Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ”tiputettiin” tai ”alennettiin” äitiyslomalla?
04.05.2020 |
Tämä on yllättävän yleistä ns. ylemmän tason asiantuntija- ja johtotehtävissä. Minulle on käynyt näin kaksi kertaa.
Ekalla kerralla n. 2kk ennen äitiysloman alkua minut nimitettiin ison firman sisällä toisen yksikön vetäjäksi. Kerkesin tehdä työtä sen 2kk ennen äitiyslomaa. Äitiysloman aikana ison divisioonan johtaja (eli esimieheni) vaihtui. Hän soitti mulle että nyt on organisaatiomuutos ja hän ei ala odottelemaan mitään ”äitiyslomalla olijoita” (tämän hän tuhahti ikävällä äänensävyllä) ja ilmoitti ykskantaan että paikkani annetaan muille ja palaat johonkin muuhun tehtävään. Kun palasin, tipahdin yhden pykälän alas ylennystä edeltä ään työhön.
Toisella kertaa olin keskisuuren firman (muutama sata työntekijää) johtoryhmässä, en varsinaisesti hyväpalkkainen johtaja mutta johtiryhmävastuilla kuitenkin. Jäin äitiyslomalle, sinä aikana toimari sai lähdöt ja uusi toimari tuli tilalle. Jälleen kerran mulle soitettiin äitiyslomalle että nyt on kuule niin että sun paikkasi annetaan toiselle, tiput johtoryhmästä, ja katsotaan sitten mitä teet kun palaat.
Nyt olen siis tässä jälkimmäisessä tilanteessa ja palasin takaisin useamman pykälän alempaan tehtävään. Suututtaa. Nämä on v*ttumaisia silsi että näistä ei voi nostaa rähäkkää eikä alkaa riitelemään. Jossain perusammatissa voisi, siis esim tyyliin hammashoitaja tai ravintolatyöntekijä, jossa tehtävän sisältö on selkeä. Mutta ylemmällä tasolla kun sinut tiputetaan, asiasta rähinä vie vaan loputkin mahdollisuudet uralla koska suomi on pieni maa ja maine kantautuu nopeasti. Siksi se maine täytyy pitää hyvänä.
Nämä molemmat kerrat ovat tapahtuneet tässä muutamien vuosien sisään, joten todellinen totuus taitaa olla se että tasa-arvolaki ei meinaa yhtään mitään monessakaan yrityksessä.
Nyt toki kiukuttaa minuakin mutta aion ratkaista ärsyttävän tilanteen etsimällä uusia töitä. Eli aion tietenkin mahdollisimman nopeasti jättää tämän työnantajan joka mua huonosti kohteli.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan silmissä parempi työntekijä on aina se, joka on tekemässä töitään ja jonka vuoksi ei tarvitse toistuvasti tehdä järjestelyjä ja rekrytoida korvaavaa työntekijää. Tämän vuoksi isät pitäisi pakottaa pitämään puolet kaikista lapsentekoon ja -hoitoon tarkoitetuista vapaista. Muuten ei äitien tilanne muutu.
Jep, Ruotsin malli tännekin jossa kulut jakautuvat tasaisesti molempien vanhempien työnantajien välille. Huolimatta siitä kumpi sen lapsen on synnyttänyt.
No eihän tuossa ollut kuluista puhe, vaan niistä vapaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuo nyt ole mahdollista? Eihän sukupuolen takia ketään syrjitä työelämässä. Sen takia biologista sukupuolta ei tarvitse enää edes tunnustaa todeksi eikä huomioida biologisia eroja sukupuolten välillä. Kukin voi identioitua miksi haluaa eikä se vaikuta mihinkään.
Tämä on sekä mahdollista että tavattoman yleistä. Nuoret feministi-ideologit luulevat että laki suojelee naisia, mutta totuus on ihan toista ja sen huomaa sitten kun itse jää äippälomalle ja tippuu viisi pykälää organisaatiossa. Mullekin käynyt siis näin, osaamisessa ei todellakaan vikaa, olin kaikilla mittareilla mitaten erinomainen työssäni. Mutta toimari ihan itse päätteli että ei ”vauvan äiti jaksa johtohommia”.
