Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?
Yhden ystävän luona ei saanut kiittää ruuasta, sillä ruuan valmistanut mummu olisi nolostunut. Tämä oli mielestäni melko erikoista.
Kommentit (730)
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että meidän nykyperheestä voisi naapurintyttö kirjoittaa tähän aikuisena.
Asutaan ulkomailla, samassa talossa intialainen poika, joka käy meillä leikkimässä. Meillä useita lapsia ja usein leluja pitkin lattioita. Kerran hän sanoi, että meillä on aina sotkua. Vähän nauratti, mutta tottahan se on.
Hän on ainoa lapsi, tiukat ja vaativat vanhemmat. Heillä on aina siistiä eikä todellakaan leluja pitkin lattioita niin kuin meillä. Mm. tv:tä hän ei saa katsoa kuin viikonloppuisin hetken. Usein pyytää sitten meillä, että saisiko katsoa telkkaria tai jos se on päällä, liimautuu katsomaan sitä eikä kuule eikä näe muuta (muut lapset ei välitä telkusta koska ovat tottuneet, heille se on leikkien ajan vain taustamelua).
Annatko todellakin lapsesi leikkiä intialaisen kanssa. Haloo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä syötiin koulun jälkeen välipalaksi leipää ja jos lapset ei jaksanut kaikkea, he työnsi puoliksi syödyt leivänkannikat ns, keittiön tasojen sokkelin sisään aukosta josta oli lähtenyt lista irti. Hankala selittää, mutta siis tuonne keittiön tasojen alle kun pistäisit jotain. En käsitä mikä järki tässä oli, miksei heittänyt vaan roskiin tai syöttänyt isolle koiralle. Talo oli perus rintamamiestalo ja tämä tapahtui 90 luvulla, kaverin vanhemmat asuu siinä edelleen... Mietin joskus mitä kysymyksiä kätkön löytyminen herättää tai on herättänyt jos vaikka keittiötä rempattu.
Jostain syystä hajosin tälle täysin :D
Luulen, että oli ehdottomasti käsketty syödä kaikki. Kätköpaikka.
Halusivat ruokkia hiiriä?
Sisällä tupakoimista, ja, että lapsi haki kaljaa ja tupakkaa äidilleen. Ja kotona oli suuri sotku.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteikäisenä menin talvella kaverini kotiin kylään. Pienen keittiöpöydän ääressä äiti tarjosi kaakaota. Sokeritonta kiehuvaan veteen tehtyä Van Houtenia. Ei mitään muuta.
Kotona maitokaakaoon ja voileipiin tottuneena oli pitkä aika jäähdytellä ja saada sitä alas. Samalla äiti kyseli meiltä koko ajan koulukuulumisia..pojista! Tuntui tietävän jo kaikki meidän luokaan pojat, ja kyselyn pääsisältö oli, oliko joku kiusoitellut tai sanonut jotain tai ottanut kiinni - eli kuinka suosittu tyttärensä oli poikien keskuudessa.Muistatteko sitä Van Hiutenin kaakaopurkkia ? Siinä oli punaisella pohjalla nunnan kuva, jolla oli sellainen iso, valkoinen hollantilaishilkka. Oli aika pahaa kaakaota. Liian tummaa ja vahvaa.
Van houten kaakao on lähinnä leivontaan tarkoitettua.
Ei pidä paikkaansa. Se on sitä oikeaa kaakaojauhetta, mistä tehdään myös oikea ja paras kaakaojuoma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin luona astiat pestiin vain kuumalla vedellä! Söi siellä usein. Ei oo allergioita ehkä siitä kiitos tälle perheelle 😂
Mutta hyi hitto!
En ymmärtänyt. Kertokaa joku mitä tässä on noin kamalaa?
Kaiken voi toki pestä vain vedellä ilman pesuainetta, mutta se vaatii enemmän mekaanista hankausta ja on paljon todennäköisempää että astioihin jää jotaim töhkää tai näkymätöntä rasvaa. Se sitten toimii kasvualustana bakteereille.
Ei ole mitään syytä pestä astioita pelkällä vedellä, vähintään likaiset ja rasvaiset astiat kannattaisi puhdistaa kunnolla.
Hehee, tarvitsemme bakteerien kohtaamista pysyäksemme terveinä ja vastustuskykyisinä. Karaisu. Ei pumpulielämää, mikä tekee heikoksi.
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverin luona oli aina päiväpulla. Tämä oli mielestäni erikoista siksi, että perheen äiti juoksi kaverini pikkuveljen perässä ja syötti hänelle tätä päiväpullaa puoliväkisin. Siis tyyliin että ota nyt vielä haukku. Meillä oli kotonakin kyllä pullaa, mutta se oli herkkua ja sitä sai syödä vasta kun ensin oli syönyt lämpimän ruoan. Minusta oli lapsena outoa että pullaa oli pakko syödä vaikkei olisi halunnut.
