Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin piirtämisen, koska olinkin siinä huono
05.05.2020 |
Ei ole oikein pointtia tällä avautumisella.
Itse en siis ollut hyvä koulussa. Tyylitajua ei ole pätkääkään, enkä osaa edes esim. sisustaa. Urheillakaan en osaa, en pysty edes juoksemaan kun keuhkoihin alkaa sattua. Suuntavaisto aivan surullinen, koulusuunnistuksessa oli jo saavutus jos en eksynyt. Sosiaalisestikin olen täysi katastrofi. En siis ole ollut koskaan ollut hyvä missään, vaan kaikessa ollut aina todella surullinen tapaus.
Aina kuitenkin lohdutti yksi asia. Tykkäsin piirtää ja olin siinä mielestäni hyvä. Omasta mielestäni tein kivannäköisiä töitä. Käytin niihin aikaa, piirsin vähintään viikottain jos en joka päivä, käytin tunnelatauksia piirtämiseen.
Ja kuten sanottu, omasta mielestäni olin hyvä siinä ja sanoin sitä ääneenkin. Mutta edes lähipiiristä ei oikein koskaan kehuja tullut. Oli outoa, kun samaan aikaan tuli luettua muiden piirtäjien valitteluja, kun aina pyydetään piirtämään sitä ja tätä.
Minua ei koskaan pyydetty. Olisin ollut innoissani, jos joku olisi pyytänyt.
Yhden teokseni annoin lahjaksi. Lahjan saajan ilme teki sydämeen epämukavan olon. Juuri se ilme, että näyttäisi kuin toinen pohtisi onko kyseessä vitsi vai ei.
Julkaisin kuvia somessa. Tykkäyksiä tuli pari, nekin läheisiltä. Kokeilin lisätä hakusanoja ja siten lisätä näkyvyyttä, ajattelin että ehkä vaan ihmiset eivät ole löytäneet näitä. Ei auttanut. Samaan aikaan aloin seurailla, miten muilla samoja hakusanoja käyttävillä meni. Kuvat keräsivät paljon tykkäyksiä ja kehuja. Omissa kuvissa taas saattoi kuulla heinäsirkkojen sirinän. Lopulta alkoi melkein hävettää, kun kuvassa oli miljoona hastagia ja kaksi tykkäystä, nekin tyyliä omilta vanhemmilta.
Sitten tein lopulta rohkean vedon ja julkaisin yhden piirustuksen keskustelupalstalla ja pyysin mielipiteitä. Kun näin kommentteja tulleen paljon, niin avasin keskustelun innoissani ja aloin lukea. Into vaihtui siihen, että tuntui kuin sydän tippuisi pois. Kilteimmätkin kertoivat, miten kuvassani kaikki oli pielessä. Ei-niin kiltit taas totesivat tyylillä, että kuva on ihan hieno jos tekijä on n. 10 vuotias. Olin sanaton ja järkyttynyt, kokeilin julkaista toisen piirroksen, jos eka vaan sattui olemaan huono. No tämä toinen sai vielä pahemmat arvostelut.
Kerran löysin kivan kuuloisen ketjun, jossa ihmiset julkaisivat tekemiään kuvia tai muita luovia teoksia. Tuntui hyvänmielen ketjulta, kun kaikkia kehuttiin ja kannustettiin. Rohkaistuin julkaisemaan omanikin. Ja jälleen aivan jäätävät palautteet.
Ei varmaan monen mielestä kuulosta pahalta. Mutta itselleni se oli, olin aina luullut olevani hyvä piirtäjä. Vaikka kaikessa muussa olen huono, niin jaksoi pysyä positiivisena, koska ajattelin olevani keskivertoa parempi piirtäjä. En tosiaan kyllä näin jälkeenpäin osaa selittää, minkä takia näin olen kuullut. Defenssi, ehkä.
Jonkin aikaa yritin vielä piirtää, mutten saanut siitä enää sitä samaa iloa ja onnistumisen tunnetta. Kuvat eivät enää näyttäneet hienoilta edes omissa silmissäni. Aloin heittää roskiin kuvia, joista ennen olin ollut niin ylpeä.
Lopulta koko piirtäminen sitten vaan loppui. Kun nyt vuosienkin jälkeen katson piirustustarvikkeita, niin inspiraation ja ilon sijasta niekeskelen itkua. Kuvitellessani olevani hyvä piirtäjä, ostin kalliit tarvikkeet. Jo puuvärini ovat todella hinnakkaat ja laadukkaat. Ja ne keräävät jo toista vuotta pölyä laatikossa. Ehkä laitan ne syksyllä myyntiin.
