Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero, koska mies ei tee mitään parisuhteen eteen, mutta yhteisiä lapsia on?
02.05.2020 |
Haluaisiko joku saman kokenut kommentoida tilannettani, tuntuu että olen aika eksyksissä mitä nyt pitäisi tehdä. Ollaan oltu vuosia yhdessä ja meillä on kaksi pientä lasta lyhyellä ikäerolla. Kuopuksen syntymän jälkeen mies lopetti tekemästä mitään parisuhteen eteen. Ei ole kiinnostunut käymään kanssani missään. Kun lapset on saatu nukkumaan ja olisi kahdenkeskistä aikaa niin mies mieluummin katsoo tietokoneeltaan yksin leffaa tai lähtee lenkille tms yksin. Ei oikein edes halua jutella kanssani mistään arkisestakaan. Kotitöitä kyllä tekee, mutta niin tekisi yksin asuessaankin eli ei se mikään panostus parisuhteeseen ole. Joskus harvoin kun ollaan koko perhe jossain niin mies puhuu lähinnä lapsille, ei oikein minulle mitään, vastailee yhdellä sanalla jos yritän jutella vaikka edes säästä. Ehdotan usein yhteisiä asioita, mutta mies ei niistä kiinnostu. Ei koskaan ehdota itse mitään.
Mies ei kuitenkaan halua erota, tosin sanoo että suostuu eroon, jos minä haluan erota, mutta sitten tekee kaikille selväksi, että se olin minä joka eron aiheutti (myös lapsille sitten kun ovat isompia). Miestä ei tunnu siis paljoa haittaavan, että meillä ei oikein ole enää edes parisuhdetta. Hän on tyytyväinen siitä, että hänellä on perhe. Tajusin kauhukseni, että ehkä hän ei ole koskaan edes rakastanut minua (vaikka ensimmäiset vuodet panosti minuun paljon ja vaikutti rakastuneelta), vaan ehkä hän vain halusi itselleen perheen, kun sellainen kuuluu olla, ja minä vaikutin siihen sopivalta naiselta. Terapiaan mies ei suostu, koska kuulemma meillä ei ole mikään niin pielessä (vaikka olen jopa erosta puhunut, mutta mies luottaa siihen, että lasten takia en hae eroa).
En enää vain osaa edes kunnioittaa miestäni, kun hän ei tee yhtään mitään parisuhteemme eteen, haaveilen erosta, mutta toisaalta en halua rikkoa lastemme perhettä. Alan ymmärtää niitä miehiä, jotka valittaa, että nainen halusi lapsia ja siksi otti sen kyseisen miehen, tekemään lapsia ja rahoittamaan elämää, mutta sitten nainen keskittyy vain lapsiin. En halua yleistää, moni nainen ja mies ei tällainen ole. Mutta nyt tarvisin neuvoja omaan tilanteeseeni.
Kommentit (88)
Minun avioliiton viimeiset vuodet olivat tuota, että miehellä oli kokonaan oma elämä ja meillä ei käytännössä ollut muuta yhteistä kuin lapset ja yhteinen osoite. Mies puhui kyllä lapsille, mutta minua kohtaan oli melkein koko ajan jonkin asteen mykkäkoulu menossa.
Varasin jo ajankin perheterapiaan, mutta ei lähtenyt sinne ja ei mihinkään muuallekaan, jos joku kysyi, mikä meillä oli vikana niin se olin minä. Lopulta laitoin eropaperit vireille ja erosimme sitten. Nyt tulee kyllä metrin mittaisia viestejä, kun erosta on jo kymmenen vuotta. MInulla uusi parisuhde exällä ei, lapset jäivät käytännössä minulla, käyvät jos käyvät isällään. En koe tarvetta aloittaa minkään sortin keskustelua nyt, kun ei se aiemminkaan sujunut.
Ero on uuden alku ja suosittelen vahvasti. Meilläkin exä kertoi kaikille tutuille, kuinka minä hain eroa ja kaikki oli minun syytäni, mutta en kokenut tarvetta selitellä ulkopuolisille eron syitä.
Elämää on eron jälkeenkin ja paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei rakasta eikä arvosta sinua. Olet hänelle ihan sama.
Niin, jos huomasit, niin jo aloituksessani kirjoitin tajunneeni, että mies ei varmaan ole koskaan rakastanut minua. Ap
Auttaako noin ajatteleminen sua eroamaan? Toi tuskin on totta jos se mies on sulle kuitenkin joskus puhunut. Voi olla että se rakkaua on nyt sammunut, mutta teet itsellesikin hallaa jos nyt nollaat kaiken hyvän mitä joskus on ollut.
