Kauanko te jaksatte vielä hoitaa itse lapsenne?
Meillä kotona alkaa pikku hiljaa pinna kiristyä. Miten teillä sujuu? Kuukausi on nyt katseltu lapsia kotona ja kiristetty viulunkieltä. Onko kenelläkään muilla lasten vanhemmilla samanlaisia tunnelmia, että kauaa tätä ei enää jaksa?
Lapsettomat saa nyt hihitellä, että hihhii, mitäs teitte lapsia, mutta entäs nyt toiset vanhemmat?
Me ollaan otettu korona tosissaan tosissamme ja oltu kotona etätöissä ja karanteenia vastaavissa olosuhteissa ja vain käyty kaupassa tosi harvoin. Lapset 4v ja 7v. Mutta nyt alkaa pinna kiristyä niin paljon, että kauaa ei enää jaksa. Tuntuu, että kohta joko viulunkieli katkeaa tai viulu menee päreiksi. Mites te muut, miten olette pärjänneet ja miten luulette tästä eteenpäin pärjäävänne ja kuinka pitkään? Kuka hoitaa lapsenne?
Kommentit (44)
Kenelläkään mitään näkökulmaa tähän? Miten tässä voi jaksaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään ongelmaa.
Hieno homma! Montako lasta teillä on, miten saatte niiden hoidon järjestettyä ja omat työt tehtyä? Montako hoitajaa ja jaatteko tehtäviä jotenkin?
Miksi te hankitte lauman lapsia jos ette itse viitsi hoitaa?!
Ei se ole koulun tai sossun velvollisuus.
Luonnossa liikkuminen, yhdessä tekeminen ja entistä paremmat ruuat sekä useampi kokki auttavat. Olemme luopuneet eineksistä melkein kokonaan. Etätyöt. Lapsia joutuu välillä patistelemaan hoitamaan koulutöitä loppuun. Koti ei ole yhtä siisti kuin ennen, mutta on mukavaa, kun siivoamiseenkin tulee nyt aloitteita lapsilta.
Lapset on yksin kotona kuten monissa perheissä. Vanhemmat töissä. Lapset saa nukkua pitkään päivällä ja sitten pelata pleikkaa. Näin ei mee hermot. Opelle vaan luu kurkkuun. Kesäloma on niinkuin alkanut jo. Elokuussa sama peli jatkuu eli kakkoskorona antaa lapsille täyden vapauden eli kotikoulun. Kyllähän jokainen tälläsen perheen ainakin yhden tuntee. Vai mitä?
Täällä koululla linja että joka aamu kello 9:30 on teams-tunti.
Onneksi ei ole tarvinnut tuohon ryhtyä. Molemmat lapset ovat olleet koko ajan hoidossa ja aikuiset töissä. Onneksi kummankaan töissä ei etätyöt onnistu.
Otin lapset kotiin jo ennen kun siirryttiin etäkouluun. Ite lomautettuna, mies osin etätöissä. Muutaman kerran lapset nähneet yhtä kaveria ulkona. Muuten ollaan oltu vain kotona ja ulkoiltu. Mies yksin hoitanut kauppa-asiat.
Itse pärjään kyllä ihan hyvin, mutta varsinkin nuorempi lapsi on kyllä tästä eristäytymisestä kärsinyt kun on kovin sosiaalinen tyyppi. En haluaisi laittaa lapsia kouluun, mutta aloitan itsekin työt taas ensi viikolla. En ole vieläkään päättänyt mitä teen koulun suhteen. Tällä alueella ei kyllä ole ollut vielä yhtään tartuntaa.
Meille suurin ongelma tulee siitä, että toinen ei voi vaikkapa viedä lapsia pidemmäksi aikaa mihinkään tai itsekään ei oikein tässä tilanteessa voi lähteä vaikka ravintolaan+leffaan. Normaalitilanteessa pärjäämme oikein hyvin ilman lastenhoitoapua (sitä otetaan vastaan muutaman kerran vuodessa), vaikka toinen on erityislapsikin.
