Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?
Yhden ystävän luona ei saanut kiittää ruuasta, sillä ruuan valmistanut mummu olisi nolostunut. Tämä oli mielestäni melko erikoista.
Kommentit (730)
Ystäväni perheessä oli aamupalalla aina lanttua tai naurista. Oli siis normijuttujakin eli leipää, puuroa tai muroja, mutta kaikkien paikalle oli aina valmiiksi katettu kunnon köntti raakaa lanttua tai naurista. Tykkäsin niistä kyllä, mutta on jäänyt mieleen epätavallisena :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ihan aloitukseen kuulu, mutta kerron kuitenkin. Lapsena ihmettelin yhden koulukaverin luona käydessä miten minuun laskeutui jonkinlainen lämmin rauha. Olisin vaikka voinut muuttaa heille, mutta kaveri oli muutenkin suosittu ja äitini oli sitä mieltä, että kylillä ei luuhata. Äiti väitti sen johtuvan siitä, että kaverini perhe oli rikas.
Aikuisena tajusin, että ei he mitään rikkaita olleet, isä tavallinen tehdastyöläinen ja äiti osa-aikainen siivooja. Se lämmin tunne oli sitä, että siinä perheessä vallitsi rakkaus. Sen vaan aisti siitä ilmapiiristä, että vanhemmat rakasti toisiaan ja lapsiaan. Vanhemmat myös juttelivat meille kavereille ja se oli minusta hyvin hämmentävää. Meille ei kavereita saanut tuoda sisälle, joskus nähtiin pihalla, mutta silloinkin äiti vain tuhahteli paheksuvasti.
Olen vähän erikoisesta perheestä, mutta eräät erityiset/levottomasti kasvaneet ovat kiitelleet miten mukava meillä oli käydä.
Ei hienosteltu, äiti luki iltasatuja, isä oli ahkera ja rauhallinen.
Meillä oli hyviä leikkipaikkoja, emmekä keksineet typeryyksiä.
No, meidän perhe ei ollut mitenkään erityinen eikä levoton. Oltiin ihan tavallinen perhe, jossa oli kova kuri. Koti oli vaan hyvin tunnekylmä eikä vanhemmat edes pitäneet toisistaan. Se näkyi kodin ilmapiirissä vaikkei sitä lapsena tajunnut.
Tämä on tosi kamala juttu mistä nyt jälkeenpäin olen hyvin vihainen.
Parhaalla kaverillani oli koira ja pyysin aina että voisimme kaverin kanssa (olimme silloin 9 ja 10 eli ei todellakaan liian nuoria viedäksemme pientä skotlanninterrieriä ulos joka ei ollut edes yhtään agressiivinen tmv) se ei KOSKAAN käynyt perheen isälle tai äidille, mutta mikä oli oudointa oli se että he ITSE EIVÄT KOSKAAN vieneet koiraa ulos.
Koira siis pissi ja kakkasi asunnon lattialle mikä tarkoitti sitä että perheen isä sai kamalat kilarit joka kerta ja heitti koiran pimeään vessaan moneksi tunniksi.
Itse en voinut ymmärtää, meillä ei ollut eläimiä ja ajattelin sen olevan outoa mutta en tiennyt mihin voisin olla yhteydessä, tiesin tietenkin eläinsuojelusta mutta kuinka moni 10-vuotias uskaltaa ilmiantaa parhaan kaverin isän koska sen ikäinen lapsi luottaa siihen että aikuiset tekevät aina oikein.
No koira on kuollut vanhuuteen ajat sitten mutta en voi käsittää miten sairas pitää olla että kurittaa koiraa siitä että tekee tarpeet jonnekin kun se harvoin pääsi ulos. Luulivatko he että koira ei koskaan pissi tai kakkaa. Muuten kaverin isä oli mukava ja myös äiti mutta nyt jälkeenpäin säälittää se koira niin paljon vaikka se on jo poissa: 😭
Perhe odotti suurinpiirtein asennossa milloin äiti antaa luvan tulla ruokapöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(
Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.
Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.
Ei se lyöminen ole sen hyväksyttävämpää sillä varjolla, että se on johdonmukaista. Se oli 90-luvullakin rikos. Enkä edelleen usko, että olis susta siistiä, jos pomos vetäis sua turpaan, kun mokaat, vaikka se olisi sitten johdonmukaista ja aina sama rangaistus.
No perheessä ja työpaikoilla on lähtökohtaisestikin erilaiset rangaistukset. Lapselle ei esimerkiksi voi antaa potkuja.
