat vanhoilla autoilla. Ei pari vuotta vanhoilla, vaan +8 vuotta vanhoilla. Tässä säästää paljon rahaa, jos autoa tarvitsee. taas tarvittaessa, jos auto hajoaa niin, että sitä ei kannata korjata, pystyvät ostamaan hieman uudemman uuden auton, ilman suurta lainaa tai pitkää säätämistä, koska yhä sillä säästötilillä on varaa.

Pyrkivät hankkimaan tarjouksista elokuvalippuja, teatteri- ja oopperaelämyksiä.

Antavat lapsenlapsille lahjaksi kirjoja ja leluja, jotka on ostettu kirpputorilta.

Jos vanhempani eivät olisi eläneet tällä lailla, niin heistä ei olisi tullut niin varakkaita kuin he nyt ovat.

Ero esim. minuun tällä hetkellä köyhään on se, että itse en koe, että minun on järkevä laittaa varojani ylipäätänsä matkusteluun edes leirintäalueella, budjetoin kirpputoriostoksenikin, minulla ei ole siihen vanhaankaan autoon kuluineen varaa, ja elokuviin on varaa, koska vanhempani ostavat niitä leffalippuja lahjoiksikin.

Ne lasten kirpputorilta ostetut kirjat ja lelut, tuovat suunnattomasti iloa, ja minusta on vain järkevää, että vanhempanikin ovat ostaneet ne vanhoina.

Noi eivät ole rikkaita nähneetkään

Eihän kyse ollutkaan rikkaista, vaan ap kyseli varakkaan, hyväosaisen elämästä, jolla on esim. sijoitusasunto tai pari.

Vanhempani kuuluvat koulutuksen ja tulojensa mukaan ylempään keskiluokkaan, ja heillä on sijoituksia, myös muutama sijoitusasunto. Tunnen monia hyvätuloisia ja varakkaita, jotka eivät laita tulojaan turhuuteen, tai valitsevat hyvin tarkkaan, mihin turhuuteen varansa laittavat. Tietävät siis, miten käytettynä varat tuottavat heille suurimman ilon ja hyödyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuutonen jatkaa: itse olen köyhä, mutta vanhempani ovat varakkaita.

Vielä 60-vuotiaina matkustavat pääasiassa leirintäalueilla teltassa, hostelleissa ja valmismatkojen pikalähdöillä. Laittavat matkoillakin osan ruoista itse. Tarvittaessa tai matkaa helpottaessa voivat varata hotellihuoneen, voivat käydä lounaalla/päivällisellä, voivat käydä missä tahansa kalliissakin museossa tai  konsertti- ,ooppera-, näytelmäelämyksessä matkalla.

Paikkaavat ja parsivat vaatteita, korjaavat tavaroita uuden ostamisen sijaan, hankkivat vaatteita kirpputoreilta. Jos jotain tarvitsevat, niin voivat ostaa uutena. Ei tarvitse budjetoida, koska säästötilillä on rahaa. Ei tarvitse budjetoida pesukonetta, astianpesukonetta, yllättävien vieraiden kestitsemistä yms, jos tulee tarve. Toki tällöinkin pyrkivät löytämään taloudellisen vaohtoehdon, ja vertaavat hintaa.

Noi ei oo rikkaita nähneetkään

Ajavat vanhoilla autoilla. Ei pari vuotta vanhoilla, vaan +8 vuotta vanhoilla. Tässä säästää paljon rahaa, jos autoa tarvitsee. taas tarvittaessa, jos auto hajoaa niin, että sitä ei kannata korjata, pystyvät ostamaan hieman uudemman uuden auton, ilman suurta lainaa tai pitkää säätämistä, koska yhä sillä säästötilillä on varaa.

Pyrkivät hankkimaan tarjouksista elokuvalippuja, teatteri- ja oopperaelämyksiä.

Antavat lapsenlapsille lahjaksi kirjoja ja leluja, jotka on ostettu kirpputorilta.

Jos vanhempani eivät olisi eläneet tällä lailla, niin heistä ei olisi tullut niin varakkaita kuin he nyt ovat.

