Parisuhde kaatumassa, mies syö kuin vauva

Avoimuus uusille kokemuksille kovasti miinuksen puolella. Jos riittää, että mikään ei tule muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan, niin anna palaa.

Minäkin jäin miettimään, että jotain psyykkistä ongelmaa voisi olla taustalla. Jokin pakko-oirehäiriö tms, etenkin tuo kreikan matka - esimerkki herätti tälläisiä ajatuksia. Jos etukäteen alkaa kauhuissaan googlettamaan että mitä siellä edes voi syödä, niin onhan siinä jotain päänsisäistä ongelmaa

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt joskus dokkarin tuosta ilmiöstä. Miehesi ei ole edes pahimmasta päästä, niitä on sellaisiakin jotka eivät syö mitään muuta kuin vaikka leipää ketsupin kanssa ja vitamiineja purkista. Suuttuminen ja syyllistäminen ei auta asiaa, ei myöskään herkkuruokien kokkaaminen. Kyseessä on siis jokin psyykkinen häiriö, en ole varma minkätyyppinen mutta pakko-oireiselta kuulostaa. Netistä löytyy tietoa.

Tunnen yhden tällaisen ihmisen. Hänellä on vain pari juttua mitä pystyy syömään. Hän on kuvaillut sitä inhona ruokia kohtaan, mutta myös pelkona. Joskus oli joku ruoka mitä hänen olisi tehnyt mieli maistaa, mutta yrityksestä huolimatta ei uskaltanut. Kerran kovassa kännissä uskalsi maistaa yhtä hyvin neutraalille maistuvaa ruokalajia ja se jäikin osaksi ruokavaliota. Häiriö ei ole estänyt ravintolaillallisia eikä muutakaan sosiaalista elämää tai matkustamista. Koska ranskalaisia saa joka paikasta. Ei tosiaan yökkäile millekään ja kertoo aina hyvissä ajoin kylään mennessä rajoituksistaan ja ehdottaa aina tekevänsä omat ruuat. Toisille osaa laittaa normaalia ruokaa.

Minä en voisi olla yhdessä kovin ruokarajoitteisen kanssa. Minulle uusien reseptien kokeilu, ravintolasyöminen ja monipuolinen ruokavalio on sen verran tärkeä osa elämää. Mieheni ilmoitti suhteen alussa pitkän listan mitä kaikkea ei syö. Olin että ok. Mutta ärsytti oikeasti tosi paljon. Ihme kyllä hän alkoi vähän salaa maistelemaan kokkailujani ja piti niistä. Nyt hän on lähes yhtä innokas kokeilija kuin minäkin. Tällä hetkellä yritetään muokata ruokavaliota kasvisruokapainotteiseksi.

Ap. Vähän helpottaa, kun kuulee muilla olevan samanlaisia kokemuksia. Miten teillä muilla alkoholijuomat tämän normaaliruoan lisäksi?Meillä menee vain yhtäsorttia, gintonic. Ei tosin kovin usein, vaan silloin kun on joku juhla. Hassua on, että gin ja tonic-vesi vain yhdessä, ei erikseen tai sekoitettuna muuhun. Anoppia haluan vielä vähän puolustaa. Asia yritettiin useampaan kertaan lapsena selvittää. Aina vaan sanottiin, että antaa ajan kulua, kyllä lapsi luonnostaan alkaa syömään. Tarjotkaa normaalia ruokaa makupaloina ja älkää tehkö numeroa. Näin tekivät ja tässä tulos. Ei aina ole vika kasvatuskessa

Jos mies tosiaan söisikin  kuin vauva, niin aika halvallahan sitä sitten niissä  ruokalaskuissa sentään kuitenkin selvittäisiin . Eli jotain positiivista sentään tuosta vauvan lailla syömisestä on kuitenkin pakko todeta.

Ruuan määrätkin jäisivät niin pieniksi, ettei se paljon kiltin ja ah niin uskollisen vaimon kukkaroakaan paljon rasittaisi,(vaikka talouslaskut on jo lähes tottunut maksamaan vain siitä omasta palkasta.) se sellainen, se niin vähäinen syöminen...