Eli perheessä on ihan oko pahoinpidellä? Pahoinpiteletkö sinä puolisoasi tai lapsiasi, tai pahoinpitelevätkö he sinua, ja se on sinusta ihan ok, kun perheessä nyt vain on erilaiset rangaistukset? Unohdat auton avaimet virtalukkoon ja puolisosi vetää turpaan? Unohdat lapsen lääkäriajan ja lapsi vetää sua avarilla?
No ennen ajateltiin eri tavalla ja kyllä vielä 90-luvullakin lapsia kuritettiin, eikä sitä niin paheksuttu, vaikka laki sen jo kielsikin. Nyt on tietysti eri tavalla ja hyvä niin.
Mutta mikä siinä remmin käytössä niin kamalaa lopulta oli, että noin pitää hermostua? Jos nyt puhutaan siis ajasta, jolloin se oli suht yleistä ja hyväksyttyä ja puhutaan kohtuullisesta kasvavatuksesta, eikä mistään mielivaltaisesta hakkaamisesta.
Jos on iso lapsi, joka ymmärtää säännöt, ja on sanottu, että kotiintuloaika on tämä ja jos myöhästyt, etkä ilmoita etukäteen, tulee remmiä. Siinähän on lapselle annettu vaihtoehdot. Mikä siinä on kamalaa, jos sitten sitten sääntöjä rikkoo ja saa sen rangaistuksen?
Kuin voi jumankeka olla joku näin paksupäinen ihminen? Ethän ole tehny lapsia, ethän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Yhden ystävän luona ei saanut kiittää ruuasta, sillä ruuan valmistanut mummu olisi nolostunut. Tämä oli mielestäni melko erikoista."
Tämä oli ihmeisesti melko tavallistakin vanhemman kansan väelle, tällainen vaatimattomuus. Yhden ystävän luona oli sama. Kun menin mummun kamarin puolelle kiittämään ruuasta, kuten kotona oli opetettu, mummu tuhahti "älä sinä tule tänne kiittelemään"
Maalla pienenä oli sellainen tapa ainakin meillä, ettei emäntä istunut pöytään, varsinkaan, jos oli vieraita syömässä. Oli valmiina passaamaan ja palvelemaan. Hän söi sitten kun muut olivat syöneet.
Nyt kun käyn tätini luona kahvittelemassa, on hirveä työ pyytää häntä istumaan ja ottamaan itsekin, vaikkei ole muita vieraita kuin minä. Niin on hänellä verissä tuo kulttuuri. - Johtuu tuo tapa siitäkin, että hän toimi pitkään perhepäivähoitajana ennen eläköitymistään ja ruokailut olivat lasten syömisestä huolehtimista koko pitkän päivän, kun ensimmäinen pikku hoidokki saattoi tulla aamukuudelta ja viimeinen haettiin iltaseitsemältä.
Muiden kotona oli aina paljon mukavampaa kuin omassa kotona. Vanhemmat oli mukavampia, ja yhden kaverin luona olin melkein joka viikonloppu yötä. Kävin saunassa ja sain samat limmparit kuin omatkin mukulat. Myöhemmin olen tajunnut että oli varmaan jotenkin tiedossa ettei meillä kotona ollut kaikki ihan OK. Ihmettelin kun kavereiden vanhemmat ei huutaneet niille kurkku suorana jatkuvasti, mikä taas meillä oli normikäytäntö.
Mutta sitten tämän hyvän kaverin kotona koiranpito oli melkosta touhua. Koira teki tuhojaan asunnossa, joten se sidottiin naulakkoon kiinni remmistä kun ketään ei ollut kotona. Se onnistui repimään betoniseinästä rappaukset ahdistuksissaan! 70-luvun kerrostaloissa ei ollut seinissä mitään levyä, vaan betoniseinissä oli sentin kerros jotain kalkkimaista rappausta tai tasoitetta, mitä hän nyt on. Sen se koira onnistui raapimaan pois naulakossa kiinni ollessaan. Ymmärsin jo 10-vuotiaana ettei tuo ole täyspäistä touhua, ei myöskään se että koiraa hakataan sanomalehdellä. Onneksi antoivat koiran jossain vaiheessa pois "pitovaikeuksien" vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverin luona ei saanut pestä paistinpannuja, kun se kuulemma pilaa pannun. Kieltäydyin jostain syystä aina paistamasta hänen luonaan kananmunia, kun pannussa oli sentin haiseva rasva/tahnakerros.
Jos se oli valurautapannu, niin sellaista ei saakaan pestä, ja se menee pilalle, jos ei ole rasvainen. Toki enimmät rasvat voi käytön jäljiltä pyyhkäistä pois, mutta pesusta valurauta ei tykkää.