Ero esim. minuun tällä hetkellä köyhään on se, että itse en koe, että minun on järkevä laittaa varojani ylipäätänsä matkusteluun edes leirintäalueella, budjetoin kirpputoriostoksenikin, minulla ei ole siihen vanhaankaan autoon kuluineen varaa, ja elokuviin on varaa, koska vanhempani ostavat niitä leffalippuja lahjoiksikin.

Ne lasten kirpputorilta ostetut kirjat ja lelut, tuovat suunnattomasti iloa, ja minusta on vain järkevää, että vanhempanikin ovat ostaneet ne vanhoina.

Noi eivät ole rikkaita nähneetkään

Eihän kyse ollutkaan rikkaista, vaan ap kyseli varakkaan, hyväosaisen elämästä, jolla on esim. sijoitusasunto tai pari.

Vanhempani kuuluvat koulutuksen ja tulojensa mukaan ylempään keskiluokkaan, ja heillä on sijoituksia, myös muutama sijoitusasunto. Tunnen monia hyvätuloisia ja varakkaita, jotka eivät laita tulojaan turhuuteen, tai valitsevat hyvin tarkkaan, mihin turhuuteen varansa laittavat. Tietävät siis, miten käytettynä varat tuottavat heille suurimman ilon ja hyödyn.

Miten voi olla, että oot köyhä, jos vanhemmat on varakkaita? Vanhemat antaa vaan teille leffalippuja ja vanhoja kirjoja? Pihejä ootte kaikki.

Ei ole ihan sentilleen selvillä käyttötilin saldosta, koska ei tarvi. Saldoa riittää seuraavaan tiliin ja jää ylikin.

milllaiseksi ajattelen rikkaan elämän? näitä on nähty. Eristäydytään aidan taakse Espooseen meren rannalle.

Levitetään perättömiä huhuja että päästään tikkaita ylemmäksi. Ei olla sivistyneitä. Ei olla älykkäitä. Kaikki perustuu yhteiskunnallisen aseman maksimointiin keinolla millä hyvällä.

Jos on nähnyt muutaman , alainen voi olla paremmin koulutettu, älykkäämpi, sivistyneempi, vähemmän ennakkoluuloinen eikä ehkä halua maksimoida omaa tulotasoaan tai valehdella.

Periaatteessa moni executive on luonteeltaan erilainen, koska haluavat valtaa, mutta tavoite on varmaan maksimoida oma elintila faktoista vähemmän kiinnostuen.

Kirjoitan muistelmat 2024 tai myöhemmin.

Aloitus on vähän outo, koska siinä vuokralaiskeskustelussa oli ainoastaan aloittaja joka vaati ilmiseksi loisimista vuokra-asunnossa ja vetosi itkeviin lapsiin. Kyllä muut oli sitä mieltä, että vuokra pitää aina maksaa. 

Mä näen kyllä ihan läheltä, miten hyvin toimeentulevat elää. Mun sisko ja veli perheineen esimerkiksi, ei ole tarvinnut kuvitella sitä. Se mikä on silmiinpistävä ero omaan elämään, on kaupassa käynnin helppous. Voi kaupasta ostaa mitä haluaa, ei katsota hintoja. Ja sitten kaikki pelit ja härpäkkeet mitä hankitaan: Mönkijät, mopot, mopoautot, fillareita, pleikkareita, läppäreitä, telkkareita jne. Mun veljen kotona oli vielä vuosi sitten 6 telkkaria! (2 aikuista+ 3lasta). Kaikki näitä litteitä siis. Nyt on enää 5 kun vanhin poika muutti pois kotoa. Lisäksi on tietenkin kesämökin pelit ja vehkeet :D.

Ja ennenkuin pääsette sanomaan: En ole kateellinen. Olen iloinen sisarusteni puolesta, että ovat hienosti pärjänneet ja hoitaneet asiansa. Mulla menee vähän heikommin, mutta oma vika. Lomilla kun käyn näillä kylässä, saan vähän itsekin nauttia esim. kaupassakäynnistä lasten kanssa :).

Vierailija kirjoitti:

käyvät urheilemassa ja sen jälkeen hieronnassa. syövät terveellisesti ja nukkuvat yön hyvin 2000€ tempur patjalla,monen tonnin sängyssä, vatsa täynnä ja kaikki laskut on maksettu.

