Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.

Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.

Ei se lyöminen ole sen hyväksyttävämpää sillä varjolla, että se on johdonmukaista. Se oli 90-luvullakin rikos. Enkä edelleen usko, että olis susta siistiä, jos pomos vetäis sua turpaan, kun mokaat, vaikka se olisi sitten johdonmukaista ja aina sama rangaistus.

No perheessä ja työpaikoilla on lähtökohtaisestikin erilaiset rangaistukset. Lapselle ei esimerkiksi voi antaa potkuja.

Eli perheessä on ihan oko pahoinpidellä? Pahoinpiteletkö sinä puolisoasi tai lapsiasi, tai pahoinpitelevätkö he sinua, ja se on sinusta ihan ok, kun perheessä nyt vain on erilaiset rangaistukset? Unohdat auton avaimet virtalukkoon ja puolisosi vetää turpaan? Unohdat lapsen lääkäriajan ja lapsi vetää sua avarilla?

No ennen ajateltiin eri tavalla ja kyllä vielä 90-luvullakin lapsia kuritettiin, eikä sitä niin paheksuttu, vaikka laki sen jo kielsikin. Nyt on tietysti eri tavalla ja hyvä niin.

Mutta mikä siinä remmin käytössä niin kamalaa lopulta oli, että noin pitää hermostua? Jos nyt puhutaan siis ajasta, jolloin se oli suht yleistä ja hyväksyttyä ja puhutaan kohtuullisesta kasvavatuksesta, eikä mistään mielivaltaisesta hakkaamisesta.

Jos on iso lapsi, joka ymmärtää säännöt, ja on sanottu, että kotiintuloaika on tämä ja jos myöhästyt, etkä ilmoita etukäteen, tulee remmiä. Siinähän on lapselle annettu vaihtoehdot. Mikä siinä on kamalaa, jos sitten  sitten sääntöjä rikkoo ja saa sen rangaistuksen?

Kyllä sitä paheksuttiin 90-luvulla. Olen syntynyt 1980, ja meillä puhuttiin koulussa kyllä siitä, että väkivaltarangaistukset eivät ole oikein ja että ne ovat vastoin lakia.

Kukaan lasten pahoinpitelemistä puoltava ei kuitenkaan näytä osaavan ottaa kantaa, miksi juuri lasten pahoinpiteleminen oli oikein, mutta puolison ei. Eihän puolison hakkaaminen tai r a i s k a a m i n e n ole Suomessa ole ollut aina rikos, eikä se ole monessa maassa vieläkään. Onko sinusta ok, että Venäjä juuri muutti lakia niin, että puolison lievä pahoinpitely ei ole rikos? 

Ihan samalla tavalla voisi aikuinen (yksipuolisesti) sopia toisen aikuisen kanssa, että lyön, jos töppäät. On kohtuutonta, että lapsilta vaaditaan virheettömämpää käytöstä kuin lapsilta, mutta rangaistuksena voi olla väkivalta. Väkivalta on kohteelleen nöyryyttävää ja satuttavaa, ei se sitä muuta muuksi, vaikka se perustuisikin aikuisen sopimukseen. Ja mitä se remmin antaminen tuossa edes palvelee? Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?

Millä ne lapset 90-luvulla olisivat ilmoittaneet muuten siitä myöhästymisestä? Taidat unohtaa, ettei aina ole ollut kännykkäaika.

Ensinnäkin korostan, että en ole "lasten pahoinpitelyä puoltava". Haluan vain myös ymmärtää, että eri aikana on ajateltu eri tavalla ja kurittavilla vanhemmilla on saattanut olla ihan hyväkin tarkoitus. Lasten kasvatus nyt lähtökohtaisestikin eroaa aikuisten välisistä suhteista, joten niiden vertaaminen ei ole kovin hedelmällistä.

"Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?"

Lasta nimenomaan vielä kasvatetaan eli opetetetaan miten pitää käyttäytyä ja miten ei saisi käyttäytyä. Aikuisen oma vastuu ja häpeä on miten, hän toimii. Jos kaverisi myöhästyminen ottaa päähän, vaihda kaveria. Lapsen kohdalla voidaan vielä vaikuttaa lopputulokseen. Ja eiköhän kellon katsominen muistu paremmin mieleen, jos on muutaman kerran rangaistuksen siitä myöhästymisestä saanut. Eihän itsetarkoitus ole ollut se, että lasta kuritetaan, vaan että oppii toimimaan oikealla tavalla.

Viittasit kännykättömyyteen. Mutta juuri siitä syystähän on vanhemmille ollut tärkeää, että niitä aikoja noudatetaan, koska ei voida soittaa ja tarkistaa, onko lapsella kaikki ok!

No en vaihda kaveria! En minä vaadi täydellisyyttä ihmisiltä. 