No, olen pessyt vähintään kuumalla vedellä, mutta esim. kalan paistamisen jälkeen fairillakin.
Voi puhtaan ja kuivan pannun öljytä niin pysyy hyvänä. Omani olen saanut jouluna 1976 ja on loistokunnossa edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini sai lapsena usein ihmeellisiä "näpäytyslahjoja" Päällimmäisenä jäi mieleen hänen 6v synttärinsä. Oli kovasti toivonut Baby Bornia. Olin hänen luonaan kun hän avasi lahjansa. Olohuoneen lattialla oli Baby Bornin laatikko ja ystävä säntäsi onnesta soikeana avaamaan. Laatikossa oli sukat. Ystävä alkoi lohduttomana itkemään, kun hänen äitinsä tuli siihen ylimielinen virne naamallaan "Muistatkos sinä kun silloin jouluna söit siskosi kalenterista sen yhden suklaan omaan suuhun, tältä siskostakin tuntui silloin" ja elettiin tuolloin huhtikuuta. Nukke oli annettu pikkusiskolle sen sijaan ja kaveria oli jyrkästi kielletty koskemasta siihen. Minun kävi ihan kauheasti sääliksi kaveria ja annoin hänen aina luonani leikkiä omallani :(
Tuohan on vaan oikein, kun kerran otti siskon suklaan luvatta. Ei niitä muksuja pidä silkkihansikkain käsitellä.
Aina täällä on joku tällainen "no mutta tuohan on ihan oikein" -pölvästi kommentoimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin pienempänä että muiden isät oli iloisia, mukavia, lempeitä, ystävällisiä, häpesin omaa isääni joka suurin piirtein vihasi kaikkia, en kertonut kavereille, mut oli varmaan aavistus ainakun isän lempihommaa nolata meidät lapset ja räyhätä ja mahtailla julkisesti, vanhempain illat jos isä sinne tuli oli tuskaa, teki mieli kadota lattian läpi
En kutsunut kuin aniharvoin käymään kaverini
Olin hirveän arka ja ujo ja silti mua ala asteella kiusattiin, mun kaveri oli kanssa ja itki helposti mut sitä ei kiusattu koska sen äiti oli keittjånå koululla ja olisi kertonut äidilleen ja äiti olisi kyl sanonut napakasti niille kiusaajille jos ois kiusannut mun kaveria, kaverin äiti oli kovin tarkka syömisistä, jääkaapille ei uskaltanut yökyläilessä mennä ja vessassakin kävin sillain ettei kukaan nähnyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(
Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.
Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.
Se oli laitonta. Hieno tapa opettaa lapselle, että joitain lakeja saa rikkoa ja joitain ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä pyjamat viikattiin siististi ja laitettiin tyynyn alle päiväksi. Muu sänky pedattiin normaalisti. En koskaan ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, että miksi ne pyjamat piti tunkea nimenomaan tyynyn alle.
Apua! Mä teen vieläkin näin! Lapsuudenkotoa jäänyt tapa :D Mihin pyjama kuuluu oikeasti laittaa...?
Erään kaverin luona hänen äitinsä aina kertoili kuinka kauhea lapsen isä on, olivat siis naimisissa ja asuivat edelleen yhdessä. Haki aina vähän väliä avioeroa ja jätti niitä hakemuksia ja elatussopimuksia tms. pöydille levälleen ja kaverikin niistä osasi sanoa kuinka paljon heidän isänsä pitäisi maksaa heidän äidilleen elatuksesta. Tätä toistui aina epäsäännöllisesti mutta melko tasaisesti koko ajan kun tämän kaverin kanssa oltiin tekemisissä.
Ovat edelleen kuitenkin naimisissa, vaikka ollaan kaverin kans jo melkein nelikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ikinä menty kaverin huoneeseen, vaikka kuinka monta kertaa kysyin :o En tiiä miksei sinne voinu mennä leikkimään, jakoiko huoneen jonku kans ja siitä häpeä vai mikä.
Ystäväni isä tuli aina pyytämättä hengaamaan kanssamme, kun olin siellä käymässä - jo silloin kun olimme lapsia, mutta sama jatkui teininä. Hän tuli siis myös kaverin huoneeseen, ja puuttui keskusteluihimme ja leikkeihimme. Mieleen on jäänyt muun muassa kerta, kun erään leikin aikana huomautin ystävälleni, että naiset tekevät ruokaa aina paremmin kuin miehet (tiedän ettei pidä paikkaansa, mutta omassa suvussani ei ole ruoanlaittajamiehiä). Kaverin isä hermostui tästä ja sanoi, että itse asiassa miehet ovat siinäkin paljon parempia kuin naiset ja maailman kuuluisimmat kokit ovat poikkeuksetta miehiä. Omituinen vänkäämisen aihe 7-vuotiaan kanssa.