Aamulla avaavat monen tonnin tietokoneen tai kännykän ja lukevat päivän uutisia juoden kahvia kalliista keittimestä. syövät vatsan täyteen ja lähtevät aamu lenkille päällään satojen eurojen lenkkivaatteet joskus hyppäävä sadan tuhannen euron arvoiseen autoon ja menevät minne lie.

kesällä ostavat irto jäätelöä jonka nauttivat ulkona 1000€ raybanit päässä lacoste paita päällä. ostavat käteisellä ison määrän mansikoita ja kun käyvät kaupassa saattaa mennä helposti 500€ eikä tunnu missään. sitten käyvät alkossa ostamassa konjakkia ja viiniä.

näin olen asiat nähnyt täällä espoossa. laskut rästissä ei rahaa vaatteisiin makaroonilla joudun elämään. yöllä en saa unta kun on nälkä ja säpsähtelen hereille. sänky 15 vuotta vanha kuten vaatteet.

Suomalaisia tuoreita mansikoita en ole koskaan saanut maistaa enkä irtojäätelöä. monesti kaupan kassalla jää ostoksia kun pankki olikin ottanut palvelumaksun. joudun keplottelemaan pullon palautus kuittien ja muutaman sentin kanssa jotta saisin edes jotain syödäkseni.

Minä olen sellainen hyvätuloinen espoolainen. Minulla ei tosin ole sijoitusasuntoa, koska koen pörssiosakkeisiin sijoittamisen selvästi vaivattomammaksi. En ole varsinaisesti rikas, mutta sellainen, jolla jää joka kuukausi rahaa yli ilman, että tarvitsee mitenkään yrittää säästää. Omistan mieheni kanssa puoliksi velattoman omakotitalon hyvältä alueelta, vaikkakaan en niiltä kaikkein kalleimmilta.

Kuukaudessa saan nettopalkkaa 3500 euroa, mieheni muutaman satasen enemmän. Omasta palkastani menee noin tonni puolipakollisiiin menoihin (omakotitalon kustannukset, ruoka, vaatteet jne. - toki näissäkin voisi säästää, jos olisi pakko), reilu tonni vähemmän pakollisiin (harrastukset, matkustaminen, lehtitilaukset, kotisiivooja, aikuisten lasten satunnainen auttaminen) ja reilu tonni jää sijoitettavaksi kuin itsestään ilman mitään ponnisteluja.

Siitä olen joidenkin muiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että taloudellinen tilanteeni tuo nimenomaan mielenrauhaa. Ei tarvitse pelätä, riittävätkö rahat johonkin eikä kaupassa tarvitse katsoa, mitä mikin maksaa. Jos pesukone hajoaa eikä sitä kannata korjata, käymme ostamassa kaupasta käteisellä uuden.

Lainaamassani tekstissä on sijaan monia minusta ihan hassulta tuntuvia kohtia. Parisänkymme ostimme 30 vuotta sitten naimisiin mennessämme, ja tähän mennessä olemma vaihtaneet sen patjat (ostaneet uudet) kahdesti. Ei nyt mitään kaikkein halvimpia patjoja, mutta ihan huonekaluliikkeen perusmallistoon kuuluvat joustin- ja sijauspatjat. Sängyn hintaa en enää muista, mutta ihan perussänky se on.

Tietokoneemme kyllä maksoi reilun tonnin, kun ostimme sen, mutta se onkin jo ainakin kahdeksan vuotta vanha. Työasioissa käytämme työnantajan tarjoamaan tietokonetta. Kännykkäni maksoi 260 euroa, kun ostin sen noin kaksi vuotta sitten. Vaikka minulla olisi varaa tonnin kännykkään, en näe mitään syytä ostaa sellaista. Kahvinkeittimemme on ihan perus-Braun, joka maksaa kaupassa muutaman kympin. Sekin on jo ainakin kolme vuotta vanha. Hesari tulee kyllä kotiin ja luemme sen samalla, kun syömme aamiaisen, joka minulla on tyypillisesti lautasellinen kaurapuuroa, juustovoileipä, kupillinen kahvia sekä lasillinen appelsiinimehua.

Vatsani syön kyllä täyteen joka päivä, ja tänä vuonna ostamani lenkkarit maksoivat melkein satasen. Muut lenkkivaatteeni on ostettu kolme vuotta sitten, enkä enää muista niiden hintaa - taisi niihin mennä muutama kymppiä.

