Rekrytoijilla on aivan kilahtanut hattuun tämä korona-aika ja työnhakijoiden epätoivo

Voisihan siinä vastata, että ”viiden vuoden sisällä tavoitteena on istua siinä sinun paikallasi”.

Vierailija kirjoitti:

Vois alkaa noissa haastatteluissa jossa kysytään tuo "viiden vuoden kysymys", niin kysyä itse kun tulee omien kysymysten vuoro, että missä tilanteessa näette tämän firman olevan viiden vuoden päästä.

Ihan hyvä kysymys. Siinä missä työnantaja epäsuorasti kyselee mahtaisiko hakija paikan saatuaan olla heillä vielä viiden vuoden kuluttua, niin kyllähän hakijankin on hyvä tietää mahtaako hänellä olla työpaikka vielä viidenkin vuoden päästä, jos sen nyt saisi.

Miten teidän haastattelut oikein etenee? Minä ainakin haluan haastattelun koskevan kyseistä työpaikkaa: keskustella siitä, mitä tehtävän suorittamiseksi hakijalta odotetaan ja mitä etuja minulla voisi olla muihin hakijoihin nähden, etenemismahdollisuuksista hakijayrityksessä jne.

Jos rekrytoija on totaalisen ammattitaidoton ja niin pihalla, että hän esittää jotain paperista luettuja geneerisiä höpöhöpökysymyksiä, niin sen haastattelun voi itse johdatella asiaan. Olen tosin kerran jollekin rekryfirman edustajalle todennut, että onko järkeä jatkaa haastattelua jos hän ei edes tiedä siitä toimenkuvasta, johon ollaan henkilöä hakemassa.

Olen saanut aina todella alentuvaa kohtelua näin pitkäaikaistyöttömänä heiltä. Tuntunut aine, että ovat vain halunneet nähdä kasvokkain "haistattelussa"(heh, se se pikemminkin on ollut kohdallani), että millainen tapaus/friikki oikein on näin kauan ollut loisimassa työttömänä? Pitkiä sairaslomia taustallani ja krooninen sairaus, ei todellakaan mitään päihde ym.ongelmia joita yhä vaan klisesisesti liitetään KAIKKIIN työttömiin!:(

Ja just naurettavia testauksia ja psykologisia testejä nykyään hanttihommiinkin hyllyttäjäksi, siivoojaksi jne. Vaaditaan ihan mahdottomia, ja vaan psykot/narsistit tuntuvat kelpaavan ja pärjäävän näissä, edes haastatteluvaiheissa nykyään! Psykopaatithan ei esim. stressiä, pelkoa jne.tunne niin valitsevat sit toki mieluiten sellasia stressinkestäviä koneita. Valheellisesti väitetään empatian olevan etu nykyään työmarkkinoilla, salli mun nauraa katkeransuloista naurua tälle väitteelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekrytoijat ovat usein sellaisia ärsyttäviä ylipirtsakoita nuoria naisia ja esittävät juuri niitä kysymyksiä, jotka tekevät haastattelusta äärimmäisen kiusallisia. "Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi? Missä  näet itsesi 5 vuoden päästä? Miten työkaverit kuvailisivat sinua? Miksi meidän pitäisi valita sinut tähän työhön?" HALOO! Kyse on muutaman kuukauden työstä, joka ei vaadi mitään koulutusta. Vähän alan jo kyseenalaista heidän taitojaan arvioida sopivia työntekijöitä, kun esittävät niin turhanpäiväisiä kysymyksiä. Paremmin toimivaa olisi esimerkiksi.... "Milloin voit aloittaa? Oletko käytettävissä koko työn ajan? Kerro osaamisestasi ja aiemmasta työkokemuksestasi." Huoh.  

Mun mielestä tuo ihan asiallinen kysymys ja jokaisen pitäisi osata kertoa itsestään nuo. Kaikilla on vahvuuksia ja heikkouksia. Toki ei saisi ihan överiksikään laittaa noita haastatteluita.

