Lue keskustelun säännöt.
Turvaton lapsuus on tehnyt ihmissuhteista vaikeita
07.05.2020 |
Olen vasta melko myöhään ymmärtänyt sen, että tämän takia minulla on ollut suuri tarve kokea monet suhteet toisiin ihmisiin erittäin läheisinä, olivat ne sitä todellisuudessa tai eivät. Olen yrittänyt saada niistä jotain sellaista, mitä kotona jäin ilman. Minulla on ollut valtava tarve kokea edes jossakin olevani hyväksytty ja tärkeä. Vasta melko myöhään olen tajunnut sen, että ihmisen osa on olla elämässään pääosin yksin.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli turvaton lapsuus. Päätin muuttaa sen hyödyksi, kouluttauduin opettajaksi ja haluan työssäni olla välittävä ja turvallinen aikuinen jokaiselle lapselle. Tiedän että kaikki eivät kotoa saa turvaa.
Sama
Oletko tyytyväinen päätökseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli turvaton lapsuus. Päätin muuttaa sen hyödyksi, kouluttauduin opettajaksi ja haluan työssäni olla välittävä ja turvallinen aikuinen jokaiselle lapselle. Tiedän että kaikki eivät kotoa saa turvaa.
Sama
Oletko tyytyväinen päätökseesi?
Vai koetko jälkikäteen tuon uravalinnan uhrauksena?
Muistan kun tulimme miesystävän kämpälle ja tämä lähti hakemaan pizzaa ravintolasta. Kului aikaa ennen kuin tämä tuli, olin 10 minuutin jälkeen jo mennyt paniikkiin.
Nyt tiedän mistä se johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun tulimme miesystävän kämpälle ja tämä lähti hakemaan pizzaa ravintolasta. Kului aikaa ennen kuin tämä tuli, olin 10 minuutin jälkeen jo mennyt paniikkiin.
Nyt tiedän mistä se johtuu.
Minä en edes saa miestä itselleni kun olen liian synkkä ja ankea ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun tulimme miesystävän kämpälle ja tämä lähti hakemaan pizzaa ravintolasta. Kului aikaa ennen kuin tämä tuli, olin 10 minuutin jälkeen jo mennyt paniikkiin.
Nyt tiedän mistä se johtuu.
Tuttu juttu. Ja jos kerrot tuollaisista tuntemuksista jollekin, niin ihmiset eivät tahdo käsittää mitä sanot heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toimintakyky on huono kun tehtiin niin pahoja asioita että se vaikuttaa tässä päivässä vielä.
Edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun tulimme miesystävän kämpälle ja tämä lähti hakemaan pizzaa ravintolasta. Kului aikaa ennen kuin tämä tuli, olin 10 minuutin jälkeen jo mennyt paniikkiin.
Nyt tiedän mistä se johtuu.Tuttu juttu. Ja jos kerrot tuollaisista tuntemuksista jollekin, niin ihmiset eivät tahdo käsittää mitä sanot heille.
Saatetaan sanoa ettei aikuisen pitäisi olla tuollainen, mutta minkäs teet, kun et ole aikanaan saanut kaikkia tarvitsemiasi rakennuspalikoita, jotta kokisit olosi turvalliseksi yksiksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun tulimme miesystävän kämpälle ja tämä lähti hakemaan pizzaa ravintolasta. Kului aikaa ennen kuin tämä tuli, olin 10 minuutin jälkeen jo mennyt paniikkiin.
Nyt tiedän mistä se johtuu.Tuttu juttu. Ja jos kerrot tuollaisista tuntemuksista jollekin, niin ihmiset eivät tahdo käsittää mitä sanot heille.
Ei kaikki käsitä, terapeutti kyllä.
Muistin jotenkuten asioita, kuten sen että mut on jätetty yksin pienenä.
Tarkemmin en muista mutta vauvalle se on ollut kohtalokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun tulimme miesystävän kämpälle ja tämä lähti hakemaan pizzaa ravintolasta. Kului aikaa ennen kuin tämä tuli, olin 10 minuutin jälkeen jo mennyt paniikkiin.
Nyt tiedän mistä se johtuu.Tuttu juttu. Ja jos kerrot tuollaisista tuntemuksista jollekin, niin ihmiset eivät tahdo käsittää mitä sanot heille.
Saatetaan sanoa ettei aikuisen pitäisi olla tuollainen, mutta minkäs teet, kun et ole aikanaan saanut kaikkia tarvitsemiasi rakennuspalikoita, jotta kokisit olosi turvalliseksi yksiksesi.
Olen riitojen aikana puolison lähtiessä ulos jäähdyttelemään tunteitaan ollut lukuisia kertoja vakuuttunut siitä, että nyt minut on lopullisesti jätetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun tulimme miesystävän kämpälle ja tämä lähti hakemaan pizzaa ravintolasta. Kului aikaa ennen kuin tämä tuli, olin 10 minuutin jälkeen jo mennyt paniikkiin.
Nyt tiedän mistä se johtuu.Tuttu juttu. Ja jos kerrot tuollaisista tuntemuksista jollekin, niin ihmiset eivät tahdo käsittää mitä sanot heille.
Saatetaan sanoa ettei aikuisen pitäisi olla tuollainen, mutta minkäs teet, kun et ole aikanaan saanut kaikkia tarvitsemiasi rakennuspalikoita, jotta kokisit olosi turvalliseksi yksiksesi.
