Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero, koska mies ei tee mitään parisuhteen eteen, mutta yhteisiä lapsia on?
02.05.2020 |
Haluaisiko joku saman kokenut kommentoida tilannettani, tuntuu että olen aika eksyksissä mitä nyt pitäisi tehdä. Ollaan oltu vuosia yhdessä ja meillä on kaksi pientä lasta lyhyellä ikäerolla. Kuopuksen syntymän jälkeen mies lopetti tekemästä mitään parisuhteen eteen. Ei ole kiinnostunut käymään kanssani missään. Kun lapset on saatu nukkumaan ja olisi kahdenkeskistä aikaa niin mies mieluummin katsoo tietokoneeltaan yksin leffaa tai lähtee lenkille tms yksin. Ei oikein edes halua jutella kanssani mistään arkisestakaan. Kotitöitä kyllä tekee, mutta niin tekisi yksin asuessaankin eli ei se mikään panostus parisuhteeseen ole. Joskus harvoin kun ollaan koko perhe jossain niin mies puhuu lähinnä lapsille, ei oikein minulle mitään, vastailee yhdellä sanalla jos yritän jutella vaikka edes säästä. Ehdotan usein yhteisiä asioita, mutta mies ei niistä kiinnostu. Ei koskaan ehdota itse mitään.
Mies ei kuitenkaan halua erota, tosin sanoo että suostuu eroon, jos minä haluan erota, mutta sitten tekee kaikille selväksi, että se olin minä joka eron aiheutti (myös lapsille sitten kun ovat isompia). Miestä ei tunnu siis paljoa haittaavan, että meillä ei oikein ole enää edes parisuhdetta. Hän on tyytyväinen siitä, että hänellä on perhe. Tajusin kauhukseni, että ehkä hän ei ole koskaan edes rakastanut minua (vaikka ensimmäiset vuodet panosti minuun paljon ja vaikutti rakastuneelta), vaan ehkä hän vain halusi itselleen perheen, kun sellainen kuuluu olla, ja minä vaikutin siihen sopivalta naiselta. Terapiaan mies ei suostu, koska kuulemma meillä ei ole mikään niin pielessä (vaikka olen jopa erosta puhunut, mutta mies luottaa siihen, että lasten takia en hae eroa).
En enää vain osaa edes kunnioittaa miestäni, kun hän ei tee yhtään mitään parisuhteemme eteen, haaveilen erosta, mutta toisaalta en halua rikkoa lastemme perhettä. Alan ymmärtää niitä miehiä, jotka valittaa, että nainen halusi lapsia ja siksi otti sen kyseisen miehen, tekemään lapsia ja rahoittamaan elämää, mutta sitten nainen keskittyy vain lapsiin. En halua yleistää, moni nainen ja mies ei tällainen ole. Mutta nyt tarvisin neuvoja omaan tilanteeseeni.
Kommentit (88)
Mitäpä sitä enää miettimään vaan ero vetämään ja huoltajuudesta sopimaan. Minulle jo vihjaus erosta tarkoittaisi että nyt ollaan tiellä jota ei enää voi pysäyttää. En pystyisi enää luottamaan puolisoon joka on edes kerran vihjannut eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama asia tuli mieleen.
Onko mies introvertti? Jos, niin kenties on iltaisin ja viikonloppuisin niin loppu, ettei pysty mihinkään muuhun kuin tuijottamaan aivot narikassa jotain elokuvaa, josta ei välttämättä edes muista seuraavana päivänä mitään. Itse teen tätä välillä, onneksi (syystä?) olen sinkku.
Oletko hyvissä väleissä anoppisi kanssa? Voisiko hänelle varovasti sanoa, että suhde on nykyään huono vaikka mitä yrität, koska mies ei halua nähdä suhteen eteen vaivaa. Anoppi saattaa saada miehen tajuamaan asian.
Sitten on noita miehen näkökulmasta kirjoitettuja 'vaimo halusi erota, vaikka kaikki oli hyvin ja jälkeen päin vasta tajusin, että oli yrittänyt pelastaa perheen monta kertaa'. Jätä niitä miehen näkyville, joko tajuaa tai sitten ei.
Miehellä taitaa olla jo sivusuhde. Saa sieltä hellyyttä, seksiä ja keskustelukumppanin. Sinun kanssa jää rooli pyörittää arkea. Ei siinä tilanteessa hirveästi jaksa panostaa vanhan parisuhteen petraamiseen.
