Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Naapurin tytöt saivat juosta ilman kenkiä pihalla koko kesän, säällä kuin säällä. Kun kesäkuu alkoi, siellä ne kirmasivat pihalla. Käytiin jopa kaupassa sillä tavalla, ettei tytöillä ollut kenkiä jalassa. Olisihan se nykypäivänä oudon näköistä. Muutenkin niillä oli kummallista kotona, kun kaikki lelut lojuivat lattioilla. Meillä piti aina raivata illalla lelut paikoilleen, heillä ei sellaisia sääntöjä ollut. Kun siellä kävi kylässä, välillä oli vaikea kävellä tyttöjen huoneessa, kun piti varoa leluja.

Eräässä perheessä oli talo täynnä kaikenlaisia posliinisia koriste-esineitä, valkoiset pitsiliinat ja isoja vitriinikaappeja. Talossa ei saanut juosta tai pitää ääntä vaan aina piti hiippailla varovaisesti ettei pudottanut mitään. Aloin pelkäämään heillä käyntiä, usein halusin leikkiä vain pihalla. Etenkin jos perheen äiti oli kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kylpypyyhkeet säilytettiin omissa huoneissa vaatekaapissa. Eli illalla suihkuun mennessä otettiin pyyhe mukaan, suihkun jälkeen vietiin se kylppäriin kuivumaan ja aamulla viikattiin omaan vaatekaappiin, mistä se taas illalla otettiin käyttöön. Joskus yökylässä ollessa ihmettelin tätä, kun meillä pyyhkeet roikkui naulakossa kylppärin seinällä.

Siis eikö niitä pyyhkeitä pesty koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui ensimmäisen poikaystävän luona, joten lapsuudesta ei ole kyse.

Poikaystäväni äiti ja isäpuoli lähtivät Kanarialle ja isäpuoli otti ostamansa telkkarin kaukosäätimen matkalle mukaan.

Jäikö isäpuolelta sitten vastaavasti kännykkä kotiin?

Lapsuudenystäväni mummolassa oli erittäin kummallinen meno. Niillä oli mansikkapelto, jolta ei saanut ottaa mansikoita. Mummo kävi itse joka toinen aamu pellon läpi ja poimi kypsät marjat. Yhden yhtä ainutta marjaa ei tarjottu lapsille. Niistä keitettiin hilloa talveksi.

Muistan, kun äitini teki täytekakun viemisiksi tämän lapsuudenystäväni mummolaan. Meille lapsille ei tarjottu sitä ollenkaan, vaan aikuiset pelkästään söivät. Mummo sanoi, että sokeri pilaa lasten hampaat.

Sitä en muista, minkä takia minä sinne mummolaan lähdin mukaan. Kaveri varmaankin pyysi, kun oli ainut lapsi. Sekin oli minusta outoa, kun me nukuttiin aina vierekkäin mummon sängyssä, se oli levitettävä laverisänky ja mummo itse siirtyi vaarin kanssa yläkerran makuuhuoneeseen. Sillä vaarilla oli kamalan huonot polvet, joten olihan siinä taluttamista yläkertaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä syötiin koulun jälkeen välipalaksi leipää ja jos lapset ei jaksanut kaikkea, he työnsi puoliksi syödyt leivänkannikat ns, keittiön tasojen sokkelin sisään aukosta josta oli lähtenyt lista irti. Hankala selittää, mutta siis tuonne keittiön tasojen alle kun pistäisit jotain. En käsitä mikä järki tässä oli, miksei heittänyt vaan roskiin tai syöttänyt isolle koiralle. Talo oli perus rintamamiestalo ja tämä tapahtui 90 luvulla, kaverin vanhemmat asuu siinä edelleen...  Mietin joskus mitä kysymyksiä kätkön löytyminen herättää tai on herättänyt jos vaikka keittiötä rempattu.

Jos ne syötti hiiriä tai rottia?

Tai vielä pahempaa. Sokkelin takana oli vankina joku, jota näin ruokittiin?!

