Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kaatumassa, mies syö kuin vauva
03.05.2020 |
Ollaan oltu 3v. yhdessä ja parisuhde on kaatumassa asiaan nimeltä syöminen. Uskomatonta, mutta totta!
Miehen rajoittunut syöminen haittaa niin paljon elämäänme. Emme voi mennä kylään, koska hän ei syö mitä tarjotaan. Meille ei voi pyytää, koska en voi tarjota mitään tyylikästä tai edes normaalia.
Mies syö: ranskiksia (ei muuten perunaa), kalapuikkoja, kurkkua, hunajamarinoitua kanasuikaletta (ei siis muuta kanaa tai muilla lisukkeilla), vaaleaa riisiä, tiettyjä suklaamuroja, juo paljon maitoa ja vain vaaleaa vehnäleipää oivariinilla (muuta rasvat ei kelpaa). Jälkiruokana ainoastaan mansikkajäätelö. Tässä KAIKKI mitä suostuu syömään. Ja ikää on siis 29v.
En jaksa enää tätä. Kotona yökkii kaikelle muulle kovaan ääneen, mitä itselleni laitan.
Onko toivoa vai peli täysin menetetty? Muuten mies on ihan normaali ja ihana.
Kommentit (242)
Hyvä vanhemmuus on sitä, että vanhempi tukee lasta kadvamaan ikätasoisesti kohti aikuisuutta ja selviämään aina isommista ja isommista asioista omatoimisesti. Nyt anoppi on pysäyttänyt kehitysvaiheen mukautumalla tuohon eikä yrittänyt itse ratkaista asiaa tai hakenut apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivari1956 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hän ihan normaali muuten ja hänen lapsuuden perheensä mukava. Sisarukset ja vanhemmat syö normaalisti. Hänen ätinsä sanoo tilanteen olleen aina sama, lapsesta asti. Ainoa paikka, minne voimme mennä kylään on hänen vanhemmat esim.jouluna. Silloin muut syö normaalia jouluruokaa ja tuleva anoppini on laittanut tälle ”lapselle” ranskiksia ja kalapuikkoja maidon kanssa.
Miten se on voinut käydä armeijan?
Miten firmojen ruokaloissa, vai onko joku rakennusduunari kyseessä?
Ap/ yritän vastata niin ettei henkilöllisyys paljastu. Ei käynyt armeijaa, sai vapautuksen (terveydellinen syy, ei tämä syöminen kuitenkaan). Tekee töitä perheyrityksessä ja siellä keittiössä ranskikset ja k.puikot uuniin tai mussuttaa sitten sitä vaaleaa leipää.
Joku täällä ihmetteli vihannesten vähyyttä. Olen itsekin ruoan laadusta huolissani, mitä tekee terveydelle. Mutta joo vain kurkkua menee vihreistä.
Jos syöminen todella on noin rajoittunutta, niin luulen että takana on ihan todellinen syy. Voi olla esim. aistiyliherkkyytä tai muuta eli monet ruoat tuntuu suussa ihan oksettavan pahoilta.
Tuo yökkiminen sen on törkeää. Sano hänelle, että et tästä lähtien aio kuunnella yhtään yökkimistä tai muutakaan negatiivista sinun ruokiasi kohtaan. Hän voi syödä tai olla syömättä. Ja sinä taas voisit luvata olla mainitsematta hänen syömisrajoitteistaan. Kumpikaan ei siis kommentoisi toisen syömisiä tai syömättömyyksiä millään tavoilla.
Onko muuta aspergeriin viittaavaa kuin ruokavaliorajoitteet ja tökerö käytös?
Minusta kuulostaa kummalliselta, ettei ongelmaa ole ilmeisesti mitenkään yritetty selvittää. Psykoterapiaahan tuo mies tarvitsisi eikä haukkumista. Jos ongelma on ollut jo lapsuudessa ja muut perheessä syövät normaalisti, se on psyykkistä laatua, jokin pakkoneuroosi. Asiasta numeron tekeminen vain pahentaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaikuttaa huonokäytöksiseltä idiootilta jos ei osaa edes pitää mölyjä mahassaan. Täytyyhän sen olla siinä tapauksessa tomppeli muutenkin.
Yksi näkökulma: aika kestämätön tilanne tuokin, että häpeät miestäsi ja pidät hänet siksi erossa tuttavista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vielä. Kiitos vastauksista, sillä ei ole tullut mieleenikään että voisi olla joku oikeasti diagnosoitavsissa oleva häiriö. Toivoa siis on. Ehkä joku lääke tai terapia? Seuraava askel puhua miehelle tästä. Kiitos
Onko miehellä syömishäiriö ARFID? Siihen kuuluu äärimmäisen nirso ruokailu, mm. suutuntuma ja tekstuurit voivat olla oleellisia asioita. Yleisempi miehillä, alkaa usein jo varhaislapsuudessa ja liittyy autismin kirjon häiriöihin usein.