Mun oma kokemukseni on että lasten saaminen ikään kuin käynnistää omasta lapsuudenkodista peräisin olevan ohjelmoinnin, ja jos ei käy mäihä niin ongelmia seuraa.
Menin itse yksiin autoritääri-iskän pojan kanssa, olen autoritääri-äidin tytär. Ilman lapsia pysyimme yhteisymmärryksessä siitä että emme arvosta suhteita joissa toinen pomottaa toista, mutta lapsen myötä tulleet omien taustojen käytännöt aiheuttivat konfliktin jota emme sitten osanneet selvittää.
Tosi monessa perheessä isän rooli on se hiljainen turhake nurkassa. Mitenkä miehesi isällä?
Väestöliiton sivuilla on pariterapiaharjoituksia joita voisitte yhdessä kokeilla. Ehkei kannata esittää uhkavaatimusta "terapia tai ero!", mutta kannattaa selvästi ilmaista että jos ette voi toimia yhdessä, sinun täytyy toimia yksin. Avuksi voit kertoa (rauhallisesti) mitä toimenpiteitä ajattelit seuraavaksi tehdä.
Puolison voi pyytää vastentahtoisesti aloittamaan jotain, mutta jos ne pariterapiaharjoitukset menevät käytännössä yksitavuisesti hänen taholtaan, tiedät mitä tehdä.
Ihmisiä on erilaisia, toiset tarvitsevat enemmän läheisyyttä ja toiset taas enemmän omaa tilaa.
Kuitenkin ihmissuhteessa se läheisyydentarpeen täyttäminen on yksi suurimpia syitä olla siinä suhteessa.
Jos on suhteessa jossa iloisesti julistaa että ei, en minä mitään läheisyyttä olisi koskaan halunnutkaan, kannattaa tarkistaa että onko tämä lapsuusiäs asti näkyneiden ominaisuuksien valossa realistinen toteamus.
On nimittäin mahdollista sekin että tulee panneeksi itsensä ikään kuin varastoon odottamaan, jos on kylliksi tehty selväksi että ei kelpaa.
Olispa kyllä ollut kauheaa, jos mies olisi alkanut erosta puhua silloin kun lapset olivat pieniä. Siinä vaiheessa sitä kivirekeä kuuluu kiskoa samaan suuntaan, taisteluparina, tai homma kaatuu. Nyt kun ap käytti jo erokortin, niin miehen luottamus on mennyt. Minä olisin ollut niin vihainen ja epätoivoinen siitä, että toinen tuossa tilanteessa miettii eroa, etten olisi varmaan puhunut enää mitään. Pikkulapsiperheessä ei vaan erota, muut kuin luuserit ja pahoinpitelyn uhrit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitat että mies ei panosta parisuhteeseen? Tajuatko, miten rasittava olet, jos sinustakaan ei ole kivaa vain olla miehen kanssa tai se, että mies on perheenne osa? Lopeta vaatimukset, olet antanut itsesi luulla arvostasi miehelle liikoja. Miehesi ansaitsee naisen, jolle mies kelpaa tuollaisenaan.
Tarkoitan sitä, että mies ei tee kanssani mitään (ei siis vietä aikaa kanssani) eikä edes juttele kanssani mitään edes arkista.
Onko siis oikeasti liikaa vaadittu, että parisuhteessa edes välillä vietettäisiin vähän aikaa yhdessä tai edes juteltaisiin molempien kuulumiset välillä läpi?
Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?
Ap
Täältä tulee nyt ne ikävät totuudet jotka voit kieltäytyä uskomasta, mutta asiat on kuitenkin niin.
Miehet ja naiset on erillaisia. Nainen tekee parisuhdetta puhumalla, puhumalla loputtomasti. Ja vaikka miten feministit yrittää aivopestä miehiä puhumiseen ja herkkyyteen, niin miehille tärkein parisuhdetekijä ja liima on seksi. Mies tekee läheisyyttä ja jakaa välittämistä seksillä. Ja vaikka miten naiset yrittää tämän kieltää ja kääntää miehiä puhekoneiksi, niin miehen ainoa syy olla parisuhteessa on seksi. Kun miehellä on hyvä seksielämä, sitä kiinnostaa myös se mitä nainen puhuu ja on halukas täyttämään tämän tarpeita. Puhuminen on miehelle suhteessa mitä kestetään ja jaksetaan, että saa seksiä.