Lapsia kasvatetaan joo, mutta koska ne lapset eivät ole vielä valmiita, on hullua vaatia väkivallan uhalla lapselta täydellisyyttä. Jos  se väkivalta olisi joku ratkaisu, eihän se lapsi olisi koskaan myöhästynyt. Ihan tutkimustenkin mukaan väkivalta ei opeta ihmistä toimimaan oikealla tavalla. Voihan sen lapsen pahoinpitelemisen niinkin järkeillä, että väkivalta ole itse tarkoitus, mutta kyllä se oikeasti on sitä, ettei osaa muuta. Ihan sama se on eläintenkin kanssa.

Mä en saanut ikinä selkään myöhästymisestä ja olen todella täsmällinen. En saanut juuri muitakaan rangaistuksia lapsena, mutta silti musta on tullut sääntöjä noudattava aikuinen. Väkivalta ei kasvata moraalia, se saa ihmisen kiertämään sitä.

"on hullua vaatia väkivallan uhalla lapselta täydellisyyttä."

En minä tulkitse niin, että on vaadittu täydellisyyttä, vaan on pyritty ohjaamaan siihen, miten pitäisi käyttäytyä. 

"en saanut ikinä selkään myöhästymisestä ja olen todella täsmällinen"

Samaan päämäärään voi varmaan päästä eri reittejä.  Ehkä tästä tapauksen tytöstäkin tuli täsmällinen.

No onhan näistä kuule tutkimusta tutkimuksen perään ettei väkivallalla saa aikaan tuollaisia parhaita päämääriä. 

Tosin tutkimuksissa yleensä käsitetään väkivalta sellaisena, että lapsia mäiskitään turpaan miten sattuu. Lopputulos on varmaan eri, jos kyse on tietystä teosta ja siihen liittyvästä kohtuullisesta rangaistuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.

Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.

Ei se lyöminen ole sen hyväksyttävämpää sillä varjolla, että se on johdonmukaista. Se oli 90-luvullakin rikos. Enkä edelleen usko, että olis susta siistiä, jos pomos vetäis sua turpaan, kun mokaat, vaikka se olisi sitten johdonmukaista ja aina sama rangaistus.

No perheessä ja työpaikoilla on lähtökohtaisestikin erilaiset rangaistukset. Lapselle ei esimerkiksi voi antaa potkuja.

Eli perheessä on ihan oko pahoinpidellä? Pahoinpiteletkö sinä puolisoasi tai lapsiasi, tai pahoinpitelevätkö he sinua, ja se on sinusta ihan ok, kun perheessä nyt vain on erilaiset rangaistukset? Unohdat auton avaimet virtalukkoon ja puolisosi vetää turpaan? Unohdat lapsen lääkäriajan ja lapsi vetää sua avarilla?

No ennen ajateltiin eri tavalla ja kyllä vielä 90-luvullakin lapsia kuritettiin, eikä sitä niin paheksuttu, vaikka laki sen jo kielsikin. Nyt on tietysti eri tavalla ja hyvä niin.

Mutta mikä siinä remmin käytössä niin kamalaa lopulta oli, että noin pitää hermostua? Jos nyt puhutaan siis ajasta, jolloin se oli suht yleistä ja hyväksyttyä ja puhutaan kohtuullisesta kasvavatuksesta, eikä mistään mielivaltaisesta hakkaamisesta.

Jos on iso lapsi, joka ymmärtää säännöt, ja on sanottu, että kotiintuloaika on tämä ja jos myöhästyt, etkä ilmoita etukäteen, tulee remmiä. Siinähän on lapselle annettu vaihtoehdot. Mikä siinä on kamalaa, jos sitten  sitten sääntöjä rikkoo ja saa sen rangaistuksen?

Kyllä sitä paheksuttiin 90-luvulla. Olen syntynyt 1980, ja meillä puhuttiin koulussa kyllä siitä, että väkivaltarangaistukset eivät ole oikein ja että ne ovat vastoin lakia.

Kukaan lasten pahoinpitelemistä puoltava ei kuitenkaan näytä osaavan ottaa kantaa, miksi juuri lasten pahoinpiteleminen oli oikein, mutta puolison ei. Eihän puolison hakkaaminen tai r a i s k a a m i n e n ole Suomessa ole ollut aina rikos, eikä se ole monessa maassa vieläkään. Onko sinusta ok, että Venäjä juuri muutti lakia niin, että puolison lievä pahoinpitely ei ole rikos? 

Ihan samalla tavalla voisi aikuinen (yksipuolisesti) sopia toisen aikuisen kanssa, että lyön, jos töppäät. On kohtuutonta, että lapsilta vaaditaan virheettömämpää käytöstä kuin lapsilta, mutta rangaistuksena voi olla väkivalta. Väkivalta on kohteelleen nöyryyttävää ja satuttavaa, ei se sitä muuta muuksi, vaikka se perustuisikin aikuisen sopimukseen. Ja mitä se remmin antaminen tuossa edes palvelee? Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?

Millä ne lapset 90-luvulla olisivat ilmoittaneet muuten siitä myöhästymisestä? Taidat unohtaa, ettei aina ole ollut kännykkäaika.