Olen riitojen aikana puolison lähtiessä ulos jäähdyttelemään tunteitaan ollut lukuisia kertoja vakuuttunut siitä, että nyt minut on lopullisesti jätetty.
Vähitellen olen tajunnut, että lukuisia hylätyksi tulemisen kokemuksia on paljon vaikeampi työstää kuin jos kyse olisi pelkästä yksin jäämisen pelosta. Vaikeasta tilanteessa mieli muistaa liiankin hyvin, kuinka monta kertaa sitä onkaan jäänyt peloissaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli turvaton lapsuus. Päätin muuttaa sen hyödyksi, kouluttauduin opettajaksi ja haluan työssäni olla välittävä ja turvallinen aikuinen jokaiselle lapselle. Tiedän että kaikki eivät kotoa saa turvaa.
Sama
Oletko tyytyväinen päätökseesi?
Vai koetko jälkikäteen tuon uravalinnan uhrauksena?
Moni vaikean lapsuuden kokenut tehtäväkseen auttaa muita. Ihmisten auttaminen voi antaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli turvaton lapsuus. Päätin muuttaa sen hyödyksi, kouluttauduin opettajaksi ja haluan työssäni olla välittävä ja turvallinen aikuinen jokaiselle lapselle. Tiedän että kaikki eivät kotoa saa turvaa.
Sama
Oletko tyytyväinen päätökseesi?
Vai koetko jälkikäteen tuon uravalinnan uhrauksena?
Moni vaikean lapsuuden kokenut tehtäväkseen auttaa muita. Ihmisten auttaminen voi antaa paljon.
Tietysti jokainen on silti arvokas ihmisenä, vaikka ei pitäisikään huolta kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mulla, lempeä äiti, mut tyranni isä, erittäin epävakaa, suuttuu milloin mistäkin ei kiva, nykyään säälin ja nauran, on niin naurettava ukko
Mut isän takia en koskaan uskaltanut seurustella koska ois pitänyt viedä sit joskus poikaystävä näytille ja tiedän et ois nolannut mut täysin ja sen pojan
En koskaan tai ani harvoin kutsuin ketään kyläilemään, koska isä ei oikein tykkää kenestäkään muusta kuin itsestään,
Seonhulku kirjoitti:
Sama mulla, lempeä äiti, mut tyranni isä, erittäin epävakaa, suuttuu milloin mistäkin ei kiva, nykyään säälin ja nauran, on niin naurettava ukko
Mut isän takia en koskaan uskaltanut seurustella koska ois pitänyt viedä sit joskus poikaystävä näytille ja tiedän et ois nolannut mut täysin ja sen pojan
En koskaan tai ani harvoin kutsuin ketään kyläilemään, koska isä ei oikein tykkää kenestäkään muusta kuin itsestään,
Mietitkö sitä vaihtoehtoa että olisit katkaissut välit? Eivät kaikki ole vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Olen muistanut kuolemantunteen varhaislapsuudestani, se liittyy useisiin tapahtumiin.
Ja kiva sitten kun se iskee täysillä takaumana aikuisena jolloin olen tietysti taas yksin.
70
Sama tilanne! Jostain syystä olen vieläpä joutunut uudestaan ja uudestaan aikuisena tilanteisiin, missä toinen ehdottaa yhteydenpitoa ja tutustumista ja kun sitten otan yhteyttä, toinen ei vastaakaan. Saan jatkuvasti kokea tuollaista. Pitkään jaksoin ylläpitää toivoa, mutta nyt en enää. Tunnen huonoina päivinä olevani kuin se kirjahyllyn ruma esine, mistä kukaan ei tiedä mikä se on ja miksi sitä säilytetään,mutta siellä se kuitenkin on muiden joukossa, vähän kuin säälistä. Olen ilmeisesti liian outo muiden seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Olen muistanut kuolemantunteen varhaislapsuudestani, se liittyy useisiin tapahtumiin.
Ja kiva sitten kun se iskee täysillä takaumana aikuisena jolloin olen tietysti taas yksin.
70
Siihen ei totu koskaan. Minulla tuli pitkään flashbackeja erilaisissa tilanteissa, kun jokin palautti mieleen miten minua oli pahoinpidelty lapsena. Luulin silloin, että vanhempi ei lopeta pahoinpitelyä ennen kuin olen kuollut. Aika pitkään kesti ennen kuin osasin yhdistää mistä kuolemanpelkoni oli saanut alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne! Jostain syystä olen vieläpä joutunut uudestaan ja uudestaan aikuisena tilanteisiin, missä toinen ehdottaa yhteydenpitoa ja tutustumista ja kun sitten otan yhteyttä, toinen ei vastaakaan. Saan jatkuvasti kokea tuollaista. Pitkään jaksoin ylläpitää toivoa, mutta nyt en enää. Tunnen huonoina päivinä olevani kuin se kirjahyllyn ruma esine, mistä kukaan ei tiedä mikä se on ja miksi sitä säilytetään,mutta siellä se kuitenkin on muiden joukossa, vähän kuin säälistä. Olen ilmeisesti liian outo muiden seuraan.
Niin tuttua! En usko, että torjuntaan kunnolla tottuu koskaan.
Sama