Kuten mun poika. Lievästi autistinen ja aistiyliherkkä. Syö vain mietoja makuja, mutta joitakin yllätyksiä on seassa. Ei sille mitään mahda, makuaisti on niin tarkka. Poika erottaa jopa kurkut, jos ne on eri puutarhalta kuin yleensä. Myös allergioita. Eikä se muuten pidä paikkaansa, että syö kun ei tarjota muuta. Hän pystyi jo pienenä olemaan vaikka koko päivän syömättä, jos ruuan maku tuntui epämiellyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Vähän helpottaa, kun kuulee muilla olevan samanlaisia kokemuksia. Miten teillä muilla alkoholijuomat tämän normaaliruoan lisäksi?Meillä menee vain yhtäsorttia, gintonic. Ei tosin kovin usein, vaan silloin kun on joku juhla. Hassua on, että gin ja tonic-vesi vain yhdessä, ei erikseen tai sekoitettuna muuhun. Anoppia haluan vielä vähän puolustaa. Asia yritettiin useampaan kertaan lapsena selvittää. Aina vaan sanottiin, että antaa ajan kulua, kyllä lapsi luonnostaan alkaa syömään. Tarjotkaa normaalia ruokaa makupaloina ja älkää tehkö numeroa. Näin tekivät ja tässä tulos. Ei aina ole vika kasvatuskessa

Tämä makaronin keittäjä täällä.

Alkoholin suhteen ei ongelmaa, tosin kalja on sellainen mikä tekee miehelläni mahan ihan siis kipeäksi että tässä ei ole "nirsoilua".

Juhlissa kyllä juo alkumaljan, siitä ei kieltäydy kohteliaisuuden vuoksi, mutta jos toista lasillista tarjotaan niin ei ota. Tämä mulle siis ok, useimmiten en itsekään ota montaa lasillista juhlissa. Mutta baarissa ihan normaalisti juo drinkkejä, kotona sitten lonkeroa.

Emme ota alkoa kuin kerran kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin et voi kutsua ketään kylään? Tarjoa, mitä haluat. Mies ottaa tai ei ota. Sama kyläillessä. Kokkaa kotona, mitä haluat, ja kiellä miestäsi kommentoimasta. Hän voi syödä yksin kalapuikkojaan vaikka joka päivä. Kyse on miehen ongelmasta, ei sinun.

Aiheuttaa niin paljon häpeää ja peiteltyä paheksuntaa, etten jaksa. Tiedän, että asiaa taivastellaan jo nyt selkäni takana. En halua muita vielä aitopaikalle voivottelemaan. Lisäksi mies komentoisi kuitenkin jotain ikävää siitä ruoasta, mitä me muut syötäisiin. Ei hän ole hiljaa, vaikka pyydän. Joulupöydässä äitinsä ei tarjoa lanttulaatikkoa, koska mies muuten jatkuvasti ulisisi, että haisee

Kun sinä kannat häpeän (tai lapsuudessa äiti) miehen ei tarvitse ottaa mitään vastuuta toiminnastaan. Lopeta häpeäminen ja pyydä ystäviäsi kylään. Ihan itse mies saa hävetä nirsouttaa tai sitä että kommentoi ruuista jotakin tökeröä. Ihan sama kuin alkoholistin kohdalla jonka juomisen mahdollistaa se että hänen ei sitä tarvitse hävetä koska muut häpeävät ja selittelevät asiat hänen puolestaan.

On kyllä erikoista, jos kyseessä on aistiyliherkkyys, kun mies pystyy syömään riisiä, kanaa ja kalapuikkoja niiden tekstuurista huolimatta. Jotenkin en usko supertarkkaan makuaistiinkaan, koska ruokavalioon kuuluvat nimenomaan hunajamarinoidut kanat.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle omat eväät. Ei ole niin vaikeaa

On se edelleen vaikeaa, kun mies kuitenkin yökkii puolison itselleen tekemälle ruualle. Ei tuollaista märisijää kukaan jaksa katsoa vuosikymmeniä ja tuollaisen kanssa lapsihaaveet saa unohtaa, jos niitä on.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle omat eväät. Ei ole niin vaikeaa

Nokkamuki ja syöttötuoli pitää ensin hankkia.

