MITÄS SITTEN, jos lapsi sairastuttaa isovanhempansa koronaan ja tämä kuolee siihen???

No älä vie sitä kersaasi isovanhemman lähelle. Ja lopeta muutenkin tämän saman provon suoltaminen kymmenen kertaa päivässä.

Käsi ylös ne, jotka tulevat yllättymään siitä, että tarttuva virus voi tarttua lähikontaktissa. Aivan, kukaan ei ollut yllättynyt, joten AP voi sulkeutua kuplaansa jossa kuvittelee, että ihmiset eivät osaa tehdä itse omia ratkaisujaan vaan tarvitsevat jonkun huolesta sekaisin olevan öyhöttäjän kyselemään, että "mitäs sitten".. juupajuu..

Voi koko elämänsä miettiä, että se oli oma syy.

Näin voi käydä. Omaa harkintaa voi käyttää.

Onneksi ei ole meillä ongelma ,koska isovanhemmat elävät niin kaukana, että normaalistikin on yhteys skypen tai whatsappin kautta.

Oletko ap ihan terve mieleltäsi, jotenkin vaikuttaa ettet ole?

Suositus on edelleen että 70+ ihmiset pysyttelevät pois lähikontakteista.

Yhteyttä voi pitää videopuheiluilla ja netissä, puheluilla ja teksiviesteillä.

Miksi viet lapsesi tapaamaan isovanhempia, vastuu on sinun ja vain sinun.

Mun mielestä on isompi ongelma, jos lapsi tartuttaa omat vanhempansa ja jompikumpi heistä sairastuu vakavasti tai kuolee. Vanhuksilla ei enää niin isoa väliä ole, realistisesti ajatellen. Vanhuksia pitää muutenkin nyt vältellä mutta omat vanhemmat saa sairastuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on isompi ongelma, jos lapsi tartuttaa omat vanhempansa ja jompikumpi heistä sairastuu vakavasti tai kuolee. Vanhuksilla ei enää niin isoa väliä ole, realistisesti ajatellen. Vanhuksia pitää muutenkin nyt vältellä mutta omat vanhemmat saa sairastuttaa.

Tilastojen valossa isompi ongelmasi on ihan marginaalinen. Heittämällä suurinosa kuolleista on ollut yli 70-vuotiaita.

No kertokaapas mihin paikkaan tulee se tatuointi "tämä tarttui n.n.:ltä", kun kerran tunnutte tietävän automaattisesti täsmällisen tartuntalähteen.

Se täysin oireeton tartuttaja voi olla ihan kuka tahansa tavattu, naapuri, postinkantaja, ruokapalvelulähetti.

Tuossa avauksessa taisi olla se pointti, että eilen tv:ssä joku Tampereen geriatriaprofessori ei ollut kovin huolestunut siitä, että lapset ovat fyysisesti isovanhmepinen lähellä. Että on tuhoisampaa että eivät ole. 

Että jokainen saapi ihan itse valita pitääkä fyysistä yhteyttä lähisukulaisisin ja otta samlla suuren riskin että kuolee koronaan ja  tuupaltaan maan alle vai jatkaako eloa ja pitää etäisyyttä. Taisi unohtua se pitkä tuska, että on jonkun tappanut viemällä hänelle koronan.

Että ei mennyt kaikilla ihan kaaliin. HUSin pomo taisi olla hiukkasen eri mieltä.

Joo näin se oli ja on.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa avauksessa taisi olla se pointti, että eilen tv:ssä joku Tampereen geriatriaprofessori ei ollut kovin huolestunut siitä, että lapset ovat fyysisesti isovanhmepinen lähellä. Että on tuhoisampaa että eivät ole. 

Että jokainen saapi ihan itse valita pitääkä fyysistä yhteyttä lähisukulaisisin ja otta samlla suuren riskin että kuolee koronaan ja  tuupaltaan maan alle vai jatkaako eloa ja pitää etäisyyttä. Taisi unohtua se pitkä tuska, että on jonkun tappanut viemällä hänelle koronan.

Että ei mennyt kaikilla ihan kaaliin. HUSin pomo taisi olla hiukkasen eri mieltä.

Muutenkin näissä mielestäni vähän glorifoidaan isovanhempien suhdetta lapsenlapsiin isommaksi ja tärkeämmäksi kuin onkaan. Kuitenkin ne ovat aika harvassa nekin perheet, joissa isovanhempi on osa edes viikottaista elämää, johtuen välimatkoista ja elämän hektisyydestä ylipäätään.

Varmasti suurelle osalle isovanhemmat ovat tärkeitä (siinä missä muutkin läheiset) ja isovanhemmille myös lapsenlapset tärkeitä, mutta eivät nyt oikeasti niin tärkeitä että tällainen riski kannattaisi ottaa. Vanhemman ja lapsen suhde on niin tärkeä, että fyysisessä kontaktissa ollaan jatkuvasti riskistä huolimatta, mutta ei isovanhemman ja lapsenlapsen.