Joo, uskon todellakin, että tapahtuu. Kommentti ilmeisesti epäonnistui tuomaan esille sarkastista sävyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan silmissä parempi työntekijä on aina se, joka on tekemässä töitään ja jonka vuoksi ei tarvitse toistuvasti tehdä järjestelyjä ja rekrytoida korvaavaa työntekijää. Tämän vuoksi isät pitäisi pakottaa pitämään puolet kaikista lapsentekoon ja -hoitoon tarkoitetuista vapaista. Muuten ei äitien tilanne muutu.
No tämäkin on totta. Mutta myös lainsäädännöllä pitäisi vaikuttaa asiaan. Jos laki määräisi että äitiys/isyys/vanhempainloman jälkeen pitää aina saada palata vanhaan tehtävään, tätä ongelmaa ei tulisi. Nythän laissa on vain löyhä suositus. Eli pitää mahdollisuuksien mukaan antaa sama työ, tai lähellä samankaltainen työ, tai jos sitä ei ole niin mikä vaan työ, tai sitten potkut.
Siinä tapauksessa naisia ei palkattaisi asiantuntija ja johtotehtäviin.
Jos nainen on 3v kotona hoitamassa lasta, niin tosiasiassa aika on ajanut naisen ammattitaidon ohi, oli työtehtävä mikä tahansa.
Perhevapaat pitäisi jakaa molempien vanhempien kanssa puoliksi
Jännää että miehen ammattitaito ei sitten katoa kolmen vuoden aikana. Vain naisen ammattitaito katoaa.
T. Perhe jossa mies oli reilu 3v kotona ja hyvin onnistui palata vanhaan työhön ja vieläpä IT-alalla
Tämä!!! Jokainen veljistäni on ollut kotona jokaisen lapsensa kanssa saman verran kuin lasten äiti (1-2 vuotta) , ja kas kummaa ei heidän toimenkuva alentunut tai muuttunut mihinkään.... :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi näin ensimmäisen äitiysloman kanssa, että tehtävät jaettiin äippäsijaiselle ja muille työntekijöille. Palatessani en saanut mitään muuta takaisin kuin kaikista yksinkertaisimmat tehtävät. Ja hyvä ystäväni, joka on firmassa töissä ei halunnut edes luovuttaa entisiä hommiani takaisin minulle.
Nyt minun pitäisi palata takaisin, mutta ei kiinnosta yhtään. Toisin sanoen uskon tilanteen olevan sama ja inspis kys. Firman työntekoon on pyöreät nolla. Kun korona on ohi ja lapset eivät sairastele enää kokoaikaisesti päikyssä vaihdan firmaa. Minun alallani onneksi löytyy töitä osaajille.
Sama tapahtui kollegalleni. Tehtävät annettiin sijaiselle ja muille työkavereille, mutta nämä eivät sitten suostuneetkaan enää antamaan näitä mielekkäinä pitämiään tehtäviä takaisin kollegan palattua töihin. Esimies, joka oli "suuttunut" lapsen saannista, ei pitänyt alaisensa puolia vaan täytti tämän työnkuvan kaikella yksinkertaisella sälällä, vaikka kyseessä oli tiimin koulutetuin ja kokenein työntekijä. Liitosta neuvottiin, että niin pitkään, kun palkkaan tai titteliin ei kosketa, asiasta ei kannata alkaa riidellä edes firman sisällä, vaan kannattaa vaan niellä tilanne ja hakea muualle.
Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset eivät tee lisää lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laki ei ole olemassa työnantajan kiusaksi vaan koko suomen hyväksi ja parhaaksi. Jos äideillä ei olisi oikeutta palata samalle työnantajalle niin KUKAAN ei uskaltaisi tehdä yhtä ainoaa lasta. Lasten syntyminen on elinehto yhteiskunnan jatkuvuudelle. Mun mielestä lakia pitäisi kiristää ja taata paluu samaan tai samantasoiseen työhön. Nyt näin ei ole.
