Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Kun nuoruudenystäväni kotiin tuli aikuisia vieraita, hänen piti veljensä kanssa istua tuvan penkillä vierekkäin, ja hiljaa kuunnella aikuisen jutustelua.

Kun jompikumpi liikahti, äänähti, tai nauroi, heidän isänsä meni tukistamaan "häiriön" aiheuttajaa.

Näin oli vielä heidän varhaisteinivuosinaan. 

Heidän tätinsä kertoi minulle että hänen kävi niin sääliksi näitä siskonsa lapsia, että hän ei viipynyt heidän luonaan ikinä pitkään kylässä.

Minua ja veljiäni ei ikinä pakotettu tuollaiseen.

Mun nuoruudenkaverin perheessä olivat erikoisella tavalla köyhiä. Siis sellaisella tavalla, että heillä oli kesämökki ja kaksi autoa, mutta ei rahaa ruokaan. Kun menin sinne ensimmäistä kertaa kylään, niin mulle tarjottiin voileipiä ja niihin erilaisia päällisiä. Tein sitten sellaisen leivän, jossa oli levitettä, juustoa ja kurkkua. En tykännyt leikkeleistä tai muista lihavalmisteista.

Kun oltiin syöty leivät ja mentiin kaverin huoneeseen, niin kaveri oli mulle tosi vihainen kun en ollut ottanut leikkelettä leivän päälle. Se oli kuulemma ostettu mua varten, vaikka siihen ei oikeasti ollut varaa. Olin ihan äimänä, kun eihän multa ollut kysytty mitä haluaisin leivän päälle eikä tietenkään mua varten olisi tarvinnut kallista leikkelettä ostaa vaikka olisin tykännytkin. Tilanne oli hyvin hämmentävä.

Kyllä mä ihmettelin kun kaverin äidillä oli oma makkari ja isä nukkui kerrossängyssä tyttären kanssa. Lisäksi ne vanhemmat vihasi toisiaan, puhuit toisistaan epäkunnioittavasti ja lisäksi se äiti selitti minulle, 10 vuotiaalle että miehet haluaa vain seksiä. 

Taisi mennä pikkuisen huonosti siinä avioliitossa. Lisäksi ne antoi piiskaa mun kaverille. Normipäivä kasarilla mutta nyt kun ajattelee, niin ihan hirveetä!

Siis ne erilliset nukkumapaikat oli se suurin ihmetys. 

Erään kaverin perheessä äiti livahti usein makuuhuoneeseen ja sulki oven kun menin sinne kylään. Ei tullut ulos. Mummi sanoi että äiti on väsynyt ja käski meidät ulos leikkimään. Ihmettelin asiaa kunnes kuulin että perheen äiti oli alkoholisti ja veti ryyppyputkia. Mummi hoiti lapset ja kodin ja yritti parhaansa mukaan salailla tyttärensä juopottelua ettei perheen maine menisi. 

Jouduin teininä nuorisokotiin ja ihmettelin, kun siellä me kaikki saatiin viikkorahaa. Jos jotain tyhmää teki, menetti ne, mutta pääsääntöisesti joka viikonloppu oli viikkorahapäivä. Tuo oli aivan kummallista kun en omilta vanhemmilta koskaan saanut viikkorahaa, mutta joltain laitokselta kyllä

Vierailija kirjoitti:

Kun nuoruudenystäväni kotiin tuli aikuisia vieraita, hänen piti veljensä kanssa istua tuvan penkillä vierekkäin, ja hiljaa kuunnella aikuisen jutustelua.

Kun jompikumpi liikahti, äänähti, tai nauroi, heidän isänsä meni tukistamaan "häiriön" aiheuttajaa.

Näin oli vielä heidän varhaisteinivuosinaan. 

Heidän tätinsä kertoi minulle että hänen kävi niin sääliksi näitä siskonsa lapsia, että hän ei viipynyt heidän luonaan ikinä pitkään kylässä.

Minua ja veljiäni ei ikinä pakotettu tuollaiseen.