:D
Minulla ja siskollani oli lapsena ystävä, joilla oli kellarihuoneessa isoja laatikoita makeita herkkuja: karkkipusseja, suklaapatukoita, keksejä jne. Meidän perheessä ostettiin vain kerran viikossa jotain makeaa, ja se jaettiin ja syötiin heti pois.
Oliko sen nimi Peppi Pitkätossu :D
Vierailija kirjoitti:
Ne könys kaikki yhtäaikaa saunaan. Isä, äitee, miniät, vävyt, kersat, vaari, muorit ja seurakunnan vanhin. Sielä ne sitte veisas ja peuhto. Joskus aivan yötämyötenki.
Älä narraa. Provo.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mummoa myöten olivat alasti sisätiloissa, koska se oli heidän mielestään ihmisen luonnollinen olotila. Vähän se hämmensi aluksi mutta sitten teininä kiihotti, kun niiden upea kaunotartytär purjehti kaunis tumma kolmio kahisten ja töröketunnenät pystyssä ohitseni.
Only your dreams
Yhden naapurintytön perheessä kaikki joivat vettä samasta lasista, joka aina käytön jällkeen laitettiin tiskialtaan reusable odottamaan seuraavaa janoista.
Ei ehkä oudoin asia tässä ketjussa, mutta muistan ihmetelleeni tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin luona oli pyykkikasoja joka paikassa. Neljä lasta ja vanhemmat asuivat kolmiossa. Jouluna vanhemmat ryyppäsivät ja isommat jäi vahtimaan pienempiä vanhempien lähtiessä isovanhempien kanssa baariin.
Vasta aikuisena tajusin, miten surkea elämä kaverillani oli. Itse olin ylemmän keskiluokan perheestä, johon edea ysärin lama ei ollut vaikuttanut mitenkään. Jotenkin ajattelin, että kaverin perheellä oli omasta halustaan erilainen tapa elää kuin omalla perheelläni.
Miten lapsilla on elämä mennyt? Ja sinulla ja sisaruksillasi? Onko eroa? Minulla on valistunut arvaus mutta pidän omana tietonani.
Tämä kaverini on sisaruksistaan ainoa, joka kävi lukion ja jatkoi myös ammattikorkeakouluun. On myös vapaaehtoisesti lapseton. Elää ihan mukavaa elämää nykyisin kaukana lapsuudenperheestään. Kaverin sisarukset kävivät amiksen ja ovat sen jälkeen olleet vaihtelevissa duunariammateissa ja tehneet lapsia vaihtuvien puolisoiden kanssa.
Minä ja sisarukseni ollaan kaikki käyty yliopisto. Molemmat sisarukset itseasiassa ovat opiskelleet kaksi tutkintoa, itse vain yhden. Tehdään tietotyötä hyvällä palkalla ja etätyömahdollisuudella. Kaikki pitkässä parisuhteessa ja avioliitossa. Yksi meistä on vela ja kahdella on yksi lapsi eikä enempää tulossa.
Perseen kaivaminen ruokapöydässä ja ruskeiden sormien haistelu heti perään. Kaveri pokkana selitti, että äidillään on taas pastilleja perskarvoissa. Akka ärähti, että kävele sinä pikkupaska maili mun korkkareissa, sinun vika että mulla on synnytyksessä laskeutunut peräsuoli, joka kutisee kuin ei huomista olisi.
Samassa huushollissa ei suvaittu Mötiköitä tai Ritari Ässää, kun niistä oppiii huonoja, kapitalistisia tapoja.
Sitä että kaverilla oli ranskiksia ja siihen oli laitettu ketsuppia pellille valmiiksi päälle, meillä ei koskaan saanut ranskiksia kotona
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverin luona ei saanut pestä paistinpannuja, kun se kuulemma pilaa pannun. Kieltäydyin jostain syystä aina paistamasta hänen luonaan kananmunia, kun pannussa oli sentin haiseva rasva/tahnakerros.
Varmaan sanottu jo jossain välilehdellä, mutta lienee ollut kyseessä valurautapannu. Sitä ei saa pestä astianpesuaineella vaan se oikeasti ihan vaan huuhdotaan, sitten kuumennetaan tulikuumaksi ja pyyhitään talouspaperilla. Tarvittaessa voi vielä laittaa kuumaa vettä ja kiehuttaa siinä vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni kaveri lähetettiin kotimaahansa 2kk ajaksi, jonka aikana hänet ympärileikattiin.
Äitinsä järjesti koko jutun.
Etkä tietenkään ilmoittanut poliisille tai lastensuojeluun?
Olisin tehnyt ls-ilmon, mutta koulun terveydenhoitaja oli sen jo tehnyt. Lapsi kertoi itse.
