Miksen saisi erota?

Vaikka vaimoasi pelottaa ero, uskon että hänkin tulee ymmärtämään sen olevan paras ratkaisu, kunhan ensin toipuu erosta. Mitä lapsiin tulee, eron voi hoitaa myös hyvin. Yrittäkää viettää aikaa yhdessä perheenä eron jälkeenkin mikäli mahdollista. Älkää haukkuko toisianne lapsille. Lasten on parempi nähdä että huonosta suhteesta voi erota kuin että parisuhteessa on pakko pysyä vaikka mikä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vaimoasi pelottaa ero, uskon että hänkin tulee ymmärtämään sen olevan paras ratkaisu, kunhan ensin toipuu erosta. Mitä lapsiin tulee, eron voi hoitaa myös hyvin. Yrittäkää viettää aikaa yhdessä perheenä eron jälkeenkin mikäli mahdollista. Älkää haukkuko toisianne lapsille. Lasten on parempi nähdä että huonosta suhteesta voi erota kuin että parisuhteessa on pakko pysyä vaikka mikä olisi.

Samaa mieltä siitä, ettei toista voi haukkua lapsille. Mutta tästä perheenä ajan viettämiestä yhdessä hyvin eri mieltä. Minusta lapsille ei saa syntyä mitään toiveita siitä, että vanhemmat voisivat palata vielä yhteen.

Huonoin esimerkki tästä asiasta on Pirita Hagmanin ero Niklaksesta. Erottu on, mutta mikään ei mukamas muutu. Sitten jaetaan lapsia eri koteihin ja muutetaan paikkakunnalta toiselle. Parempi olisi, kun lapsille selitetään ne muutokset, joita asia aiheuttaa ja sitten pyritään olemaan hämmentämättä enää lisää.

Jotkut eronneet voivat toki tehdä jotain vielä yhdessä perheenä, mutta koska se ei ole se jatkotilanne niin minusta on turha yrittää leikkiä enää perhettä. Asioita voi tehdä isän kanssa ja äidin kanssa, molemmilla on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Olen uudessa parisuhteessa, eikä uusi kumppani varmasti kovin hyvällä katsoisi "entisen ydinperheen" yhteisiä reissuja.  Enkä katsoisi minäkään, kaikkeen ei tarvitse mun lähteä mukaan, mutta en ihan ymmärtäisi jos exänsä kanssa viettäisi aikaa "perheenä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vaimoasi pelottaa ero, uskon että hänkin tulee ymmärtämään sen olevan paras ratkaisu, kunhan ensin toipuu erosta. Mitä lapsiin tulee, eron voi hoitaa myös hyvin. Yrittäkää viettää aikaa yhdessä perheenä eron jälkeenkin mikäli mahdollista. Älkää haukkuko toisianne lapsille. Lasten on parempi nähdä että huonosta suhteesta voi erota kuin että parisuhteessa on pakko pysyä vaikka mikä olisi.

Samaa mieltä siitä, ettei toista voi haukkua lapsille. Mutta tästä perheenä ajan viettämiestä yhdessä hyvin eri mieltä. Minusta lapsille ei saa syntyä mitään toiveita siitä, että vanhemmat voisivat palata vielä yhteen.

Huonoin esimerkki tästä asiasta on Pirita Hagmanin ero Niklaksesta. Erottu on, mutta mikään ei mukamas muutu. Sitten jaetaan lapsia eri koteihin ja muutetaan paikkakunnalta toiselle. Parempi olisi, kun lapsille selitetään ne muutokset, joita asia aiheuttaa ja sitten pyritään olemaan hämmentämättä enää lisää.

Jotkut eronneet voivat toki tehdä jotain vielä yhdessä perheenä, mutta koska se ei ole se jatkotilanne niin minusta on turha yrittää leikkiä enää perhettä. Asioita voi tehdä isän kanssa ja äidin kanssa, molemmilla on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Olen uudessa parisuhteessa, eikä uusi kumppani varmasti kovin hyvällä katsoisi "entisen ydinperheen" yhteisiä reissuja.  Enkä katsoisi minäkään, kaikkeen ei tarvitse mun lähteä mukaan, mutta en ihan ymmärtäisi jos exänsä kanssa viettäisi aikaa "perheenä".

Lapset toipuu erosta paremmin kuin aikuiset koska äiti ja isä ovat molemmat olemassa katoamatta. Toivo vanhempien yhteenpaluusta pysyy aina, sanoo erolapsi +40v. Itsekin olen eronnut ja tiedän jos exän kanssa yhteisiä reissuja alettaisiin tekemään niin lapset olisivat toiveissaan yhteenpaluusta vaikkakin voivat hyvin kahdessa kodissa ja ovat tutustuneet uusiin puolisoihin.