Ensinnäkin korostan, että en ole "lasten pahoinpitelyä puoltava". Haluan vain myös ymmärtää, että eri aikana on ajateltu eri tavalla ja kurittavilla vanhemmilla on saattanut olla ihan hyväkin tarkoitus. Lasten kasvatus nyt lähtökohtaisestikin eroaa aikuisten välisistä suhteista, joten niiden vertaaminen ei ole kovin hedelmällistä.

"Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?"

Lasta nimenomaan vielä kasvatetaan eli opetetetaan miten pitää käyttäytyä ja miten ei saisi käyttäytyä. Aikuisen oma vastuu ja häpeä on miten, hän toimii. Jos kaverisi myöhästyminen ottaa päähän, vaihda kaveria. Lapsen kohdalla voidaan vielä vaikuttaa lopputulokseen. Ja eiköhän kellon katsominen muistu paremmin mieleen, jos on muutaman kerran rangaistuksen siitä myöhästymisestä saanut. Eihän itsetarkoitus ole ollut se, että lasta kuritetaan, vaan että oppii toimimaan oikealla tavalla.

Viittasit kännykättömyyteen. Mutta juuri siitä syystähän on vanhemmille ollut tärkeää, että niitä aikoja noudatetaan, koska ei voida soittaa ja tarkistaa, onko lapsella kaikki ok!

No en vaihda kaveria! En minä vaadi täydellisyyttä ihmisiltä. 

Lapsia kasvatetaan joo, mutta koska ne lapset eivät ole vielä valmiita, on hullua vaatia väkivallan uhalla lapselta täydellisyyttä. Jos  se väkivalta olisi joku ratkaisu, eihän se lapsi olisi koskaan myöhästynyt. Ihan tutkimustenkin mukaan väkivalta ei opeta ihmistä toimimaan oikealla tavalla. Voihan sen lapsen pahoinpitelemisen niinkin järkeillä, että väkivalta ole itse tarkoitus, mutta kyllä se oikeasti on sitä, ettei osaa muuta. Ihan sama se on eläintenkin kanssa.

Mä en saanut ikinä selkään myöhästymisestä ja olen todella täsmällinen. En saanut juuri muitakaan rangaistuksia lapsena, mutta silti musta on tullut sääntöjä noudattava aikuinen. Väkivalta ei kasvata moraalia, se saa ihmisen kiertämään sitä.

"on hullua vaatia väkivallan uhalla lapselta täydellisyyttä."

En minä tulkitse niin, että on vaadittu täydellisyyttä, vaan on pyritty ohjaamaan siihen, miten pitäisi käyttäytyä. 

"en saanut ikinä selkään myöhästymisestä ja olen todella täsmällinen"

Samaan päämäärään voi varmaan päästä eri reittejä.  Ehkä tästä tapauksen tytöstäkin tuli täsmällinen.

No onhan näistä kuule tutkimusta tutkimuksen perään ettei väkivallalla saa aikaan tuollaisia parhaita päämääriä. 

Tosin tutkimuksissa yleensä käsitetään väkivalta sellaisena, että lapsia mäiskitään turpaan miten sattuu. Lopputulos on varmaan eri, jos kyse on tietystä teosta ja siihen liittyvästä kohtuullisesta rangaistuksesta.

Oletko ihan varma, että käsitellään juuri tuota? Vai keksitkö kuitenkin itse, että näin on? Annapa pari esimerkkiä näistä tutkimuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.

Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.

Ei se lyöminen ole sen hyväksyttävämpää sillä varjolla, että se on johdonmukaista. Se oli 90-luvullakin rikos. Enkä edelleen usko, että olis susta siistiä, jos pomos vetäis sua turpaan, kun mokaat, vaikka se olisi sitten johdonmukaista ja aina sama rangaistus.

No perheessä ja työpaikoilla on lähtökohtaisestikin erilaiset rangaistukset. Lapselle ei esimerkiksi voi antaa potkuja.

Eli perheessä on ihan oko pahoinpidellä? Pahoinpiteletkö sinä puolisoasi tai lapsiasi, tai pahoinpitelevätkö he sinua, ja se on sinusta ihan ok, kun perheessä nyt vain on erilaiset rangaistukset? Unohdat auton avaimet virtalukkoon ja puolisosi vetää turpaan? Unohdat lapsen lääkäriajan ja lapsi vetää sua avarilla?

No ennen ajateltiin eri tavalla ja kyllä vielä 90-luvullakin lapsia kuritettiin, eikä sitä niin paheksuttu, vaikka laki sen jo kielsikin. Nyt on tietysti eri tavalla ja hyvä niin.

Mutta mikä siinä remmin käytössä niin kamalaa lopulta oli, että noin pitää hermostua? Jos nyt puhutaan siis ajasta, jolloin se oli suht yleistä ja hyväksyttyä ja puhutaan kohtuullisesta kasvavatuksesta, eikä mistään mielivaltaisesta hakkaamisesta.

