Vauva ja oma aika. Miten vahvasti introvertti ihminen selviää järjissään?

Mihin ratkaisuun ap päätyi

Upp

Älä lisäänny! Siinä menee sun, vauvan ja miehesi elämä pilalle. Ei kaikkien tarvitse tehdä lapsia, jos ajatus tuntuu ahdistavalta.

Selviää. Niihin lapsiin tottuu, ne on osa itseä sitten jossain vaiheessa ja rasittaa yhtä paljon tai vähän kuin yksin oleminen. Mutta siihen pääsee vain jos oikeasti on niiden lasten kanssa eikä yritä vältellä. Säälittäviä on ne perheet joissa vanhemmat pallottelee vastuuta toiselle että saisi olla hetken yksin. Ikinä se hetki ei riitä.

Onneksi kumpikaan lapsista ei ollut sellainen takiainen. Molemmat leikki jo vauvana myös itsekseen tyytyväisenä vaikka kilpailulla ym. Sain ihan rauhassa juoda kahvit ja lukea lehden. Lasten luonne ja kasvatus mahdollisti sen ettei tarvinnut olla symbioosissa 24/7. Oli kyllä niin perustyytyväisiä lapsia kunhan vain sai tarpeeksi ruokaa ja unta niin aina oli hymyä ja touhua. Vieläkin ihmettelen kuis kävi niin hyvä säkä ja helpolla päästiin. Tyttö puhui jo 1,5v täysillä niin ei tarvinnut turhia marista kun osasi sanoa asiansa. Poika leikki dinojen ja autojensa kanssa vaikka tuntikausia ja välillä kävi halaamassa ja syömässä. Usein olen miettinyt et kuinka olisin pärjännyt jos lapset olisi olleet jotain känkkäränkkiä pultussa kiinni aamusta iltaan HUH. 

Ystäväni ei selvinnyt vaan meni psykoosiin ja joutui suljetulle rauhoittumaan.

Itselläni introverttina ei ole edes lemmikkiä, lapsista puhumattakaan.

Elin 25-vuotiaaksi asti aika lailla omissa maailmoissa. Kaksi lasta muuttivat minua hyvin paljon. Oli pakko kääntää kasvot maailman suuntaan. Ajottain se oli epämiellyttävää ja kivuliasta. En tiedä, minkänlainen elämäni olisi, jos olisin siihen kuplaan jäänyt.