Joka tapauksessa en katselisi, jos ei halua itse muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun miehelle.
Melkein joka ruokaan, ihan sama mitä teen, pitää kylkiäiseksi keittää makaroonia hänelle. Kalapuikkoja ja nugetteja paistaa älyttömästi. Siinä ei muuten mitään, mutta itse en välitä noista kun niitä on niin usein miehen toimesta.Olen itse siirtynyt täysjyvä makarooneihin ja spagettiin, mutta yökkäilyä saan kuulla siitä. Hänelle pitää sitten erikseen keittää vaaleat pastat. Nimenomaan minun pitää keittää, ei toinna siis itse tulemaan. Mehua juo litratolkulla päivän aikana.
V*tuttaa tuollainen toiminta siksi, että kuitenkaan itse ei vaivaudu eri ruokiaan tekemään. Minun on myös hankala miettiä päivän ruokia, kun tulee yökkäilyä ja nirsoilua.
Muista tässä taannoin kun tein kaalilaatikkoa itselleni, mies käyttäytyi kuin 5-vuotias. Piti toisen huoneen ovea kiinni ja aina kun tuli sieltä ulos, kuului "hyyyyiiii" ja käsi tai paita nenän eteen. Sama juttu kun sitten söin, "hyiii" ja taas peitettiin nenä. Hirveesti oli itsellä fiilistä syödä, kun toinen tulee viereen yökkäilemään.
Miksi tämä saanut paljon alapeukkuja?
Ei minullekaan kelpaa leivän päälle muu kuin Oivariini tai voi. Jos leivän päälle on tarjolla vain Keijua tai Floraa, jätän syömättä, koska Keiju tai Flora pilaa leivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun miehelle.
Melkein joka ruokaan, ihan sama mitä teen, pitää kylkiäiseksi keittää makaroonia hänelle. Kalapuikkoja ja nugetteja paistaa älyttömästi. Siinä ei muuten mitään, mutta itse en välitä noista kun niitä on niin usein miehen toimesta.Olen itse siirtynyt täysjyvä makarooneihin ja spagettiin, mutta yökkäilyä saan kuulla siitä. Hänelle pitää sitten erikseen keittää vaaleat pastat. Nimenomaan minun pitää keittää, ei toinna siis itse tulemaan. Mehua juo litratolkulla päivän aikana.
V*tuttaa tuollainen toiminta siksi, että kuitenkaan itse ei vaivaudu eri ruokiaan tekemään. Minun on myös hankala miettiä päivän ruokia, kun tulee yökkäilyä ja nirsoilua.
Muista tässä taannoin kun tein kaalilaatikkoa itselleni, mies käyttäytyi kuin 5-vuotias. Piti toisen huoneen ovea kiinni ja aina kun tuli sieltä ulos, kuului "hyyyyiiii" ja käsi tai paita nenän eteen. Sama juttu kun sitten söin, "hyiii" ja taas peitettiin nenä. Hirveesti oli itsellä fiilistä syödä, kun toinen tulee viereen yökkäilemään.Miksi tämä saanut paljon alapeukkuja?
Miksi kukaan nainen suostuu tuollaiseen?
Ap/ en ole asiantuntija, mutta uskon ettei kyseessä ole asperger. Mies on muuten sosiaalinen ja hänellä on paljon kivoja kavereita, jouden kanssa käy pelaamassa pallopelejä. Lisäksi on VPK-toiminnassa aktiivi. Rakastaa sisarustensa lapsia ja on heille hyvä setä, puuhaa kaikenlaista. On meillä pari pariskuntatuttua jouden kanssa harrastetaan erilaista urheilua. Minä se hiljaisempi ja vetäytyvämpi olen muiden seurassa.
Voiko tuollaista ruokaan liittyvää häiriötä olla ilman mitään muuta ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun miehelle.
Melkein joka ruokaan, ihan sama mitä teen, pitää kylkiäiseksi keittää makaroonia hänelle. Kalapuikkoja ja nugetteja paistaa älyttömästi. Siinä ei muuten mitään, mutta itse en välitä noista kun niitä on niin usein miehen toimesta.Olen itse siirtynyt täysjyvä makarooneihin ja spagettiin, mutta yökkäilyä saan kuulla siitä. Hänelle pitää sitten erikseen keittää vaaleat pastat. Nimenomaan minun pitää keittää, ei toinna siis itse tulemaan. Mehua juo litratolkulla päivän aikana.
V*tuttaa tuollainen toiminta siksi, että kuitenkaan itse ei vaivaudu eri ruokiaan tekemään. Minun on myös hankala miettiä päivän ruokia, kun tulee yökkäilyä ja nirsoilua.
Muista tässä taannoin kun tein kaalilaatikkoa itselleni, mies käyttäytyi kuin 5-vuotias. Piti toisen huoneen ovea kiinni ja aina kun tuli sieltä ulos, kuului "hyyyyiiii" ja käsi tai paita nenän eteen. Sama juttu kun sitten söin, "hyiii" ja taas peitettiin nenä. Hirveesti oli itsellä fiilistä syödä, kun toinen tulee viereen yökkäilemään.Miksi tämä saanut paljon alapeukkuja?