Jos on iso lapsi, joka ymmärtää säännöt, ja on sanottu, että kotiintuloaika on tämä ja jos myöhästyt, etkä ilmoita etukäteen, tulee remmiä. Siinähän on lapselle annettu vaihtoehdot. Mikä siinä on kamalaa, jos sitten  sitten sääntöjä rikkoo ja saa sen rangaistuksen?

Kyllä sitä paheksuttiin 90-luvulla. Olen syntynyt 1980, ja meillä puhuttiin koulussa kyllä siitä, että väkivaltarangaistukset eivät ole oikein ja että ne ovat vastoin lakia.

Kukaan lasten pahoinpitelemistä puoltava ei kuitenkaan näytä osaavan ottaa kantaa, miksi juuri lasten pahoinpiteleminen oli oikein, mutta puolison ei. Eihän puolison hakkaaminen tai r a i s k a a m i n e n ole Suomessa ole ollut aina rikos, eikä se ole monessa maassa vieläkään. Onko sinusta ok, että Venäjä juuri muutti lakia niin, että puolison lievä pahoinpitely ei ole rikos? 

Ihan samalla tavalla voisi aikuinen (yksipuolisesti) sopia toisen aikuisen kanssa, että lyön, jos töppäät. On kohtuutonta, että lapsilta vaaditaan virheettömämpää käytöstä kuin lapsilta, mutta rangaistuksena voi olla väkivalta. Väkivalta on kohteelleen nöyryyttävää ja satuttavaa, ei se sitä muuta muuksi, vaikka se perustuisikin aikuisen sopimukseen. Ja mitä se remmin antaminen tuossa edes palvelee? Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?

Millä ne lapset 90-luvulla olisivat ilmoittaneet muuten siitä myöhästymisestä? Taidat unohtaa, ettei aina ole ollut kännykkäaika.

Ensinnäkin korostan, että en ole "lasten pahoinpitelyä puoltava". Haluan vain myös ymmärtää, että eri aikana on ajateltu eri tavalla ja kurittavilla vanhemmilla on saattanut olla ihan hyväkin tarkoitus. Lasten kasvatus nyt lähtökohtaisestikin eroaa aikuisten välisistä suhteista, joten niiden vertaaminen ei ole kovin hedelmällistä.

"Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?"

Lasta nimenomaan vielä kasvatetaan eli opetetetaan miten pitää käyttäytyä ja miten ei saisi käyttäytyä. Aikuisen oma vastuu ja häpeä on miten, hän toimii. Jos kaverisi myöhästyminen ottaa päähän, vaihda kaveria. Lapsen kohdalla voidaan vielä vaikuttaa lopputulokseen. Ja eiköhän kellon katsominen muistu paremmin mieleen, jos on muutaman kerran rangaistuksen siitä myöhästymisestä saanut. Eihän itsetarkoitus ole ollut se, että lasta kuritetaan, vaan että oppii toimimaan oikealla tavalla.

Viittasit kännykättömyyteen. Mutta juuri siitä syystähän on vanhemmille ollut tärkeää, että niitä aikoja noudatetaan, koska ei voida soittaa ja tarkistaa, onko lapsella kaikki ok!

No en vaihda kaveria! En minä vaadi täydellisyyttä ihmisiltä. 

Lapsia kasvatetaan joo, mutta koska ne lapset eivät ole vielä valmiita, on hullua vaatia väkivallan uhalla lapselta täydellisyyttä. Jos  se väkivalta olisi joku ratkaisu, eihän se lapsi olisi koskaan myöhästynyt. Ihan tutkimustenkin mukaan väkivalta ei opeta ihmistä toimimaan oikealla tavalla. Voihan sen lapsen pahoinpitelemisen niinkin järkeillä, että väkivalta ole itse tarkoitus, mutta kyllä se oikeasti on sitä, ettei osaa muuta. Ihan sama se on eläintenkin kanssa.

Mä en saanut ikinä selkään myöhästymisestä ja olen todella täsmällinen. En saanut juuri muitakaan rangaistuksia lapsena, mutta silti musta on tullut sääntöjä noudattava aikuinen. Väkivalta ei kasvata moraalia, se saa ihmisen kiertämään sitä.

"on hullua vaatia väkivallan uhalla lapselta täydellisyyttä."

En minä tulkitse niin, että on vaadittu täydellisyyttä, vaan on pyritty ohjaamaan siihen, miten pitäisi käyttäytyä. 

"en saanut ikinä selkään myöhästymisestä ja olen todella täsmällinen"

Samaan päämäärään voi varmaan päästä eri reittejä.  Ehkä tästä tapauksen tytöstäkin tuli täsmällinen.

Ei väkivalta ole mitään ohjaamista. Se on rangaistus siitä, että lapsi ei ole noudattanut vanhempien ohjeita.