Maailman typerin kysymys. Kaikki tietävät ettei tuohon kannata vastata rehellisesti, vaan pitää vähän värittää niitä vahvuuksia ja heikkoudeksi pitää keksiä joku sellainen, joka onkin oikeastaan vahvuus. "Joskus teen vähän liikaakin töitä". Tai jos joku vilpitön ville alkaa kertoa oikeasti noista, niin sekin on loppujen lopuksi pelkkää sanahelinää, olen sellainen ja tällainen mutta mistäs sitä puheen perusteella voi rekrytoija tietää kuitenkaan. Heikkouksista jos kertoo oikeasti niin ei varmasti saa paikkaa.

Summa summarum, täysin turha kysymys joka hyödyttää korkeintaan puhetaitureita. Todellinen osaaminen paljastuu tutkintopapereista ja työtodistuksista ja loppukädessä vasta sitten jos pääsee sitä työtä tekemään.

Hain siivoojan työhön ja nuori nainen rekryfirmasta heitteli pikkunäppärästi kysymyksiä tyyliin "mikä on ollut elämäsi kohokohta". Hohhoijaa.

No mikäs se sun elämänkohokohta oli tosijaa. itel se et sain ilmasii sibbei.

Haastattelut ovat välillä nykyään ihmeellistä grillaamista.  Tentataan kummallisia asioita, osa menee jo jopa liian henkilökohtaisuuksiin.  Osa haastattelijoista varmaan ajattelee että testataan kiperillä kysymyksillä paineensietokykyä,  tai ajatellaan että kysytään nyt tämäkin, kun kerran kuuluu listan mukaan kysyä, mutta työn tekemisen kannalta epäoleelliset kysymykset ovat järjettömiä. Meillä suositaan mun nykyisessä työssä ensin persoonaa, ja sitten vasta muuta. Tärkein kriteeri on se, että valittava henkilö on sellainen, joka sopii hyvin työyhteisöön,  totta kai myös kokemukselle ja koulutukselle annetaan arvoa.

Valtaosa itse töistä on kuitenkin yleensä sellaisia, että jos on alan kokemusta ja sopivaa koulutusta, niin ihmiset ne kyllä oppivat.  Yritämme siis pitää haastattelun todella rentoina, jotta hakijat voivat myös olla mahdollisimman rentoina ja omia itsejään.  Testejä ei yleensä käytetä, ja hyvä niin. En usko että niillä löydetään parhaat tekijät, johtotasoilla korkeintaan voivat olla avuksi valinnassa.

Ymmärrän testaamisen jos pitää työssä,  suorittaa jotain aivokirurgiaa, mutta että haet myyjäksi kauppaan tai vaikka perustoimistosihteeriksi. Mitä ihmeen järkeä? Tai onhan tässä nille firmoille, jotka noita testauksia suorittaa. Ei ole todellakaan mitään halpaa lystiä.

Mä koen vähän vaivaannuttavana myös sen, että tarvitsee jakaa itsestään kaikenlaista henkilökohtaista ja tunnetason juttuja. Hain yli 10 vuotta sitten työhön varastopuolelle tai hyllyttäjäksi, niin minulta kysyttiin suurimpia haaveitani, mikä eläin olisin ja miksi ja tällaisia luonteeseeni liittyviä kysymyksiä varmaan kymmenkunta, ja niihin piti sitten jaaritella pitkiä vastauksia. Välillä haastattelija halusi kertoa myös oman vastauksensa.. siis miksi. Miksi meidän piti väkisin tutustua syvemmin, kun siinä työssä olisin HYLLYTTÄNYT PURKKEJA ja nähnyt tän tyypin ehkä kerran kuussa.

Ilmeisesti haki jotain omasta mielestään täydellistä ja hyvää tyyppiä. Tai itsensä kopiota tms. Ei riittänyt että on motivoitinut ja työkokemustakin löytyy.