Itse ainakin alapeukutin sen vuoksi, että tuo kirjoittaja suostuu tuollaiseen kohteluun. Jokainen saa olla niin nirso kuin vain sattuu olemaan ja syömään mitä itseään huvittaa, mutta en todellakaan keittelisi miehelle erikseen mitään vaaleita makaroneja. Jos ei minun tekemäni ruoka kelpaa, niin herra on vapaa tekemään itselleen maistuvaa apetta. Enkä todellakaan suostuisi kuuntelemaan tuollaista lapsellista yököttelyä aikuiselta ihmiseltä. Silkkaa käytöstapojen puutetta ja suorastaan hävettävää touhua.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää edes tuo yökkäily ja muiden ruokailun kommentointi kyetä lopettamaan. Eihän hänenkään ruokailujaan koko ajan kommentoida, jos kerta edelleen äiti passaa aikuista miestä kuin pientä lasta. Jos haluaa syödä kuin joku lapsi, niin siinäkö syö mutta suu supussa sitten siitä mitä muut syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun miehelle.
Melkein joka ruokaan, ihan sama mitä teen, pitää kylkiäiseksi keittää makaroonia hänelle. Kalapuikkoja ja nugetteja paistaa älyttömästi. Siinä ei muuten mitään, mutta itse en välitä noista kun niitä on niin usein miehen toimesta.Olen itse siirtynyt täysjyvä makarooneihin ja spagettiin, mutta yökkäilyä saan kuulla siitä. Hänelle pitää sitten erikseen keittää vaaleat pastat. Nimenomaan minun pitää keittää, ei toinna siis itse tulemaan. Mehua juo litratolkulla päivän aikana.
V*tuttaa tuollainen toiminta siksi, että kuitenkaan itse ei vaivaudu eri ruokiaan tekemään. Minun on myös hankala miettiä päivän ruokia, kun tulee yökkäilyä ja nirsoilua.
Muista tässä taannoin kun tein kaalilaatikkoa itselleni, mies käyttäytyi kuin 5-vuotias. Piti toisen huoneen ovea kiinni ja aina kun tuli sieltä ulos, kuului "hyyyyiiii" ja käsi tai paita nenän eteen. Sama juttu kun sitten söin, "hyiii" ja taas peitettiin nenä. Hirveesti oli itsellä fiilistä syödä, kun toinen tulee viereen yökkäilemään.Miksi tämä saanut paljon alapeukkuja?
Koska paapot miestä ja toimit hänen äitinään ja mies vieläpä kehtaa valittaa normaalin ruuan hajusta.
Sinun pitää lopettaa ruuan tekeminen miehelle kokonaan. Jos hän on aikuinen, hän voi alkaa tehdä oman ruokansa, kun on niin hankala. Lopeta olemasta kynnysmatto.
Keitä te olette haukkumaan muiden ihmisten ruokailutottumuksia?
Olen minäkin nirso, mutta en sentään NOIN nirso: en yökkäile poikaystäväni ruuille (haluaisin itsekin tykätä joistakin ruuista), vieraiden luo uskaltaa mennä ja kyllä aina edes jotain löytyy, mutta se tarjoiltava ei minun kohdallani ole ikinä pilannut mitään vaan olen nauttinut seurasta (jos tiedän että syötävänä on jotain mitä en voi syödä tai pidä, hoidan asian itse enkä pilaa muiden ruokahalua), teen välillä ruokia mitä itse en voi syödä (allergia esteenä esim. kalaruuille mutta kyllä poikaystävä saa sitä syödä totta kai). Aika lapsellinen mies sinulla. Jos kerran kiukuttelee kuin jokin kakara, kannattaa jätkän aikuistua tai sitten lähdet. Minä en tuollaista kestäisi kauhean pitkään, jos mies tekee siitä ongelman toisellekin. Minäkin tunsin naisen joka oli aivan samanlainen nirsoilija ja sen päälle ainoaksi juomaksi kelpasi coca cola, ei ikinä mikään muu. Ei silloin eikä nytkään. Osaan vain kuvitella, millaiset elintapataudit tulee kun kokista vetelee joka päivä aamusta iltaan eikä edes liiku minnekkään, ei edes ennen koronaa. Joku ravitsemusterapeutti messiin tai jätä se murrosikään jäänyt mies. Sinä päätät.
Olen minäkin melko nirso ja aika vähän on ruokia, joista pidän, MUTTA en ikinä voisi yökkäillä tai kommentoida negatiivisesti muiden valmistamia ruokia. Esimerkiksi juhlissa otan vähin äänin ruokaa mitä haluan enkä koskaan tee mitään numeroa asiasta. Ahdistaa, jos joku kommentoi minun annostani "noitako vain otat", "noinko vähällä pärjäät" ja sekin on minusta töykeää.