Niin, voi olla, että hänestä tuli täsmällinen, mutta ero on tässä se, että mä en joutunut lapsena pahoinpidellyksi, tai en muutenkaan saanut mitään rangaistuksia siitä, että en lapsena osannut huolehtia sellaisista asioista, joista lapset eivät osaa huolehtia. Vanhempani nimittäin ymmärsivät eron. Tai voihan olla, että tytöstä ei tullutkaan täsmällinen, vaan hän päätti aikuisena, ettei periaatteesta noudata muiden antamia sääntöjä, koska sai niistä väkivaltaisen lapsuuden takia tarpeekseen. Tästä olen kuullut monen kertovan, ja tieteellinen tutkimusaineisto tukee tätä käsitystä: kun lasta rangaistaan väkivallalla, hän oppii kiertämään sääntöjä niin ettei jää niistä kiinni.

Sä oon muuten jokaisessa viestissä kieltäytynyt vastaamasta siihen, miksei aikuisten pahoinpiteleminen ole susta ok. Ymmärrän tämän, koska eihän siihen mitään moraalista oikeutusta olekaan, aivan kuten ei lastenkaan hakkaamiseen. Lapset ovat vain niin pieniä, ettei heistä ole vastusta.

Aikuisten välisissa suhteissa ei varsinaisesti kasvateta toista ja yleensä ollaan vapaaehtoisesti tekemisissä toistensa kanssa. Ihan eri tilanne kuin perheessä. Lapselle ei voi antaa potkua, lasta ei voi siirtää eri työporukkaan, lapsesta ei voi erota jne. Aikuisten välisiin asioihin on ihan erilaisia keinoja käytettävissä.

Lapsen kohdalla aikuisen tehtävä on kasvattaa hänet toimimaan tietyllä tavalla ja siihen on käytössä erilaisia porkkanoita ja keppejä. Kaikki lapset saa joskus rangaistuksia, tämä on varmaan ihan ok sinullekin? Se, mitä minä yritän ymmärtää, on se, että yhtenä rangaistuksena on joskus käytetty remmiä, ei ole niin kamala asia kuin yrität siitä tehdä. Nykyään on muita tapoja käytössä, niitä paheksutaan taatusti tulevaisuudessa jne. mutta nyt ne on ok.

Yhden kaverin äiti oli vähän omituinen... Heillä oli iso talo ja äiti odotti että aina kun tullaan kylään niin häntä tullaan tervehtimään. Ihan ymmärrettävä toive joo, mutta ei ikinä tullut itse ovelle vastaan tms vaan tätä äitiä sai haahuilla etsimässä ympäri taloa :D Jos ei äitiä käyty tervehtimässä siellä kolmannessa kerroksessa tai kellarissa niin ilmestyi jossain kohtaa kaverin huoneen ovelle huutamaan.

Huusi kaverilleni kerran myös löytäessään kaverini huoneesta karkkipaperin kääreen. Kaveri oli 14-vuotias... Ymmärtäisin jos kyseessä olisi ollut tupakka-aski. Mutta äiti itse juoksi maratoneja ja halusi kai syöttää lapsille vain terveellistä ruokaa. Sekä kaverilleni että hänen siskolleen puhkesi teini-iässä syömishäiriö.

Tässä ketjussa kerätään lapsuudenystävien kotien hassuja sääntöjä ja tapoja, ei ole tarkoitus keskustella onko lapsen fyysinen kurittaminen ok. (Ei ole.)

Pysytään aiheessa.

Minulla 90-luvun lapsena on aina ollut se käsitys että ruumiillinen rangaistus oli siihen aikaan normaalia, ainakaan kukaan aikuinen ei sitä avoimesti paheksunut vaikka oli pienessä kaupungissa ihan yleisessä tiedossa miten joissain perheissä lapsia rankaistiin. :(

Yhden kaverin kotona en tykännyt ollenkaan käydä, koska perheen isä suuttui todella helposti ja lähes joka kerta rankaisi kaveriani jostain kun olin kylässä. Pelotti aina että mitä jos se suuttuu minullekin, mutta ei niin onneksi koskaan tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli hauskaa ja erikoista, kun kaverin isä leipoi milloin mitäkin. Omani kun ei mitään sellaisia yhtään osaa :P

Oli kyllä mielestäni toki positiivisesti hassua.

Ihanan kepeä kommentti näiden lastenkurituskommenttien keskellä :DD

Naapurissa, jonka muksujen kaveri olen edelleen, ei koskaan pidetä ovea lukittuna. Ei, vaikka lähtisivät reissuun. Omakotitaloalue siis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.

Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.

Ei se lyöminen ole sen hyväksyttävämpää sillä varjolla, että se on johdonmukaista. Se oli 90-luvullakin rikos. Enkä edelleen usko, että olis susta siistiä, jos pomos vetäis sua turpaan, kun mokaat, vaikka se olisi sitten johdonmukaista ja aina sama rangaistus.

No perheessä ja työpaikoilla on lähtökohtaisestikin erilaiset rangaistukset. Lapselle ei esimerkiksi voi antaa potkuja.

