Ylireagoinko minä vai onko aihetta olla huolissaan?
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä vasta puolivuotta ja nyt muutettiin jo yhteen. Ennen yhteen muuttoa mies oli minussa kiinni kuin takiainen, halusi kokoajan huomioo ja tunsin että hän rakasti minua.
Itsellä ollut vuosia tunne etten voi rakastaa enää ketään kun ensirakkaus petti ja jäi kiinni usemmasta pettämis kerrasta. Kuitenkin tämän miehen kanssa tapahtui ihme ja rakastuin. Siksi uskalsin muuttaa yhteen kun parisuhteita on ollut mutten ole tuntenut mitään kummempaa niiden kanssa ja tässä huomasin selvästi että nyt kolahti kovaa ja tosissaan.
Mies itse halusi tätä muuttoa kovasti vaikka koitin hidastella ettei mentäisi liian nopeasti. Muuton jälkeen mies on muuttunut paljon. Ei enää pyydä viereen, jos menen niin saattaa antaa pusun ja halata mutta sitten ottaa puhelimen ja menee kauemmas.
Ei jaksa enää tehdä minun kanssa paljoa mitään vaan sanoo että työt uuvuttaa. (Aiemmin jaksoi, lenkkeiltiin ja tehtiin ihan kaikkea yhdessä)
Mies ei sano enää että rakastaa minua, eikä mitään kivaa muutenkaan. Hän salailee välillä puhelintaan ja viettää paljon aikaa sitä selaillen.
En ole näyttänyt mustasukkaisuutta ollenkaan, vaikka sisimmissäni pelkään ihan älyttömästi että onko hän jo kyllästynyt tai onko joku pelimies niinkuin se mun ensirakkaus. Olenko taas niin tyhmä ja sinisilmäinen etten huomaa mitään ennenkuin joku todistaa pettämisen mulle. Olen tosissani rakastunut mutta pelkään niin paljon että menetän hänet tai että hän ei ole tosissaan minun kanssa tms niin olen taas jotenkin rakentamassa itselle suojamuuria niinkuin exän jälkeen.
Entiedä tosi hankala selittää kun osa minusta rakastaa niin paljon että sattuu ja osa minusta suojelee itseäni ja haluaisin pysyä tunteettomana.
Tää teksti kuulostaa varmaan teinin kirjoittamalta mutta olen 26vuotias ja mies 27.
Ja esim laitoin hänelle töihin viestiä tänään että ikävä, niin hän vastasi vaan surullisen hymiön vaikka ennen olisi vastannut että hänelläkin on ja laittanut paljon tunteja kun nähdään tai jotain muuta "hullua".
Eilen illalla sanoin että rakastan sua kun makoiltiin jo sängyssä, niin mies vaan hymyili ja sanoi että pakko mennä vähän kauemmas kun on kuuma... hänellä on nykyään aina muka kuuma eikä voi nukkua vieressä vaikka ennen nukuttiin aina lähekkäin.
Aiemmin hän antoi pusuja jos "törmättiin" esim toinen meni vessaan ja toinen keittiöön. Nykyään ei.
Paljon tällaisia pieniä suuria muutoksia.
Ja hän yrittää ärsyttää minua tahalleen myös usein. Esim huudattaa tvstä isolla jotain urheilua vaikka tietää hyvin etten jaksa sitä. En ärsyynny tahallenikaan siitä vaan menen hymyillen antamaan pusun ja sitten menen ulos. Sitten tulee joskus tunnin /parin päästä valittamaan etten ole hänen kanssaan. Vaikka olen ehdottanut hänelle kaikkea tekemistä ja hän vaan halunnut katsoa tvtä.
Hän ei myöskään halua seksiä enää usein kun ei kuulema jaksa.
Ja jos koitan saada läheisyyttä/seksiä niin hän tahalleen sikailee, esim pierskelee tai kaivaa nenää tai korvaa tai jotain ällöä että en haluaisi ja nauraa vaan. Ja yksipäivä otti puheeksi avoimet suhteet, sanoin että minun mielestä ois sitten järkevämpi olla sinkku niin hän sanoi että voihan jotkut haluta olla yhdessä mutta piristää seksielämää ja elämää muutenkin kun käy välillä polkemassa muita.... pitkä teksti mutta ylireagoinko minä vai onko mies nyt oikeasti kyllästynyt tai jotain?
