Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kaatumassa, mies syö kuin vauva
03.05.2020 |
Ollaan oltu 3v. yhdessä ja parisuhde on kaatumassa asiaan nimeltä syöminen. Uskomatonta, mutta totta!
Miehen rajoittunut syöminen haittaa niin paljon elämäänme. Emme voi mennä kylään, koska hän ei syö mitä tarjotaan. Meille ei voi pyytää, koska en voi tarjota mitään tyylikästä tai edes normaalia.
Mies syö: ranskiksia (ei muuten perunaa), kalapuikkoja, kurkkua, hunajamarinoitua kanasuikaletta (ei siis muuta kanaa tai muilla lisukkeilla), vaaleaa riisiä, tiettyjä suklaamuroja, juo paljon maitoa ja vain vaaleaa vehnäleipää oivariinilla (muuta rasvat ei kelpaa). Jälkiruokana ainoastaan mansikkajäätelö. Tässä KAIKKI mitä suostuu syömään. Ja ikää on siis 29v.
En jaksa enää tätä. Kotona yökkii kaikelle muulle kovaan ääneen, mitä itselleni laitan.
Onko toivoa vai peli täysin menetetty? Muuten mies on ihan normaali ja ihana.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.
Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.
No kysy vielä, haluaisiko mies itse muuttua. Tuohan on syömishäiriö. Laillistettu ravitsemusterapia + psykoterapia voisi toimia, jos hänellä on itsellään halu muuttua. Jos ei ole, valitettavasti elämäsi hänen kanssaan tulee olemaan aika suppeaa ja ankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua surettaa ihan valtavasti tuo Kreikan matka -juttu sun puolesta ap! Viimeistään tuossa kyllä menee joku raja. Sultahan jää koko elämä elämättä tällaisen ihmisen rinnalla.
Joku vertasi tuolla ruokanirsoutta korkeanpaikankammoon, mutta mielestäni se ei oikein ole osuva vertaus. Korkeanpaikankammo ei estä elämistä. Voi lähteä Kreikkaan ja jättää sen benji-hypyn siellä väliin ja olla kipuamatta johonkin näköalatorniin. Jos ruoka pelottaa niin, ettei uskalla lähteä ollenkaan matkalle, kyse on kyllä todella vakavasta asiasta.
Mua pelottaisi, että lapsistakin tulisi samanlaisia.
Onko jälkeenjäänyt? No ei muutakun äijä luiskaan ja etsit paremman 👍
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.
Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.
No hommaa ittes paksuksi ja sitten eroatte. Et sinä miestä tarvi, moni pärjää hyvin yksin vauvan, lapsen, kanssa. Itse tein niin ja hyvin sujui yksin raskausaika, vauva-aika, pikkulapsivaihe, kouluiässä lapsi nyt, 10-vuotias. Ihmettelen sitä kun monet naiset jotka lapsia haluaa, eivät niitä tee kun ei ole miestä, parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.
Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.No hommaa ittes paksuksi ja sitten eroatte. Et sinä miestä tarvi, moni pärjää hyvin yksin vauvan, lapsen, kanssa. Itse tein niin ja hyvin sujui yksin raskausaika, vauva-aika, pikkulapsivaihe, kouluiässä lapsi nyt, 10-vuotias. Ihmettelen sitä kun monet naiset jotka lapsia haluaa, eivät niitä tee kun ei ole miestä, parisuhdetta.
Sillä isällä on myös oikeutensa lapsiinsa, eikä oo lapsen kannalta ihan ongelmaton tilanne tuokaan, erityisesti jos isä on olemassa, mutta ei elämässä. Lasta voi yrittää yksin myös ihan klinikalla, jää tämä näkymättömän isän trauma pois.
Ajattelepa ap, jos voisitkin saada sen mitä haluat? Hyvän suhteen normaalin miehen kanssa ja siihen vielä lapsia?
Ei herranjumala, ja mä kun luulin joskus nuorempana, että oma mieheni on nirso, kun sillä oli jotkut muutamat jutut, joista ei tykännyt. Sittemmin on alkanut mennä nekin. Ja nykyään jos tulee jotain kommenttia, se on sitä tasoa että "hiton vaikea keskittyä töihin kun täällä tuoksuu koko ajan joku hyvä ruoka, ja mulla on kauhea nälkä". Siis hyvällä vaan.
Sais olla ihan helkkarin paljon niitä hyviä puolia, että ap:n tilannetta jaksaisin. Mutta kun ei miehellä tunnu olevan käytöstapoja muutenkaan. Onko äitinsä paaponut hänet pilalle? Kyllähän lapsi alkaa syödä niitä ikävämpiäkin ruokia, kun tarpeeksi nälkä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin otsikosta että se haluaa tissimaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaisi, että lapsistakin tulisi samanlaisia.
Varmasti tulisi, jos mies yökkisi lasten ruoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osta sille Pilttiä tms ja sano että kokeillaanpa tänään maistaa jotain uutta jookoskookos.
Ja sitten feisbuukkiin kuvia hassuista ilmeistä, kun tänään meillä maisteltiin bataattia ja parsakaalia.