Eli perheessä on ihan oko pahoinpidellä? Pahoinpiteletkö sinä puolisoasi tai lapsiasi, tai pahoinpitelevätkö he sinua, ja se on sinusta ihan ok, kun perheessä nyt vain on erilaiset rangaistukset? Unohdat auton avaimet virtalukkoon ja puolisosi vetää turpaan? Unohdat lapsen lääkäriajan ja lapsi vetää sua avarilla?

No ennen ajateltiin eri tavalla ja kyllä vielä 90-luvullakin lapsia kuritettiin, eikä sitä niin paheksuttu, vaikka laki sen jo kielsikin. Nyt on tietysti eri tavalla ja hyvä niin.

Mutta mikä siinä remmin käytössä niin kamalaa lopulta oli, että noin pitää hermostua? Jos nyt puhutaan siis ajasta, jolloin se oli suht yleistä ja hyväksyttyä ja puhutaan kohtuullisesta kasvavatuksesta, eikä mistään mielivaltaisesta hakkaamisesta.

Jos on iso lapsi, joka ymmärtää säännöt, ja on sanottu, että kotiintuloaika on tämä ja jos myöhästyt, etkä ilmoita etukäteen, tulee remmiä. Siinähän on lapselle annettu vaihtoehdot. Mikä siinä on kamalaa, jos sitten  sitten sääntöjä rikkoo ja saa sen rangaistuksen?

Kyllä sitä paheksuttiin 90-luvulla. Olen syntynyt 1980, ja meillä puhuttiin koulussa kyllä siitä, että väkivaltarangaistukset eivät ole oikein ja että ne ovat vastoin lakia.

Kukaan lasten pahoinpitelemistä puoltava ei kuitenkaan näytä osaavan ottaa kantaa, miksi juuri lasten pahoinpiteleminen oli oikein, mutta puolison ei. Eihän puolison hakkaaminen tai r a i s k a a m i n e n ole Suomessa ole ollut aina rikos, eikä se ole monessa maassa vieläkään. Onko sinusta ok, että Venäjä juuri muutti lakia niin, että puolison lievä pahoinpitely ei ole rikos? 

Ihan samalla tavalla voisi aikuinen (yksipuolisesti) sopia toisen aikuisen kanssa, että lyön, jos töppäät. On kohtuutonta, että lapsilta vaaditaan virheettömämpää käytöstä kuin lapsilta, mutta rangaistuksena voi olla väkivalta. Väkivalta on kohteelleen nöyryyttävää ja satuttavaa, ei se sitä muuta muuksi, vaikka se perustuisikin aikuisen sopimukseen. Ja mitä se remmin antaminen tuossa edes palvelee? Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?

Millä ne lapset 90-luvulla olisivat ilmoittaneet muuten siitä myöhästymisestä? Taidat unohtaa, ettei aina ole ollut kännykkäaika.

Ensinnäkin korostan, että en ole "lasten pahoinpitelyä puoltava". Haluan vain myös ymmärtää, että eri aikana on ajateltu eri tavalla ja kurittavilla vanhemmilla on saattanut olla ihan hyväkin tarkoitus. Lasten kasvatus nyt lähtökohtaisestikin eroaa aikuisten välisistä suhteista, joten niiden vertaaminen ei ole kovin hedelmällistä.

"Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?"

Lasta nimenomaan vielä kasvatetaan eli opetetetaan miten pitää käyttäytyä ja miten ei saisi käyttäytyä. Aikuisen oma vastuu ja häpeä on miten, hän toimii. Jos kaverisi myöhästyminen ottaa päähän, vaihda kaveria. Lapsen kohdalla voidaan vielä vaikuttaa lopputulokseen. Ja eiköhän kellon katsominen muistu paremmin mieleen, jos on muutaman kerran rangaistuksen siitä myöhästymisestä saanut. Eihän itsetarkoitus ole ollut se, että lasta kuritetaan, vaan että oppii toimimaan oikealla tavalla.

Viittasit kännykättömyyteen. Mutta juuri siitä syystähän on vanhemmille ollut tärkeää, että niitä aikoja noudatetaan, koska ei voida soittaa ja tarkistaa, onko lapsella kaikki ok!

No en vaihda kaveria! En minä vaadi täydellisyyttä ihmisiltä. 

Lapsia kasvatetaan joo, mutta koska ne lapset eivät ole vielä valmiita, on hullua vaatia väkivallan uhalla lapselta täydellisyyttä. Jos  se väkivalta olisi joku ratkaisu, eihän se lapsi olisi koskaan myöhästynyt. Ihan tutkimustenkin mukaan väkivalta ei opeta ihmistä toimimaan oikealla tavalla. Voihan sen lapsen pahoinpitelemisen niinkin järkeillä, että väkivalta ole itse tarkoitus, mutta kyllä se oikeasti on sitä, ettei osaa muuta. Ihan sama se on eläintenkin kanssa.

Mä en saanut ikinä selkään myöhästymisestä ja olen todella täsmällinen. En saanut juuri muitakaan rangaistuksia lapsena, mutta silti musta on tullut sääntöjä noudattava aikuinen. Väkivalta ei kasvata moraalia, se saa ihmisen kiertämään sitä.