Ja loppulisäys että mies on sen verran kuuman näköinen että saisi varmasti kenet vaan ja hänellä on suhteita myös paljon takanakin että siksikin pelottaa jos paljastuukin pelimies. Suhteen alussa tutut kertoi että on luotettava ja hyvä mies, kun ovat sen tunteneet kauan, mutta hänellä ei kuulema ole näin vakavia juttuja aiemmin ollut.
Kommentit (41)
Pakko avautua vielä jos tätä joku enää lukee.
Mies tuli äsken töistä. Mietinkin jo mikä sillä kestää mutten ollut kysellyt. Oli käynyt kuulema vanhalla asunnollaan (jossa asunut kolmevuotta sitten viimeksi) katsomassa oisko hänen auton kesärenkaat vielä siellä ulkokatoksessa, kun oli ne sinne unohtanut ja nyt vasta muistanut. Toi jotkin renkaat ja sanoi että ne oli siellä.
Eikö kuulosta vähän oudolta? Miten ne säilyisi monta vuotta jos ne on kaikkien saatavilla? Miten ei ole muka ennen muistanut niitä?
Itellä tuli vaan mieleen että on ollut jossain muualla ja keksinyt paskan selityksen mulle ja hakenut jostain rengasliikkeen pihasta nuo renkaat...
Itkettäää...
Ap
Ei ap sinulla ole mitään hävettävää. <3
Meille kaikille on osunut suhteita, jotka eivät pidemmän päälle onnistu. Se on elämää ja elämä kyllä myös kantaa. Tärkeintä ettet jää sen takia epätasapainoiseen suhteeseen jossa et voi hyvin, että nolostelet eroa.
Tuo rengasjuttu voi olla miten vaan, mutta kokonaisuus kuulostaa siis joka tapauksessa siltä että on keskustelun paikka.
Kyllähän teidän pitäisi vielä elää ihan täysillä suhteen alkuhuumaa, jos olette olleet vasta puoli vuotta yhdessä. Ap, kuulostaa suhteelta, johon ei kannata jäädä roikkumaan. Toki kannattaa jutella miehen kanssa ensin ja kertoa, miten koet tilanteen, mutta jos keskustelu ei onnistu tai siitä jää huono fiilis, eteenpäin vain. Monet löytävät elämänkumppaninsa vasta kypsemmällä iällä eikä häpeän takia etenkään pidä jäädä huonoon suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuli kyllä niin pitkä teksti ettei varmaan kukaan jaksa lukea 😔 ap
minä ite-kirjallisuuden aitona fanina luen tekstin siten että kopy pastean sen wordiin ja teen kappalejaot ja korjaan virheet kilitisti.
Sitten on mukavata lukkee kattoo ja maiskutella tekstilöitä.
Laetan ne hyvästi ommaa kansijjoo.
Minä olen sellainen jannu että kerään näitä aloituksia omiin kansioihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli kyllä niin pitkä teksti ettei varmaan kukaan jaksa lukea 😔 ap
minä ite-kirjallisuuden aitona fanina luen tekstin siten että kopy pastean sen wordiin ja teen kappalejaot ja korjaan virheet kilitisti.
Sitten on mukavata lukkee kattoo ja maiskutella tekstilöitä.
Laetan ne hyvästi ommaa kansijjoo.
Minä olen sellainen jannu että kerään näitä aloituksia omiin kansioihin
Kiitti nauruista 😂😂
Ap
Jos vaikka kaverisi tai siskosi kertoisi sen mitä tänne kirjoitit, niin mitä siitä ajattelisit tai neuvoisit tekemään?
Selvää on, ettei mies arvosta sinua tai suhdettanne. Syytä voi vain arvailla. Haluatko tuhlata ainoan elämäsi tuollaiseen suhteeseen?
