Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Kaverini isä meni jotain kirjaa lukemaan sängyn alle ja huuteli meille sieltä pikkutuhmuuksia: perse, pippeli, pilu jne. Sitten alkoi tupakoida siellä niin että savu nousi. Perhe piti sitä lähinnä huvittavana juttuna. Aika usein tapahtui, ei ihan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

 

Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.

Lyönti on nopea ja tehokas kasvatusmenetelmä lapselle. Lapsi oikeasti reflektoi. Aikuista se vain ärsyttää. Vissi ero!

 

 

Se oli outoa kun olin kaverilla leikkimässä pyydettiin oma lapsi syömään ja mun piti istua samassa huoneessa ja katsella.Meillä äiti antoi leikkikaverillekin jotain suuhun tai pyysi joskus syömäänkin kun oli paljon ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin äiti oli vähän omituinen... Heillä oli iso talo ja äiti odotti että aina kun tullaan kylään niin häntä tullaan tervehtimään. Ihan ymmärrettävä toive joo, mutta ei ikinä tullut itse ovelle vastaan tms vaan tätä äitiä sai haahuilla etsimässä ympäri taloa :D Jos ei äitiä käyty tervehtimässä siellä kolmannessa kerroksessa tai kellarissa niin ilmestyi jossain kohtaa kaverin huoneen ovelle huutamaan.

Huusi kaverilleni kerran myös löytäessään kaverini huoneesta karkkipaperin kääreen. Kaveri oli 14-vuotias... Ymmärtäisin jos kyseessä olisi ollut tupakka-aski. Mutta äiti itse juoksi maratoneja ja halusi kai syöttää lapsille vain terveellistä ruokaa. Sekä kaverilleni että hänen siskolleen puhkesi teini-iässä syömishäiriö.

Täällä itketään pienestä terveellisestä lapsen kurittamisesta. Tässä esimerkki pimeydestä, joka vaivaa monia ns. väkivallattomia.

Naapurin maatalon vaimoke juoksi ulkosaunamatkat alasti. Ei ollut muutenkaan niin tarkka.

Tutustuin kaverin kautta tyttöön joka asui lastenkodissa. Käytiin tyttö jokusen kerran sinne saattelemassa. Silloin lapsena luulin, että lastenkodissa asuvat ovat kaikki orpoja. Hämmästykseni oli suuri, kun tämä tyttö pyysikin minut joskus heille kotiin, rivitaloasunto oli valtava, hieno ja varmasti kallis, säkkipimeässä huoneessa makasi kuulemma äiti. Ei tullut tervehtimään, hiuspehko pilkotti tyynyllä.

Kyllä tuntui silloin lapsena oudolta ja taisinpa jopa luulla että tämä tyttö valehteli kodistaan, vaikka nyt tietysti ymmärrän, että taisi olla huostaanotettuna lastenkodissa, käveilyetäisyydellä äitinsä omistusasunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin luona ei saanut pestä paistinpannuja, kun se kuulemma pilaa pannun. Kieltäydyin jostain syystä aina paistamasta hänen luonaan kananmunia, kun pannussa oli sentin haiseva rasva/tahnakerros.

 

Jos se oli valurautapannu, niin sellaista ei saakaan pestä, ja se menee pilalle, jos ei ole rasvainen. Toki enimmät rasvat voi käytön jäljiltä pyyhkäistä pois, mutta pesusta valurauta ei tykkää.

Kyllä sen pestä saa ja pitää kuumalla vedellä, mutta ehdottomasti ilman pesuainetta, vain kuuma juokseva vesi. Tärkeää on laittaa pesun jälkeen kuivumaan alassuin, että viimeinenkin vesi valuu pois.

Vierailija kirjoitti:

Se oli outoa kun olin kaverilla leikkimässä pyydettiin oma lapsi syömään ja mun piti istua samassa huoneessa ja katsella.Meillä äiti antoi leikkikaverillekin jotain suuhun tai pyysi joskus syömäänkin kun oli paljon ruokaa.

Sama juttu erään kaverini luona. Sain istua seuraksi pöytään, mutta syötävää en saanut. Enkä edes jälkiruokaa; yhdenkin kerran sain katsella, kun koko perhe mussutti jäätelöä. Aloin sitten jossain kohtaa odotella mieluummin kaverin huoneessa. Meillä kaverit kyllä saivat aina syötävää, jos sattuivat olemaan ruoka-aikaan kylässä.

Muutaman kerran kaverin luona käydessä hänen pikkuveljensä huuteli vessasta "Äitii, pyyhkimään!" Hän oli tuolloin 8-9-vuotias ja ihan tavallinen lapsi, ei mikään apua tarvitseva 😅

Ne könys kaikki yhtäaikaa saunaan. Isä, äitee, miniät, vävyt, kersat, vaari, muorit ja seurakunnan vanhin. Sielä ne sitte veisas ja peuhto. Joskus aivan yötämyötenki.

