Miltä tuntuu olla lapseton kolmekymppinen?

Vierailija kirjoitti:

gegrgr kirjoitti:

Olen onnellinen. Ja vapaa. En halua lapsia. Tämä maailmaa hukkuu ihmisiin. Kohta meitä on jo 8 miljardia. Nyt syntyvät ihmiset eivät tule olemaan onnellisia aikuisina. 

Tiedostatko, että suomalaisten määrä laskee? Suomi ei siis mitenkään huku ihmisiin.

Rupea ite monistuskoneeksi sillähän tuosta päästään

Hyvältä tuntuu kun näkee millaista läheisten prismaperhe-elämä on. Lapselliset kaverini valittavat jatkuvasti miten joutuu elämään kädestä suuhun. Ovat käytännössä kadottaneet itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tuntuu kun näkee millaista läheisten prismaperhe-elämä on. Lapselliset kaverini valittavat jatkuvasti miten joutuu elämään kädestä suuhun. Ovat käytännössä kadottaneet itsensä.

Me käydään Lidlissä ja K-marketissa. Ei siis olla prismaperhe. Lompakosta ei edes löydy vihreää korttia sen paremmin minulta kuin mieheltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo riippuu siitäkin, onko sitä vapaaehtoisesti vai ei. Itse en ole vapaaehtoisesti. Olen 35-vuotias. Ajatus lasten saamisesta tntuu yhä kaukaisemmalta ajatukselta, vaikka lapsettomuus on ollut suuri suru. En osaa enää edes kuvitella tulevai äidiksi. Suunnittelen jo omia hautajaisiani. Suren nykyään enemmän hoitamatonta hautapaikkaani ja sitä, että lakkaan vain olemasta eikä kukaan muistele lähtöni jälkeen. Meidän suku päättyy minun kuolemaani. 

Lapsettomuus on ollut minulle niin kipeä asia, että en puhu siitä kenellekään. Moni varmaan luulee, että olen  vapaaehtoisesti lapseton, koska suhtaudun intohimoisesti kissoihin ja fanitan jotain tv-sarjoja. Jotkut ovat luulleet, että inhoan lapsia, vaikka oikeasti pidän lapsista todella paljon. Töissä taas tuntuu pahalta, koska lapseton ei ole koskaan etusijalla lomien jaossa ja lapsettomilta odotetaan enemmän joustoa. Meillä jopa vakituiset paikat jaetaan siten, että esimiesten mielestä perheelliset ansaitsevat vakituisen paikan lapsetonta enemmän. 

Olen sinkku, mutta toivon, että puolisollani olisi lapsia. Haaveilen perhe-elämästä. En kuitenkaan koe soveltuvani adoptio- tai sijaisäidiksi. 

Tiedostan kyllä, että hedelmällisyys laskee jne. mutta sanon silti, että olet vasta 35.

Tapasin mieheni kun olin 34 ja sain lapsen kun olin 36. Helposti.

Sitä ennen olin ikisinkku, jolla oli syöpä, paska ura jne. En silti suunnitellut hautajaisia. Toivon vielä toista lasta.

Tykkään prismaperhe-elämästä ja jopa tästä karanteenista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tuntuu kun näkee millaista läheisten prismaperhe-elämä on. Lapselliset kaverini valittavat jatkuvasti miten joutuu elämään kädestä suuhun. Ovat käytännössä kadottaneet itsensä.

Me käydään Lidlissä ja K-marketissa. Ei siis olla prismaperhe. Lompakosta ei edes löydy vihreää korttia sen paremmin minulta kuin mieheltäkään.

Tämähän se pointti olikin....

Vierailija kirjoitti:

Vai että kolmekymppisellä kauneus takana.

No sanotaanhan täällä että 35v mies on lähinnä papparainen. Ja peukkua tulee. Joten?

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tuntuu kun näkee millaista läheisten prismaperhe-elämä on. Lapselliset kaverini valittavat jatkuvasti miten joutuu elämään kädestä suuhun. Ovat käytännössä kadottaneet itsensä.

Kyllä raha riittää jos ei hanki niitä lapsiperheille "pakollisia" omakotitaloa ja kahta autoa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo riippuu siitäkin, onko sitä vapaaehtoisesti vai ei. Itse en ole vapaaehtoisesti. Olen 35-vuotias. Ajatus lasten saamisesta tntuu yhä kaukaisemmalta ajatukselta, vaikka lapsettomuus on ollut suuri suru. En osaa enää edes kuvitella tulevai äidiksi. Suunnittelen jo omia hautajaisiani. Suren nykyään enemmän hoitamatonta hautapaikkaani ja sitä, että lakkaan vain olemasta eikä kukaan muistele lähtöni jälkeen. Meidän suku päättyy minun kuolemaani. 

