Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero, koska mies ei tee mitään parisuhteen eteen, mutta yhteisiä lapsia on?
02.05.2020 |
Haluaisiko joku saman kokenut kommentoida tilannettani, tuntuu että olen aika eksyksissä mitä nyt pitäisi tehdä. Ollaan oltu vuosia yhdessä ja meillä on kaksi pientä lasta lyhyellä ikäerolla. Kuopuksen syntymän jälkeen mies lopetti tekemästä mitään parisuhteen eteen. Ei ole kiinnostunut käymään kanssani missään. Kun lapset on saatu nukkumaan ja olisi kahdenkeskistä aikaa niin mies mieluummin katsoo tietokoneeltaan yksin leffaa tai lähtee lenkille tms yksin. Ei oikein edes halua jutella kanssani mistään arkisestakaan. Kotitöitä kyllä tekee, mutta niin tekisi yksin asuessaankin eli ei se mikään panostus parisuhteeseen ole. Joskus harvoin kun ollaan koko perhe jossain niin mies puhuu lähinnä lapsille, ei oikein minulle mitään, vastailee yhdellä sanalla jos yritän jutella vaikka edes säästä. Ehdotan usein yhteisiä asioita, mutta mies ei niistä kiinnostu. Ei koskaan ehdota itse mitään.
Mies ei kuitenkaan halua erota, tosin sanoo että suostuu eroon, jos minä haluan erota, mutta sitten tekee kaikille selväksi, että se olin minä joka eron aiheutti (myös lapsille sitten kun ovat isompia). Miestä ei tunnu siis paljoa haittaavan, että meillä ei oikein ole enää edes parisuhdetta. Hän on tyytyväinen siitä, että hänellä on perhe. Tajusin kauhukseni, että ehkä hän ei ole koskaan edes rakastanut minua (vaikka ensimmäiset vuodet panosti minuun paljon ja vaikutti rakastuneelta), vaan ehkä hän vain halusi itselleen perheen, kun sellainen kuuluu olla, ja minä vaikutin siihen sopivalta naiselta. Terapiaan mies ei suostu, koska kuulemma meillä ei ole mikään niin pielessä (vaikka olen jopa erosta puhunut, mutta mies luottaa siihen, että lasten takia en hae eroa).
En enää vain osaa edes kunnioittaa miestäni, kun hän ei tee yhtään mitään parisuhteemme eteen, haaveilen erosta, mutta toisaalta en halua rikkoa lastemme perhettä. Alan ymmärtää niitä miehiä, jotka valittaa, että nainen halusi lapsia ja siksi otti sen kyseisen miehen, tekemään lapsia ja rahoittamaan elämää, mutta sitten nainen keskittyy vain lapsiin. En halua yleistää, moni nainen ja mies ei tällainen ole. Mutta nyt tarvisin neuvoja omaan tilanteeseeni.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän tuo siltä kuulostaa että miehesi on jo sinusta eronnut. Ehkä odottaa vain sinulta aloitetta niin ei tarvitse sitten syyllistää itseään että ero tuli.
Olen tehnyt aloitteen eroon puhumalla erosta ja ehdottamalla käytännön järjestelyjä siihen liittyen. Miehelle vaan ei mikään niistä ehdotuksistani kelpaa, koska hän ei halua erota vaikka sanoo suostuvansa eroon. Mutta ei siis suostu mihinkään järjestelyyn esim. asumisen, lasten tai rahan suhteen mitä ehdotan eikä ehdota itse mitään. Jankkaa vain, että ei halua erota, mutta suostuu eroon jos minä sitä vaadin. Mutta käytännössä estää eron etenemisen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sinä kerro ystävillesi ja läheisillesi millaista teidän parisuhde on? Sinä saat omista tuntemuksistasi puhua, kun mies aikoo syyttää sinua erosta.
Vierailija kirjoitti:
Mikset sinä kerro ystävillesi ja läheisillesi millaista teidän parisuhde on? Sinä saat omista tuntemuksistasi puhua, kun mies aikoo syyttää sinua erosta.
Ei minua oikeastaan edes kiinnosta mitä jotkut tutut ajattelee meidän suhteesta. Olen minä joillekin kyllä jotain jo puhunutkin, läheisimmille. Mutta eniten surettaa lapset, jos mies aikoo niiden kasvettua koko ajan väittää niille, että on yksin äidin syy, että niillä ei ole enää perhettä (mieheni tuntien hän jopa toteuttaa tämän, jos niin sanoo). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusuhde olisi sinulle passeli ratkaisu. Saa mies miettiä ja odotella eroa josta sinua syyttää ihan rauhassa, ja sinä saat sekä ehjän perheen lapsillesi, säästyt erohaukuilta, ja vielä pitää kivaa jonkun ihanan miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joku jo ehdottikin eli avoin suhde voisi toimia teillä?