Se oli elämäni oudoin työhaastattelu ja olin huojentunut kun en saanut työtä.

Aika vaikeaa on keksiä turhempaa osastoa firmasta kuin HR. Se on aivan puhtaasti firman johdon käsikassara, joka survoo johdon päätökset henkilöstölle kurkusta alas. Aivan tarpeeton rekrytoinneissa ja yrityksen sisäisessä tiedotuksessa. Ei hoida esimiesten tai henkilöstön koulutusta tai perehdytystä, ei organisoi edes firman juhlia. Työsuhteita koskevat lakiasiatkin hoitaa ulkoistettu lakifirma.

LinkedInis on juttuu miksi HR on tärkeä funktio.

https://www.linkedin.com/pulse/10-syyt%C3%A4-miksi-hr-t%C3%A4rke%C3%A4-…

Vierailija kirjoitti:

Haastattelut ovat välillä nykyään ihmeellistä grillaamista.  Tentataan kummallisia asioita, osa menee jo jopa liian henkilökohtaisuuksiin.  Osa haastattelijoista varmaan ajattelee että testataan kiperillä kysymyksillä paineensietokykyä,  tai ajatellaan että kysytään nyt tämäkin, kun kerran kuuluu listan mukaan kysyä, mutta työn tekemisen kannalta epäoleelliset kysymykset ovat järjettömiä. Meillä suositaan mun nykyisessä työssä ensin persoonaa, ja sitten vasta muuta. Tärkein kriteeri on se, että valittava henkilö on sellainen, joka sopii hyvin työyhteisöön,  totta kai myös kokemukselle ja koulutukselle annetaan arvoa.

Valtaosa itse töistä on kuitenkin yleensä sellaisia, että jos on alan kokemusta ja sopivaa koulutusta, niin ihmiset ne kyllä oppivat.  Yritämme siis pitää haastattelun todella rentoina, jotta hakijat voivat myös olla mahdollisimman rentoina ja omia itsejään.  Testejä ei yleensä käytetä, ja hyvä niin. En usko että niillä löydetään parhaat tekijät, johtotasoilla korkeintaan voivat olla avuksi valinnassa.

Voi kuule, et sinä yhden haastattelun perusteella pysty päättelemään paljoakaan ihmisen persoonallisuuspiirteistä saatika siitä miten ne ilmenevät eri työtilanteissa. Tunnin työhaastattelussa pystyy kertomaan mitä vain tai esittämään iloista ja positiivista jos vaistoaa tämän olevan etsitty persoonallisuus. Toisekseen toimivinvtyöyhteisö on sellainen jossa on erityyppisiä persoonia.

Vierailija kirjoitti:

Muutama viikko takaperin oli rekryfirman kautta haku hyllyttäjän työhön, "päivittäistavarakauppaan". Ilmoituksen lopussa oli maininta, että lisätietoja sähköpostilla. Laitoin kyselyä että mihin kauppaan etsitte hakijaa, eipä ole vastausta kuulunut. Onko se sitten taas niin salaista kuten näissä tuntuu olevan (miksi?!), vai unohtunut vastata. Mutta olisihan se väen ihan kiva tietää jo ennen hakemista, että onko pyrkimässä Prismaan vai Cittariin, vaiko sittenkin S-markettiin. Ei sitten.

Itse työskentelen rekry firmassa ja salassapitoon on hyvinkin yksinkertainen syy: yritystä ei kerrota ettei hakija voi itse ottaa yritykseen yhteyttä meidän ohitsemme. Samoin teemme kun tarjoamme työtekijä ehdokkaita yritykseen emme kerro muuta kuin iän ja osaamisen. Emme nimeä tai sukupuolta.