Ymmärrän tuon. Mutta sitten taas työyhteisön jäsenenä nähnyt näitä naisia, jotka peräkkäisillä äitiyslomillaan lukitsee jonkin paikan itselleen ja tekevät vuosiksi tilanteen työpaikalla vaikeaksi (vaihtuvat sijaiset, jotka hakeutuu pois talosta, jossa tarjolla pelkkää pätkätyötä) ja sekin ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on. Toisaalta ymmärränkin, tilanteet muuttuvat ja onhan se turhauttavaa myös, jos äitiyslomalaisen takia kaikki on jäissä.
Meillä niitä jotka on olleet 3kk poissa, on odoteltu..Muiden työt järjestelty uudelleen.
Kun ollaan reiluja ja odotellaan, kaikki kehitys jäissä sitä mammalomalla olevaa niin kuis ollakaan, viikkoa ennen paluuta tämä ilmoittaakin ettei tule takas ollenkaan. jatkaa hoitovapaalla tai lähtee muualle tai jos palaa niin kuukauden kuluttua kertoo pomolle että seuraava laps tulossa ja äippäloma alkaa suunnilleen asap. Vähintään saikutus alkaa välittömästi. Kannatti odotella?
Toisaalta, äitiyslomalta palaavia myös palkataan ja siirretään firman sisällä entistä vaativampiin tehtäviin, eli ei aina käy kuten ap:lle. Epäilen että ap:n työpaikassa on muitakin epäkohtia vaikka kaikkea ei voi eikä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Aika vaihtaa? Loopujen lopuksi yritykset muuttuu ja tulee organisaatiomuutoksia joissa kaikille ei ole paikkaa ollenkaan eikä kaikille todellakaan entistä vastaavaa paikkaa.
Ensimmäinen askel olisi vihdoinkin jakaa äitiysloman/hoitovapaan kustannukset molempien vanhempien työnantajien kesken. Vaikuttaisi siihen uskalletaanko lisääntymisikäisiä naisia palkata tai vakunaistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi näin ensimmäisen äitiysloman kanssa, että tehtävät jaettiin äippäsijaiselle ja muille työntekijöille. Palatessani en saanut mitään muuta takaisin kuin kaikista yksinkertaisimmat tehtävät. Ja hyvä ystäväni, joka on firmassa töissä ei halunnut edes luovuttaa entisiä hommiani takaisin minulle.
Nyt minun pitäisi palata takaisin, mutta ei kiinnosta yhtään. Toisin sanoen uskon tilanteen olevan sama ja inspis kys. Firman työntekoon on pyöreät nolla. Kun korona on ohi ja lapset eivät sairastele enää kokoaikaisesti päikyssä vaihdan firmaa. Minun alallani onneksi löytyy töitä osaajille.
Sama tapahtui kollegalleni. Tehtävät annettiin sijaiselle ja muille työkavereille, mutta nämä eivät sitten suostuneetkaan enää antamaan näitä mielekkäinä pitämiään tehtäviä takaisin kollegan palattua töihin. Esimies, joka oli "suuttunut" lapsen saannista, ei pitänyt alaisensa puolia vaan täytti tämän työnkuvan kaikella yksinkertaisella sälällä, vaikka kyseessä oli tiimin koulutetuin ja kokenein työntekijä. Liitosta neuvottiin, että niin pitkään, kun palkkaan tai titteliin ei kosketa, asiasta ei kannata alkaa riidellä edes firman sisällä, vaan kannattaa vaan niellä tilanne ja hakea muualle.
Tuona tuo, palkka ja titteli on asioita, joita vaikeampi muuttaa... mutta niitä sisältöön liittyviä asioita, jotka antaa monille meistä sen suurimman mielekkyyden, voidaan muuttaa. Toisaalta ymmärrän kyllä, että ne , jotka ovat saaneet ne kivat tehtävät hoitaakseen, ei niistä halua luopua. Ja jos luopuvat, eivät sitten yhtään avita niissä sitä palaajaa. Mun työpaikalla esimerkiksi äitiyslomalta palaaja hyppäsi takaisin entisiin tehtäviinsä, joihin liittyi erilaisten kv-tapahtumien järjestämistä. Tehtäviä hoitanutta kollegaa suoraan sanottuna vtutti, että menetti nuo tehtävät ja oli erittäin nihkeä antamaan informaatiota, missä vaiheessa minkäkin tapahtuman järjestelyt olivat. Kertoi pakolliset, mutta pitkin hampain.