Olemme molemmat aina olleet sellaisia "yhden naisen mies" ja "yhden miehen nainen" tyyppisiä ihmisiä. Joten en oikein tiedä. Itseäni ei ainakaan kiinnosta yhtään ajatus jostain toisesta miehestä tähän avioliiton rinnalle. Enkä jaksaisi kyllä katsoa sitäkään, että mieheni juoksisi jonkun toisen naisen luona siten, että ei samalla panosta yhtään meihin, ja jotenkin jatkaisimme silti yhdessä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusuhde olisi sinulle passeli ratkaisu. Saa mies miettiä ja odotella eroa josta sinua syyttää ihan rauhassa, ja sinä saat sekä ehjän perheen lapsillesi, säästyt erohaukuilta, ja vielä pitää kivaa jonkun ihanan miehen kanssa.
Olen niin väsynyt tästä kahden pienen lapsen perheen pyörittämisestä, huonosta parisuhteestani ja molempien lasten yövalvomisista, että seksisuhteen etsiminen on aika kaukana mielestä juuri nyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän tuo siltä kuulostaa että miehesi on jo sinusta eronnut. Ehkä odottaa vain sinulta aloitetta niin ei tarvitse sitten syyllistää itseään että ero tuli.
Olen tehnyt aloitteen eroon puhumalla erosta ja ehdottamalla käytännön järjestelyjä siihen liittyen. Miehelle vaan ei mikään niistä ehdotuksistani kelpaa, koska hän ei halua erota vaikka sanoo suostuvansa eroon. Mutta ei siis suostu mihinkään järjestelyyn esim. asumisen, lasten tai rahan suhteen mitä ehdotan eikä ehdota itse mitään. Jankkaa vain, että ei halua erota, mutta suostuu eroon jos minä sitä vaadin. Mutta käytännössä estää eron etenemisen. Ap
Ei hän pysty eroa estämään, jos sinä päätät lähteä.
Mene terapiaan yksin. Sieltä saat järkevämpää apua kuin täältä.
Kaverille kävi niin, että kun oli itse käynyt pari kuukautta terapiassa yksin, meni lopulta mieskin. Siis yksin. Nyt näyttää siltä, että suhdekin alkaa parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne ja jollain tasolla ymmärrän tunteesi omien kokemusteni kautta, vaikkakin ollut vähän eri tilanne. En ehkä heti olisi eroamassa, mutta töitä tilanne vaatii.
Koen, ettei tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin puhua. Puhua, puhua, puhua. Kysyä ja kuunnella. Ja nimenomaan saada miehesi puhumaan ja kertomaan oma kantansa asioihin. Olla kiinnostunut hänestä, hänen tunteistaan ja tarpeistaan. Miten kokee parisuhteenne, miksi on kanssasi jne. Sieltä voi lopulta paljastua vaikka minkälaisia tunteita, myös miehesi taholta. Kannattaa kuitenkin lähestyä ja kysyä asiaa suoraan ja välittävästi. Ei niin, että ryöpsäytetään ensin se oma paha olo hänen eteensä ja sitten vasta kysymys hänen tunteistaan.
Kaiken sen härdellin ja arjen pyörityksen ja väsymyksen keskellä sitä saattaa vaipua eräänlaiseen "selviytymistilaan". Ei jaksa ja kykene huomioimaan enää kuin sen olennaisen ja tärkeimmän ja siitä tulee tapa. Ja normaali. Ohittaa toisen robottimaisesti, kun lasten tarpeet on täytetty ja haluaa vain lepuuttaa aivojaan. Toivon, että kyse on tästä. Mutta joka tapauksessa asialle kannattaa tehdä jotain. Jos tilanne ei muutu, niin ero edessä on joka tapauksessa. Tuskin jaksat moista lopun ikääsi.
Tsemppiä teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän tuo siltä kuulostaa että miehesi on jo sinusta eronnut. Ehkä odottaa vain sinulta aloitetta niin ei tarvitse sitten syyllistää itseään että ero tuli.
Olen tehnyt aloitteen eroon puhumalla erosta ja ehdottamalla käytännön järjestelyjä siihen liittyen. Miehelle vaan ei mikään niistä ehdotuksistani kelpaa, koska hän ei halua erota vaikka sanoo suostuvansa eroon. Mutta ei siis suostu mihinkään järjestelyyn esim. asumisen, lasten tai rahan suhteen mitä ehdotan eikä ehdota itse mitään. Jankkaa vain, että ei halua erota, mutta suostuu eroon jos minä sitä vaadin. Mutta käytännössä estää eron etenemisen. Ap
Ei hän pysty eroa estämään, jos sinä päätät lähteä.
Mene terapiaan yksin. Sieltä saat järkevämpää apua kuin täältä.