Meillä oli hieman eri tilanne mutta vastaan kuitenkin. Mieheni toivoi lapsia ja perhettä todella paljon ja on ikionnellinen ihanista lapsistaan. Meidän parisuhteemme, etenkin intohimo ja romantiikka, kuihtui kuitenkin kasaan jo hyvin pian lasten jälkeen. Aluksi tästä seurasi riitoja, kriisi ja pariterapiaa. Lopulta me jatkoimme yhdessä asumista ystävinä. Hän on upea isä ja paras ystäväni. Kun sovimme jatkavamme näin, niin kiristyneet välimme helpottivat heti ja aloimme lähentyä ja pitämään taas hauskaa yhdessä, kuten käymme leffassa ja ravintoloissa kahdestaan, jutellaan paljon kaikesta jne. Parisuhdetta tästä ei enää tullut. Puhuimme joskus avoimen suhteen mahdollisuudesta, mutta kuten ap:llakin niin lapset vievät meiltä kaiken ajan ja energian niin, ettei joku intohimoinen sivusuhde voisi vähempää kiinnostaa :D Kumppanuus on paljon tärkeämpää.
Noniin, eli miehen täytyisi olla robotti, eikä sais harrastella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nostaa, jos joku haluaisi vielä kommentoida.
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitat että mies ei panosta parisuhteeseen? Tajuatko, miten rasittava olet, jos sinustakaan ei ole kivaa vain olla miehen kanssa tai se, että mies on perheenne osa? Lopeta vaatimukset, olet antanut itsesi luulla arvostasi miehelle liikoja. Miehesi ansaitsee naisen, jolle mies kelpaa tuollaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitat että mies ei panosta parisuhteeseen? Tajuatko, miten rasittava olet, jos sinustakaan ei ole kivaa vain olla miehen kanssa tai se, että mies on perheenne osa? Lopeta vaatimukset, olet antanut itsesi luulla arvostasi miehelle liikoja. Miehesi ansaitsee naisen, jolle mies kelpaa tuollaisenaan.
Tarkoitan sitä, että mies ei tee kanssani mitään (ei siis vietä aikaa kanssani) eikä edes juttele kanssani mitään edes arkista.
Onko siis oikeasti liikaa vaadittu, että parisuhteessa edes välillä vietettäisiin vähän aikaa yhdessä tai edes juteltaisiin molempien kuulumiset välillä läpi?
Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitat että mies ei panosta parisuhteeseen? Tajuatko, miten rasittava olet, jos sinustakaan ei ole kivaa vain olla miehen kanssa tai se, että mies on perheenne osa? Lopeta vaatimukset, olet antanut itsesi luulla arvostasi miehelle liikoja. Miehesi ansaitsee naisen, jolle mies kelpaa tuollaisenaan.
Tarkoitan sitä, että mies ei tee kanssani mitään (ei siis vietä aikaa kanssani) eikä edes juttele kanssani mitään edes arkista.
Onko siis oikeasti liikaa vaadittu, että parisuhteessa edes välillä vietettäisiin vähän aikaa yhdessä tai edes juteltaisiin molempien kuulumiset välillä läpi?
Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?
Ap
Jatkan tästä vielä, että kyllä mies ensimmäiset vuoden puhui paljon ja teki kanssani yhdessä paljon kaikkea. Mutta nuo loppui lasten tuloon. Voihan olla, että jonkun toisen naisen kanssa hän taas puhuisi paljon ja tekisi paljon (ja ehkä lopettaisi ne, jos he saisivat lapsen). Vika ei varmaan ole suoraan miehessäni eikä suoraan minussa, vaan meidän parisuhde on kadonnut. Mutta minä sentään yritän tehdä asian suhteen jotain, mies ei yhtään mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia tuli mieleen.
Onko mies introvertti? Jos, niin kenties on iltaisin ja viikonloppuisin niin loppu, ettei pysty mihinkään muuhun kuin tuijottamaan aivot narikassa jotain elokuvaa, josta ei välttämättä edes muista seuraavana päivänä mitään. Itse teen tätä välillä, onneksi (syystä?) olen sinkku.
Oletko hyvissä väleissä anoppisi kanssa? Voisiko hänelle varovasti sanoa, että suhde on nykyään huono vaikka mitä yrität, koska mies ei halua nähdä suhteen eteen vaivaa. Anoppi saattaa saada miehen tajuamaan asian.
