Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.

Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.

Ei se lyöminen ole sen hyväksyttävämpää sillä varjolla, että se on johdonmukaista. Se oli 90-luvullakin rikos. Enkä edelleen usko, että olis susta siistiä, jos pomos vetäis sua turpaan, kun mokaat, vaikka se olisi sitten johdonmukaista ja aina sama rangaistus.

No miltä nämä nykyajan lasten rangaistukset kuulostavat pomon sinulle suorittamina?

Miten olisi jäähypenkki jolla istut yhtä monta minuuttia kuin sinulla on ikää? Entäs väkisin kiinni pitäminen kunnes "rauhoitut"? Erikoista että vertaat vanhemman ja lapsen välistä kasvatussuhdetta itseesi ja esimieheesi. Pidätkö pomoasi isänäsi tai äitinäsi? sellaisena henkilönä joka popettaa ja kasvattaa sinua? Moni muu ei todellakaan pidä, vaan ihan vertaisenaan aikuisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.

Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.

Ei se lyöminen ole sen hyväksyttävämpää sillä varjolla, että se on johdonmukaista. Se oli 90-luvullakin rikos. Enkä edelleen usko, että olis susta siistiä, jos pomos vetäis sua turpaan, kun mokaat, vaikka se olisi sitten johdonmukaista ja aina sama rangaistus.

No perheessä ja työpaikoilla on lähtökohtaisestikin erilaiset rangaistukset. Lapselle ei esimerkiksi voi antaa potkuja.

Eli perheessä on ihan oko pahoinpidellä? Pahoinpiteletkö sinä puolisoasi tai lapsiasi, tai pahoinpitelevätkö he sinua, ja se on sinusta ihan ok, kun perheessä nyt vain on erilaiset rangaistukset? Unohdat auton avaimet virtalukkoon ja puolisosi vetää turpaan? Unohdat lapsen lääkäriajan ja lapsi vetää sua avarilla?

No ennen ajateltiin eri tavalla ja kyllä vielä 90-luvullakin lapsia kuritettiin, eikä sitä niin paheksuttu, vaikka laki sen jo kielsikin. Nyt on tietysti eri tavalla ja hyvä niin.

Mutta mikä siinä remmin käytössä niin kamalaa lopulta oli, että noin pitää hermostua? Jos nyt puhutaan siis ajasta, jolloin se oli suht yleistä ja hyväksyttyä ja puhutaan kohtuullisesta kasvavatuksesta, eikä mistään mielivaltaisesta hakkaamisesta.

Jos on iso lapsi, joka ymmärtää säännöt, ja on sanottu, että kotiintuloaika on tämä ja jos myöhästyt, etkä ilmoita etukäteen, tulee remmiä. Siinähän on lapselle annettu vaihtoehdot. Mikä siinä on kamalaa, jos sitten  sitten sääntöjä rikkoo ja saa sen rangaistuksen?

Kyllä sitä paheksuttiin 90-luvulla. Olen syntynyt 1980, ja meillä puhuttiin koulussa kyllä siitä, että väkivaltarangaistukset eivät ole oikein ja että ne ovat vastoin lakia.

Kukaan lasten pahoinpitelemistä puoltava ei kuitenkaan näytä osaavan ottaa kantaa, miksi juuri lasten pahoinpiteleminen oli oikein, mutta puolison ei. Eihän puolison hakkaaminen tai r a i s k a a m i n e n ole Suomessa ole ollut aina rikos, eikä se ole monessa maassa vieläkään. Onko sinusta ok, että Venäjä juuri muutti lakia niin, että puolison lievä pahoinpitely ei ole rikos? 

Ihan samalla tavalla voisi aikuinen (yksipuolisesti) sopia toisen aikuisen kanssa, että lyön, jos töppäät. On kohtuutonta, että lapsilta vaaditaan virheettömämpää käytöstä kuin lapsilta, mutta rangaistuksena voi olla väkivalta. Väkivalta on kohteelleen nöyryyttävää ja satuttavaa, ei se sitä muuta muuksi, vaikka se perustuisikin aikuisen sopimukseen. Ja mitä se remmin antaminen tuossa edes palvelee? Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?