En enää tee vapaa - ajalla muuta, kun selailen nettiä ja käyn joskus kävelyllä. Olo on täysin tyhjä. Ja epäonnistumisen tunne on mukana kaikkialla. Hetken koin tänään iloa, kun näin että pitkään hoitaman ruukkuruusu oli alkanut kasvattaa nuppua. Mutta ilo haihtui heti, kun tajusin miten surullinen juttu taas oli. Että minulle on saavutus, kun kukkia tuottava kasvin kasvattaa kukan. Aika matalilla mennään.
Kommentit (186)
Tiedätkö, sama juttu päti kohdallani kirjoittamiseen. Muista mikä on tärkeintä: se, että itse uskot omaan juttuusi. Jos olet mielestäsi hyvä piirtäjä, viis siitä mitä muut sanovat. Muiden toimintaan ei voi vaikuttaa eikä siihen kannata tuhlata energiaa. Jos teet asioita aina vain muiden hyväksyntää hakien, et ikinä pääse päämäärääsi. Kateus on yksi ihmisen perussynneistä ja etenkin luovalla alalla valitettavan yleistä. Siinä täytyy vain kovettaa nahkansa ja nauttia itselle tekemisestä. Kritiikkiä on hyvä ottaa vastaan, mutta ei haukuntaa. Itselläni kesti vuosia oppia pois muiden miellyttämisestä, mutta voi kuinka vapauttava tunne se onkaan. Piirrä siis sydämesi kyllyydestä, kadut myöhemmin jos annat se valua muiden ilkeyksien takia hukkaan.
ANNA MENNÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tosiaan tiedä miksi laitan. Ehkä olen saanut ketjusta voimaa ja ajatusta aloittaa jotain taas uudestaan. Niin ehkä etsin taas sitä pudotusta, että saa olla surullinen ja toivoton.
Luonnos vuodelta kukkaruukku. Ei mikään tuore siis, eikä koskaan tullut valmiiksi.
Ap
Kyllähän sinä selvästi osaat piirtää!
Rehellisesti sanottuna selkeästi piirrät paljon paremmin kuin useimmat.
En lukenut koko keskustelua, mutta tulen antamaan kaksi senttiäni.
Yleensä, jos olet hyvä jossain, niin tuntemattomat ihmiset kertovat sulle siitä -- ei siis pelkästään lähipiiri. Jos vaikka piirrät jossain, missä on muita ihmisiä, joku tulee sanomaan, että wau.
Olen huomannut, että usein sellaisten ihmisten on helpompi antaa kehuja, jotka eivät koe sitä ns. "omaksi jutukseen", eli siinä ei ole mitään kilpailuasetelmaa. Totta kai itsevarmat ihmiset kehuvat, jos on kehumisen arvoista, mutta joillekuille on paha paikka myöntää, että joku toinenkin on hyvä samassa asiassa, ellei jopa parempi.
Sitten pitää muistaa, että kaikki eivät edes kehu, ylipäänsään.
Jos haluat kehittyä, kannattaa oikeasti opetella asioita, esimerkiksi youtubesta. Jos luotat siihen, että pikku hiljaa omalla painollasi kehityt, niin totta kai -- mutta voit nopeuttaa sitä prosessia.
Kuitenkin sanoisin, että tee sitä mistä tykkäät omaa itseäsi varten, koska se on terapeuttista ja pidät siitä. Älä muiden kehuja varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piirtää osaat. Jos joku taidekriitikko teoksiasi arvostelee niin se täytyy erottaa sinuun kohdistuvasta arvostelusta.
Kaikkein mielenkiintoisinta olisi, jos kaikki ketjun kommentoijat olisivat liittäneet kommenttiinsa näytteen omasta piirtämistaidostaan. Se asettaisi myös annettuja neuvoja niille kuuluvaan arvoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun silmiini tuo piirros on ainakin hieno. En tosin ymmärrä taiteesta yhtään mitään, mutta miksi minun maallikon mielipide olisi arvottomampi kuin jonkun taidekriitikon?
