Lue keskustelun säännöt.
Jos pyydät puolisoasi kävelylle
02.05.2020 |
lähteekö hän kanssasi vai joudutko lähtemään yksin?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole emäntä lähtenyt sorsametsälle 12 vuoteen vaikka olen kysynyt. Mutta Ikeaan juoksisi samantien.
Eläinten tappaminen harrastuksena ei kuulu täysjärkisen ihmisen puuhiin. Pyydät toista mukaasi tappamaan sorsia ja esität marttyyriä, kun toinen ei suostu. Vika on sinussa, yritä ymmärtää julma tunteeton ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni on kuollut, mutta kun hän oli elossa, pyysin joskus kävelylle.
Vastaus:
En ymmärrä miksi pitäisi lähteä kävelemään jollei ole menossa mihinkään. Enkä ymmärrä miksi pitäisi lähteä kävelemään vaikka olisi menossa johonkin - sitä varten meillä on auto.
Vierailija kirjoitti:
Jos pyytäisin puolisonani kävelylle, hän olisi äärettömän yllättynyt. En niin ikinä halua kävelylle, koska töissä tulee käveltyä niin paljon. Mutta saatuaan varmuuden, että olen tosissani enkä mielenhäiriössä, hän lähtisi mielellään mukaani. Mutta ei kyllä harmittele, kun ei koskaan käydä. Molemmat ollaan normaalipainoisia.
Kuinka paljon kävelet sitten töissä, jos et enää jaksa lähteä illalla kävelemään? Itse olen jalkojeni päällä ja liikkeellä ainakin sen 8 h päivästä + ruokakauppa muutaman kerran viikossa ja jaksan oikein hyvin lähteä kävelemään tai pyöräilemään illalla. Kyllä jokaisen normaalikuntoisen ja terveen alle eläkeikäisen pitäisi jaksaa sen verran.
Useimmiten. Jos ei lähde, se johtuu siitä että sillä on muuta hommaa.
Lähtee, tosin urheilijoina hädin tuskin pidämme kävelyä liikuntana. Mutta koiran kanssa käydään yleensä iltaisin yhdessä, ihan yhdessä kävelemisen ilosta. Ja käsi kädessä 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni kysyi aikoinaan minua kävelylle. Vastasin, että puhdistetaan ensin rännit ja lähdetään heti sen jälkeen.
Kävelyhalut loppuivat kuin seinään eikä sen jälkeen ole kysellyt.
Yleensä lähtee. Viikonloppuisin teemme pidemmän lenkin, kun ei ole töitä. Nytkin onkin olleet todella hyvät ulkoilusäät! Mies on hitaampi kävelijä kuin minä. Viikolla käyn lenkillä yksin, ja pidän parempaa vauhtia. Lenkkeily on mukavaa sekä yksin että yhdessä. Molemmilla on puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pyytänyt vaimoani useamman vuoden ajan syksyisin keräämään kanssani mustikoita. Ei kuulemma kyyristely sovi hänelle. Kuntosalilla pystyy kyyristelemään ja kaupasta ostamaan pakastemustikoita smootheihin.
Itse lopetin vaimon pyytämisen sienimetsään muutama vuosi sitten samasta syystä, aina sama laulu. Sitten kun teen sienikastiketta tai risottoa itse poimimista sienistä niin on haukkana lusikkansa kanssa kyllä paikalla.
Siis onko teidän suhteessa muuten normaalia, että teette omat ruuat, vai mitä tuo tarkoittaa?
Minä en syö lasten vanukkaita eikä vaimo minun sieniä.
Ei se läskitär kyl kävele ikinä ees asunnossa ku ei se jaksa puhumattakaan kävelystä ulkona pitemmön matkan kuin sohvalta jääkaapille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole emäntä lähtenyt sorsametsälle 12 vuoteen vaikka olen kysynyt. Mutta Ikeaan juoksisi samantien.
Eläinten tappaminen harrastuksena ei kuulu täysjärkisen ihmisen puuhiin. Pyydät toista mukaasi tappamaan sorsia ja esität marttyyriä, kun toinen ei suostu. Vika on sinussa, yritä ymmärtää julma tunteeton ihminen.
Kaikki on suhteellista. Ikean tuotteet on valmistanut 6-vuotias kiinalaislapsi. Niitä voi ilmeisesti hyvällä omallatunnolla ostella, mutta omille lapsille ei saa pyydystää sorsaa ruoaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi lähteä? Lähdetkö sinä vaihtamaan autonrenkaita?