Ei ollut tuo tervettä, vielä vähemmän nykyinen lasten ehdoilla tapahtuva silmitön mekastaminen, päällepuhuminen, kaikenlainen päällepäsmäröinti, riehuminen ja huutaminen - kirjastoja myöten. Sairaasta ilmiöstä VIELÄ SAIRAAMPAAN.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ihmettelin kun kaverin äidillä oli oma makkari ja isä nukkui kerrossängyssä tyttären kanssa. Lisäksi ne vanhemmat vihasi toisiaan, puhuit toisistaan epäkunnioittavasti ja lisäksi se äiti selitti minulle, 10 vuotiaalle että miehet haluaa vain seksiä. 

Taisi mennä pikkuisen huonosti siinä avioliitossa. Lisäksi ne antoi piiskaa mun kaverille. Normipäivä kasarilla mutta nyt kun ajattelee, niin ihan hirveetä!

Siis ne erilliset nukkumapaikat oli se suurin ihmetys. 

Aidin mielestä miehet haluaa vain seksiä (ja ovat sikoja muutenkin kaikin tavoin ...). Sehän oli jo silloin tulevan vauvapalstan ajan hermolla.  :DDD

Vierailija kirjoitti:

En lapsena ymmärtänyt yhtään miksi naapurin lasten isä v*ttuili meille kännissä ja joskus myös selvinpäin. Lätisi jotain poliittista agendaansa ja jos kaveri tarjosi kaakaomukillisen kavereille niin kyttäai vieressä ettei ainakan lisää saa ottaa. Saattoi myös sanoa, että saat varmaan kotonakin kaakaota.

Myöhemmin kävi ilmi, että sai tartutettua agendansa lapsiinsakin. He varastelivat meiltä rahaa lompakosta ja pullapusseja pakastimesta sekä polttopuita liiteristä. Nälkä heillä ei ollut eivätkä olleet hätää kärsimässä mutta olivat vaan epärehellisiä kaikessa. Huijasivat työnantajiaankin kuulemma sairaslomissa yms.

Meille opetettiin kotona, että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti ja kohteliaasti eikä ketään syrjitä. Meille opetettiin sivistyneitä tapoja ja kutsuttiin kaveritkin pöytään jos oli ruoka-aika. Meille opetettiin että rehellisyys maan perii.

Aikuisena tajusin että tuon känniperheen isä oli vasemmi

Ihme vitivalkoiset ja hohtavan siniset fantasiat sulla.

Oltiin jotain kymmenen. Kaverin isä tuli meidän leikkeihimme ja alkoi esitellä erilaisia tapoja ansaita ja että tytöillä oli siihen paljon suurempia mahdollisuus. Katseli meitä ahnaasti ja iski silmää. Oli muuten usein kännissä ja nousussa varmaan silloinkin.

"Ihme vitivalkoiset ja hohtavan siniset fantasiat sulla"

Ikävä kyllä tuo on ihan totta. En ihan oikeasti mitenkään voinut lapsena ymmärtää että joillekin puolueasiat ovat noin vihaa nostattavia enkä ymmärtänyt varsinkaan sitä miksi aikuinen on tarkoituksella lapselle ilkeä ilman syytä.

Ja kyllä tuo on myöhemmin vaikuttanut aikuisena tekemiini valintoihin. En kuulu mihinkään puolueeseen ja näen kaikkien puolueiden arvoissa jotain hyvää mutta epärehellisyyttä tai ilkeyttä en voi sietää mistään suunnasta. Harmi jos kaikille ei opeteta rehellisyyttä kotoa.

Erään tutun mies kuoli ja he ilmoittivat että haluavat kukkamuistamisten sijaan rahalahjoitukset lasten tilille. 

"Lapset" ovat jo aikuisia, omillaan asuvia, työssäkäyviä, perheellisiä, hyvintoimeentulevia.

Outo tapa en ole ikinä ennen kuullut että vainajan saattoväeltä "kerätään rahaa". Minusta jopa hiukan ajattelematonta ja röyhkeää. 

 Hautajaiset ei kuitenkaan ole mikään yo juhla tai  nuoren parin häät joissa voisi hyvinkin olla tilinumero koska he tarvitsevat rahaa eivät mitään krääsää lahjaksi. 

Kaverini perheessä oli tapana että vieraiden tullessa lapset istutettiin tuoleille vierekkäin, ja heidän iti olla ihan hiljaa ja kuunnella aikuisten jutustelua.