Palstamammat löytävät aina ne jännittävimmät tapaukset, kiltti jää ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi mikä turnoff, miten voit pitää tuollaista miestä ihanana?
Eroaisin.
Syön itse lähes vegaanisesti (90% vegaanista, välillä lisäksi maitotuotteita/kananmunaa). Mies taas syö paljon lihaa ja eineksiä. Itse kokkaan kaikki alusta pitäen itse. Eli pääosin syödään eri ruokia. Ei ole kuitenkaan ongelmaa, kun molemmat antavat toisilleen tilaa syödä miten lystää ja hyväksymme toistamme ruokavaliot. Kumpikaan ei myöskään yöki tai kommentoi muuten ikävästi.
Ap:n miehelle suosittelisin lääkäriä, terapiaa ja käytöstapojen opettelua. Oma inhotus ei ole tekosyy olla mulkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että hänenkin ruokavaliotaan on ihmetelty läpi elämänsä, joten tuo yökkäily voi olla jokin puolustusreaktio. En usko että nirsoilu on mitään psyykkistä, vaan elimellistä. Makuaisti on vaihteleva, jotkut maistavat esim. mansikan makeana, jotkut happamana. Miehelläsi on jokin pielessä siellä maku- ja hajuhermoissa. Meillä kaikilla on inhokkiruoka, tai ainakin sellainen josta ei erityisemmin nauti. Voihan olla että tämä ominaisuus on ylikorostunut ap:n miehessä ja hänelle näitä inhottavia hajuja on suunnilleen kaikki paitsi jauho, mieto vaalea liha ja rasvankäry.
Jumaliste, aina kun ajattelen olevani kaikin tavoin epänormaali ihiminen niin eipä tarvi ku tulla tänne lukemaan millasia on oikeasti epänormaalit ihmiset.
En olis edes alkanu seurustelemaan tuon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa ihan valtavasti tuo Kreikan matka -juttu sun puolesta ap! Viimeistään tuossa kyllä menee joku raja. Sultahan jää koko elämä elämättä tällaisen ihmisen rinnalla.
Joku vertasi tuolla ruokanirsoutta korkeanpaikankammoon, mutta mielestäni se ei oikein ole osuva vertaus. Korkeanpaikankammo ei estä elämistä. Voi lähteä Kreikkaan ja jättää sen benji-hypyn siellä väliin ja olla kipuamatta johonkin näköalatorniin. Jos ruoka pelottaa niin, ettei uskalla lähteä ollenkaan matkalle, kyse on kyllä todella vakavasta asiasta.
Miten niin jää elämättä? Oma puolisoni ei tykkää matkustella, joten reissaan paljon yksin/ystävän/lasten (nykyään aikuisia, eli heidän perheidensä) kanssa. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta ja rakkaus kukoistaa. Outoa että kaikki pitäisi tehdä aina yhdessä ja elämä menisi pilalle jos toinen ei ole kiinnostunut täysin samoista asioista.
Kreikasta kyllä saa ranskalaisia ihan joka ravintolasta. Ja vaaleaa leipää. Kaupasta voi sitten ostaa itselleen maitoa. Ilman kalapuikkoja pärjää varmasti viikon.
No ei vaan. Miehelläsi on syömishäiriö. Tuo kummastuttaa miksi pitää kommentoida muiden syömisiä. Onko hänelle tapahtut joskus jotain traumaattista? Onko lapsuuden kodissa syöty vaan ranskalaisia ja kalapuikkoja (muulloin kun jouluna)
Toista et voi muuttaa, mutta voit pyytää miestäsi miettimään ongelmaansa ja varaamaan ajan psykologille ja ravitsemusterapeutille.
Luulisi että miehelläsi on kaikenlaisi puutostiloja jo tuollaisella ruokavaliolla. Lihaksia ei varmaan ainankaan ole, tosin onhan maidossa proteiinia. Kasvisten, hedelmien ja kunnon kuitujen ja rasvojen puute alkaa kyllä jossain vaiheessa näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.
Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.
Oikeasti, mieti nyt millaista olis saada hänen kanssaan lapsia. Lapsiperheen arjen kokeneena sanon että et jaksaisi. Sulla palais lopullisesti pinna siihen että sen vauvan lisäksi sulla olis yks aikunen vauva siinä kitisemässä. Sitten se ero vasta hankalaa onki. MIKÄÄN ei ole niin hirveetä kotona kun se, että sulla on lapsen lisäksi aikunen lapsi hoidettavana ja sä oot talon ainoo aikuinen. Tuo miehen käytös ja yökkiminen muiden ruokia kohtaan kertoo sellasesta henkisestä kypsymättömyydestä että missään nimessä sen kanssa ei pidä mennä lisääntymään.
Mulle taas parempi puolisko valittaa kun tykkään kaikesta! "Kauheen vaikea kokata mitään ku sanot aina et hyvää".
En ymmärrä miksi siitä valittaa...
Minä kun oikeasti tykkään lähes kaikesta, ehkä olen sitten epänormaali.
Onko tämä mies nyt sitten kaikista chadeista mahtavin, kun tuollaisella pyllyilyllä saa koko perheen naiset polvilleen?