Ystäväni kodissa oli tavaraa aivan valtavasti. Kaikki pöydät ja tasot notkuivat sekalaista kampetta. Ystäväni huone oli kuin varasto; hänellä oli kasapäin leluja, ja hänen äitinsä silloin tällöin siivosi niitä muovipusseihin, jolloin huone oli niitä valkoisia, leluja pullollaan olevia pusseja täynnä. Joskus ystävä lainasi minulta yhtä sarjakuvaa, ja se kirjaimellisesti hukkui hänen huoneeseensa. Hän totesi vain, että "täällä jossain se on", eikä sitä koskaan löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä syötiin koulun jälkeen välipalaksi leipää ja jos lapset ei jaksanut kaikkea, he työnsi puoliksi syödyt leivänkannikat ns, keittiön tasojen sokkelin sisään aukosta josta oli lähtenyt lista irti. Hankala selittää, mutta siis tuonne keittiön tasojen alle kun pistäisit jotain. En käsitä mikä järki tässä oli, miksei heittänyt vaan roskiin tai syöttänyt isolle koiralle. Talo oli perus rintamamiestalo ja tämä tapahtui 90 luvulla, kaverin vanhemmat asuu siinä edelleen...  Mietin joskus mitä kysymyksiä kätkön löytyminen herättää tai on herättänyt jos vaikka keittiötä rempattu.

 

Jostain syystä hajosin tälle täysin :D 

Luulen, että oli ehdottomasti käsketty syödä kaikki. Kätköpaikka.

Minullakin oli teininä kaveri, jonka pikkuveli hengaili kanssamme koko ajan, ja 90 % ajasta hän ja kaverini olivat toistensa kurkuissa kiinni. Veli oli muutenkin rasittava, ärsytti aina tahallaan minuakin. Kyseessä oli ehkä heidän äitinsä toive, sillä hän huuteli monesti lähtiessämme kaverin luota esim. kaupungille, että ottakaa Jere mukaan. Se oli erikoista, koska veli oli 10-12-vuotias, ei siis mikään pikkulapsi enää. Jostain syystä kaveri ei kuitenkaan koskaan vastustellut tätä tai käskenyt veljeään menemään muualle. On myös vaikea ymmärtää, miksi veli itse halusi roikkua meidän kanssamme, kun meillä ei ikinä ollut kivaa yhdessä ja hänellä oli omiakin kavereita.

Poikaystäväni kertoi, että hän ja veljensä saivat poikkeuksetta tukkapöllyä, jos eivät syöneet ruokapöydässä kaikkea 😕 Siis vaikka eivät olisi jaksaneet. Ja ihan pieninä kävivät kuulemma piilottamassa lautaset tähteineen jääkaapin alle. Vanhemmat vaikuttivat kuitenkin ulospäin suht normaaleilta ihmisiltä. Eikä tämä ollut edes mitään 50-lukua, vaan ysäriä.

Tämä ketju on tavallaan viihdyttävää luettavaa, toisaalta aika karmeaa. Olen itse kasvanut 60-70 luvun alun nuorena. Osaan nyt olla kiitollinen että oli ehjä perhe , vaikka ehkä vähän boheemi  mutta ruokaa saatiin, jos ei toki mitään ylimääräistä,mitään matkoja ei siihen aikaan myöskään tehty ja herkkuja vain tyyliin jouluna ja synttärinä. Katsoin viimeksi eilen noita kuvia, ja kyllä oltiin laihoja kaikki, vaikkei mitään nälkää nähtykään, se vain oli normia siihen aikaan kun kenellä muullakaan ei ollut mitään ihmeellistä. Lapset liikkui laumoissa , pallopelejä, luistelua ja hiihtoa talvisin, aina luuhatttiin ulkona. En muista että olisin koskaan kaverin kotona syönyt, mutta koska kotona oli tarkat ruoka-ajat niin silloin piti olla kotona syömässä.

Itse olin huono syömään muutenkin, koska kavereitten kanssa ulkona pelaaminen ja leikkiminen kiinnosti paljon enemmän, mutten koskaan muista istuneeni myöskään kenenkään muun syömisiä vieressä katsomassa. Tuohan on suorastaan sadistista käytöstä. Kuten myös tuo vessapaperin kontrollointi, en muista sellaiseen koskaan törmänneeni. Kertoo enemmän sairaasta kontrollin halusta ja nöyryyttämisestä jos tuollaista harrastaa, ei mene pelkästään köyhyyden/pihiyden piikkiin. 