Osta sille Pilttiä tms ja sano että kokeillaanpa tänään maistaa jotain uutta jookoskookos.

Ei 29 vuotias ole mies vielä, anna tissiä.

Minä olen ruokarajoitteinen, en vain voi syödä ruokia jotka ällöttää. Sama jos korkeanpaikankammoinen laitetaan hyppäämään bengi-hyppy. Että ymmärrän miestä. Joskus on vaikeaa olla hiljaa ja kärsiä, kun jokin haju saa aikaan suorastaan paniikin. Omalla kohdalla en voi mennä toreille kalan löyhkän vuoksi.

Jos teillä rakkautta on niin varmaan löytyy myös ymmärrystä. Hän on just täydellinen mies

Teet ruuat, jos ei syö kokkaa sitten oman ateriansa. Lapsiaan tuon ellei sitten trolli koko juttu.

kylläpäs on taasen pöllö aloitus. ihminen kun on syömättä pari viikkoa niin menee vaikka pienet kivetkin.

ukko on joku pöllö. jos tämäkin aloitus taasen porvoosta.

tuli mieleen eräs tuttavani jolla poika. ei syönyt kalaa lihaa jne. kaikki yökötti. minä sanoin silloin äidilleen että tämähän poika vedättää sinua täysin kympillä.

äitinsä suuttui minulle verisesti. sama poika oli jossain kohdassa minun kanssani samaan aikaan hesessä ja söi kun ahmatti. poika sanoi älä vaan kerro äidille.  kyllä roskaruoka kelpasi juomien kera... mutta mutta ei tavallinen kotiruoka. että se siitä.

En olisi koskaan tuollaisen ihmisen kanssa alkanut edes seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ainoa ongelma on tuo sinun ruuillesi yökkiminen, se on huonoa käytöstä.

Muuten minun mielestäni jokaisella on oikeus syödä tai olla syömättä mitä haluaa. Jos ei kaipaa elämäänsä muita makunautintoja kuin ranskalaiset ja kalapuikot niin mitä vikaa siinä on? Joillekin ruoka on elämys, joillekin vain jotain mitä nyt on pakko syödä jos haluaa hengissä pysyä.

Kyllähän tuo rajoittaa elämää. Ei voi koskaan yhdessä mennä ravintolaan (paitsi johonkin rossoon, jossa miesvauva saa ranskalaisia ja kanaa tai kalapuikkoja), ei matkustella (maitoako hän joisi myös matkoilla), ei retkeillä. Kuten totesin, en itse olisi koskaan edes alkanut seurustella tuollaisen ihmisen kanssa.

Ei jmalauta, kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Nirsous (aistiyliherkkyydet etenkin) on asia erikseen, mutta älkää nyt hyvänen aika alentuko vielä kokkaamaan näille sankareille! Jos luonnonvalinta toteutuisi, niin tällaiset olisivat kuolleet tyhmyyttään nälkään jo ajat sitten.

Mulla ei etenisi seurustelu tuollaisen miehen kanssa toisia treffejä pidemmälle, kun kävisi tuo sihtikurkkuisuus ilmi. Mulla menisi aivan välittömästi kiinnostus tällaista miestä kohtaan, koska tuntuisi siltä, että on tapailusuhteessa 4-vuotiaan pojan kanssa. Yhden miehen oon aikoinani jättänyt mm. tuon takia. Ei ollut kauhean mukavat näköalat hänen kanssaan edessä, kun syötäväksi kelpasi paahtoleipä, kebab, perunamuussi ja lihapullat ja tasan yhden pizzerian jauhelihapizza. Mitä tuollaisen ihmisen kanssa voi tehdä? Olla kotona äiteilemässä ja kokkailemassa hänelle sitä muusia ja lihapullaa?

Tämä mies nyt sentään ymmärsi olla yökkimättä muiden syömisille. Inhottaa ajatus siitä, kuinka ap:n mies pyörittää passiivisaggressiivisella vauvailullaan perheensä naisia. "Hyi yäk, en työ jos en taa nannaa!" Voi puistatus.