Autoa meillä ei ole koskaan ollut. Julkiset kulkevat hyvin ja silloin kun eivät kulje, käytämme taksia. Irtojäätelöstä nautimme muutaman kerran kesässä ja minulla jopa on yksi Lacosten paita, tosin se on ostettu vuonna 1993 eikä enää sovi minulle kovin hyvin. Suomalaisia mansikoita ostan joka kesä, ja ruokakaupan kertaostokset saattavat kyllä olla yli satasen. 500 euron ruokakauppalaskua en muista meillä olleen edes silloin, kun on järjestetty juhlat monelle kymmenelle hengelle.

Luksusta meillä on kotisiivooja kaksi kertaa kuukaudessa (maksaa kotitalousvähennyksen jälkeen suunnilleen yhtä paljon kuin maksaisi tupakointi, jos polttaisi askin päivässä), syöminen hyvissä ravintoloissa muutaman kerran vuodessa sekä matkustelu.

Niin ja meillä on yksi TV, 32 tuuman litteä kuvaruutu, ostettu yli viisi vuotta sitten.

29

Minulla on kokemusta molemmista, niin köyhyydestä kuin tuosta varakkuudestakin. Ei sentään rikkaudesta.

Armeijassa, opiskellessa ja työttömänä piti jatkuvasti miettiä, miten rahat riittävät seuraavaan tukipäivään. Kun pesukone hajosi, aloin etsimään lehdestä käytettyä tilalle, kun uuteen ei ollut varaa. Makrooni ja (silloin halpa) tonnikala tuli tutuksi ja kotiviinitonkka pulputti.

Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin tilanne on aika erilainen. Laskeskelin, että voin säilyttää nykyisen elintasoni loppuelämäni, vaikken tekisi enää päivääkään töitä. Puhumattakaan, että tulen vielä saamaan melko suuren perinnön.

Silti elämä ei ole muuttunut niin paljon kuin nuorena kuvittelin. Nuoruuden köyhyys ja pienituloisuus on jättänyt jälkensä. Punalappuisia ostetaan kaupasta edelleen, vaikka voisi ostaa Porschen käteisellä. Kaikkea vain ei tarvitse ostaa. Mielihyvää saa ajatuksesta, että niin voisi halutessaan tehdä. Se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Voi mennä kauppaan tai ravinteliin ja ostaa mitä ruokaa vaan haluaa katsomatta paljon hintalappuja

Tämä. Jokapäiväinen huoli ruokarahojen riittävyydestä on kaikkein kamalinta.

Onpa juttua. Minä olen varakas, ei nyt multimiljonääri, mutta yli miljoona kuitenkin omaisuutta asunnon lisäksi. Kannattaa muistaa että menestys on korvien välissä. MIten motivoit itseäsi, miten asetat tavoitteesi. Minusta tuntuu että kateellisimmat ovat niitä, jotka vain ajelehtivat tilanteesta toiseen.

Ei, minulla ei ole mersua, ei edes saksalaista autoa, itse asiassa ranskalainen 9 vuotta vanha pösö. Toki vaimolla on golf ja lapsilla yhteiskäytössä clio. Ei tuhlata, vain yksi ulkomaanmatka lapsiperheenä on tehty vuosittain. Minä ja vaimoni sitten työn puolesta huidellaan 4-5 kertaa maailmalla. Ei ole kesämökkiä eikä levin-lomia. Kotimaassa matkailu on vain hiihtolomareissu kainuuseen vaimon kotiseudulle. Pienempänä lapset olivat kesällä pari viikkoa kainuussa.

Illat kuluvat seurustellessa ja vähän tulevaa suunnitellessa, esim nyt mietimme sitä, että vaimo on perustamassa yritystä, hän haluaa irrottautua isohkon yrityksen palveluksesta. Eli liiketoimintasuunnitelmaa ja markkinointisuunnitelmaa tässä työstetään lauantain iloksi. Yleensäkin meillä on telkkari harvoin auki, ehkä kahtena iltana viikossa, junttihömppää joka kanavalla, ei kiinnosta. Tänne tulin ihan ruovan pyynnöstä, hän oli tullut tuon SARS COVid-19 - linkin kautta ja kysyi minulta, että olemmeko me muka rikkaita. Aloittajan kysymys sai aikaan parinkymmenen minuutin pohdinnan asiasta.