Mutta ehdottomasti oma aika on nyt vähentynyt ihan sen vuoksi, että ei ole oikein mitään muuta kuin lenkki tai metsä, miten voi mennä viettämään omaa aikaa. Tai toinen ei voi vaikkapa lähteä sukulaisiin lasten kanssa kylään, jotta toinen voi rauhassa siivota. Se on kyllä ollut yllättävän raskasta, en halua valehdella ja esittää niin kuin mikään ei olisi muuttunut ja kaikki olisi helppoa ja kivaa.
No eikös ensi viikolla saa jo viedä päiväkotiin? 15. päivä. En tiedä miten ihmiset jaksaa, itse en olisi jaksanut. Puolitoista viikkoa kokeilin tehdä etätöitä 3 vuotiaan kanssa, mutta ei sujunut niin vein päiväkotiin. Olen 9-16 puhelinpäivystyksessä vastaamassa asiakkaiden soittoihin niin ei sitä aikaa pieni lapsi jaksa itseään viihdyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään ongelmaa.
Hieno homma! Montako lasta teillä on, miten saatte niiden hoidon järjestettyä ja omat työt tehtyä? Montako hoitajaa ja jaatteko tehtäviä jotenkin?
Kaksi.
Ei meitä ole muita kuin me vanhemmat, jotka teemme töitä kotitoimistossa.
Ainoa asia joka puuduttaa välillä on ruoanlaitto. Sitä on ihan koko ajan. Ja aina knu menen keittiöön se on täynnä likaisia astioita.
Tilaan ruokatomiituksen kerran viikossa ja sekin on alkanut vähän kyllästyttää koska toienn lapsi on tosi kranttu syömään ja haluaa aina samaa.
Olen lapseton. En jaksaisi hoitaa itse lapsiani oli koronaa tai ei. Hankkisin kyllä jonkun filipiinon hoitamaan niitä täyspäiväsesti. Hengästyin jo tästä kaikesta niin että taidan mennä hetkeksi pitkälleni.
Lasken päiviä koulun aukeamiseen. 2. lk ja 4. lk täällä. Mies ja minä molemmat etätöissä kotona. Onneksi on iso talo niin voi mennä ottamaan happea välillä. Mutta silti, tj 4.
Hyvin selviän vaikka olen totaaliyksinhuoltaja. Lasten hoitaminen ei ole se ongelma varmaan monessakaan perheessä, vaan se että töidenteosta ei tule mitään lasten kanssa. Onneksi olen lomautettuna, en tosiaankaan pystyisi tekemään töitä 2-vuotiaan, ekaluokkalaisen ja kolmasluokkalaisen kanssa. Eivät selviä tehtävistään ja niiden palautuksesta ilman apua.
Meillä on ollut täysin kotikoulua, ei puhettakaan etäopetuksesta. Tehtävät tulee silmään ja äiti opettaa. Mutta kuten sanottu, onneksi siihen on mahdollisuus nyt.
En ole muille tehnyt hoidettavaksi lastani muutenkaan. Toki opiskelu on nyt vähän hankalampaa ja hitaampaa, mutta sellaista se on. Outo ajatus, että tekisin lapsia enemmän kuin jaksan itse hoitaa.
No kiva kuulla, ettei tämä niin helppoa muillekaan ole. Palstaa kun katsoo niin saa sen kuvan, että kaikille on ihan sama vaikka mentäisiin kuinka pitkään lapset kotona vaan... tsemppiä!
Onhan se, kun pitää koko koulupäivä olla lapsen vieressä.
Onhan se kamalaa kun joutuu itse omat lapsensa hoitamaan eikä voikaan viedä päivähoitoon tai kouluun mitkä maksetaan pääosin hyvätuloisten verorahoilla. Eli sitäkään ei itse tarvitse käytännössä maksaa. Näitä asioita pitäisi miettiä ennen jalkojen levittämistä eikä vasta sen jälkeen. Sen verran pitäisi aikuisella ihmisellä olla järkeä päässä. N36
Ei ole mitään ongelmaa.