Sitten on noita miehen näkökulmasta kirjoitettuja 'vaimo halusi erota, vaikka kaikki oli hyvin ja jälkeen päin vasta tajusin, että oli yrittänyt pelastaa perheen monta kertaa'. Jätä niitä miehen näkyville, joko tajuaa tai sitten ei.
Yleensä anoppeja ei kannata sotkea omiin parisuhdeongelmiin.
Jos mies uskoo, ettei saisi sinulta kuitenkaan seksiä, ei siis jaksa välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitat että mies ei panosta parisuhteeseen? Tajuatko, miten rasittava olet, jos sinustakaan ei ole kivaa vain olla miehen kanssa tai se, että mies on perheenne osa? Lopeta vaatimukset, olet antanut itsesi luulla arvostasi miehelle liikoja. Miehesi ansaitsee naisen, jolle mies kelpaa tuollaisenaan.
Tarkoitan sitä, että mies ei tee kanssani mitään (ei siis vietä aikaa kanssani) eikä edes juttele kanssani mitään edes arkista.
Onko siis oikeasti liikaa vaadittu, että parisuhteessa edes välillä vietettäisiin vähän aikaa yhdessä tai edes juteltaisiin molempien kuulumiset välillä läpi?
Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?
Ap
Minulle! Pelkkä ajatus siitä, että pitäisi ryhtyä ruotimaan tunteita ja suhdetta saa minut kirkumaan.
Meillä mies tekee kotitöitä, on lasten kanssa, maksaa puolet kuluista, ei ole väkivaltainen, ei lyö, ei ole ilkeä. Hän on luotettava ja kunnioittaa minua. Arjessa on ihan riittävästi tekemistä ilman, että keskustelisimme siitä, mitä joku sanoi ja mitä minä siitä tuumasin. Meillä on hyvä näin ja jutella voin ystävienkin kanssa. Meillä ei mökötetä, hiljaisuus voi kertoa siitäkin, että juuri näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitat että mies ei panosta parisuhteeseen? Tajuatko, miten rasittava olet, jos sinustakaan ei ole kivaa vain olla miehen kanssa tai se, että mies on perheenne osa? Lopeta vaatimukset, olet antanut itsesi luulla arvostasi miehelle liikoja. Miehesi ansaitsee naisen, jolle mies kelpaa tuollaisenaan.
Tarkoitan sitä, että mies ei tee kanssani mitään (ei siis vietä aikaa kanssani) eikä edes juttele kanssani mitään edes arkista.
Onko siis oikeasti liikaa vaadittu, että parisuhteessa edes välillä vietettäisiin vähän aikaa yhdessä tai edes juteltaisiin molempien kuulumiset välillä läpi?
Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?
Ap
Minulle! Pelkkä ajatus siitä, että pitäisi ryhtyä ruotimaan tunteita ja suhdetta saa minut kirkumaan.
Meillä mies tekee kotitöitä, on lasten kanssa, maksaa puolet kuluista, ei ole väkivaltainen, ei lyö, ei ole ilkeä. Hän on luotettava ja kunnioittaa minua. Arjessa on ihan riittävästi tekemistä ilman, että keskustelisimme siitä, mitä joku sanoi ja mitä minä siitä tuumasin. Meillä on hyvä näin ja jutella voin ystävienkin kanssa. Meillä ei mökötetä, hiljaisuus voi kertoa siitäkin, että juuri näin on hyvä.
Käsitit asian aivan väärin. En minäkään halua jatkuvasti ruotia tunteita ja suhdetta. En useimmiten ollenkaan. Mutta haluaisin, että välillä kertoisimme toisillemme, että millainen työpäivä oli tai jos sattui jotain kivaa niin voisi kertoa vaikka sen. Hiljaisuus on välillä ihan hyvä, mutta kuukausia jatkunut puhumattomuus on sitten jo ihan eri asia. Mies ei tiedä yhtään mitä minulle kuuluu, miten päiväni menee tai mitä hauskaa olen nähnyt tai tehnyt. Hän yksinkertaisesti ei juttele sellaisista asioista kanssani enää ollenkaan, ikinä. Haluisitko todella miehen, joka tekee kyllä kotitöitä ja maksaa laskuja, mutta jota ei yhtään kiinnosta sinun asiasi eikä sinun elämäsi, ja joka ei koskaan halua viettää aikaa yhdessä, ei edes katsoa leffaa yhdessä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitat että mies ei panosta parisuhteeseen? Tajuatko, miten rasittava olet, jos sinustakaan ei ole kivaa vain olla miehen kanssa tai se, että mies on perheenne osa? Lopeta vaatimukset, olet antanut itsesi luulla arvostasi miehelle liikoja. Miehesi ansaitsee naisen, jolle mies kelpaa tuollaisenaan.