Vierailija kirjoitti:

'70-80- lukujen saitteessa ei ollut edes ulkohuusia'

Itse olen eri mieltä. Tuossa vaiheessa ulkohuussi oli suomalaisissa taloissa ja asumuksissa ollut kyllä kymmeniä vuosia, jollei enemmänkin. Käytännössä kaikilla. Ihmisillä nyt vaan on tarve saada jotakin suojaa, kun ovat tarpeillaan. Ehkä pienellä hädällä kävivät tunkion laidalla, ja et vain ikinä tullut tutustuneeksi heidän ulkohuussiinsa?

Missä tapahtui muutos juuri 70/80-lukujen vaihteessa oli sisävessojen nopea yleistyminen. Sitä ei läheskään kaikilla ollut vielä tuossa vaiheessa.

Jos hän tarkoitti oikeasti 70/80-lukujen taitetta?

Siis ei 1970/1980-lukujen taitetta.

Vierailija kirjoitti:

Mun alakouluikäinen kaveri sai valita synttärilahjaksi minkä tahansa lehden tilauksen nimiinsä, valitsi Alibin ja vanhemmat tilasi sen. Oli jännää lukea kaverilla kylässä niitä murha - ym. rikosjuttuja, meille kun tuli vain Suosikki ja Aku Ankka.

Tosta tuli mieleen, että kaverini luuli, että meille tulee pornolehti, kun kerroin, että meille tulee Alibi.

Myöhemmin käsittääkseni selvisi, että se oli nähnyt Alibin mainoksen pornolehdessä ja luuli sitten Alibiakin pornolehdeksi.

Kukas se niitä pornolehtiä oli sitten lukenutkaan?

Minä kutsuin pienenä lapsena isääni ja äitiäni isäksi ja äidiksi, mutta noin 10-vuotiaana aloin kutsumaan molempia etunimellä. En osaa sanoa syytä, jotenkin se vain tuntui silloin luontevalle enkä pidä sitä edelleenkään kummallisena vaikka nyt jo päälle kolmenkympin olenkin. Paras kaverini taas kutsui äitiään äidiksi mutta isäänsä etunimellä. Välit vanhempiini ovat aina olleet lämpimät ja hyvät eli siitä ei ole kyse, että olisin kokenut heidät jotenkin etäisinä.

Minun pojallani 13 v. on laaja kaveripiiri, ja meillä on usein kavereita kylässä. No ei nyt Koronan aikaan niin usein kuin yleensä. Mutta yksi poika oli eilen iltapäivän ja illan meillä ja kommentoi, että hänestä on kummallista, kun meillä ei ole ruoka-aikoja. Ei olekaan. Syödään kun on nälkä. Minä olen aamusyöppö ja saatan syödä jo klo 5-6 ison lautasellisen puuroa, viiliä, hedelmiä jne. Vapaapäivinäkin keitän jo klo 8-9 välikahvit, kun toiset vasta nousee sängystä. Minulla on lounasnälkä sekä töissä että vapaapäivinä noin klo 10-11. Teen silloin ruuan, mutta en toki pakota muita niin aikaisin syömään. Sekä mieheni että lapset lämmittelee ruokaa kukin silloin kun nälkä iskee. Illalla meillä on hyvin usein vain kylmää ruokaa, eli esim. ruokaisa salaatti ja patonkia. Minä syön niitä yleensä klo 16 (vapaapäivänä) tai 16.30 (töiden jälkeen). Toiset syö silloin kun heidän aikataulunsa antaa myöten. Toki tämä systeemi on meillä kehittynyt vuosien mittaan, kun on 2 urheilua harrastavaa lasta ja aikuisetkin liikkuu. Pitänyt ajoittaa syömiset treenien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etunimien käyttöä. Isä ja äiti eivät olleet perheen lapsille "iskä" ja "äiskä" tms, vaan aina Matti ja Tiina. Synttärikorttiinkin vanhemmat kirjoittivat "Onnea Jonille. T. Matti ja Tiina". 