Eläinrääkkäystä.
Tuttavan perhe piti kasarilla vesiagamaa akvaariossa, vaikka se on terraarioeläin. Lisko ei siis päässyt vedestä ollenkaan pois ja kuoli muutamassa viikossa. Oudointa tässä on miten tuttava vielä muutama vuosi sitten kerskaillen muisteli liskoa ja miten söpö se oli ollut uiskennellessaan akvaariossa ja miten harmitti kuinka nopeasti se kuoli.
Tuttava ei edelleen käsitä ettei vesiagama kuulu akvaarioon. Koska nimessä on sana "vesi", tuttava yhä edelleen kuvittelee vesiagaman olevan kalan kaltainen vesieläin vaikka sitä kuuluisi pitää terraariossa, jossa on vain pieni vesiallas. Ymmärrän ettei kasarilla ollut saatavilla tietoa liskon oikeasta hoidosta mutta ettei vielä nykyään käsitä mitä meni vikaan niin se on outoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini sai lapsena usein ihmeellisiä "näpäytyslahjoja" Päällimmäisenä jäi mieleen hänen 6v synttärinsä. Oli kovasti toivonut Baby Bornia. Olin hänen luonaan kun hän avasi lahjansa. Olohuoneen lattialla oli Baby Bornin laatikko ja ystävä säntäsi onnesta soikeana avaamaan. Laatikossa oli sukat. Ystävä alkoi lohduttomana itkemään, kun hänen äitinsä tuli siihen ylimielinen virne naamallaan "Muistatkos sinä kun silloin jouluna söit siskosi kalenterista sen yhden suklaan omaan suuhun, tältä siskostakin tuntui silloin" ja elettiin tuolloin huhtikuuta. Nukke oli annettu pikkusiskolle sen sijaan ja kaveria oli jyrkästi kielletty koskemasta siihen. Minun kävi ihan kauheasti sääliksi kaveria ja annoin hänen aina luonani leikkiä omallani :(
Tyypillinen boomeri.
Lapsuuden kaverini äiti oli todella kaunis nainen - pitkä hoikka ja mallin näköinen. Isänsä oli lyhyt tukeva puolikalju ukko. Isä ei ollut mitenkään varakaskaan. Äiti oli iloinen ja puhelias. Isä hiljainen ja vetäytyvä.
Jo lapsena mietin, että miten voivat olla yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ihan aloitukseen kuulu, mutta kerron kuitenkin. Lapsena ihmettelin yhden koulukaverin luona käydessä miten minuun laskeutui jonkinlainen lämmin rauha. Olisin vaikka voinut muuttaa heille, mutta kaveri oli muutenkin suosittu ja äitini oli sitä mieltä, että kylillä ei luuhata. Äiti väitti sen johtuvan siitä, että kaverini perhe oli rikas.
Aikuisena tajusin, että ei he mitään rikkaita olleet, isä tavallinen tehdastyöläinen ja äiti osa-aikainen siivooja. Se lämmin tunne oli sitä, että siinä perheessä vallitsi rakkaus. Sen vaan aisti siitä ilmapiiristä, että vanhemmat rakasti toisiaan ja lapsiaan. Vanhemmat myös juttelivat meille kavereille ja se oli minusta hyvin hämmentävää. Meille ei kavereita saanut tuoda sisälle, joskus nähtiin pihalla, mutta silloinkin äiti vain tuhahteli paheksuvasti.
Minulla oli ystävä, josta pidin ala-asteella, mutta heidän kotonaan aina jotenkin ahdisti enkä olisi halunnut olla siellä. En osannut asiaa analysoida, mutta aikuisena osaan. Koti oli melko tyhjä, ei juuri mattoja ja muutama huonekalu, ei juuri leluja tms, ei kodin tunnelmaa eikä kotiruokaa. Eroperhe ja lapsilla oli eri isät. Äiti biletti ja jätti lapset usein tunneiksi yksin kotiin. Talossa asuva mies ei ollut kenenkään isä. Eräänä päivänä ystävä sanoi minulle: olisipa minulla sellainen perhe kuin sinulla. Hämmennyin. Tuli paha olo itselle. En voinut lapsena auttaa. Hän alkoi erkaantua pian ja ystävyys muuttui tuttavuudeksi. Onneksi hänellä menee hyvin. Meni nuorena naimisiin ja perusti ydinperheen, jossa välitetään lapsista. Hän perusti sen perheen, jossa olisi lapsena halunnut olla. Arvostan. 
Etelä-Suomen pikkukaupungissa asuneella tuttavallani (kuoli hiljattain) oli näihin päiviin asti huussi eli hyyskä eli pusee vain ja ainoastaan. Siis kaupungissa, noin 3 kilometriä keskustaan.