Millä ne lapset 90-luvulla olisivat ilmoittaneet muuten siitä myöhästymisestä? Taidat unohtaa, ettei aina ole ollut kännykkäaika.

Onko sulle siis puolisosi lapsen asemassa? Eli puolisosi ei saa itse päättää syökö keksin ennen ruokailua, vaan sinä kiellät, ja puoliso tottelee? 

Puolisosi ei myöskään saa itse päättää että tulee kotiin klo 24, koska sinä määräät että hänen pitää olla kotona klo 20, koska huomenna on työaamu?

Nyt vähän valoja päälle näihin rinnastuksiin. Lapset on lapsia, ja aikuiset aikuisia, ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Onko se niin epäreilua, jos kaverisi tiesi, mitä myöhästymisestä seuraisi ja myöhästyi silti? Epäreilua olisi ollut, jos kuritettaisiin ilman syytä, tai jos ei seuraisi mitään rangaistusta, vaikka sellaisella olisi uhattu.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta on se. Lapsilta unohtuvat tuollaiset asiat, eivätkä aikuisetkaan aina niin täsmällisiä ole. En oikein usko, että susta tuntuisi reilulta, jos sua lyötäisiin aina, kun mokaat. Vai hyväksyisitkö sen, että pomo lyö sua, jos töppäät? Ja ennen kaikkea, mitä se väkivalta opettaa? Eihän se näköjään tuolle mainitulle tytöllekään opettanut mitään, kun hän saattoi silti unohtaa.

Mutta jos siihen aikaan siinä perheessä oli käytäntö, että tottelemattomuudesta seuraa kuritus, niin olisi ollut epäjohdonmukaista, jos kuritukselta olisi välttynyt sillä perusteella, että lapsen kaveri saa samasta asiasta eri rangaistuksen. Ei se ole epäreilua, että saa sen rangaistuksen, jolla on uhattukin.

Ei se lyöminen ole sen hyväksyttävämpää sillä varjolla, että se on johdonmukaista. Se oli 90-luvullakin rikos. Enkä edelleen usko, että olis susta siistiä, jos pomos vetäis sua turpaan, kun mokaat, vaikka se olisi sitten johdonmukaista ja aina sama rangaistus.

No perheessä ja työpaikoilla on lähtökohtaisestikin erilaiset rangaistukset. Lapselle ei esimerkiksi voi antaa potkuja.

Eli perheessä on ihan oko pahoinpidellä? Pahoinpiteletkö sinä puolisoasi tai lapsiasi, tai pahoinpitelevätkö he sinua, ja se on sinusta ihan ok, kun perheessä nyt vain on erilaiset rangaistukset? Unohdat auton avaimet virtalukkoon ja puolisosi vetää turpaan? Unohdat lapsen lääkäriajan ja lapsi vetää sua avarilla?

No ennen ajateltiin eri tavalla ja kyllä vielä 90-luvullakin lapsia kuritettiin, eikä sitä niin paheksuttu, vaikka laki sen jo kielsikin. Nyt on tietysti eri tavalla ja hyvä niin.

Mutta mikä siinä remmin käytössä niin kamalaa lopulta oli, että noin pitää hermostua? Jos nyt puhutaan siis ajasta, jolloin se oli suht yleistä ja hyväksyttyä ja puhutaan kohtuullisesta kasvavatuksesta, eikä mistään mielivaltaisesta hakkaamisesta.

Jos on iso lapsi, joka ymmärtää säännöt, ja on sanottu, että kotiintuloaika on tämä ja jos myöhästyt, etkä ilmoita etukäteen, tulee remmiä. Siinähän on lapselle annettu vaihtoehdot. Mikä siinä on kamalaa, jos sitten  sitten sääntöjä rikkoo ja saa sen rangaistuksen?

Kyllä sitä paheksuttiin 90-luvulla. Olen syntynyt 1980, ja meillä puhuttiin koulussa kyllä siitä, että väkivaltarangaistukset eivät ole oikein ja että ne ovat vastoin lakia.