Jos he päästivät äänenkään, tai liikahtivat paikoiltaan, isänsä antoi heille luunapin otsalle.

Kyseisten lasten täti kertoi kerran minulle että hänen kävi niin kovasti sääliksi kaveriani ja hänen veljeään - varsinkin silloin kun he olivat vielä alle kouluikäisiä, että hän miehensä kanssa viipyi kylässä vain vähän aikaa. Hänenkin mielestään lasten kohtelu oli kiusaamista.

Jäipä mieleen yksi tapahtuma. Kun menin käymään kaverini luona ollessani jo 16 - vuotias, kerroin että tätini on käymässä. Kaverini äitini katsoi minua ihmetellen ja kulmiaan kurtistellen kunnes kysyi: " Mitä sitten täällä teet? Eikö sinun pitäisi olla kotonasi?". Sanoin suoraan ettei minun tarvinnut.

Kun lähdin erään muun kaverini kanssa pitkälle lomamatkalle eräälle Kanarian saarelle, tämä despoottiäiti oli kovasti ihmetellyt miehensä kanssa miten vanhempani päästivät minut sinne!

Olin 25 - vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin luona ei saanut pestä paistinpannuja, kun se kuulemma pilaa pannun. Kieltäydyin jostain syystä aina paistamasta hänen luonaan kananmunia, kun pannussa oli sentin haiseva rasva/tahnakerros.

Jos se oli valurautapannu, niin sellaista ei saakaan pestä, ja se menee pilalle, jos ei ole rasvainen. Toki enimmät rasvat voi käytön jäljiltä pyyhkäistä pois, mutta pesusta valurauta ei tykkää.

Voi pestä vedellä ja ilman tiskiaineita. Suolalla pestä Googlen mukaan. 

Eräässä lapsuuden kaverilla oli ruoka ajat ja kaverit häädettiin pois tai piti odottaa kaverin huoneessa maha kurnien, mitään ei tarjottu. Ei mitään koskaan juotavaa leipää yms ei mitään välipalaa edes. Todella tarkat perheen omat ruokahetket ja mitään ei vieraanvaraisesti tarjottu muille muutenkaan. 

Samassa kaveripiirissä taas toisen ystävän perhe oli taas äärilaita toiseenpäähän. Koti oli niin sotkuinen ettei sielä mahtunut kävelemään, pidin sitä lapsena heille normaalina ja totuin siihen että heillä nyt vaan oli sellaista. Vaatteita kasoittain olohuoneen lattialla, kodinhoito huoneeseen ei päässyt kävellen vaate vuoteen takana enkä edes vitsaile. Koti oli likainen ja keittiö vasta olikin. Keittiön pöytä täyttä tavaraa roskia ja edellis päivien vanhoja likaisia lautasia muro paketteja ruuan tähteitä. Kaiken lisäksi keittiössä pidettiin perheen pupua asumassa ja lattia täynnä pupun papanaa. Nyt kun mietin, ei heillä mitään yhteisiä ruoka hetkiä ollut ja tarjosivat vierailleen. Syötiin missä mahduttiin tuolilla tai sohvalla lounas. Vapaa kasvatus ja elivät kuin pellossa. Läksyt silti hoisivat ilmeisesti kun ystävä pääsi ihan merkonomi kouluun. Vanhempani meinasivat pyörtyä kun hakivat minua kaverilta kotiin ovat kertoneet kuinka sotkuinen ja likainen koti oli. Kaverilla ei ollut harrastuksia ja oli vain kotonaan yleensä? 

Kolmannen kaverin samasta kaveri piiristä koti taas oli kuin oppi kirjasta. Normaali perhe isä äiti ja yksi lapsi, ruoka rutiinit ja tarjottiin vietialle, joustavuutta, harrasti kilpa lajeja monta kertaa viikossa. Sen muistan vain vanhemmat eivät antaneet ostaa poika barbia ja ystävä hämmästyi kun näki muualle sellaisen. 