Mikähän tällaisessa on oikein taustalla? Lapsuudessani minulla oli myös kaveri, joka puhutteli jostain syystä äitiään koko nimellä. Siis viittasi äitiinsä sanomalla "Maija Meikäläinen" siinä missä muut sanoisivat "äiti". Oma äitini loukkaantuu kovasti jos joku meistä lapsista kutsuu häntä etunimellä äidin sijasta, siksi etenkin omituista omaan korvaani.

Mulle isä oli koko lapsuuden ja on vieläkin "Matti". Äiti taas on aina ollut äiti. Kun puhuin isästäni muille, vaikka äidille, käytin hänen etunimeään. Se on vain tullut luonnollisesti, isäni on jokin verran etäisempi minulle, vaikka ihan ydinperhe oltiin. Nyt mieheni ja tuttujen kanssa puhutaan kyllä isästäni "mun faijana", koska ainakin minun päätäni sekoittavat ihmiset, jotka ilman kontekstia puhuvat jostakusta vain etunimellä tarkentamatta yhtään, kenestä on kyse. Meilläkin on pari isäni nimistä tuttua.

Mun ja isäni suhdetta kyllä kuvaa vielä tänäänkin, että jos soitan hänelle ja kysyn kuulumisia, hän kysyy heti, mitä haluan, kun soitan. Eli yleensä hänen kanssaan yhteydenpitoa on vain silloin, kun on pakko, ja se on vähän jäänyt tavaksi, jota on henkisesti vaikea muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui ensimmäisen poikaystävän luona, joten lapsuudesta ei ole kyse.

Poikaystäväni äiti ja isäpuoli lähtivät Kanarialle ja isäpuoli otti ostamansa telkkarin kaukosäätimen matkalle mukaan.

Jäikö isäpuolelta sitten vastaavasti kännykkä kotiin?

En ole kyseinen kirjoittaja, mutta kommentoin silti. Kanarialla ei yleisesti hotellihuoneissa ollut kaukosäätimiä vielä 10 vuotta sitten ja edelleen on hotelleja, joissa sen saa panttia vastaan, jos niitä sattuu olemaan vapaana. Viimeksi nyt joulukuussa -19 meidän hotellista oli kaukosäätimet kaikki varattu, joten saatiin lainaksi vasta loman puolivälissä. TV sattui olemaan sitä mallia, ettei pystynyt vaihtamaan kanavaa muuten kuin säätimellä. Tuli mieleen ajat, jolloin meidänkin perhe pakkasi oman kaukosäätimen mukaan ja sitten toivottiin, että sattuisi käymään siihen telkkariin, joka huoneessa oli.

Se oli aika outoa, että kaverin vanhemmat harjasi lasten hampaat vielä 15 vuotiaana.

Toisessa perheessä oli omituinen tapa mennä saunaan yhdessä vielä tosi myöhään, siis lukiossakin. Ja kaveri kehui isänsä vartaloa että onpa se hyvännäköinen jne. Niillä myös syötiin paljon maksamakkaraa. Joka kerta ja joka aterialla maksamakkaraa. Niillä oli varmaan 20 pötköä maksamakkaraa aina jääkaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin ehkä 6-vuotias, ja osallistuin tarhakaverin synttäreille, ja kaverin paria vuotta nuorempi pikkuveli oli saanut "lohdutuslahjan". Lisäksi pari vierasta toi pikkuveljelle lahjan kutsuen sitä tällä nimellä. 

Minusta tämä oli jo sen ikäisenä täysin dorkaa. Jokaisella on kerran vuodessa synttärit. Mitä lohdutusta siinä kaipaa, jos nyt on sisaruksen vuoro? Vai onko tämä joku omalaatuinen tapa pehmustaa maailmaa lapselle?

Mites dorkana pidät sitä, että nykyään pitää synttärisankarin vanhempien antaa vieraana käyville lapsille lahjat?

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä sai kiivetä ikkunasta sisään tai hypätä ikkunasta ulos ja minusta se oli mahtavaa :D Asuivat kerrostalon ekassa kerroksessa ja kaveri oli laittanut ikkunansa alle jakkaran varta vasten sitä varten. Joskus kiipesin kaverin ikkunasta salaakin sisään ja pelästytin kaverin.