Lapsettomuus on ollut minulle niin kipeä asia, että en puhu siitä kenellekään. Moni varmaan luulee, että olen  vapaaehtoisesti lapseton, koska suhtaudun intohimoisesti kissoihin ja fanitan jotain tv-sarjoja. Jotkut ovat luulleet, että inhoan lapsia, vaikka oikeasti pidän lapsista todella paljon. Töissä taas tuntuu pahalta, koska lapseton ei ole koskaan etusijalla lomien jaossa ja lapsettomilta odotetaan enemmän joustoa. Meillä jopa vakituiset paikat jaetaan siten, että esimiesten mielestä perheelliset ansaitsevat vakituisen paikan lapsetonta enemmän. 

Olen sinkku, mutta toivon, että puolisollani olisi lapsia. Haaveilen perhe-elämästä. En kuitenkaan koe soveltuvani adoptio- tai sijaisäidiksi. 

Miksi et haaveile perhe-elämästä niin, että tekisit yhteisen lapsen jonkun lapsettoman miehen kanssa? Vaaditko ehkä kauheasti mieheltä, niin ettei vaatimuksiesi kaltaisia miehiä ole saatavilla, ainakaan muille kuin 25v kaunottarille?

t. mies 39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo riippuu siitäkin, onko sitä vapaaehtoisesti vai ei. Itse en ole vapaaehtoisesti. Olen 35-vuotias. Ajatus lasten saamisesta tntuu yhä kaukaisemmalta ajatukselta, vaikka lapsettomuus on ollut suuri suru. En osaa enää edes kuvitella tulevai äidiksi. Suunnittelen jo omia hautajaisiani. Suren nykyään enemmän hoitamatonta hautapaikkaani ja sitä, että lakkaan vain olemasta eikä kukaan muistele lähtöni jälkeen. Meidän suku päättyy minun kuolemaani. 

Lapsettomuus on ollut minulle niin kipeä asia, että en puhu siitä kenellekään. Moni varmaan luulee, että olen  vapaaehtoisesti lapseton, koska suhtaudun intohimoisesti kissoihin ja fanitan jotain tv-sarjoja. Jotkut ovat luulleet, että inhoan lapsia, vaikka oikeasti pidän lapsista todella paljon. Töissä taas tuntuu pahalta, koska lapseton ei ole koskaan etusijalla lomien jaossa ja lapsettomilta odotetaan enemmän joustoa. Meillä jopa vakituiset paikat jaetaan siten, että esimiesten mielestä perheelliset ansaitsevat vakituisen paikan lapsetonta enemmän. 

Olen sinkku, mutta toivon, että puolisollani olisi lapsia. Haaveilen perhe-elämästä. En kuitenkaan koe soveltuvani adoptio- tai sijaisäidiksi. 

Miksi et haaveile perhe-elämästä niin, että tekisit yhteisen lapsen jonkun lapsettoman miehen kanssa? Vaaditko ehkä kauheasti mieheltä, niin ettei vaatimuksiesi kaltaisia miehiä ole saatavilla, ainakaan muille kuin 25v kaunottarille?

t. mies 39

Olen lapseton sairauden takia. Eli en tee lasta tuntemattomankaan miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä. Pötköttelen yhä sängyssä mieheni kanssa ja pohditaan mitä ruokaa tilattaisi. En koe että elämästäni puuttuu mitään.

Vielä. +40v tuntuu hieman toiselta😟

T. Kokemusta on.

Tuntuu mukavalta.:) En pidä lapsista enkä luonnollisestikaan halua omia, joten biologisesta kellosta ei tarvitse stressata. Valmistun tänä keväänä yliopistosta, ja haaveilen lähteväni luomaan uraa ulkomaille kunhan koronasta selvitään. Tiedostan, että elämää on vielä paljon edessä ja mahdollisuuksia on vaikka mihin, mutta tiedostan myös, että aika on rajallista ja unelmien eteen on tehtävä töitä. Ulkonäköasioissa en ole yhtään niin pinnallinen kuin vaikka 10 vuotta sitten, keskityn mielummin muihin asioihin ja hyväksyn muutenkin itseni paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tuntuu kun näkee millaista läheisten prismaperhe-elämä on. Lapselliset kaverini valittavat jatkuvasti miten joutuu elämään kädestä suuhun. Ovat käytännössä kadottaneet itsensä.