Tämmöistä, arkista, ei luksusta, kotiruokaa, ei viinejä, ei ulkomaanmatkoja tai muuta klisettä. Pitää muistaa että tavoitteellinen tominta on 90% tehokkaampaa toimintaa kuin ajelehtiminen. Hallitkaa elämäänne. Päättäkää itse mitä teette, muuten joku muu päättää mitä sinun pitää tehdä.

Tuntemissani rikkaissa se raha menee ihan hukkaan. Ovat niin pöljiä, että eivät osaa käyttää sitä muuhun kuin itseensä. Lapset on masentuneita ja syömishäiriöisiä, rahat menee tavaraan ja älyttömiin harrastuksiin. Vaikka töitä ei tarvitse tehdä, mitään eivät saa aikaiseksi.

Kaikenlaisia siipeilijöitä. Köyhä yrittää aina hyötyä varakkaasta. Siksi seurustelen vain samantasoisten kanssa enkä tiedä miten köyhä elää. Eikä köyhä näe minun elämästäni kuin Mersun.

Mesemies 1997 kirjoitti:

Kaikenlaisia siipeilijöitä. Köyhä yrittää aina hyötyä varakkaasta. Siksi seurustelen vain samantasoisten kanssa enkä tiedä miten köyhä elää. Eikä köyhä näe minun elämästäni kuin Mersun.

Mersu on varmaan hieno auto, mutta Suomessahan ei oikeastaan missään voi ajaa niin että sen ominaisuuksista olisi mitään iloa. Jos on kovat tulot, ei passaa ylinopeuttakaan ajella kun sakot on sitten melko kallis nakki. Kun köröttelee korkeintaan 140km/h, se on ihan sama ajatko Corollalla vai Mersulla. Corollassa vaan on todennäköisesti vähemmän rengasmelua takapenkillä.

Mutta juu, varakkaita on monenlaisia ja elävät eri tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kerta kaikkiaan tarvitse ajatella rahaa montaa kertaa päivässä. Kaupassa voi ostaa vähän laadukkaampa ruokaa hyvällä omallatunnolla. Mikäli joku tarpeellinen kapistus hajoaa, niin voi mennä ostamaan uuden heti, kun on päättänyt mistä sellaisen ostaa. On varaa pieneen arkipäivän luksukseen, sekä vuosittaiseen reissuun ulkomaille ja pieniin kotimaan matkoihin. Yksityisten lääkäripalveluiden käyttäminen ei ole utopistinen ajatus. 

Minulla on tulot n. 20t vuodessa ja elän tuollaista elämää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuutonen jatkaa: itse olen köyhä, mutta vanhempani ovat varakkaita.

Vielä 60-vuotiaina matkustavat pääasiassa leirintäalueilla teltassa, hostelleissa ja valmismatkojen pikalähdöillä. Laittavat matkoillakin osan ruoista itse. Tarvittaessa tai matkaa helpottaessa voivat varata hotellihuoneen, voivat käydä lounaalla/päivällisellä, voivat käydä missä tahansa kalliissakin museossa tai  konsertti- ,ooppera-, näytelmäelämyksessä matkalla.

Paikkaavat ja parsivat vaatteita, korjaavat tavaroita uuden ostamisen sijaan, hankkivat vaatteita kirpputoreilta. Jos jotain tarvitsevat, niin voivat ostaa uutena. Ei tarvitse budjetoida, koska säästötilillä on rahaa. Ei tarvitse budjetoida pesukonetta, astianpesukonetta, yllättävien vieraiden kestitsemistä yms, jos tulee tarve. Toki tällöinkin pyrkivät löytämään taloudellisen vaohtoehdon, ja vertaavat hintaa.

Noi ei oo rikkaita nähneetkään

Ajavat vanhoilla autoilla. Ei pari vuotta vanhoilla, vaan +8 vuotta vanhoilla. Tässä säästää paljon rahaa, jos autoa tarvitsee. taas tarvittaessa, jos auto hajoaa niin, että sitä ei kannata korjata, pystyvät ostamaan hieman uudemman uuden auton, ilman suurta lainaa tai pitkää säätämistä, koska yhä sillä säästötilillä on varaa.