Tarkoitan sitä, että mies ei tee kanssani mitään (ei siis vietä aikaa kanssani) eikä edes juttele kanssani mitään edes arkista.
Onko siis oikeasti liikaa vaadittu, että parisuhteessa edes välillä vietettäisiin vähän aikaa yhdessä tai edes juteltaisiin molempien kuulumiset välillä läpi?
Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?
Ap
Minulle! Pelkkä ajatus siitä, että pitäisi ryhtyä ruotimaan tunteita ja suhdetta saa minut kirkumaan.
Meillä mies tekee kotitöitä, on lasten kanssa, maksaa puolet kuluista, ei ole väkivaltainen, ei lyö, ei ole ilkeä. Hän on luotettava ja kunnioittaa minua. Arjessa on ihan riittävästi tekemistä ilman, että keskustelisimme siitä, mitä joku sanoi ja mitä minä siitä tuumasin. Meillä on hyvä näin ja jutella voin ystävienkin kanssa. Meillä ei mökötetä, hiljaisuus voi kertoa siitäkin, että juuri näin on hyvä.Käsitit asian aivan väärin. En minäkään halua jatkuvasti ruotia tunteita ja suhdetta. En useimmiten ollenkaan. Mutta haluaisin, että välillä kertoisimme toisillemme, että millainen työpäivä oli tai jos sattui jotain kivaa niin voisi kertoa vaikka sen. Hiljaisuus on välillä ihan hyvä, mutta kuukausia jatkunut puhumattomuus on sitten jo ihan eri asia. Mies ei tiedä yhtään mitä minulle kuuluu, miten päiväni menee tai mitä hauskaa olen nähnyt tai tehnyt. Hän yksinkertaisesti ei juttele sellaisista asioista kanssani enää ollenkaan, ikinä. Haluisitko todella miehen, joka tekee kyllä kotitöitä ja maksaa laskuja, mutta jota ei yhtään kiinnosta sinun asiasi eikä sinun elämäsi, ja joka ei koskaan halua viettää aikaa yhdessä, ei edes katsoa leffaa yhdessä? Ap
Kyllä. En minä tarvitse miestä katsomaan kanssani elokuvaa, osaan katsoa leffaa ihan yksinkin. Jos mies ei ole tyly eikä jätä minua ja lapsia mielenosoituksellisesti samaan tilaan, kun tulen keittiöön, niin miksi ryhtyisin kiukuttelemaan ja vaatisin, että nyt kyllä puhut minulle ja olet sellainen kuin minä haluan.
Aluksi valitit sitä, että mies ei tee mitään parisuhteen eteen ja nyt siitä tuli puhumaton. Kuitenkin olette keskustelleet erosta ja mies on todennut, että senkun haet ja että hän kertoo eroon johtaneet asiat, kun lapset on isompia. Toisin kuin meillä sinun miehesi ei kunnioita sinua!
Vastasin kysymykseen "Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?", en vastannut kysymykseen, kuka on niin nössö, ettei hae eroa, koska siitä on vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko intiimiä kanssakäymistä, kosketuksia, läheisyyttä? Mitään?
Ei oikein, enkä tiedä haittaako se kumpaakaan. Omat halut katosi kuopuksen vauvavuoteen ja siihen että silloin hävisi myös parisuhde miehen taholta. Ap
Mies varmasti luovutti kun et suostunut enää seksiin. Pettyi pahasti ja huomasi ettei sinuun voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitat että mies ei panosta parisuhteeseen? Tajuatko, miten rasittava olet, jos sinustakaan ei ole kivaa vain olla miehen kanssa tai se, että mies on perheenne osa? Lopeta vaatimukset, olet antanut itsesi luulla arvostasi miehelle liikoja. Miehesi ansaitsee naisen, jolle mies kelpaa tuollaisenaan.
Tarkoitan sitä, että mies ei tee kanssani mitään (ei siis vietä aikaa kanssani) eikä edes juttele kanssani mitään edes arkista.