Lasuja ei taidettu juurikaan tehdä, muistan omalta kotikadultani 2 laihaa pientä tyttöä, joiden isä oli alkoholisti ja ilmeisesti väkivaltainen. Tytöt oli kerran kuumana kesäpäivän vähissä vaatteissa (olen itse ollut silloin jotain 6v, mutta silti muistan)  , että likkojen selkä oli ihan sinipunainen, oli vissiin isä käytellyt vyötä tai jotain. Muistan että kerroin siitä myös vanhemmilleni mutta en koskaan saanut tietää, osasivatko vanhempani ottaa yhteyttä johonkin , tai olisiko se edes vaikuttanut mihinkään. Toisaalta en muista sen jälkeen noita tyttöjä nähneeni sinä kesänä enää, ehkä heidät  kuitenkin otettiin lastenkotiin. Siihen aikaan näistä ei puhuttu, ainakaan lapsille. Tämä oli 60-luvulla.

Kurissa ja nuhteessa tulee lapset kasvattaa kuten Raamatussakin sanotaan. Lapsille pitää opettaa kuria ja Jumalanpelkoa!

Herra, meidän vapahtajamme auttakoon niitä liberaaleja jotka lapsensa turmelevat!

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteikäisenä menin talvella kaverini kotiin kylään. Pienen keittiöpöydän ääressä äiti tarjosi kaakaota. Sokeritonta kiehuvaan veteen tehtyä Van Houtenia. Ei mitään muuta.

Kotona maitokaakaoon ja voileipiin tottuneena oli pitkä aika jäähdytellä ja saada sitä alas. Samalla äiti kyseli meiltä koko ajan koulukuulumisia..pojista! Tuntui tietävän jo kaikki meidän luokaan pojat, ja kyselyn pääsisältö oli, oliko joku kiusoitellut tai sanonut jotain tai ottanut kiinni - eli kuinka suosittu tyttärensä oli poikien keskuudessa.

Muistatteko sitä Van Hiutenin kaakaopurkkia ? Siinä oli punaisella pohjalla nunnan kuva, jolla oli sellainen iso, valkoinen hollantilaishilkka. Oli aika pahaa kaakaota. Liian tummaa ja vahvaa.[/quote

Nunnan huntu ei ole hollantilainen, vaan sairaanhoitajan puvun päähine.

Merkki on Droste, k

Tarkitat varmaan Van houten kaakaota.

Kaverini kotona oli niuhottava tunnelma, kaverini ei äidin mielestä koskaan tehnyt riittävästi kotitöitä. Vanhemmat ilmeisesti olivat myös konkreettisesti sanallistaneet, että koululta jäävällä ajalla kaverini ykkösprioriteettina pitää olla kotiaskareet, sitten läksyt ja sitten lepo ja hupi. Vanhemmista kumpikaan ei käynyt töissä, isä oli päässyt varhaiseläkkeelle jostain fyysisestä työstä alle viisikymppisenä ja olisi varmasti pystynyt vaikka perunat keittämään tarvittaessa. Äiti oli kotona kaverini ainoan, kaveriani yli kymmenen vuotta nuoremman, sisaruksen kanssa. Asuivat aika pienessä asunnossa. Joten sikäli en ymmärrä, miksi vielä lukiossakin kaverin piti priorisoida joku koko talon siivoaminen korkeammalle kuin läksyt. Ja no sitten toiselta puolelta tällä kaverillani ei ollut ilmeisesti ikinä minkäänlaista ruutuaikarajoitusta. Perhe vietti suurimman osan vapaa-ajasta, mitä nyt siivoamiselta ja ruuanlaitolta ja kaverin koululta jäi, telkkarin ääressä. Paitsi se isä ei tehnyt mitään muuta kuin katsoi telkkaria. 

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteikäisenä menin talvella kaverini kotiin kylään. Pienen keittiöpöydän ääressä äiti tarjosi kaakaota. Sokeritonta kiehuvaan veteen tehtyä Van Houtenia. Ei mitään muuta.

Kotona maitokaakaoon ja voileipiin tottuneena oli pitkä aika jäähdytellä ja saada sitä alas. Samalla äiti kyseli meiltä koko ajan koulukuulumisia..pojista! Tuntui tietävän jo kaikki meidän luokaan pojat, ja kyselyn pääsisältö oli, oliko joku kiusoitellut tai sanonut jotain tai ottanut kiinni - eli kuinka suosittu tyttärensä oli poikien keskuudessa.

Muistatteko sitä Van Hiutenin kaakaopurkkia ? Siinä oli punaisella pohjalla nunnan kuva, jolla oli sellainen iso, valkoinen hollantilaishilkka. Oli aika pahaa kaakaota. Liian tummaa ja vahvaa.

Van houten kaakao on lähinnä leivontaan tarkoitettua.

Kaverilla oli monta isää ja aina joku niistä oli alasti sen äipän kanssa makkarissa.