Parisuhde kaatumassa, mies syö kuin vauva

Kun mietin miten paljon oman puolisoni ruokavalio on parisuhteemme aikana muuttunut, niin ehkä sinullakin on vielä juurikin tuon miehen kanssa toivoa. Suurin ongelma on varmaankin siinä haluaako mies itse korjata tilannetta vai ei.

Tosin omalla miehelläni oli kyllä motiivina syödä pääosin terveellisesti, ja hänen rajallisempaan ruokavalioonsa kuului kyllä esimerkiksi porkanoita ja kiinankaalia raakana. Sitten taas esimerkiksi sipulia ei voinut sietää, ja siksi monta kertaa kyläillessä ruuan kanssa teki tiukkaa. Vaan sittemmin ajat ovat muuttuneet: Eilen se teki pizzaa, johon lohkoi suuria punasipulirenkaita, eikä minulla ollut siihen valintaan osaa eikä arpaa.

Ap. Hyväksy miehesi sellaisena kuin on. Mikä estää laittamasta miehelle omat ruuat. Jos ei pysty syömään, niin ei pysty. Ei tuosta parisuhdetta kannata hajottaa..

Ääniefekteissä menee typeryysraja ettei suhdetta kannata jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Hyväksy miehesi sellaisena kuin on. Mikä estää laittamasta miehelle omat ruuat. Jos ei pysty syömään, niin ei pysty. Ei tuosta parisuhdetta kannata hajottaa..

Ja nainen kuuntelee syödessään ääliön yökkäilyä?

Vierailija kirjoitti:

Ap. Hyväksy miehesi sellaisena kuin on. Mikä estää laittamasta miehelle omat ruuat. Jos ei pysty syömään, niin ei pysty. Ei tuosta parisuhdetta kannata hajottaa..

Tarkoitat varmaankin "mikä estää miestä laittamasta omat ruokansa"?

Kokki päättää. Jos ei kelpaa, keittiö on avoin.

Olisin huolissani miehen terveydestä. Pakkohan tosta syntyä joku puutostila. Vie lääkäriin tarkistuttamaan veriarvot ja siitä sitten ravintoterapeutille

#23 kirjoittaja tässä (joka siis sitä makaroonia keittelee).

Kiitos jotka vastannut tuohon, myönnän olevani jonkinlainen miellyttämisen haluinen ja välillä ajatellut, että kyllä ne makaroonit menee siinä sivussa kun muuta ruokaa teen.

Tuosta yökkäilystä olen sanonut ihan ääneen, mutta se johtaa miehen suuttumiseen. Rehellisesti sanottuna muitakin pöytätapoja ei kyllä ole hänellä.

Perhe on myös hänellä normaali ja äitinsä tehnyt monipuolista ruokaa. Anoppi kauhisteleekin minulle välillä, jos esim. kerron tehneeni sitä kaalilaatikkoa, että miksi mieheni ei sitä syö.

Ap:n tavoin eroa miettinyt, mutta siihen painaa myös muut syyt kuin pelkästään tämä ruokailu.

Mulla oli kans tommonen mies. Lueteltuna oli vaan tietyt ruuat ja herkut mitkä kelpas. Avioliitossa elettiin kun erikseen kun hän halusi vain tiettyjä juttuja, itse tein itselleni ja lapselleni normaaleja ruokia, joten hän sai itse hoitaa omat syömisensä. Jäi työttömäksi, ja minun olisi pitänyt elättää häntä ja hankkia nimeomaan noita tiettyjä ruokia vain hänelle. Sanoin että ei tarvitse nälkään kuolla, syö vain reippaasti samoja ruokia mitä teen, en ole kuitenkaan mikään äiti hänelle jonka pitää ostaa mitä käsketään. Huono vaimo olin kuulemma. Tulihan niitä ongelmia miehelle muitakin, joten otin eron, ja se oli paras teko ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Hyväksy miehesi sellaisena kuin on. Mikä estää laittamasta miehelle omat ruuat. Jos ei pysty syömään, niin ei pysty. Ei tuosta parisuhdetta kannata hajottaa..

Mikä estää miestä laittamaan omat ruuat? Meilläkin miehen kanssa tehdään aika paljon omat sapuskamme... Mies tykkää reilusti maustetusta ruuasta ja minä en. Mies inhoaa kalaa, minä taas rakastan. Näin molemmat aikuiset ihmiset saavat syödä sitä mistä tykätään :)

Vierailija kirjoitti:

Ap. Hyväksy miehesi sellaisena kuin on. Mikä estää laittamasta miehelle omat ruuat. Jos ei pysty syömään, niin ei pysty. Ei tuosta parisuhdetta kannata hajottaa..

Laittamasta miehelle omat ruoat?! Eiköhän se nirsoilija itse laita ruokansa jos ei kelpaa. 

Mutta ei tällaisessa ole kyse mistään periaatteista, etteikö voisi hyväksyä toista sellaisena kuin on, vaan siitä että tuo vaikuttaa koko elämään. Miten tuollaisen kanssa käy missään, matkoilla tai ravintoloissa tai ystävien kanssa iltaa viettämässä, kun kaikki on hyi ja mikään ei kelpaa? Kuulostaa todella rasittavalta. Ja sitten jos niitä lapsia hankkii (ap mainitsi haluavansa perustaa perheen), niin opetapa niille normaaleja käytöstapoja ja mutkatonta suhtautumista ruokaan, kun isä yökkii vieressä ja suostuu syömään vain ranskalaisia ja mansikkajäätelöä. Kuulostaa ihan huonosti käyttäytyvältä lapselta.