Olenkin ihmetellyt miksi vherpuna feministihallitus ei tee tälle asialle mitään. Ovat vielä nuoria ja kokemattomia ja lapsettomia eikä asia ole tullut omalle kohdalle. Mutta olisi hyvä tehdä jotain sillä suomessa on maan tapa rikkoa tasa-arvolakia. Ihan päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenkin ihmetellyt miksi vherpuna feministihallitus ei tee tälle asialle mitään. Ovat vielä nuoria ja kokemattomia ja lapsettomia eikä asia ole tullut omalle kohdalle. Mutta olisi hyvä tehdä jotain sillä suomessa on maan tapa rikkoa tasa-arvolakia. Ihan päivittäin.
Marinilla on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki ei ole olemassa työnantajan kiusaksi vaan koko suomen hyväksi ja parhaaksi. Jos äideillä ei olisi oikeutta palata samalle työnantajalle niin KUKAAN ei uskaltaisi tehdä yhtä ainoaa lasta. Lasten syntyminen on elinehto yhteiskunnan jatkuvuudelle. Mun mielestä lakia pitäisi kiristää ja taata paluu samaan tai samantasoiseen työhön. Nyt näin ei ole.
Ymmärrän tuon. Mutta sitten taas työyhteisön jäsenenä nähnyt näitä naisia, jotka peräkkäisillä äitiyslomillaan lukitsee jonkin paikan itselleen ja tekevät vuosiksi tilanteen työpaikalla vaikeaksi (vaihtuvat sijaiset, jotka hakeutuu pois talosta, jossa tarjolla pelkkää pätkätyötä) ja sekin ärsyttää.
Työntekijän kannalta ikävä asia myöskin. Koska työyhteisön kehitys tyssää. Ketjuttava äitiyslomalainen ei kehitä työyhteisöä eikä sijainen, koska kyseessä lyhyt pesti. Yrityksen kannalta huono tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut organisaatiossa, jossa erittäin monelle äippälomalaiselle annettiin potkut. Eli aina kirkkain silmin sanottiin että ei ole mitään sopivaa työtä tarjolla, sitten käynnistettiin yhtä henkilöä koskevat yt-neuvottelut ja irtisanottiin.
Koulutettuja, osaavia ja kokeneita naisia olivat. Oli vaan sellanen vähän härskit otteet omaava miestoimari firmassa, joka tätä teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi näin ensimmäisen äitiysloman kanssa, että tehtävät jaettiin äippäsijaiselle ja muille työntekijöille. Palatessani en saanut mitään muuta takaisin kuin kaikista yksinkertaisimmat tehtävät. Ja hyvä ystäväni, joka on firmassa töissä ei halunnut edes luovuttaa entisiä hommiani takaisin minulle.
Nyt minun pitäisi palata takaisin, mutta ei kiinnosta yhtään. Toisin sanoen uskon tilanteen olevan sama ja inspis kys. Firman työntekoon on pyöreät nolla. Kun korona on ohi ja lapset eivät sairastele enää kokoaikaisesti päikyssä vaihdan firmaa. Minun alallani onneksi löytyy töitä osaajille.
Sama tapahtui kollegalleni. Tehtävät annettiin sijaiselle ja muille työkavereille, mutta nämä eivät sitten suostuneetkaan enää antamaan näitä mielekkäinä pitämiään tehtäviä takaisin kollegan palattua töihin. Esimies, joka oli "suuttunut" lapsen saannista, ei pitänyt alaisensa puolia vaan täytti tämän työnkuvan kaikella yksinkertaisella sälällä, vaikka kyseessä oli tiimin koulutetuin ja kokenein työntekijä. Liitosta neuvottiin, että niin pitkään, kun palkkaan tai titteliin ei kosketa, asiasta ei kannata alkaa riidellä edes firman sisällä, vaan kannattaa vaan niellä tilanne ja hakea muualle.