Kukaan lasten pahoinpitelemistä puoltava ei kuitenkaan näytä osaavan ottaa kantaa, miksi juuri lasten pahoinpiteleminen oli oikein, mutta puolison ei. Eihän puolison hakkaaminen tai r a i s k a a m i n e n ole Suomessa ole ollut aina rikos, eikä se ole monessa maassa vieläkään. Onko sinusta ok, että Venäjä juuri muutti lakia niin, että puolison lievä pahoinpitely ei ole rikos? 

Ihan samalla tavalla voisi aikuinen (yksipuolisesti) sopia toisen aikuisen kanssa, että lyön, jos töppäät. On kohtuutonta, että lapsilta vaaditaan virheettömämpää käytöstä kuin lapsilta, mutta rangaistuksena voi olla väkivalta. Väkivalta on kohteelleen nöyryyttävää ja satuttavaa, ei se sitä muuta muuksi, vaikka se perustuisikin aikuisen sopimukseen. Ja mitä se remmin antaminen tuossa edes palvelee? Myöhästyt ja saat remmiä, voi hyvänen aika! TUohan on aivan hullua. Mulla on yksi kaveri, joka myöhästelee aina, pitäiskö mun ehdottaa hänelle aina lyöntiä, jos hän myöhästyy? Olisko susta ok?

Millä ne lapset 90-luvulla olisivat ilmoittaneet muuten siitä myöhästymisestä? Taidat unohtaa, ettei aina ole ollut kännykkäaika.

Onko sulle siis puolisosi lapsen asemassa? Eli puolisosi ei saa itse päättää syökö keksin ennen ruokailua, vaan sinä kiellät, ja puoliso tottelee? 

Puolisosi ei myöskään saa itse päättää että tulee kotiin klo 24, koska sinä määräät että hänen pitää olla kotona klo 20, koska huomenna on työaamu?

Nyt vähän valoja päälle näihin rinnastuksiin. Lapset on lapsia, ja aikuiset aikuisia, ja hyvä niin. 

Ja miten tämä liittyy ruumiilliseen kurittamiseen? Puoliso pystyy myös eroamaan väkivaltaisesta kumppanista, jos haluaa, lapsi ei. Kohdelkaa nätisti lapsianne, he ovat teidän armoillanne, mutta eivät omaisuuttanne.

Yläasteella kaverin äiti riisuuntui aina alasti töistä päästyään, tuntui vähän oudolta pelailla siinä kavereiden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Tämä! Itse ihmettelin samaa. Lapsuudenystävälläni oli tosi mukavat vanhemmat ja vietin heidän kanssaan joskus enemmänkin aikaa ja joskus oltiin niiden mökilläkin. Ja silti niillä käytettiin fyysistä kurittamista vyöllä.

En vaan tajua tätä ristiriitaa. Osaako joku yhtään avata mitä vanhempien päässä liikkui?

Vauvapalstalla vuonna 2050 ihmetellään, että miten oli niin kivat vanhemmat ja silti laittoivat lapsensa jäähylle !?? Ja jopa sanoittivat !!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Minun ystävällä sama. Outoa oli se, että vaikka oli jo 90-lukua, niin omat vanhempani eivät mitenkään erityisemmin paheksuneet, asia ohitettiin vaan, että eri perheissä on eri käytännöt.

Kynnys lasuiluun taisi olla aika iso 90-luvulla. Ja toisaalta remmin käyttö ei välttämättä tarkoittanut mitään verille ruoskintaa. Omalla kohdalla se oli käytännössä sitä, että ensin tuli saarna tai siis keskustelu, ehkä sanoittaminen nykyisillä termeillä, ja sen jälkeen housut alas ja ehkä 5 kertaa vyöllä. Sattui joo, mutta ei mikään maailmanloppu.

Lsten genitaalialueita ei saisi vanhemmat pahoinpidellä koskaan. Kummallista myös miksi lapsen pitää riisua alapää paljaaksi hakkaamsita varten jos hän on varastanut omenan naapurista. Miten seksi ja privat parts liittyy omenavarkauteen?

Nöyryytys.