Minulla on alan koulutus, piirrän ja maalaan paljon, enkä ymmärrä miten olet voinut saada niin ala-arvoisia kommentteja. Toki hiottavaa löytyy, mutta niin löytyy itseltänikin edelleen. Voisin tosiaan suositella jotain kurssia ym. Luulin itse olevani jo valmis taiteilija, mutta alan kouluun mennessä tajusin, että no joo, pieni ohjaius on ehkä paikallaan :D Mitä siis yritän tässä sönköttää on, että jatka ihmeessä rakasta harrastusta. Et ole huono ensinkään. Noista lähtökohdista on hyvä kehittyä paremmaksi... jos haluaa. Ei se ole tosiaan paha ihan vaan omaksi ilokseenkaan piirrellä. Se ilohan siinä tärkeintä on :) Ja varmasti sitä kehittyy ihan vahingossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt tosiaan tiedä miksi laitan. Ehkä olen saanut ketjusta voimaa ja ajatusta aloittaa jotain taas uudestaan. Niin ehkä etsin taas sitä pudotusta, että saa olla surullinen ja toivoton.
Luonnos vuodelta kukkaruukku. Ei mikään tuore siis, eikä koskaan tullut valmiiksi.
Ap
Tykkään tästä luonnoksestasi. Osaat selvästi piirtää. Itsekin tykkään piirtää, mutta piirrän vain itselleni. Harvoin kukaan on nähnyt töitäni. Piirrän ja maalaan vain omaksi ilokseni sekä rentoutuakseni. Jatka vain piirtämistä riippumatta siitä piirrätkö itsellesi vai myös muiden nähtäväksi.
Teen luovaa työskentelyä vapaa-aikanani ja tiedän aika paljonkin siitä miltä kuulostaa se heinäsirkkojen siritys.
Mutta. Ymmärrän että harrastukseni ei ole maailman tärkein asia. Ulkopuolinen ei voi ikinä nähdä sitä työn ja vaivan määrää tai henkilökohtaista edistymistä. Lopputulos joko herättää reaktioita tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun henkilön kehuminen on monelle suomalaiselle vaikeaa. Se on ikäänkuin liian intiimiä. Jos joku kehuu se on yleensä taiteilija itsekin.
Ap sinun kannattaa jatkaa piirtämistä, kiva työ :)
Sinulla on valoja ja varjoja hiuksissa ja letissä kohdallaan, mitä tarkempaan jaksat ne loppuun asti laittaa niin sen parempi lopputulos tietenkin.
Korvan yläreunan pitäisi olla lähempänä silmäkuopan korkeutta ellei mallilla ole erityisen matalat korvat.
Ehdottomasti jatka piirtämistä ja mitä enemmän piirrät niin sen paremmaksi tulet. Uskalla tehdä myös sellaisia piirroksia jossa vain opettelet jotain juttua etkä yritä aina saada aikaan "valmista taideteosta". Osta harjoituskynät; vähän halvemmat ja pyhitä ne opetteluun. Kun tartut niihin kyniin niin sinulla ei ole paineita onnistua vaan olet vapaa kokeilemaan kaikkea uutta, hassua jne.
Ja unohda vaikutuksen tekeminen muihin, muiden arvostelut jne. Vapauta taiteellinen sielusi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko noista kansalaisopiston kursseista oikeasti hyötyä? Opetetaanko niissä aidosti, vai onko se luokkaa "piirtäkää pallo ja värittäkää kuten tahdotte".?
Riippuu opettajasta. Minulle sattui aluksi sellainen opetustyöhön kyllästynyt ja loppuun palanut, suorastaan ilkeä opettaja (muodollisesti hyvinkin pätevä taideteollisen korkeakoulun käynyt mies), joka sai minun taideinnostuksen lopahtamaan useaksi vuodeksi. Olen nyt aloittanut harrastukseni uudelleen omaksi ilokseni. Niin, ja olen kyllä ollut kursseilla, joilla on ollut ihan kannustavia ja hyviä opettajia.
AP:lla on selvästi taitoa ja tosi hyvät lähtökohdat kehittyä vielä lisää! Olet saanut elämäsi aikana törkeää kohtelua, mutta on valtava sääli jos sen takia heität taitosi ja potentiaalisi hukkaan.