Tuona tuo, palkka ja titteli on asioita, joita vaikeampi muuttaa... mutta niitä sisältöön liittyviä asioita, jotka antaa monille meistä sen suurimman mielekkyyden, voidaan muuttaa. Toisaalta ymmärrän kyllä, että ne , jotka ovat saaneet ne kivat tehtävät hoitaakseen, ei niistä halua luopua. Ja jos luopuvat, eivät sitten yhtään avita niissä sitä palaajaa. Mun työpaikalla esimerkiksi äitiyslomalta palaaja hyppäsi takaisin entisiin tehtäviinsä, joihin liittyi erilaisten kv-tapahtumien järjestämistä. Tehtäviä hoitanutta kollegaa suoraan sanottuna vtutti, että menetti nuo tehtävät ja oli erittäin nihkeä antamaan informaatiota, missä vaiheessa minkäkin tapahtuman järjestelyt olivat. Kertoi pakolliset, mutta pitkin hampain.
Yleensä näistä on dokumentaatiot olemassa, sieltä voi lukea. Lisäksi jokaisella on omat tapansa hoitaa asioita joten miksi sekaantua. Sillä sijaisella on nyt muut hommat, miksi hänen pitäisi käyttää työaikaansa toisen hommine tekemiseen. Sehän tarkoittaa että omat hommat jää tekemättä. Tietenkin oletan että jonkinlainen handover on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin ihmetellyt miksi vherpuna feministihallitus ei tee tälle asialle mitään. Ovat vielä nuoria ja kokemattomia ja lapsettomia eikä asia ole tullut omalle kohdalle. Mutta olisi hyvä tehdä jotain sillä suomessa on maan tapa rikkoa tasa-arvolakia. Ihan päivittäin.
Marinilla on lapsi.
Poliitikkona lapsen saanti on eri asia, Marin ei ole ollut oikeissa akateemisissa töissä päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki ei ole olemassa työnantajan kiusaksi vaan koko suomen hyväksi ja parhaaksi. Jos äideillä ei olisi oikeutta palata samalle työnantajalle niin KUKAAN ei uskaltaisi tehdä yhtä ainoaa lasta. Lasten syntyminen on elinehto yhteiskunnan jatkuvuudelle. Mun mielestä lakia pitäisi kiristää ja taata paluu samaan tai samantasoiseen työhön. Nyt näin ei ole.
Ymmärrän tuon. Mutta sitten taas työyhteisön jäsenenä nähnyt näitä naisia, jotka peräkkäisillä äitiyslomillaan lukitsee jonkin paikan itselleen ja tekevät vuosiksi tilanteen työpaikalla vaikeaksi (vaihtuvat sijaiset, jotka hakeutuu pois talosta, jossa tarjolla pelkkää pätkätyötä) ja sekin ärsyttää.
Työntekijän kannalta ikävä asia myöskin. Koska työyhteisön kehitys tyssää. Ketjuttava äitiyslomalainen ei kehitä työyhteisöä eikä sijainen, koska kyseessä lyhyt pesti. Yrityksen kannalta huono tilanne.
Korkeasti koulutetut pomoäidit eivät ketjuta! Vaan palaavat nopeasti töihin. Itse olin pomona 4kk poissa lapsen saannin takia. Jo tämä 4kk riitti alentamiseen. Jännää, että miehet voi olla vaikka saikulla saman ajan ja mitään ei tapahdu niiden työlle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi näin ensimmäisen äitiysloman kanssa, että tehtävät jaettiin äippäsijaiselle ja muille työntekijöille. Palatessani en saanut mitään muuta takaisin kuin kaikista yksinkertaisimmat tehtävät. Ja hyvä ystäväni, joka on firmassa töissä ei halunnut edes luovuttaa entisiä hommiani takaisin minulle.