Täällä moni neuvoo menemään parisuhdeterapiaan. Jos haluaa vain erota, onko sellaiseen mitään järkeä mennä. Kauhukuvahan tällaisessa tilanteessa on se, että joutuu vielä kuuntelemaan toisenkin ihmisen suusta suostuttelua jatkaa avioliittoa.

Sanot rehellisesti mitä tunnet. Ehdota vaikka pariterapiaa. Sano, että tilanteen täytyy muuttua, et voi elää loppuikääsi näin.

Tuo on tekemätön paikka, tuo että ei enää PilluHommat-palvelu toimi. Se kun on naisen prioriteetti funktio N:o 1, ja kun naisen olemassaolon ja nurkissa pesimisen oikeutus on hävinnyt, niin ei muuta kuin akka tukasta retuuttamalla ulos ja uusi elämä tulille ASAP !

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tekemätön paikka, tuo että ei enää PilluHommat-palvelu toimi. Se kun on naisen prioriteetti funktio N:o 1, ja kun naisen olemassaolon ja nurkissa pesimisen oikeutus on hävinnyt, niin ei muuta kuin akka tukasta retuuttamalla ulos ja uusi elämä tulille ASAP !

Niin tietenkin, vasta siinä vaiheessa kun nuorinkin kakaroista on täysi-ikäinen. Mutta se ei estä jo etupainotteisesti katselemasta uutta kottaraista valmiiksi pesimään, kun saa vanhan ulos ja alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäikö vaimosi harteille keksiä se yhteinen tekeminen? Meillä oli näin, mies valitti vuosikaudet aina ajoittain yhteisen tekemisen puutteesta, mutta ei itse osannut ininä ehdottaa mitään, mitä voitaisin tehdä yhdessä. Minä sitten erouhan alaisena mietin pääni puhki jotain yhteisiä aktiviteetteja, joita sitten jonkin kerran harrastettiin ja mies oli taas jonkun aikaa tyytyväinen (tai ainakin lopetti valittamisen), kunnes sama tapahtui uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen, kunnes mies rakastui työkaveriinsa ja jätti minut. Erokipuilun jälkeen tajusin, että itse olin pelännyt eroa eniten siksi, että en halunnut hajottaa perhettä, mutta kun jälklsvukin selvisi erosta hyvin, niin pakko on todeta, että turhaan pelkäsin. Nyt meillä molemmilla on uudet kumppanit, joiden kanssa on oikeastikin jotain yhteistä, eikä tarvitse väkisin keksiä yhteisiä aktiviteetteja.

Hyvin kuvattu, että suurin osa eroista on sitten loppupeleissä onnistuneita kuitenkin. Isojen lasten kanssa on se, että ovathan he jo nähneet ajat sitten, että vanhemmilla on ongelmia. Jos ajoissa eroaa, niin molemmat ehtivät löytää sopivamman parin.

No hitot ne lapset mitään näkee. Hyvä ystäväni erosi juuri samanikäisten lasten kanssa kuin AP:llä, täysin yllättäen meille muille, ja myös lapsille. Olen nuoremman kummi ja aina ollut hänen uskottunsa. Ero oli lapsille ihan samanlainen salama kirkkaalta taivaalta kuin meille ystävillekin. Syyksi paljastui sitten äidin uusi mies, menivät naimisiin muutama kuukausi harkinta-ajan päättymisestä. Yhteishuoltajuus on osoittautunut hankalaksi, ja tämä lapsi edelleen parin vuoden jälkeen, kohta täysi-ikäisenä vierastaa isäpuoltaan hurjasti.  

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tekemätön paikka, tuo että ei enää PilluHommat-palvelu toimi. Se kun on naisen prioriteetti funktio N:o 1, ja kun naisen olemassaolon ja nurkissa pesimisen oikeutus on hävinnyt, niin ei muuta kuin akka tukasta retuuttamalla ulos ja uusi elämä tulille ASAP !

Ei tainnut aloituksessa olla ihan tästä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vaimoasi pelottaa ero, uskon että hänkin tulee ymmärtämään sen olevan paras ratkaisu, kunhan ensin toipuu erosta. Mitä lapsiin tulee, eron voi hoitaa myös hyvin. Yrittäkää viettää aikaa yhdessä perheenä eron jälkeenkin mikäli mahdollista. Älkää haukkuko toisianne lapsille. Lasten on parempi nähdä että huonosta suhteesta voi erota kuin että parisuhteessa on pakko pysyä vaikka mikä olisi.

Mun mielestä on sinänsä hyviä nämä muistutukset, että älkää eron jälkeen haukkuko toisianne lapsille. Aika usea tulee kuitenkin haukkuneeksi puolisoaan lapsille jo ennen eroa. Siinä ei sitten eron jälkeiset kivapuheet enää paljon auta.