Tekemäsi luonnos on ihan onnistunut ja siitä näkyy, että perusasiat on sinulla hyvin hallussa. Kyllä tuon perusteella "osaat piirtää". Ehkä aiheesi ovat kuitenkin tylsiä, eivätkä niin suurella taidolla tehtyjä (taidolla tarkoitan nyt sellaista Edelfelt-henkistä mestarillisuutta realismiin pyrkivässä ilmaisussa) että herättäisivät siksi ihailua? Tuossakin luonnoksessasi on oikein kauniita kohtia eikä siinä ole mitään vikaa, mutta se ei jää mieleen eikä herätä ajatuksia tai tunteita sen ihmeemmin.
Piirustustaidon ohella kannattaisi panostaa piirroksen sisältöön. Oikeastaan sisältö on se, mikä tekee pelkästä piirroksesta mahdollisesti "taideteoksen". Siinä on jotain mielenkiintoista, jokin koukku joka herättää katsojan kiinnostuksen. Tällä sisällöllä nyt tarkoitan paitsi kuva-aiheita, myös piirrostyyliä sekä omaperäisia ratkaisuja esim. sommittelussa. Näihin kannattaa panostaa - katsele muiden töitä ja kokeile samantyyppisiä juttuja, niin voit oppia paljon.
Ehdottomasti jatka piirtämistä, jos siitä nautit, mutta tee se itseäsi varten. Aseta itsellesi jokin konkreettinen tavoite (esim. opettelen piirtämään realistisen käden, luomaan yksityiskohtaisen taustan, kokeilemaan jotain yllättävää väriyhdistelmää tms.) ja harjoittele. Lopputulos palkitsee, vaikket asettaisikaan piirrosta esille, koska näet oman oppimisprosessisi ja ymmärrät harjoittelun ja kovan työn merkityksen. Siitä ylpeyden pitäisi kummuta eikä muiden tyhjistä kommenteista.
Itse olin myös kouluaikoinani hyvä piirtämään, mutta arka ja koin että joku on aina parempi. Ja niin olikin. En missään nimessä ole ollut koskaan paras piirtäjä saati kerännyt eniten kehuja. Olen silti tehnyt taiteesta itselleni ammatin ja käynyt taidealan korkeakoulun. Eli vaikka joku oli parempi, en ollut paska itsekään. Tämäkin riippuu niin näkökulmasta. Kadehdin erään ystäväni lennokasta ja vaivatonta viivaa, mutta näen myös omat vahvuuteni nyt. Minullakin on kiinnostava viiva, mutta vain erilainen.
Katsoin linkkaamasi työn, tykkäsin. :) Seesteinen kuva, vähän sellainen herkkä ja haavoittuvakin. Hiuksissa on mukavasti tekstuuria ja presenssiä.
Se että työ on jäänyt luonnokseksi ei tarkoita etteikö se voisi olla arvokas sellaisenaan.
Itseäni ärsytti muinoin, kun eräs henkilö kutsui yhtä omista piirrustuksistani "luonnokseksi" vain siksi että se oli lyijykynällä tehty, vaikka kyseessä oli kyllä ihan valmiiksi asti tehty kuva.
Joskus vain pitää hyväksyä että kaikilla on oma näkemyksensä taiteesta, mutta se voi joskus helpottaa, kun tiedostaa että kritiikinkin kanssa saa olla rehdisti eri mieltä. Kannattaa toki kuunnella mitä sanottavaa muilla on, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa kiveen hakattuna totuutena.
Mitä hittoa, todellakin osaat piirtää! Toihan on hieno! Odotin kommenttiesi perusteella, että et oikeasti osaa piirtää. Ja vaikka et osaisikaan, sillä ei olisi väliä - elämä on muutenkin aika turhaa, joten on sama käyttää se tehden jotain, mistä nauttii.
Vierailija wrote:
Olet sinä ihan hyvä kirjoittaja myös ap. Tekstisi on huomattavasti selkeämpää ja helppolukuisempaa kuin iso osa täällä yleensä olevista kirjoituksista - vaikka sisältö olikin itsesäälissä kieriskelyä.
Minusta sinun suurin ongelmasi ei ole piirtotaidottomuus vaan huono itsetunto. Et tarvitse muiden hyväksyntää ja ylistystä voidaksesi nauttia jostain. Sitäpaitsi piirtäminen on taito joka kehittyy tekemällä.
Niin juuri. Mieti sitä. T. Huono piirtäjä
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Se hyvänolontunne tulee silloin kun tekee, se on ihan oma tunnekokemus jota kukaan muu ei voi tuntea <3