Lähden sekä lenkille että vaihtamaan renkaita. Miksen lähtisi? Rakastan miestäni ja vietän mielelläni aikaa hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti. Näyttäisihän se oudolta jos kävelisi aina yksin, kun täällä meilläpäin parit kävelevät ainakin sunnuntaisin yhdessä, kun on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pyytäisin puolisonani kävelylle, hän olisi äärettömän yllättynyt. En niin ikinä halua kävelylle, koska töissä tulee käveltyä niin paljon. Mutta saatuaan varmuuden, että olen tosissani enkä mielenhäiriössä, hän lähtisi mielellään mukaani. Mutta ei kyllä harmittele, kun ei koskaan käydä. Molemmat ollaan normaalipainoisia.
Kuinka paljon kävelet sitten töissä, jos et enää jaksa lähteä illalla kävelemään? Itse olen jalkojeni päällä ja liikkeellä ainakin sen 8 h päivästä + ruokakauppa muutaman kerran viikossa ja jaksan oikein hyvin lähteä kävelemään tai pyöräilemään illalla. Kyllä jokaisen normaalikuntoisen ja terveen alle eläkeikäisen pitäisi jaksaa sen verran.
Kyse ei ole jaksamisesta. En halua. Siinä on ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pyytäisin puolisonani kävelylle, hän olisi äärettömän yllättynyt. En niin ikinä halua kävelylle, koska töissä tulee käveltyä niin paljon. Mutta saatuaan varmuuden, että olen tosissani enkä mielenhäiriössä, hän lähtisi mielellään mukaani. Mutta ei kyllä harmittele, kun ei koskaan käydä. Molemmat ollaan normaalipainoisia.
Kuinka paljon kävelet sitten töissä, jos et enää jaksa lähteä illalla kävelemään? Itse olen jalkojeni päällä ja liikkeellä ainakin sen 8 h päivästä + ruokakauppa muutaman kerran viikossa ja jaksan oikein hyvin lähteä kävelemään tai pyöräilemään illalla. Kyllä jokaisen normaalikuntoisen ja terveen alle eläkeikäisen pitäisi jaksaa sen verran.
Olen eri henkilö, mutta mulla tulee töissä+työmatkalla noin 11 000 - 15 000 askelta eli noin 8-11km taitaa tulla itsellä töissä käveltyä, mutta käyn kyllä mieluusti illalla vielä metsässä kävelemässä.
Pääsääntöisesti ei lähde.
Taannoin kerran lähti kanssani lenkille. Puhua pulputti, pälätti ja hölötti lenkin alusta loppuun niin, että en saanut yhtään lausetta tai edes sanaa sanottua.
Palatessa jäi juttelemaan naapurin kanssa. Seisoskelin jonkin aikaa paikalla ja menin sitten sisälle kotiimme. En usko, että puoliso havaitsi hetkeä, jolloin poistuin.
Näin meillä. Ei uutta, mutta tulipa todettua.
Käydään useimmiten kahdestaan kävelyllä/lenkillä. Meillä ei oikeastaan edes kysytä että lähdetkö mukaan kävelyllä vaan enemmänkin lähdetäänkö kävelylle tai lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni kysyi aikoinaan minua kävelylle. Vastasin, että puhdistetaan ensin rännit ja lähdetään heti sen jälkeen.
Kävelyhalut loppuivat kuin seinään eikä sen jälkeen ole kysellyt.
Ja rännit on siis vieläkin puhdistamatta?
Ed. jatkaa:
Meillä hölöttäjä on siis ADD-piirteinen mies. Ei saa riittävästi kicksejä pelkästä kävelystä tai esimerkiksi siitä, että kävelyn ohessa voisimme keskustella vuorovaikutteisesti niin, että minullakin olisi puheenvuoro.
Vaikuttaa niin itsekeskeiseltä. Pitää hölöttää koko ajan tauotta. Jos ei, niin pitää tehdä jotain sijaistoimintoa, selata kännykkää tms.
En ymmärrä kovinkaan hyvin nepsy-tyyppisiä ihmisiä, mutta olen niin kypsä parisuhteeseemme ja vallitsevaan tilanteeseen. Miehellä oireilu lisääntyi keski-iän ja jonkinlaisen ikäkriisin ja/tai masennuksen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pyytänyt vaimoani useamman vuoden ajan syksyisin keräämään kanssani mustikoita. Ei kuulemma kyyristely sovi hänelle. Kuntosalilla pystyy kyyristelemään ja kaupasta ostamaan pakastemustikoita smootheihin.
Täällä kohtalontoveri. Onko teillä puolukat liian happamia ja pahoja jotta niitä ei voi kerätä?
Välillä lähtee ja välillä ei. Usein on myös se, joka ehdottaa kävelyä. Ja mä välillä lähden, välillä en.