Siellä ei muutenkaan ollut paljoa sääntöjä. Joskus ihmettelin kun 5v veli teki itse uunipellillä ranskalaisia, ilman aikuisten valvontaa. Meillä lapset ei saaneet käyttää uunia yksin.

Kerran olin myös tuon perheen kanssa hesburgerissa ja ihmettelin kun ruokailun jälkeen perheen pienemmät lapset lähtivät toisiin pöytiin kyselemään randomeilta ihmisiltä "saanks mä sulta ranskalaisia?" Jne. Kaverin vanhemmat lähinnä naureskelivat asialle.

Minullakin oli lapsena tuollainen livahdusikkuna terassille, tosin asuimme omakotitalossa taajamassa, joten niin kauan kuin nukuin joskus, vanhemmilleni oli aika yhdentekevää, että livahtelin yöllä omaan metsäämme ja että käytin joskus ikkunaa kulkemiseen. Ikkunani oli myös aina öisinkin auki niin, että sen sai ulkoa tönäisemällä auki, jos olin lähtenyt ulos ovesta ja halusin vaikka tuoda jotakin salaa ulkoa huoneeseeni. Sille tosin ei ollut vanhempieni siunausta, vaan peitin kahvan asennon verholla. Mahduin kulkemaan tuuletusikkunasta aikuiseksi saakka, koska se oli aika kookas, mutta aloitin kiipeilyn siitä jo ala-asteella. Meillä kävi joskus pihalla naapurien irtokissoja ja olin hyviä kavereita niiden kanssa, jos huomasin/kuulin jonkun niistä terassilla yöllä, niin livahdin ulos silittämään niitä. Saatoin myös kesäisin lähteä paljain jaloin metsäkävelylle oman kissan kanssa, enkä tarvinnut valoa, koska metsä oli harvaa ja kallioista. Jos kissa oli laskettu yöksi ulos, se osasi tulla hakemaan minua hyppäämällä ikkunalaudalleni ulkopuolelta ja odottamalla ikkunalasin takana. Joskus pienenä kävin myös pissalla metsässä yöllä, koska se oli jännempää. :D 

Yhden kaverin luona sai ottaa vain kolme palaa vessapaperia kakalle ja yhden pisulle.Kerran käytin paljon paperia,kun mulla tuli iso kakka,jota oli joka puolella.Kaveri kertoi äidilleen,kun äiti ihmetteli,että kuka on meillä käyttänyt puoli rullaa vessapaperia. Mun kotona sai käyttää niin paljon kuin halusi.Tämä siis 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin äiti joka poltti tupakan 15 minuutin välein. Siis oikeasti. Ja oli kotona kaikki päivät. Silloin tuntui oudolta kun tulin itse kodista jossa elettiin terveellisesti ja vanhemmat tulivat kotiin vasta 17 illalla.

Aika pitkiä tupakoita, jos poltti ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat (-80 luku) oli seksuaalisesti vapaamielisiä. Olivat olleet esim. nudistirannalla lomalla. Lomalta otettu valokuvanippu lojui hajallaan keittiön pöydällä. Olihan se aika hämmentävää teinipojalle, kun kaverin äiti on valokuvissa alasti, jalat levällään ja sormet sisässä. Siinä sitten kavereiden kanssa joimme kahvia pöydän ääressä. Kaverin äiti kaataa lisää ja kysyy, otanko maitoa? Sama nainen kuvissa ja kaatamassa kahvia. Kaverin äitiä ei yhtään näyttänyt nolostuttavan, että hänen kuviaan oli pitkin pöytää ja kaikki näkevät ne.

Heillä oli myös pornolehtiä ja vhs kasetteja ympäri taloa, ei siis mitenkään piilotettuna ylähyllylle. Oli monia muitakin vastaavia asioita heidän kotonaan. Ihan ok. tyyppejä ja kivat vanhemmat ne oli, mutta se vapaamielisyys oli kyllä poikkeavaa.

t.mies

Toi ei missään tapauksessa ole normaalia, eikä luettavissa vapaamielisyydeksi, vaan tuo on ollut täysin tietoista ahdistelua. Ne kuvat jätettiin pöydälle todennäköisesti siksi että seuraavat kavereitten reaktioita. Minua epäilyttää, että kaverisi lapsuus ei ollut helpoimmasta päästä..