Up up sáámari. rekjytoinnist kokemuksii kaivattais lisäääÄÄ

Viimeksi kun multa kysyttiin haastattelussa " missä näet itsesi viiden vuoden päästä ", vastasin että. Sun paikallas, missä itse ajttelit olevasi. Sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekrytoijat ovat usein sellaisia ärsyttäviä ylipirtsakoita nuoria naisia ja esittävät juuri niitä kysymyksiä, jotka tekevät haastattelusta äärimmäisen kiusallisia. "Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi? Missä  näet itsesi 5 vuoden päästä? Miten työkaverit kuvailisivat sinua? Miksi meidän pitäisi valita sinut tähän työhön?" HALOO! Kyse on muutaman kuukauden työstä, joka ei vaadi mitään koulutusta. Vähän alan jo kyseenalaista heidän taitojaan arvioida sopivia työntekijöitä, kun esittävät niin turhanpäiväisiä kysymyksiä. Paremmin toimivaa olisi esimerkiksi.... "Milloin voit aloittaa? Oletko käytettävissä koko työn ajan? Kerro osaamisestasi ja aiemmasta työkokemuksestasi." Huoh.  

"Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?"-kysymykseen ainut oikea vastaus on "mahdollisimman kaukana tästä lafkasta!"

Siinä tilanteessa, että en ole viiteen vuoteen vastannut näihin tämäntyyppisiin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama viikko takaperin oli rekryfirman kautta haku hyllyttäjän työhön, "päivittäistavarakauppaan". Ilmoituksen lopussa oli maininta, että lisätietoja sähköpostilla. Laitoin kyselyä että mihin kauppaan etsitte hakijaa, eipä ole vastausta kuulunut. Onko se sitten taas niin salaista kuten näissä tuntuu olevan (miksi?!), vai unohtunut vastata. Mutta olisihan se väen ihan kiva tietää jo ennen hakemista, että onko pyrkimässä Prismaan vai Cittariin, vaiko sittenkin S-markettiin. Ei sitten.

Itse työskentelen rekry firmassa ja salassapitoon on hyvinkin yksinkertainen syy: yritystä ei kerrota ettei hakija voi itse ottaa yritykseen yhteyttä meidän ohitsemme. Samoin teemme kun tarjoamme työtekijä ehdokkaita yritykseen emme kerro muuta kuin iän ja osaamisen. Emme nimeä tai sukupuolta.

Eiköhän sieltä tulisi "laita hakemus sen Baronan rekryn kautta", jos alkaisi sille Cittarin kauppiaalle soittelemaan tämän vaikkapa nyt Baronan rekryn tiimoilta.

Mitenköhän ennen kaikkia pilipalitestaamisia, juoksutusta ja koko sirkusta onnistuttiin palkkaamaan pelkän työhaastattelun perusteella ihan päteviä ihmisiä? Ja joo, varmasti oli joukossa hutirekryjä, mutta niin on nykysysteemilläkin.

Vierailija kirjoitti:

On niitä hyviäkin rekrytoijia, jotka osaavat haastatella asiallisesti ilman että hakijan tarvitsee kokea alemmuudentunnetta. Osaavat kysyä työn kannalta oleellisia asioita, eivätkä esitä noita kuluneita jargonlauseita. Harmi vain, että kaikki eivät tähän pysty.

Olen ollut kahdessa tosi hyvässä haastattelussa. Niissä on kysytty työhön liittyviä yksityiskohtaisia kysymyksiä, joihin ei pystyisi mitenkään vastaamaan ilman kokemusta alalta.

Työkaverini kertoi juuri työttömäksi joutuneesta kaveristaan, joka oli hakenut uutta työpaikkaa. Asiantuntijatyöstä oli tarjottu naurettavat 2000 euroa ilman ylityökorvauksia. Kun tuolla alalla yleensä tarjotaan kokeneelle yli 3000 euroa, niin onhan tuo ihan selvästi hyväksikäyttöä työnantajan taholta. Firma johon tuo kaveri oli hakenut ei todellakaan tuota tappiota edes korona-aikana.