Nyt minun pitäisi palata takaisin, mutta ei kiinnosta yhtään. Toisin sanoen uskon tilanteen olevan sama ja inspis kys. Firman työntekoon on pyöreät nolla. Kun korona on ohi ja lapset eivät sairastele enää kokoaikaisesti päikyssä vaihdan firmaa. Minun alallani onneksi löytyy töitä osaajille.
Sama tapahtui kollegalleni. Tehtävät annettiin sijaiselle ja muille työkavereille, mutta nämä eivät sitten suostuneetkaan enää antamaan näitä mielekkäinä pitämiään tehtäviä takaisin kollegan palattua töihin. Esimies, joka oli "suuttunut" lapsen saannista, ei pitänyt alaisensa puolia vaan täytti tämän työnkuvan kaikella yksinkertaisella sälällä, vaikka kyseessä oli tiimin koulutetuin ja kokenein työntekijä. Liitosta neuvottiin, että niin pitkään, kun palkkaan tai titteliin ei kosketa, asiasta ei kannata alkaa riidellä edes firman sisällä, vaan kannattaa vaan niellä tilanne ja hakea muualle.
Tuona tuo, palkka ja titteli on asioita, joita vaikeampi muuttaa... mutta niitä sisältöön liittyviä asioita, jotka antaa monille meistä sen suurimman mielekkyyden, voidaan muuttaa. Toisaalta ymmärrän kyllä, että ne , jotka ovat saaneet ne kivat tehtävät hoitaakseen, ei niistä halua luopua. Ja jos luopuvat, eivät sitten yhtään avita niissä sitä palaajaa. Mun työpaikalla esimerkiksi äitiyslomalta palaaja hyppäsi takaisin entisiin tehtäviinsä, joihin liittyi erilaisten kv-tapahtumien järjestämistä. Tehtäviä hoitanutta kollegaa suoraan sanottuna vtutti, että menetti nuo tehtävät ja oli erittäin nihkeä antamaan informaatiota, missä vaiheessa minkäkin tapahtuman järjestelyt olivat. Kertoi pakolliset, mutta pitkin hampain.
Yleensä näistä on dokumentaatiot olemassa, sieltä voi lukea. Lisäksi jokaisella on omat tapansa hoitaa asioita joten miksi sekaantua. Sillä sijaisella on nyt muut hommat, miksi hänen pitäisi käyttää työaikaansa toisen hommine tekemiseen. Sehän tarkoittaa että omat hommat jää tekemättä. Tietenkin oletan että jonkinlainen handover on tehty.
Toki on. Mutta meidän työpaikalla on muutoin sellainen kulttuuri, että jeesitään paljon toisia. Nyt tavallaan tätä äitiyslomalta palannutta kohdellaan eri tavoin, kuin muita.
Ällöttävää miten ketju on täynnä kommentteja ”no mitäs makasit kotona” tämän takia feminismiä tarvitaan ja kulut on jaettava myös miehen työnantajalle.
Johtaja-sopimuksen omaavilla ei ole liiemmin vara nillittää työsuhteen muutoksista. Sinut voidaan siirtää vaikka varastoapulaiseksi, jos naama ei miellytä. Aivan sama, millä syyllä olet ollut pois rivistä.
Vierailija kirjoitti:
Johtaja-sopimuksen omaavilla ei ole liiemmin vara nillittää työsuhteen muutoksista. Sinut voidaan siirtää vaikka varastoapulaiseksi, jos naama ei miellytä. Aivan sama, millä syyllä olet ollut pois rivistä.
Se on juuri näin nykyään. Eri asia sitten onkin että kuuluisiko asian olla näin.
Tämä on sekä mahdollista että tavattoman yleistä. Nuoret feministi-ideologit luulevat että laki suojelee naisia, mutta totuus on ihan toista ja sen huomaa sitten kun itse jää äippälomalle ja tippuu viisi pykälää organisaatiossa. Mullekin käynyt siis näin, osaamisessa ei todellakaan vikaa, olin kaikilla mittareilla mitaten erinomainen työssäni. Mutta toimari ihan itse päätteli että ei ”vauvan äiti jaksa johtohommia”.