Eli elettiin 90 lukua 96-99 aikaa  

Olen duunariperheen kasvatti, mutta asuin samalla alueella, jossa oli myös keskiluokan perheitä. Varsinkin tien toisella puolella asuneen perheen lapset olivat hyviä ystäviä. Ensimmäinen asia, jota perheessä hämmästelin, oli se, että lasten kanssa keskusteltiin paljon maailman tapahtumista. Minultakin kysyttiin mielipidettä erilaisista asioista, kuten internetin merkityksestä ja siitä tuleeko se jokaiseen kotiin joskus (elettiin siis 1990-luvun alkua ja netti ei ollut vielä yleinen) ja sitten mm. Persianlahden sodasta. Asioista depatoitiin ja mietittiin eri puolia. Pidin siitä, vaikka alkuun se tuntui oudolta.

Sitten toinen ihmeellinen asia oli tietynlainen muodollisuus säännöllisesti. Esimerkiksi sunnuntaipäivällinen oli tosi tärkeä ja päivällispöytään ei ollut mitään asiaa, jos ei pukeutunut asiallisesti. Pojilla ja miehillä tämä tarkoitti vähintään siistiä housuja (ei farkkuja), kauluspaitaa ja pikkutakkia, naisilla ja tytöillä joko mekkoa tai hametta ja siistiä yläosaa. Näillä päivällisillä myös keskusteltiin paljon ja pitkään niin omista asioista kuin Suomen ja maailman tapahtumista. Se oli tosi mukavaa. Samoin esimerkiksi juhannuksena oli isot juhannusjuhlat heidän mökillään ja sinne piti pukeutua kansallispukuun. Olin siis pari kertaa mukana noissa juhlissa. 

Kolmas asia oli todella suuri ystävällisyys; perheen vanhemmat neuvoivat auliisti läksyjen teossa ja kertoivat myös asioista, joista omat vanhempani eivät tienneet mitään. He auttoivat mm. kirjoittamaan ensimmäiset kesätyöhakemukset ja täyttämään hakulomakkeen lukioon. Toisinaan perhe otti minua mukaan myös lomamatkoille ja jos vanhemmillani oli yhtä aikaa työvuoro, saatoin olla heillä muutaman päivänkin "hoidossa". 

Oikeastaan ainoa negatiivinen asia oli, että perheen vanhemmat eivät sietäneet lainkaan kiroilua tai myöhästelyä ilman pätevää syytä. Jo yksittäinen lipsahdus johti huomautukseen. Tämä sääntö koski niin omia lapsia kuin vieraitakin. 

Suorapuheisuus ja kiroilu häpeämättä.

Kaveri äidilleen "Mutsi v""u onko sulla taas ummetusta,kusettaa!"

Äitinsä,vessasta "Teidän takia mulla on peräpukamat ja suoli tukossa, saa"na!"

Tämä äiti oli myös krooninen piereskelijä ja saattoi ruokaa tehdessään kaivella housujen sisältä.  Eikä ikinä moittinut kaverin veljeä siitä,  kun tåmä soi räkäänsä muiden edessä. 

Pakko kertoa omasta perheestä kun tuli mieleen niin, ehkä hauskin on se että isä aina huusi kantavalla äänellä SYÖMÄÄN!! Leikittiin aina kavereiden kanssa pihalla tai leikkipuistossa ja voi että mikä kilpajuoksu oli aina kotia kuka sisaruksista kerkesi ensin 😂 

ei ollu puhelimia meillä silloin. 

 

Nykyään jos huutaisin niin pidettäisiin varmaan ihan hulluna, olen perinyt valitettavasti isäni kantavan ääneen 😂

Meillä muutenkin huutaminen ja kovaan ääneen puhuminen oli jotenkin tavallista, ehkä me oltiin niitä outoja ja ollaan vieläkin. 

Muutenkin oli todella tarkat kotiintulo ajat ja teininäkin piti tulla 10 kotiin. Kerran olin myöhässä ja isä tuli autolla hakemaan ja nakkasi mun pyörän kyytiin. Ja minä kiltisti lähdin sitten kotia 😂 pelkäsivät varmaan että en joudu pahoille teille yms eikä tuo edes haitannut, jälkeenpäin huvittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Suorapuheisuus ja kiroilu häpeämättä.