Onko siis oikeasti liikaa vaadittu, että parisuhteessa edes välillä vietettäisiin vähän aikaa yhdessä tai edes juteltaisiin molempien kuulumiset välillä läpi?
Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?
Ap
Minulle! Pelkkä ajatus siitä, että pitäisi ryhtyä ruotimaan tunteita ja suhdetta saa minut kirkumaan.
Meillä mies tekee kotitöitä, on lasten kanssa, maksaa puolet kuluista, ei ole väkivaltainen, ei lyö, ei ole ilkeä. Hän on luotettava ja kunnioittaa minua. Arjessa on ihan riittävästi tekemistä ilman, että keskustelisimme siitä, mitä joku sanoi ja mitä minä siitä tuumasin. Meillä on hyvä näin ja jutella voin ystävienkin kanssa. Meillä ei mökötetä, hiljaisuus voi kertoa siitäkin, että juuri näin on hyvä.Käsitit asian aivan väärin. En minäkään halua jatkuvasti ruotia tunteita ja suhdetta. En useimmiten ollenkaan. Mutta haluaisin, että välillä kertoisimme toisillemme, että millainen työpäivä oli tai jos sattui jotain kivaa niin voisi kertoa vaikka sen. Hiljaisuus on välillä ihan hyvä, mutta kuukausia jatkunut puhumattomuus on sitten jo ihan eri asia. Mies ei tiedä yhtään mitä minulle kuuluu, miten päiväni menee tai mitä hauskaa olen nähnyt tai tehnyt. Hän yksinkertaisesti ei juttele sellaisista asioista kanssani enää ollenkaan, ikinä. Haluisitko todella miehen, joka tekee kyllä kotitöitä ja maksaa laskuja, mutta jota ei yhtään kiinnosta sinun asiasi eikä sinun elämäsi, ja joka ei koskaan halua viettää aikaa yhdessä, ei edes katsoa leffaa yhdessä? Ap
Kyllä. En minä tarvitse miestä katsomaan kanssani elokuvaa, osaan katsoa leffaa ihan yksinkin. Jos mies ei ole tyly eikä jätä minua ja lapsia mielenosoituksellisesti samaan tilaan, kun tulen keittiöön, niin miksi ryhtyisin kiukuttelemaan ja vaatisin, että nyt kyllä puhut minulle ja olet sellainen kuin minä haluan.
Aluksi valitit sitä, että mies ei tee mitään parisuhteen eteen ja nyt siitä tuli puhumaton. Kuitenkin olette keskustelleet erosta ja mies on todennut, että senkun haet ja että hän kertoo eroon johtaneet asiat, kun lapset on isompia. Toisin kuin meillä sinun miehesi ei kunnioita sinua!
Vastasin kysymykseen "Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?", en vastannut kysymykseen, kuka on niin nössö, ettei hae eroa, koska siitä on vaivaa.
En minä kiukuttele miehelle enkä esitä vaatimuksia. Keksit nuo ihan päästäsi nyt.
Alussa kirjoitin, että mies ei tee mitään parisuhteen eteen. Esimerkiksi juttele kanssani mistään edes arkisesta. Jos juttelen sille niin vastaa yhdellä sanalla jotain, mitään keskustelua mistään, edes arkisesta, ei synny. Eli on puhumaton. Kyllä minun mielestä parisuhteen eteen pitää edes sen verran tehdä, että toisen kanssa juttelee edes nyt viikoittain kaikenlaista sellaista yleistä ja kertoo edes jotain asioistaan ja kuuntelee edes jonkun verran toisen asioita ja osoittaa niihin kiinnostusta. Se on sitä parisuhteen eteen tekemistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitat että mies ei panosta parisuhteeseen? Tajuatko, miten rasittava olet, jos sinustakaan ei ole kivaa vain olla miehen kanssa tai se, että mies on perheenne osa? Lopeta vaatimukset, olet antanut itsesi luulla arvostasi miehelle liikoja. Miehesi ansaitsee naisen, jolle mies kelpaa tuollaisenaan.
Tarkoitan sitä, että mies ei tee kanssani mitään (ei siis vietä aikaa kanssani) eikä edes juttele kanssani mitään edes arkista.
Onko siis oikeasti liikaa vaadittu, että parisuhteessa edes välillä vietettäisiin vähän aikaa yhdessä tai edes juteltaisiin molempien kuulumiset välillä läpi?
Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?
Ap
Minulle! Pelkkä ajatus siitä, että pitäisi ryhtyä ruotimaan tunteita ja suhdetta saa minut kirkumaan.