Itse asiassa heillä oli ihan normaali perhe noin muuten. Työt ja koulut meni ok. ei mitään väkivaltaa tai alkoholiongelmaa tms. Oma tulkintani kyllä on, että kuvat oli vahingossa jääneet pöydälle. Niitä vaan ei kukaan ollut korjannut pois. Ja se ei jotenkin tuntunut haittaavan heitä ollenkaan. Joskus siinä pöydällä oli avonaisena jotain kirjeitäkin, jotka ei takuulla olisi saneet olla muiden luettavissa.

Kaverin huonessa saattoi lojua lattialla pornolehtiä. Kerran kaverin äiti tuli huoneeseen ja oli kiukustunut huoneen sotkuisuudesta. Keräsi lehtiä nippuun ja vaatteita komeroon ja motkotti kaverille niinkuin kuka tahansa kiukustunut äiti. Ongelmana ei ollut se, että lattialla oli pornolehtiä, vaan se, että huone oli sekaisin. 

Itse en olisi ikinä voinut kuvitella jättäväni pornolehtiä näkymään huoneeseeni (toki niitä oli jokunen piilossa komeron syvimmässä nurkassa).

Ihan tavanomaisia aikuisia ja perheellisiä kaveristani ja hänen muista sisaruksista tuli. En vaan ole missään vastaavaa suhtautumistapaa kohdannut.

t.mies

Meilläkin on muuten normaali perhe, mutta oman isäni yhden auton keskikonsolissa on jo vuosia ollut (nyt jo haalistunut) äitini kuva, jossa äiti poseeraa kädet kriittisten paikkojen suojana. Sillä autolla on kyyditty kavereita ja myös poikaystäviä varmaan, en muista. Se on ainoa seksuaalissävytteinen kuva esillä missään meillä, ja pornot ovat piilossa komerossa, eikä niitä jätetä esiin. Olen miettinyt jälkikäteen, montaakohan kaveria tuo kuva on traumatisoinut. Ainakin oma mies vain totesi jälkeenpäin, että haluaa minusta samanlaisen autoon. :D

Vierailija kirjoitti:

Tai kasvattilapsia. Ei varmaan omia biologisia.

Minä kutsuin isää etu-tai lempinimellä, koulukaveri äitiään etunimellä, tyttäreni minua vuoronperään äidiksi ja etunimellä niin että viimeksi mainittu jäi käyttöön ja veljen lapset isäänsä sekä etunimellä että isiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kateellinen, kun kaveri sai syödä pihalla leipää. Meillä ei lähdetty mihinkää leipä kädessä. 80luvun lapsi

Muistan ihmetelleeni, kun kerran kävin kaverin luona kylässä ja tämä halusi syödä leipää olohuoneessa TV:tä katsoessaan, niin hänellä oli iso leipäkori alla, ettei siitä leivästä vaan murustakaan pääse sohvalle/lattialle. Siis se oli jotenkin ylivarovaista se syöminen.

Sama kaveri istui kerran käydessäni eteisessä lehtipinon päälle (niitä oli varmaan ainakin 30 senttiä siinä) ja se pino sattui sitten kaatumaan siinä hänen allaan. Ei ne lehdet edes pahemmin siitä levinneet ja ne olisi saanut kasaan hetkessä, mutta äitinsä nosti siinä vieressä sitten metelin asiasta.

Jos menin esim kesällä soittamaan ovikelloa, kun äitinsä oli töissä, niin ovea ei avattu, vaan oven takaa kysyttiin, että "kuka?". Sitten odottelin aikana rappukäytävässä, että mentiin ulos. Sisälle ei päästetty.

Tämä oli hieman ristiriitaista, kun välillä sisään meneminen oli ok ja välillä taas ei.