Miksi ei voida antaa järkeviä ohjeita ihmisille. Esimerkiksi isovanhemmat voisivat käydä pihalla kahvilla ja antaa lapsenlapsille lentosuukot. En usko että kovinkaan moni lapsi hirveästi itkee sitä ettei pääse halaamaan mummoa (kun on äiti ja isä joita halata). Ja henkisesti terveelle isovanhemmallekin pitäisi olla ihan siedettävissä se ettei voi ottaa syliin lastenlastaan. Onhan sitä vanhuksia, joilla ei ole edes sitä juttuseuraa elämässään, joten todella outoa että yhtäkkiä isovanhempien mielenterveys olisi romahtamassa kun eivät saa sylitellä lapsenlapsia.

Minä en oikein ymmärrä että mihin se perustuu, että lapset olisivat jotenkin vähemmän tartuttavia. Samaa lajia ne kuitenkin ovat kuin aikuisetkin. Katsooko se virus muka että tämän on vasta 7-vuotias, joten enpä nyt olekaan niin tarttuva sitten.

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikein ymmärrä että mihin se perustuu, että lapset olisivat jotenkin vähemmän tartuttavia. Samaa lajia ne kuitenkin ovat kuin aikuisetkin. Katsooko se virus muka että tämän on vasta 7-vuotias, joten enpä nyt olekaan niin tarttuva sitten.

Se perustuu puhtaasti biologiaan. Onhan olemassa sairauksia, jotka eivät tartu lapsiin lainkaan. Lapsen elimistö on vielä kehittymätön ja siksi erilainen kuin aikuisen. Virus ei katso ikää, vaan itselleen otollisen kasvuympäristön. Osalle viruksista lapsen elimistö ei ole otollinen kasvuympäristö. Osalle viruksista ihan kaiken ikäisten ihmisten elimistö on sellainen. Ihmeellistä eikö olekin?

Seurauksena on isovanhemmille hyvä mieli. Mahdollisesti myöhemmin hautajaiset ja perinnönjako. Varmaan ne isovanhemmat osaavat itse päättää, kuinka tärkeää se lastenlasten näkeminen on. Elääkö mieluummin loppuun asti täysillä vai ilotonta elämää erityksessä.

Jos isovanhempi on hoivakodissa on syytä varovaisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Tuossa avauksessa taisi olla se pointti, että eilen tv:ssä joku Tampereen geriatriaprofessori ei ollut kovin huolestunut siitä, että lapset ovat fyysisesti isovanhmepinen lähellä. Että on tuhoisampaa että eivät ole. 

Että jokainen saapi ihan itse valita pitääkä fyysistä yhteyttä lähisukulaisisin ja otta samlla suuren riskin että kuolee koronaan ja  tuupaltaan maan alle vai jatkaako eloa ja pitää etäisyyttä. Taisi unohtua se pitkä tuska, että on jonkun tappanut viemällä hänelle koronan.

Että ei mennyt kaikilla ihan kaaliin. HUSin pomo taisi olla hiukkasen eri mieltä.

Ihan samahan se on jokaisen flunssan, mahataudin ynnä muun tarttuvan taudin kohdalla.

Meillä muistisairas läheinen hoitokodissa. On todennäköistä että hän ei enää tunnista ketään meistä jos rajoitukset jatkuvat vielä kuukausia. Jos hän saisi nyt vielä viimeiset halaukset lapsenlapsiltaan niin uskon että se olisi paljon merkityksellisempi asia kaikille kuin se että hän eläisi vihanneksena jokusen kuukauden tai maksimissaan jokusen vuoden pidempään kun on "turvassa" ilman kontakteja.

Ei sen tarvitse olla oma lapsi. Itsekin voi tartuttaa omat vanhempansa tai isovanhempansa kuolemaan johtavaan tautiin. Itse kysymykseen, mitä sitten?, loputon syyllisyys, syyllisyys joka ei ikinä katoa.

Suuri osa kuolleista vanhuksista ovat olleet hoitokodissa tai ollut vakavia perussairauksia, kuten sydänperäisiä sairauksia, keuhkoahtaumatautia ym. Meillä lapset ovat tavanneet normaalisti sovanhempiaan lähes päivittäin. Olemme valinneet mieluummin mahdollisimman vähäisen kontaktin ihmisiin perheen ulkopuolella. Asumme maaseudulla. Riskit tiedostetaan kyllä ja he ovat riittävän kypsiä tehdäkseen tämän valinnan.

Jos he nyt eristyksissä menehtyisivät johonkin muuhun, niin eiköhän päällimmäisenä olisi mielessä ikävä lapsenlapsia ja lapsia kohtaa ei se, että enpähän ainakaan kuollut koronaan.