Meillä mies tekee kotitöitä, on lasten kanssa, maksaa puolet kuluista, ei ole väkivaltainen, ei lyö, ei ole ilkeä. Hän on luotettava ja kunnioittaa minua. Arjessa on ihan riittävästi tekemistä ilman, että keskustelisimme siitä, mitä joku sanoi ja mitä minä siitä tuumasin. Meillä on hyvä näin ja jutella voin ystävienkin kanssa. Meillä ei mökötetä, hiljaisuus voi kertoa siitäkin, että juuri näin on hyvä.Käsitit asian aivan väärin. En minäkään halua jatkuvasti ruotia tunteita ja suhdetta. En useimmiten ollenkaan. Mutta haluaisin, että välillä kertoisimme toisillemme, että millainen työpäivä oli tai jos sattui jotain kivaa niin voisi kertoa vaikka sen. Hiljaisuus on välillä ihan hyvä, mutta kuukausia jatkunut puhumattomuus on sitten jo ihan eri asia. Mies ei tiedä yhtään mitä minulle kuuluu, miten päiväni menee tai mitä hauskaa olen nähnyt tai tehnyt. Hän yksinkertaisesti ei juttele sellaisista asioista kanssani enää ollenkaan, ikinä. Haluisitko todella miehen, joka tekee kyllä kotitöitä ja maksaa laskuja, mutta jota ei yhtään kiinnosta sinun asiasi eikä sinun elämäsi, ja joka ei koskaan halua viettää aikaa yhdessä, ei edes katsoa leffaa yhdessä? Ap
Kyllä. En minä tarvitse miestä katsomaan kanssani elokuvaa, osaan katsoa leffaa ihan yksinkin. Jos mies ei ole tyly eikä jätä minua ja lapsia mielenosoituksellisesti samaan tilaan, kun tulen keittiöön, niin miksi ryhtyisin kiukuttelemaan ja vaatisin, että nyt kyllä puhut minulle ja olet sellainen kuin minä haluan.
Aluksi valitit sitä, että mies ei tee mitään parisuhteen eteen ja nyt siitä tuli puhumaton. Kuitenkin olette keskustelleet erosta ja mies on todennut, että senkun haet ja että hän kertoo eroon johtaneet asiat, kun lapset on isompia. Toisin kuin meillä sinun miehesi ei kunnioita sinua!
Vastasin kysymykseen "Kenelle naiselle kelpaa mies, joka ei ole sen naisen kanssa eikä puhu mitään?", en vastannut kysymykseen, kuka on niin nössö, ettei hae eroa, koska siitä on vaivaa.
Kai kaikki osaa katsoa leffaa yksinkin. Mutta kai sitä parisuhteessa voisi joskus katsoa leffaa yhdessäkin?
No rupea antamaan sille hövelisti ja mielellään viettele 😍 pari kuukautta ja mies kehrää kuin kissa.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa miettiä, onko suhde parempi ilman miestä. Jos mies kuitenkin osallistuu huushollin ja talouden pyörittämiseen, eikö olisi kuitenkin helpompaa jatkaa entiseen malliin jos suhteessa ei ole muunlaisia ongelmia jotka nakertaisivat hyvinvointiasi. Etenkin kun lapset ovat pieniä, voi olla lopulta helpompaa asua ja olla yhdessä ettei lasten tarvitse juosta kahden kodin välillä ja tavata vanhempien uusia puolisoita ja kokea vanhempien eroa.
Olen itse samanlaisessa tilanteessa, tosin mies haluaa joskus tehdä asioitani kanssani mutta on kuitenkin kotipuolessa passattava, osoittaa harvoin hellyyttä ja ei halua seksiä kanssani kuin humalassa. On sanonut suoraan, että ottaisi ”paremman” jos saisi ja että preferoi pornoa. Luonnollisesti nuo kommentit oli romanttisseksuaalisen suhteemme loppu, ja nykyään mieheni on minulle kaveri sekä kämppis. On halvempaa jakaa asuinkustannukset ja laskut toisen kanssa ja meillä on miehen kanssa kavereina usein hauskaa.
Tässä kohtaa lähteminen vain vaikeuttaisi elämääni, joten olen miehen kanssa kunnes ehkä löydän jonkun toisen. Sitten aion jättää miehen ”kylmästi” ja yllättäen ilman suurempia tunnontuskia.