Älkäähän nyt. Janne Katajakin syö vain jauhenlihaa ja hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Sivari1956 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hän ihan normaali muuten ja hänen lapsuuden perheensä mukava. Sisarukset ja vanhemmat syö normaalisti. Hänen ätinsä sanoo tilanteen olleen aina sama, lapsesta asti. Ainoa paikka, minne voimme mennä kylään on hänen vanhemmat esim.jouluna. Silloin muut syö normaalia jouluruokaa ja tuleva anoppini on laittanut tälle ”lapselle” ranskiksia ja kalapuikkoja maidon kanssa.

Miten se on voinut käydä armeijan?

Miten firmojen ruokaloissa, vai onko joku rakennusduunari kyseessä?

Ap/ yritän vastata niin ettei henkilöllisyys paljastu. Ei käynyt armeijaa, sai vapautuksen (terveydellinen syy, ei tämä syöminen kuitenkaan). Tekee töitä perheyrityksessä ja siellä keittiössä ranskikset ja k.puikot uuniin tai mussuttaa sitten sitä vaaleaa leipää.

Joku täällä ihmetteli vihannesten vähyyttä. Olen itsekin ruoan laadusta huolissani, mitä tekee terveydelle. Mutta joo vain kurkkua menee vihreistä.

Mies on varmaan aikamoinen mätisäkki tuolla ruokavaliolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei vauvat mitään ranskiksia syö.

Kyllä ranskikset kuuluvat tavallisesti normaalin vauvan ruokavalioon.

Mikä ongelma tässä on, ukko hankkikoon, tehköön omat ruokansa!

Tuottaako hyvin maitia?

Vierailija kirjoitti:

Älkäähän nyt. Janne Katajakin syö vain jauhenlihaa ja hyvin menee.

Ai kamala. Mä olin aikanaan jonkun vuoden naimisissa jauhelihamiehen (ei Kataja) kanssa. Ei riisiä, ei mausteita, ei kalaa, ei sieniä, ei hapanmaitotuotteita, ei sitä, ei tätä. Eikä mies myöskään kokannut, natisi vaan. Meidän nyt parikymppinen tytär ei onneksi ehtinyt oppia samoille tavoille, vaikka viisi vuotta jauhelihakuuria onnistui miltei tappamaan rakkauteni kokkaamiseen loppuiäksi. Makaronilaatikkoa en ole sen koommin tehnyt, enkä syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa mun miehelle.

Melkein joka ruokaan, ihan sama mitä teen, pitää kylkiäiseksi keittää makaroonia hänelle. Kalapuikkoja ja nugetteja paistaa älyttömästi. Siinä ei muuten mitään, mutta itse en välitä noista kun niitä on niin usein miehen toimesta.

Olen itse siirtynyt täysjyvä makarooneihin ja spagettiin, mutta yökkäilyä saan kuulla siitä. Hänelle pitää sitten erikseen keittää vaaleat pastat. Nimenomaan minun pitää keittää, ei toinna siis itse tulemaan. Mehua juo litratolkulla päivän aikana.

V*tuttaa tuollainen toiminta siksi, että kuitenkaan itse ei vaivaudu eri ruokiaan tekemään. Minun on myös hankala miettiä päivän ruokia, kun tulee yökkäilyä ja nirsoilua.

Muista tässä taannoin kun tein kaalilaatikkoa itselleni, mies käyttäytyi kuin 5-vuotias. Piti toisen huoneen ovea kiinni ja aina kun tuli sieltä ulos, kuului "hyyyyiiii" ja käsi tai paita nenän eteen. Sama juttu kun sitten söin, "hyiii" ja taas peitettiin nenä. Hirveesti oli itsellä fiilistä syödä, kun toinen tulee viereen yökkäilemään.

Miksi tämä saanut paljon alapeukkuja?

Ehkä siksi että kirjoittaja ilman mitään itsekritiikkiä kuvailee kuinka äidin lailla paapoo tuota kakaran tavoin käyttäytyvää ukkoa. Miten kukaan voi suostua tuollaiseen? Tuo kaalilaatikkoepisodi varsinkin, ei normaali ihminen käyttäydy tuolla tavalla vaikka ei jostain tykkäisikään. Edes lapselta ei tuollaista p*rseilyä hyväksyttäisi. Myötähäpeä heräsi jo pelkästään tuon lukemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolissani miehen terveydestä. Pakkohan tosta syntyä joku puutostila. Vie lääkäriin tarkistuttamaan veriarvot ja siitä sitten ravintoterapeutille

Lääkäri ei mittaa vitamiinitasoja. Muuten olisikin hoitotulokset reilusti parempia.

Vaihdatko sille vaipatkin?

Miten pahoja ravintoainepuutoksia miehelle on kerinnyt ja tulemaan. Melko vähän vihanneksia näkyy sisältyvän ruokaan. Kannattaa kustantaa itsellensä verikokeet, joista näkee veriarvoja.