Miehen puhe siirtyy siihen sänkyyn mistä mies saa tyydyttävää seksiä. Siellä missä seksiä ei ole, kommunikointi lakkaa. Joten ap, sinä kerroit menettäneesi seksihalusi kun kuopus syntyi ja miehesi käytös muuttui kun kuopus syntyi. Olet itse aiheuttanut suhteenne pilalle menemisen. Mitä ajattelit että miehen pitäisi saada irti suhteesta, joka on pelkkää työtä, eikä mikään hänen tarpeistaan tule tyydytetyksi? Onneksi asian voi korjata. Haarat auki muutaman kerran viikossa. Tosin en tiedä auttaako sekään kun olet kieltänyt parisuhteen liiman jo noin kauan mieheltäsi. Hänen puhe ja harrastuskaveri saattaa olla ihan toisessa vuoteessa ja odotella, että sinä otat ja lähdet.
Olet väärässä. En minä ole kieltänyt mieheltä seksiä. Hän itse lopetti kaiken fyysisen läheisyyden lapsen syntymän jälkeen. En ole torjunut hänen aloitetta kertaakaan. Itsellänikin sitten vain katosi halut. Turha tehdä minusta mitään pihtaria tässä.
Eikä minun mielestä hyvä parisuhde voi syntyä siitä että toinen antaa ja toinen ottaa. Ja miten edes antaa sellaiselle joka ei halua?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän tapahtuisi ojos lopettaisit välittämisen ja yrittämisen? Tavallaan alkaisit elämään omaa hyvää elämää ja olisit iloinen, nauraisit lasten höpsöille jutuille, keskittyisit täysin muihin asioihin kun mieheesi. Älä enää huomioi miestäsi siis lainkaan, muuta kuin pakolliset asiat ja ystävällisesti ja rauhallisesti nekin tietysti.
Tätä voin kokeilla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko kysynyt mieheltä miksi ei vietä kanssasi aikaa? Kerroitko että se harmittaa sinua? Mitä miehesi vastasi?
Olen kysynyt ja kertonut. Hän vastaa ynähtämällä mmh eikä suostu sanomaan enempää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olispa kyllä ollut kauheaa, jos mies olisi alkanut erosta puhua silloin kun lapset olivat pieniä. Siinä vaiheessa sitä kivirekeä kuuluu kiskoa samaan suuntaan, taisteluparina, tai homma kaatuu. Nyt kun ap käytti jo erokortin, niin miehen luottamus on mennyt. Minä olisin ollut niin vihainen ja epätoivoinen siitä, että toinen tuossa tilanteessa miettii eroa, etten olisi varmaan puhunut enää mitään. Pikkulapsiperheessä ei vaan erota, muut kuin luuserit ja pahoinpitelyn uhrit.
Juu, niin pitkään pitää pysyä yhdessä että tulee pahasti turpaan, pientä tönimistä ei lasketa 😊👍
Eiku: tiukassa tilanteessa tulee todellinen luonne esille, ja joillekin pareille lapsen syntymä on se eka todella tiukka paikka.
Vanhempien hyvä yhteistyö on lapsen paras turva ja on parempi erota jos sitä ei voi suhteessa taata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole vieläkään kertonut lasten ikiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole vieläkään kertonut lasten ikiä.
Oliko sitä kysytty jossain, anteeksi meni ohi se kysymys. Lapset on 2 ja 4. Ongelmat alkoi heti toisen lapsen syntymän jälkeen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole vieläkään kertonut lasten ikiä.
Oliko sitä kysytty jossain, anteeksi meni ohi se kysymys. Lapset on 2 ja 4. Ongelmat alkoi heti toisen lapsen syntymän jälkeen. Ap
Kuinka monta lasta miehen lapsuudenperheessä on, ja millainen miehen isä on ollut tämän lapsuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole vieläkään kertonut lasten ikiä.
Oliko sitä kysytty jossain, anteeksi meni ohi se kysymys. Lapset on 2 ja 4. Ongelmat alkoi heti toisen lapsen syntymän jälkeen. Ap
Kuinka monta lasta miehen lapsuudenperheessä on, ja millainen miehen isä on ollut tämän lapsuudessa?
Mies on ainoa lapsi. En tiedä millainen isä miehen isä oli kun mies oli lapsi
. mies ei halua puhua asiasta. Nyt ovat ihan läheisiä ainakin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin että miehellä on sivusuhde.
Alkaisin itsekin katsella muita miehiä.
Minä käyttäydyn kuten miehesi. Totuus on että mieheni ei enää sytytä minua. Haluan aikuisen miehen ja valitettavasti oma käyttäytyy yhä kuin 20 vuotias. Ei vaan kiihota.