Kyllä raha riittää jos ei hanki niitä lapsiperheille "pakollisia" omakotitaloa ja kahta autoa.

Kaikki ei ole tarpeeksi vaatimattomia lampaita. Tässä maassa voisi johtoporraskin katsoa peiliin kun sellaiset perusasiat kuin mukava asuminen ja helppo liikkuminen alkavat olla niin vaikeita asioita saavuttaa että lapsetkin saattaa jäädä siksi monelta tekemättä.

Uskon, että vanhempana katuisin joe en edes yhtä lasta hankkisi 🤔 en halua olla vanha äiti, joten viimeistään 30vnä pitäisi alkaa yrittämään.. ei tässä olisi sitten kun enää 5v aikaa löytää se hyvä mies 😩

Vierailija kirjoitti:

Moni romahtaa tuon seurauksena täydellisesti. Syrjäytyy, ja käyttää kaiken aikansa jaumamalla k-íl-tti~miehistä netissä.

Sen minkä nettibeibejen kanssa "seurustelulta" ehtii.

Aika usein kolmekymppinen lapseton nainen sekoaa ja alkaa hakea elämälleen merkitystä oheistoiminnoista kuten työstä, urheilusta, matkailusta instagramin täyttämisestä omakuvillaan ties missä metropolissa jne. Monelle heistä on varmasti hankalaa kun joutuu istumaan korona-aikana kotonaan kaalimadon dildo-niiden myynti on varmasti lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun- pepussa värisemässä eikä edes löydy instagramista muita kuvia kuin niitä iänkaikkisen vanhoja kuvia itsestään jotka on jo niin useasti onanoitu läpi. Tuskin ne enää muistavatkaan miltä mies tuntuu istuttuaan kotonaan näin pitkään jos kerran muutamassa viikossa koronasairaankin lihasmuisti katosi niin näillä miesmuisti tuppaa katoamaan jo yhden illan jälkeen.

En pidä itseäni vanhana vaikka 30 olenkin, mitä tulee lapsettomuuteen niin en tekisi tähän pahaan maailmaan lapsia, kun 3 maailmansota tulee ja Jeesus tulee hakemaan omansa pois, niin yllättävän monet lapset ja vauvat katoavat äitinsä sylistä, vaunuista yms vois tulla melko ikävä omaa lastansa jos ei ole uskossa eikä pääse mukaan ylåstempaukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tuntuu kun näkee millaista läheisten prismaperhe-elämä on. Lapselliset kaverini valittavat jatkuvasti miten joutuu elämään kädestä suuhun. Ovat käytännössä kadottaneet itsensä.

Kyllä raha riittää jos ei hanki niitä lapsiperheille "pakollisia" omakotitaloa ja kahta autoa.

Kaikki ei ole tarpeeksi vaatimattomia lampaita. Tässä maassa voisi johtoporraskin katsoa peiliin kun sellaiset perusasiat kuin mukava asuminen ja helppo liikkuminen alkavat olla niin vaikeita asioita saavuttaa että lapsetkin saattaa jäädä siksi monelta tekemättä.

Höpön löpön taas. Lapset jätetään tekemättä koska ei haluta lapsia. Sillä mukavalla asumisella ja helpolla liikkumisella ei oo mitään painoarvoa jos lapsi halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä. Pötköttelen yhä sängyssä mieheni kanssa ja pohditaan mitä ruokaa tilattaisi. En koe että elämästäni puuttuu mitään.

Vielä. +40v tuntuu hieman toiselta😟

T. Kokemusta on.

Minä olen +50 eikä minusta vieläkään tunnu "hieman toiselta". Älä yleistä omia kokemuksiasi.

Mietin usein, että mitä jos jään lapsettomaksi. Löytäisinkö jonkin palon elämääni, vai odottaisinko vain ajan kuluvan. Riittäisikö työ sisällöksi elämään?

Olen aina haaveillut perheestä ja lapsista mutta yrityksestä huolimatta lapsia en ole vielä saanut. Tähän mennessä kolmekymppisenä olo on ollut kuukausittaisia pettymyksiä ja surua lähipiirissä olevien sairauksien takia.

Ihan normaalilta. Olen tutkija ja jokainen päivä on yhtä jännittävä. Mielestäni elämässäni on paljon sisältöä jo nyt, joten ei ole pakkomiellettä hankkia lapsia.