Kaverille kävi niin, että kun oli itse käynyt pari kuukautta terapiassa yksin, meni lopulta mieskin. Siis yksin. Nyt näyttää siltä, että suhdekin alkaa parantua.
Ei tietenkään voi estää minua lähtemästä, jos todella päätän lähteä, mutta en ole vielä päättänyt, sekä ero että tähän jääminen tuntuu molemmat huonoilta ratkaisuilta. Ja yritän lasten kannalta parasta ratkaisua tähän etsiä, en vain tiedä mikä se on. Kuitenkin jotain kertoo se, että yritykseni erota (tai kokeilla vaikka asumuseroa puoli vuotta) saa mieheltä aina torppauksen. Eli ei hän hirveästi voi haluta erota oikeasti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero paperin voi jättää yksinkin eteenpäin. Et tarvitse miehesi lupaa etkä allekirjoitusta. Lapsissa on jo oma hoitamisensa niin meinaatko vielä tollasta kivirekeä vetää turhaan perässäsi. Kuulostaa just siltä että miehesi ei nauti perhe-elämästä, luulee että onni on jossain muualla. Voihan se tietysti ollakin, tai sitten ei. Mutta ihan suosiolla päästäisin kyllä tollasen miehen menemään.
Ei valitettavasti ole kokemusta tilanteesta, jossa myös lapset mukana.
Kuitenkin kokemusta miehestä, joka ei panostanut parisuhteeseen yhtään, ei ehkä koskaan rakastanut, vaikka olimme vuosia yhdessä. Olin vain joku jolta sai ja joku joka lähti leffaan jos kukaan muu ei lähtenyt. Eron jälkeen olen ollut paljon onnellisempi.
Millaista parisuhdemallia haluat näyttää lapsillesi? Jos isä puhuu myöhemmin että ero oli sinun syysi, kannattaa kertoa rauhallisesti lapsille miksi halusit erota. Miehesi ei halunnut olla sinun kanssasi, joten mikä parisuhde se sellainen on? Lapsikin sen ymmärtää. Jos mies ei halua muuttaa omaa käytöstään eikä suostu terapiaan tai ehdottamiisi kompromisseihin yhteisestä ajasta, ei se siitä muutu. Parempi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset tee jotain? Odotat mieheltäsi kaikenlaista, puhut erosta (!?) muttet hae eroa.
Paperit sisään vaan niin asiat etenee.
Vierailija kirjoitti:
Ero paperin voi jättää yksinkin eteenpäin. Et tarvitse miehesi lupaa etkä allekirjoitusta. Lapsissa on jo oma hoitamisensa niin meinaatko vielä tollasta kivirekeä vetää turhaan perässäsi. Kuulostaa just siltä että miehesi ei nauti perhe-elämästä, luulee että onni on jossain muualla. Voihan se tietysti ollakin, tai sitten ei. Mutta ihan suosiolla päästäisin kyllä tollasen miehen menemään.
Olen usein ajatellut, että ihan kuin hän ei nauttisi yhtään perhe-elämästä, vaikka perheen halusi ja kaikille tutuilleen kehuskelee meidän perheen yhteisiä juttuja (niitä vähäisiä, mutta puhuu muille niistä kuin niitä olisi joka päivä paljon). Mutta kun kysyn, että eikö tykkää perhe-elämästä, niin loukkaantuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikset tee jotain? Odotat mieheltäsi kaikenlaista, puhut erosta (!?) muttet hae eroa.
Paperit sisään vaan niin asiat etenee.
Tee jotain? Olen pyytänyt miestä terapiaan, olen aloittanut keskustelun monta kertaa meidän parisuhteen tilasta ja jopa erosta, olen ehdottanut monenlaista yhteistä meille.
Eroa en ole vielä hakenut, koska en ole vielä päättänyt että haluanko erota vai yritänkö vielä. Sitähän tämä aloituksenikin koskee, sen pohtimista, että olisiko paras ratkaisu erota vai vielä yrittää.
Ei kai kukaan hetken mielijohteesta hae eroa, jos on pieniä lapsia kaksi?
Ap
Mene yksin terapiaan. Saat ainakin omaa päänsisäistä myllerrystä järjesteltyä. Ehkä mieskin innostuu myöhemmin tulemaan terapiaan tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Onko intiimiä kanssakäymistä, kosketuksia, läheisyyttä? Mitään?
Ei oikein, enkä tiedä haittaako se kumpaakaan. Omat halut katosi kuopuksen vauvavuoteen ja siihen että silloin hävisi myös parisuhde miehen taholta. Ap
Alue: Aihe vapaa
No kyllähän tuo siltä kuulostaa että miehesi on jo sinusta eronnut. Ehkä odottaa vain sinulta aloitetta niin ei tarvitse sitten syyllistää itseään että ero tuli.