Pyrkivät hankkimaan tarjouksista elokuvalippuja, teatteri- ja oopperaelämyksiä.

Antavat lapsenlapsille lahjaksi kirjoja ja leluja, jotka on ostettu kirpputorilta.

Jos vanhempani eivät olisi eläneet tällä lailla, niin heistä ei olisi tullut niin varakkaita kuin he nyt ovat.

Ero esim. minuun tällä hetkellä köyhään on se, että itse en koe, että minun on järkevä laittaa varojani ylipäätänsä matkusteluun edes leirintäalueella, budjetoin kirpputoriostoksenikin, minulla ei ole siihen vanhaankaan autoon kuluineen varaa, ja elokuviin on varaa, koska vanhempani ostavat niitä leffalippuja lahjoiksikin.

Ne lasten kirpputorilta ostetut kirjat ja lelut, tuovat suunnattomasti iloa, ja minusta on vain järkevää, että vanhempanikin ovat ostaneet ne vanhoina.

Noi eivät ole rikkaita nähneetkään

Eihän kyse ollutkaan rikkaista, vaan ap kyseli varakkaan, hyväosaisen elämästä, jolla on esim. sijoitusasunto tai pari.

Vanhempani kuuluvat koulutuksen ja tulojensa mukaan ylempään keskiluokkaan, ja heillä on sijoituksia, myös muutama sijoitusasunto. Tunnen monia hyvätuloisia ja varakkaita, jotka eivät laita tulojaan turhuuteen, tai valitsevat hyvin tarkkaan, mihin turhuuteen varansa laittavat. Tietävät siis, miten käytettynä varat tuottavat heille suurimman ilon ja hyödyn.

Jos on muutakin omaisuutta kuin velkainen oma koti, on rikas. Kun tienaa enemmän kuin sen kolme tonnia joka on mediaani, on rikas. Siis jos on normaalia enemmän rahaa on rikas, ja jos on normaalia vähemmän, on köyhä. Ne jotka tienaa sen "normaalin" määrän rahaa on sitten ihan vaan tavallisia keskituloisia, ei rikkaita eikä köyhiä.

Piensijoittaja kirjoitti:

Minulla on kokemusta molemmista, niin köyhyydestä kuin tuosta varakkuudestakin. Ei sentään rikkaudesta.

Armeijassa, opiskellessa ja työttömänä piti jatkuvasti miettiä, miten rahat riittävät seuraavaan tukipäivään. Kun pesukone hajosi, aloin etsimään lehdestä käytettyä tilalle, kun uuteen ei ollut varaa. Makrooni ja (silloin halpa) tonnikala tuli tutuksi ja kotiviinitonkka pulputti.

Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin tilanne on aika erilainen. Laskeskelin, että voin säilyttää nykyisen elintasoni loppuelämäni, vaikken tekisi enää päivääkään töitä. Puhumattakaan, että tulen vielä saamaan melko suuren perinnön.

Silti elämä ei ole muuttunut niin paljon kuin nuorena kuvittelin. Nuoruuden köyhyys ja pienituloisuus on jättänyt jälkensä. Punalappuisia ostetaan kaupasta edelleen, vaikka voisi ostaa Porschen käteisellä. Kaikkea vain ei tarvitse ostaa. Mielihyvää saa ajatuksesta, että niin voisi halutessaan tehdä. Se riittää.

Minulla on täsmälleen sama juttu. Olen ollut joskus todella köyhä enkä näin keskituloisena ole vieläkään oikein uskaltautunut ”tuhlaamaan”. Ostan kaupasta punalappuisia ja vaatteet mieluusti kirpparilta.

Raha tuo kuitenkin valtavasti mielenrauhaa. On mukava tunne että jotain _voisi_ ostaa, vaikkei ostaisikaan.

Eihän täällä kukaan rikkaaksi itseään pitäneistä edes ole rikkaita vaan köyhiä joilla on "varaa käydä kaupassa ilman huolia". Höpöhöpöjuttuja. Rikas olet vasta sitten kun kauppaministeri soittaa ja kysyy lupaa tehdä päätöksiä.