Kaveri äidilleen "Mutsi v""u onko sulla taas ummetusta,kusettaa!"

Äitinsä,vessasta "Teidän takia mulla on peräpukamat ja suoli tukossa, saa"na!"

 

Tämä äiti oli myös krooninen piereskelijä ja saattoi ruokaa tehdessään kaivella housujen sisältä.  Eikä ikinä moittinut kaverin veljeä siitä,  kun tåmä soi räkäänsä muiden edessä. 

Meillä on vittua viljelty aina, vieläkin olen kova kiroilemaan. En edes pidä kiroilua mitenkään erikoisena

Vierailija kirjoitti:

Erään tutun mies kuoli ja he ilmoittivat että haluavat kukkamuistamisten sijaan rahalahjoitukset lasten tilille. 

"Lapset" ovat jo aikuisia, omillaan asuvia, työssäkäyviä, perheellisiä, hyvintoimeentulevia.

Outo tapa en ole ikinä ennen kuullut että vainajan saattoväeltä "kerätään rahaa". Minusta jopa hiukan ajattelematonta ja röyhkeää. 

 Hautajaiset ei kuitenkaan ole mikään yo juhla tai  nuoren parin häät joissa voisi hyvinkin olla tilinumero koska he tarvitsevat rahaa eivät mitään krääsää lahjaksi. 

"Kukkamuistamisten tilalle"  olen nähnyt tuota kun jää lapsia alaikäiseksi. Kukkalaitteet kuitenkin hintavia joten ne kotiin lähetetyt kukat tai arkulle lasketut rahaksi muutettuna voivat olla iso raha.

Paljon on sitä nykyisin, vain yksi kukka hautajaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen duunariperheen kasvatti, mutta asuin samalla alueella, jossa oli myös keskiluokan perheitä. Varsinkin tien toisella puolella asuneen perheen lapset olivat hyviä ystäviä. Ensimmäinen asia, jota perheessä hämmästelin, oli se, että lasten kanssa keskusteltiin paljon maailman tapahtumista. Minultakin kysyttiin mielipidettä erilaisista asioista, kuten internetin merkityksestä ja siitä tuleeko se jokaiseen kotiin joskus (elettiin siis 1990-luvun alkua ja netti ei ollut vielä yleinen) ja sitten mm. Persianlahden sodasta. Asioista depatoitiin ja mietittiin eri puolia. Pidin siitä, vaikka alkuun se tuntui oudolta.

 

Sitten toinen ihmeellinen asia oli tietynlainen muodollisuus säännöllisesti. Esimerkiksi sunnuntaipäivällinen oli tosi tärkeä ja päivällispöytään ei ollut mitään asiaa, jos ei pukeutunut asiallisesti. Pojilla ja miehillä tämä tarkoitti vähintään siistiä housuja (ei farkkuja), kauluspaitaa ja pikkutakkia, naisilla ja tytöillä joko mekkoa tai hametta ja siistiä yläosaa. Näillä päivällisillä myös keskusteltiin paljon ja pitkään niin omista asioista kuin Suomen ja maailman tapahtumista. Se oli tosi mukavaa. Samoin esimerkiksi juhannuksena oli isot juhannusjuhlat heidän mökillään ja sinne piti pukeutua kansallispukuun. Olin siis pari kertaa mukana noissa juhlissa. 

Kolmas asia oli todella suuri ystävällisyys; perheen vanhemmat neuvoivat auliisti läksyjen teossa ja kertoivat myös asioista, joista omat vanhempani eivät tienneet mitään. He auttoivat mm. kirjoittamaan ensimmäiset kesätyöhakemukset ja täyttämään hakulomakkeen lukioon. Toisinaan perhe otti minua mukaan myös lomamatkoille ja jos vanhemmillani oli yhtä aikaa työvuoro, saatoin olla heillä muutaman päivänkin "hoidossa". 

Oikeastaan ainoa negatiivinen asia oli, että perheen vanhemmat eivät sietäneet lainkaan kiroilua tai myöhästelyä ilman pätevää syytä. Jo yksittäinen lipsahdus johti huomautukseen. Tämä sääntö koski niin omia lapsia kuin vieraitakin. 

Kiva lukea näitä positiivisa kommentteja välissä.