Olennainen osa rangaistusta

Minusta oli outoa, kun kavereiden perheissä sai olla sisällä rennosti, vanhemmat olivat hyvällä tuulella ja juttelivat lapsille myös niitä näitä ja väittelivät hyvässä hengessä, sekä veivät uimahalliin ja hodarille. Outoa oli sekin, että joulua, pääsiäistä tai syntymäpäiviä vietettiin. Kun söin kavereillani, ei ruokailut olleet ikinä ahdistavia ja painostavia.

Meillä kotona tunnelma oli riitaisa jatkuvasti ja minun ja vanhempieni juttutuokiot olivat joko heiltä tulevia käskyjä, tai riitelyä. Jutteleminen oli lähinnä kouluarvosanoihin liittyvää tenttaamista ja analysointia, tätä harrastettiin ruokapöydässä. Koulunumerot olivatkin sitten ainoa asia, jonka vanhemmat meistä oppivat tuntemaan, tosin nykyään ei olla ihan yhteisestä päätöksestä enää tekemisissä

Ukko37 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'70-80- lukujen saitteessa ei ollut edes ulkohuusia'

Itse olen eri mieltä. Tuossa vaiheessa ulkohuussi oli suomalaisissa taloissa ja asumuksissa ollut kyllä kymmeniä vuosia, jollei enemmänkin. Käytännössä kaikilla. Ihmisillä nyt vaan on tarve saada jotakin suojaa, kun ovat tarpeillaan. Ehkä pienellä hädällä kävivät tunkion laidalla, ja et vain ikinä tullut tutustuneeksi heidän ulkohuussiinsa?

Missä tapahtui muutos juuri 70/80-lukujen vaihteessa oli sisävessojen nopea yleistyminen. Sitä ei läheskään kaikilla ollut vielä tuossa vaiheessa.

Sisävessojen yleistyminen maalaistaloissa 70-80- lukujen vaihteessa??? Pikemminkin 60-70-lukujen!

t. maalaistyttö

Meillä oli ulkovessa vielä vuonna 1990.

T. Maalaisukko

Kyllähän näitä yksittäistapauksina on ollut 2000- luvulle saakka. Onpa vieläkin asuinkäytössä taloja, joissa ei ole muita mukavuuksia kuin kylmä vesi ja sähkö.

Toivottavasti ei lapsiperheillä kuitenkaan.

Jäi sellainen muistikuva lapsuudesta, kun erään lapsen kotona ei ollut mattoja, eikä vuodevaatteita, enkä ole varma oliko verhojakaan tai leluja. Ei myös ollut ilmeisesti pöytää, eikä tuolia, koska läksykirjoja katseltiin tyhjällä kovalla lattialla. Oli vaan niin sairaalamainen tyhjä huone niillä lapsilla. Muistan vaan kerrossänkyn ja patjan.  Ehkä oli siivouspäivä? Muualta en vilkaissutkaan. Kävin tosi harvoin siellä ja vähän taisin pelätäkin. Nämä vanhemmat oli täys alkoholisteja. Tämä 'kaveri' valitti aikuisena, että oli nähnyt lapsena monesti nälkää. En oikein tajunnut lapsena tuota tilannetta. Jos olisin ollut aikuinen silloin olisin varmaan tehnyt niistä jonkun lasun. 

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi outoja kokemuksia kun on, tulee ongelma siitä, että kukaan ei usko.

Ystäväni kärsi masennuksesta(tosi traumaattinen lapsuus päällisin puolin kunnollisessa perheessä)

ja haki apua oman asuinkuntansa seurakunnasta.

Oli ihan psykologi saatavilla.

Kallonkutistaja pyysi kertomaan lapsuudesta, mutta keskeytti kertomuksen:

"Kai tajuat, ettei tuollaista ollut 70-80- lukujen taitteessa, selllaista elämää vietettiin 50- luvun maaseudulla! Täällä on oikeasti apua tarvitsevia jonossa, ja sinä tulet tänne kertomaan satuja!"

Siihen loppui se terapiasuhde, eikä ystäväni ole sen jälkeen hakenut muuta apua kuin masennuspillerit.

Yksi hänen lapsuustraumojaan oli, ettei häntä kuunneltu, eikä ollut ketään, jolle kertoisi.