"on hullua vaatia väkivallan uhalla lapselta täydellisyyttä."

En minä tulkitse niin, että on vaadittu täydellisyyttä, vaan on pyritty ohjaamaan siihen, miten pitäisi käyttäytyä. 

"en saanut ikinä selkään myöhästymisestä ja olen todella täsmällinen"

Samaan päämäärään voi varmaan päästä eri reittejä.  Ehkä tästä tapauksen tytöstäkin tuli täsmällinen.

Ei väkivalta ole mitään ohjaamista. Se on rangaistus siitä, että lapsi ei ole noudattanut vanhempien ohjeita.

Niin, voi olla, että hänestä tuli täsmällinen, mutta ero on tässä se, että mä en joutunut lapsena pahoinpidellyksi, tai en muutenkaan saanut mitään rangaistuksia siitä, että en lapsena osannut huolehtia sellaisista asioista, joista lapset eivät osaa huolehtia. Vanhempani nimittäin ymmärsivät eron. Tai voihan olla, että tytöstä ei tullutkaan täsmällinen, vaan hän päätti aikuisena, ettei periaatteesta noudata muiden antamia sääntöjä, koska sai niistä väkivaltaisen lapsuuden takia tarpeekseen. Tästä olen kuullut monen kertovan, ja tieteellinen tutkimusaineisto tukee tätä käsitystä: kun lasta rangaistaan väkivallalla, hän oppii kiertämään sääntöjä niin ettei jää niistä kiinni.

Sä oon muuten jokaisessa viestissä kieltäytynyt vastaamasta siihen, miksei aikuisten pahoinpiteleminen ole susta ok. Ymmärrän tämän, koska eihän siihen mitään moraalista oikeutusta olekaan, aivan kuten ei lastenkaan hakkaamiseen. Lapset ovat vain niin pieniä, ettei heistä ole vastusta.

Aikuisten välisissa suhteissa ei varsinaisesti kasvateta toista ja yleensä ollaan vapaaehtoisesti tekemisissä toistensa kanssa. Ihan eri tilanne kuin perheessä. Lapselle ei voi antaa potkua, lasta ei voi siirtää eri työporukkaan, lapsesta ei voi erota jne. Aikuisten välisiin asioihin on ihan erilaisia keinoja käytettävissä.

Lapsen kohdalla aikuisen tehtävä on kasvattaa hänet toimimaan tietyllä tavalla ja siihen on käytössä erilaisia porkkanoita ja keppejä. Kaikki lapset saa joskus rangaistuksia, tämä on varmaan ihan ok sinullekin? Se, mitä minä yritän ymmärtää, on se, että yhtenä rangaistuksena on joskus käytetty remmiä, ei ole niin kamala asia kuin yrität siitä tehdä. Nykyään on muita tapoja käytössä, niitä paheksutaan taatusti tulevaisuudessa jne. mutta nyt ne on ok.

Kyllä se on kamala asia, vaikka miten sitä vääntelet ja puolustelet.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kerätään lapsuudenystävien kotien hassuja sääntöjä ja tapoja, ei ole tarkoitus keskustella onko lapsen fyysinen kurittaminen ok. (Ei ole.)

Pysytään aiheessa.

Tämä. Hyvä ketju alkoi jo maistua siltä itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat (-80 luku) oli seksuaalisesti vapaamielisiä. Olivat olleet esim. nudistirannalla lomalla. Lomalta otettu valokuvanippu lojui hajallaan keittiön pöydällä. Olihan se aika hämmentävää teinipojalle, kun kaverin äiti on valokuvissa alasti, jalat levällään ja sormet sisässä. Siinä sitten kavereiden kanssa joimme kahvia pöydän ääressä. Kaverin äiti kaataa lisää ja kysyy, otanko maitoa? Sama nainen kuvissa ja kaatamassa kahvia. Kaverin äitiä ei yhtään näyttänyt nolostuttavan, että hänen kuviaan oli pitkin pöytää ja kaikki näkevät ne.

Heillä oli myös pornolehtiä ja vhs kasetteja ympäri taloa, ei siis mitenkään piilotettuna ylähyllylle. Oli monia muitakin vastaavia asioita heidän kotonaan. Ihan ok. tyyppejä ja kivat vanhemmat ne oli, mutta se vapaamielisyys oli kyllä poikkeavaa.

t.mies

Toi ei missään tapauksessa ole normaalia, eikä luettavissa vapaamielisyydeksi, vaan tuo on ollut täysin tietoista ahdistelua. Ne kuvat jätettiin pöydälle todennäköisesti siksi että seuraavat kavereitten reaktioita. Minua epäilyttää, että kaverisi lapsuus ei ollut helpoimmasta päästä..