Voit joko suorasanaisesti ja mitään kaunistelematta ottaa asian puheeksi ja vaatia kunnon keskustelua ja muutosta tilanteeseen, tai sitten suoraan erota. Miestä tai hänen tunteitaan ei tarvitse varoa, sanot mitä ajattelet.
Hankala kuvitella että tuosta tilanteesta kuoriutuisi millään tavalla siedettävä suhde.
Ja tää et se taas istuu ja kattoo puhelintaa ja hymyilee. Jos meen lähemmäs niin alkaa äkkii selailee jotain ihan eritavalla tai laittaa puhelimen pois. En oo tästäkään sille mitään kommentoinu ku se jokapäivä tekee tätä, oon aina niinku en huomaiskaa mitää, vaikka tekis mieli mennä repimään se puhelin sen kädestä että mikä #@*! sen jätkän saa hymyilee noin.☹
Siis joo, ymmärrän nyt että en oo vainoharhanen vaan on syytäki miettiä näitä juttuja. Ja tää suhde tulee loppumaan ihan piakkoin ellei tolla ole järkevää selitystä antaa.
Ap
Ja kiitos edelleen kaikille noista järkevistä kommenteista. Tuli niin hyvä fiilis kun osa ihan tosissaan halus antaa neuvoja ja takoa järkeä mulle eikä menny vaan ilkeilyksi. ❤
Ap
Jonkinlainen sosiopaatti. Sillä on muita akkoja puhelimessa, sinä olet vain lelu. Lähde kävelemään tai heitä pihalle. Jos se kitisee sussa kiinni kun pakkaat laukkuja, niin tiedät että se on sosiopaatti joka yrittää manipuloida sinua jäämään leluksi.
Kysy ystävällisesti mitä siellä puhelimessa on kun hymyilee ja pyydä, että näyttää sinullekin. Miehen reaktiosta saattaa saada jotain vinkkiä tilanteeseen...
Hyvän ystäväni tarina meni aikalailla näin. Hän on siis se mies. He olivat yhdessä kaukosuhteessa noin vuoden kunnes muuttivat yhteen viime elokuussa. Alku oli tietenkin ihanaa mutta jostain syystä pian he alkoovat erkaantua.
Nainen alkoi stalkata viestejä ja jäi kiinni kaikenlaisesta juonittelusta, mikä tietenkin ajoi miehen yhä vain kauemmas. Lopulta mies halusi erota ja nainen skitsosi ihan täysin. Pettämistä tms ei eroon liittynyt, tunteet vain sittenkin kuolivat yhteenmuuton jälkeen. Joskus vain käy niin...
Vieläkö asutte yhdessä
Nämä provot olisi parempia jos niihin jaksettais keksiä jokin loppuratkaisu.
Aika selkeältä tuo minusta näyttää, miehesi on kyllästynyt alkuhuuman jälkeen. Suosittelen eroamaan niin lakkaatte tuhlaamasta kumpikin kummankin aikaa, jota ei kalliimpaa olekaan kuin noinkin nuorena vielä.
Uutta kehiin vain.
Vierailija kirjoitti:
No jokin tossa mättää ja pahasti. Mutta ei mies välttämättä petä. Ehkä suhteessanne on jokin muu ongelma ja hän ei tiedä miten ratkaisisi sen. Tai voi se olla rakkauden puutettakin. Puhukaa. Jos ette puhu, niin teillä on edessä ero aika piakkoin.
Mykkä. Ei puhu.
En ole ilmeisesti tuntenut häntä lainkaan.
Ihan turha hävetä, ei ne muut joudu sinun saappaissa olemaan miehen kanssa joka röyhtäilee kun toivot läheisyyttä. Kaikilla ei ole samat nallekarkit siinä pussissa minkä saa, itse voi pitää huolen vaan siitä että itsellä on hyvä olla.
Tuolla narsismiketjussa myös on oivallettu se että sitä rakkautta voi myös viritellä tietoisesti. Eli ei välttämättä ole edes sattumaa että kumppaniisi rakastuit vaan äkillisestä huomattavasta muutoksesta päätellen hän on tietoisesti alkuun sinua rakastuttanut. Eikä enää tiedä mitä tekisi kun olet siinä tarjolla päivittäin ja jahti kiinnostaa.