Joskus teineinä lakkasimme muiden kavereiden kanssa menemästä sinne, koska kyllästyimme tuohon. Ihmettelimme keskenämme tuon isän rasittavuutta ja sitä, miksi ystävä ei ikinä käskenyt häntä menemään pois.
yhdellä lapsuuden parhaalla kaverillani oli kotona niin sotkuista että tavararöykkiöiden keskellä meni kapea polku mitä pitkin pääsi huoneisiin. siihenkin tottui ja alkoi tuntua normaalilta kun siellä paljon vietettiin aikaa.. erikoista siihen nähden, että äitinsä oli muuten todella kova hössöttämään ja esim. koiran peppu pyyhittiin aina wc-paperilla kun tultiin ulkoa. mitään alkoholismia tai vastaavaa perheessä ei ollut, tavaran raivaamiselle ei varmaan sitten vaan liiennyt aikaa. samassa taloudessa kaikki astiat pestiin vain ja ainoastaan astianpesukoneelle ja itse kun olin tottunut tiskaamaan myös käsin kotonani ja pesin joskus syötyäni kaverin luona lautasen tiskiharjalla niin hän käski laittaa sen vielä koneeseen sen jälkeen, kun käsin tiskaamalla ei tule puhdasta :D
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä pyjamat viikattiin siististi ja laitettiin tyynyn alle päiväksi. Muu sänky pedattiin normaalisti. En koskaan ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, että miksi ne pyjamat piti tunkea nimenomaan tyynyn alle.
Tuo oli tapana meilläkin ja ilmeisesti myös mieheni kotona, koska hän harrastaa sitä yhä.
Kun minä olen petausvuorossa pikatuuletan pyjaman ikkunasta, ja sitten viikkaan, mutta laitan peiton alle, en tyynyn alle.
Joskus oon lapsena ihmetellyt kaverini kotona pahaa siivoa ihan ääneen, ja äitini häpesi silmät päästään 😀 oltiin siis yhdessä käymässä ko. perheen luona, koska minun ja kaverini äidit olivat ystäviä keskenään. Taisin kommentoida jotain tyyliin ”oho, täällä ei oo taidettu vähään aikaan siivota!” Kotonani olin tottunut siisteyteen ja tämän kaverin kotona oli aina todella likaista ja tavarat sikin sokin. En tarkoittanut kommentillani mitään pahaa, vaan se oli ihan vilpitöntä lapsen ihmetystä 😅
Teininä eksäni kotona ihmettelin sitä, kun perheen miehet (tuollon 15-vuotias eksäni mukaanlukien) tupakoivat sisällä ympäri vuoden, myös kauniina kesäpäivinä ne sätkät piti vetää keittiössä puuhellan pesän edessä kykkien sen sijaan, että olisi mennyt vaikka terassille. Tätä en sentään ääneen koskaan maininnut. 😀 Ihmetystä tuossa herätti sekin, että omat vanhempani eivät todellakaan hyväksyneet tupakointia alaikäisenä.
Erään tuttavan luona pönttöä ei saanut vetää pissalla käynnin jälkeen.
Yhdessä tuttavaperheessä lapsille tarjottiin herkkuna sulatettua voita, jossa oli sokeria seassa 😀 en halunnut maistaa
Lisäänpä vielä yhden. Nimittäin lapsena ihmettelen parin tai useammankin kaverini kotona sitä, että herkkuja sai ottaa kaapista aina kun halusi ilman lupaa. Kotonani makean syömistä rajoitettiin pariin päivään viikossa ja äiti aina suuttui, jos meni luvatta rouskuttamaan esimerkiksi keksejä kaapista. 😀 tosin meillä kotona herkkuja ei kaapeista löytynytkään kuin silloin tällöin.
Alue: Aihe vapaa
Omassa lapsuudenkodissa vanhemmat eivät tykänneet, että mielle tulee kavereita enkä oikein itsekään saanut käydä missään. Lähin kaveri asui parin kilometrin päässä. Äiti salli sen, että olen vähän aikaa "toisten haitoilla". Piiskaa tuli, jos tulin äidin mielestä liian myöhään. Harmillisesti meillä ei ollut puhelinta eikä minulla kelloa, vanhempien mielestä kun rannekello oli sopiva antaa rippilahjaksi. Olen vieläkin sitä mieltä, että minua kuritettiin turhaan.