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sai lapsena usein ihmeellisiä "näpäytyslahjoja" Päällimmäisenä jäi mieleen hänen 6v synttärinsä. Oli kovasti toivonut Baby Bornia. Olin hänen luonaan kun hän avasi lahjansa. Olohuoneen lattialla oli Baby Bornin laatikko ja ystävä säntäsi onnesta soikeana avaamaan. Laatikossa oli sukat. Ystävä alkoi lohduttomana itkemään, kun hänen äitinsä tuli siihen ylimielinen virne naamallaan "Muistatkos sinä kun silloin jouluna söit siskosi kalenterista sen yhden suklaan omaan suuhun, tältä siskostakin tuntui silloin" ja elettiin tuolloin huhtikuuta. Nukke oli annettu pikkusiskolle sen sijaan ja kaveria oli jyrkästi kielletty koskemasta siihen. Minun kävi ihan kauheasti sääliksi kaveria ja annoin hänen aina luonani leikkiä omallani :(

Olikohan meillä sama kaveri. Tosin en häntä noin pienenä tuntenut, tutustuimme vasta 10-vuotiaina. Jos en ihan väärin muista, niin olin heillä kerran ystävänpäivänä. Olimme tuolloin 12-vuotiaita. Ystäväni ja hänen pikkusiskonsa saivat samanlaiset suklaarasiat, mutta ystäväni rasiaan oli laitettu suklaiden tilalle pelkkiä rusinoita. Äitinsä kommentoi rasioita antaessaan "Sinä *Matilda painat muutenkin jo liikaa ja tulet kalliimmaksikin kun *Minka, kun sinulla on kuukautisetkin" Heillä oli tuolloin myös kylässä pari vuotta vanhempi serkkupoika, joka oli kuuloetäisyydellä. Olin ihan kauhuissani että miten kukaan voi käyttäytyä noin, mutta ystävä otti sen ihan kuin minkä tahansa lauseen. Ei ollut ilmeisesti ensimmäinen kerta kun sai moista kohtelua.

Up

Kaverin luona ei saanut puhua kuukautisista ja siteet piti pitää piilossa omassa vaatelaatikossa. Jos niitä tarvitsi kaupasta, listaan merkattiin vaan punainen piste, ei saanut kirjottaa esim "siteitä" Kerran olimme kaverin kanssa meillä ja huikkasin kauppaan lähtevälle äidilleni, että tuotko siteitä myös. Kaveri oli ihan kauhuissaan että miten sinä tuommoista huutelet suureen ääneen. Meillä ne vaan ei olleet mikään hävettävä salaisuus mistä ei olisi saanut puhua.

Mieheni lapsuudenkaverin perheessä oltiin todella tarkkoja siisteydestä. Lapset eivät saaneet istua olohuoneen valkoiselle sohvalle housut jalassa - sama koski myös vieraita. Pojat istuivat sitten alushoususillaan sohvalla. Kuulemma sen kaverin luona ei usein kyläilty.

Erään ystäväni vaalealla sohvalla ei saanut istua ns. päivävaatteet päällä tai alla piti aina olla viltti. Ystävän äiti aina silmät pullistuneina tuli raivoamaan, jos ja kun kyseinen sääntö meiltä lapsilta unohtui.

Toisen ystäväni kotona ei saanut syödä mitään, ellei tämän äiti ollut antanut siihen erikseen lupaa. Mm. kaakaota ei saanut ottaa kahta lusikallista enempää.

Nämä olivat räikeimmät muistoni säännöistä. Itselläni ei sen sijaan (valitettavasti) ollut juurikaan sääntöjä kotona, joten tuollaiset tiukahkot säännöt kuulostivat hurjilta.

En ole koskaan ymmärtänyt valkoisia tai vaaleita sohvia lapsiperheissä, en ottaisi sellaista itse edes aikuisena sinkkuna koska on täysin mahdotonta pitää se puhtaana. Mutta jos lapsiperheeseen valkoisen sohvan tahtoo, niin ei kyllä ole oikeutta suuttua lapsille kun vahinko jossain vaiheessa tapahtuu.

Kaverin perheessä nautittiin "aperetiivijäätelöt" aina ennen ruokaa. Siis jäätelötikut. Sitten ne vanhemmat tuskailivat kun kaverin 4v muutenkin nirso pikkusisko ei syönyt kunnolla oikeaa ruokaa. No ei kai kun sai mahan täytteeksi ensin aina jäätelön :D Jopa minä, silloin 7v ymmärsin asian.

Up

Kaverin luona arestissa omat vaatteet takavarikoitiin ja joutui käyttämään harmaita olohousuja ja valkoista löysää t-paitaa mihin oli kirjoitettu punaisella tussilla "ARESTI" Ja arestia sai ihan ihme syistä, kuten jos nauroi perheen isäpuolen mielestä liian kovaa tai yski jossain muualla kun vessassa.

Kaverin perheessä pyjamat viikattiin siististi ja laitettiin tyynyn alle päiväksi. Muu sänky pedattiin normaalisti. En koskaan ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, että miksi ne pyjamat piti tunkea nimenomaan tyynyn alle.