Laittaisin vuodeksi eropuheet jäihin, kun kuopus on vasta kaksi, ja yrittäisin vielä viimeisen ponnistuksen. Ole kiva sille miehelle! Se voi kantaa hedelmää.
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin vuodeksi eropuheet jäihin, kun kuopus on vasta kaksi, ja yrittäisin vielä viimeisen ponnistuksen. Ole kiva sille miehelle! Se voi kantaa hedelmää.
Voin minä tällaista kokeilla. Anna silti vinkkejä miten olla kiva miehelle, joka ei vastaa mihinkään yrityksiini jutella edes arkisista asioista eikä halua tehdä mitään yhdessä mitä ehdotan (eikä ehdota itse mitään). Olen ehdottanut monenlaista kivaa yhdessä tekemistä, mies vastaa aina että en ehdi/ei nyt/pitää lähteä lenkille/ajattelen nyt työasioita/ei nyt/emmäoikeintiedäjaksako. Olen hänelle ihan kiva koko ajan siten, että en valita hänen menoistaan enkä kotitöistä tms. Ja yritän puhua ystävällisesti että millainen työpäivä oli jne, mutta ei hän koskaan vastaa oikein kuin ynähtämällä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa kyllä ollut kauheaa, jos mies olisi alkanut erosta puhua silloin kun lapset olivat pieniä. Siinä vaiheessa sitä kivirekeä kuuluu kiskoa samaan suuntaan, taisteluparina, tai homma kaatuu. Nyt kun ap käytti jo erokortin, niin miehen luottamus on mennyt. Minä olisin ollut niin vihainen ja epätoivoinen siitä, että toinen tuossa tilanteessa miettii eroa, etten olisi varmaan puhunut enää mitään. Pikkulapsiperheessä ei vaan erota, muut kuin luuserit ja pahoinpitelyn uhrit.
Juu, niin pitkään pitää pysyä yhdessä että tulee pahasti turpaan, pientä tönimistä ei lasketa 😊👍
Eiku: tiukassa tilanteessa tulee todellinen luonne esille, ja joillekin pareille lapsen syntymä on se eka todella tiukka paikka.
Vanhempien hyvä yhteistyö on lapsen paras turva ja on parempi erota jos sitä ei voi suhteessa taata.
Ainakin meille lapsen syntymä oli eka tiukka paikka. Vaikka oltiin oltu 7 vuotta yhdessä sitä ennen. Ei vain ollut niiden seitsemän vuoden aikana ollut mitään erityisen vaikeaa tilannetta, molemmilla meni koko ajan ihan hyvin työelämässä, terveitäkin aina oltiin, ei ollut rahahuolia, lähipiirikin oli terveenä. Olikin sitten aika yllätys miehen reagointi lapsen syntymän jälkeiseen rankkaan aikaan. Olin luullut, että 7 vuotta olisi ollut riittävä aika tuntea ennen lastentekoa, mutta ei se niin ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä käyttäydyn kuten miehesi. Totuus on että mieheni ei enää sytytä minua. Haluan aikuisen miehen ja valitettavasti oma käyttäytyy yhä kuin 20 vuotias. Ei vaan kiihota.
Ap:sta nyt ei kuitenkaan tule vaikutelmaa, että hän käyttäytyisi kuin pikkukakara.
Alue: Aihe vapaa
Olen nainen. Silloin kun lapset olivat pieniä ja minulla oli yhden vuoden ajan todella kuormittava työprojekti olin niin väsynyt, että hädin tuskin puhuin miehelleni. Onneksi hänkin on introvertti, niin selvisimme jotenkin tuosta. Kun projekti päättyi ja pystyin taas esim. nukkumaan enemmän (ja lapsetkin vuoden vanhempia) niin elämä alkoi avautua ihan uudella tavalla. Nyt ollaan viimeiset puoli vuotta taas haeskeltu miehen kanssa parempaa yhteyttä ja hyvältä vaikuttaa :) Kuopus on nyt neljä vuotta. Minkä ikäinen ap:n kuopus on?
En toki tiedä mikä ap:n miehellä on, mutta tiedän mitä on olla niin väsynyt(!!!) että suhteessa ei jaksa mitään. Seksiä meillä kuitenkin oli noin kerran kuussa, koska arvelin että ilman sitä homma kaatuisi totaalisesti. Nyt on ollut kerta viikossa, ja eron kyllä huomaa suhteessa - siis siinä, että minä tunnen miehen paljon läheisemmäksi ja kivemmaksi, vaikkei hän ikävästi ole missään kohtaa käyttäytynyt.