Sitten tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Tämä! Itse ihmettelin samaa. Lapsuudenystävälläni oli tosi mukavat vanhemmat ja vietin heidän kanssaan joskus enemmänkin aikaa ja joskus oltiin niiden mökilläkin. Ja silti niillä käytettiin fyysistä kurittamista vyöllä.

En vaan tajua tätä ristiriitaa. Osaako joku yhtään avata mitä vanhempien päässä liikkui?

Millainenkohan ihminen tällaisesta lapsesti sitten kasvoi? Tunne-elämältään vinksahtanut kenties?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Tämä! Itse ihmettelin samaa. Lapsuudenystävälläni oli tosi mukavat vanhemmat ja vietin heidän kanssaan joskus enemmänkin aikaa ja joskus oltiin niiden mökilläkin. Ja silti niillä käytettiin fyysistä kurittamista vyöllä.

En vaan tajua tätä ristiriitaa. Osaako joku yhtään avata mitä vanhempien päässä liikkui?

Koska nuo vanhemmat, syystä tai toisesta, kuvittelivat sen olevan hyvä kasvatusmenetelmä. Onhan nykyään kaikenlaisia hopeavesihörhöjäkin, jotka oikeasti luulevat sen olevan hyväksi.

Ostivat jauhot suursäkeissä vissiin jostain myllyltä suoraan. Jauhojen seassa oli jauhomatoja, ehkä siksi että sellaisen säkin syömiseen meni niin ikuisuus? En tiedä, mutta matoja oli, joten jauhot piti ensin siivilöidä ja siivilään jääneet madot heitettiin pois. Muistan että minusta se oli ällöttävää, mutta kaverin mielestä ihan normaali juttu.

Muistan ihmetelleeni, kuinka kaverit saivat aina lahjan syntymäpäivänään, ja siis juuri sinä oikeana päivänä. Minä itse ani harvoin, jos koskaan, sain syntymäpäivälahjan syntymäpäivänäni, joskus muutaman kuukauden päästä vanhemmat saattoivat tehdä minulle jonkun suuremman ostoksen ja väittää sitä synttärilahjakseni, tai aina ei välttämättä sitäkään. Emme olleet mitenkään erityisen köyhiä ja esim. jouluna lahjat saatiin ajallaan, mutta jostain syystä syntymäpäiviä ei juuri meillä juhlittu. En ole siitä mitenkään katkera, ihan hyvät vanhemmat minulla on, mutta omille lapsilleni annan kyllä aina synttärilahjan.

Asuin 2000-luvun alussa Keski-Euroopassa vanhempieni työn vuoksi, ja kävin siellä peruskoulun.

Koulussa oli luonnollisesti eri uskontokuntien edustajia kun oli kans.väl koulu, mutta parhaiten jäi mieleen muutama i s la m -taustainen tyttö, olimme teinejä. He tulivat kouluun meikittä, peittävissä vaatteissa ja  mustat huivit päässä ja alla hiukset laitamatta, mutta kävivät aamulla koulun vessassa laittamassa todella paksut meikit, hiukset lakattiin kuohkeiksi ja jotkut suoristi omansa. Vaihtoivat vaatteet eli lantiofarkut ja spagettiolkaintopit, ja kävivät nurkan takana polttamassa tupakkaa, ja kiroilivat paljon. Siis täydellinen vastakohta! Oli jotenkin huvittavaa sellaiset make-overit, kun luonteetkin muuttuivat koviksiksi! :D Mukavia olivat toki.

Päivän päätteeksi kävivät pesemässä meikit, kastelivat hiukset ja pistivät niskaan ponnarille, huivit päähän ja kotiin. Saman näköisinä kuin sinne aamulla saapuivat.

Kysyin kerran että eivätkö saa pukeutua niin normaalisti jos ovat kauan kyseisessä länsimaassa jo asuneet, ja vastasivat että jos isä ja veljet näkisivät heidät noissa räväkämmissä koulutamineissa niin vetelisivät päin lättyä niin ettei heillä olisi moneen viikkon asiaa ulos kotoa! En tiedä liioittelivatko tuota, ehkä halusivat huomiota, mutta jäi vaan ikävänä mieleen tuollainen kommentti että voiko oikeasti olla noin ankaraa kotona ja että miksi ottaisivat riskin koulussa jos joku perheen tuttu näkisi heidät? Vaihtoehtoisesti tutut ei tunnistaisi heitä muun kuin korkeintaan äänen perusteella.

Ihmettelin sitä kun kaverit sai aina viikkorahaa.

Minä sain aina kun pyysin, vanhempani olivat uraihmisiä ja aika vähän kotona, joten siksi lahjoivat, mutta ei se rahaa rehellisesti sanottuna turvaa tuonut. Tavaraa oli paljon, mutta erittäin yksinäistä. Mummo kävi välillä katsomassa, tai oli nuori nainen lastenhoitajana mutta jolla oli parempaa tekemistä kun hiippaili poikaystävänsä kanssa. Siksi minulla oli paljon mielikuvituskavereita pienenä :(

Kun käytiin kavereilla perheeni kanssa kerran ja kun puhuivat siinä vierasperheessä lasten viikkorahasta, niin kysyin omilta vanhemmiltani miksi minä en saa viikkoraha-nimellä viikkorahaa, naljailivat siinä kaikkien kuullen että haha tämä meidän tyttö saa päivärahaa joka päivä, ja että vielä viikkorahaakin pitäisi saada.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin luona astiat pestiin vain kuumalla vedellä! Söi siellä usein. Ei oo allergioita ehkä siitä kiitos tälle perheelle 😂

Mutta hyi hitto!

En ymmärtänyt. Kertokaa joku mitä tässä on noin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin luona astiat pestiin vain kuumalla vedellä! Söi siellä usein. Ei oo allergioita ehkä siitä kiitos tälle perheelle 😂

Mutta hyi hitto!

En ymmärtänyt. Kertokaa joku mitä tässä on noin kamalaa?

Kaiken voi toki pestä vain vedellä ilman pesuainetta, mutta se vaatii enemmän mekaanista hankausta ja on paljon todennäköisempää että astioihin jää jotaim töhkää tai näkymätöntä rasvaa. Se sitten toimii kasvualustana bakteereille.

Ei ole mitään syytä pestä astioita pelkällä vedellä, vähintään likaiset ja rasvaiset astiat kannattaisi puhdistaa kunnolla.

Vietin kouluikäisenä paljon aikaa parhaan kaverini luona.

Minulle on jäänyt mieleen, että heillä ei koskaan ollut vanhempia kotona. Käytännössä kävin heillä vuosia melkein päivittäin ja sinä aikana muutaman kerran näin kaverini äidin kotona, isää en ikinä. Ystäväni ja hänen isoveljensä olivat aina kaksin, isovelikin suurimman osan aikaa mummolassa. Kaikenlaista sitä tulikin toki puuhattua, kun ei vanhempia ollut katsomassa yhtään perään. Ei se yhtään silloin haitannut! Aikuisena ajattelee asiaa hiukan eri kulmasta. Kalsea ilmapiiri ja poissaolevat vanhemmat, kouluikäiset muksut lähes oman onnensa nojassa. Oli ehkä sellainen malliesimerkki varakkaasta, "hyvästä" perheestä, jossa lapsilla on merkkivaatteet ja uudet digikamat, mutta ei vanhempia, eikä perheessä mitään lämpöä ja rakkautta. Toisilleen vieraat ihmiset asuivat saman katon alla.

Olin useinkaverini luona päivällisaikaan ja yllätyin, kun siellä päivällispöydässä vanhemmat ja lapset keskustelivat maailmanpolitiikasta ja muista "uutisaiheista". Esimerkiksi silloin, kun oli vasta ollut Usassa vaalit ja George W. Bush oli valittu Usan presidentiksi. Siellä sitten niitä vaaleja analysoitiin eri näkökulmista ja jopa osavaltiokohtaisesti. Myös minulta kysytiin näistä usein mielipidettä, mutta harvoin minulla oli niihin mitään sanottavaa, kun kotonani ei katsottu kuin lähinnä erilaisia draamasarjoja ja lastenohjelmia. Asiapitoisin ohjelma taisi olla Avara luonto.