Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheellä oli raivohullu koira, joka hyväksyi kyllä perheenjäsenet, mutta ei sietänyt vieraita. Aina kun sinne meni, piti soittaa pihasta ja kysyä tarkat ohjeet tyyliin tule yläovesta (tai ala, riippuen siitä missä koira oli), älä missään nimessä soita kelloa vaan koputa, sit kaveri tulee avaamaan oven mutta vielä ei saa mennä sisään, vaan pitää odottaa että kaveri saa koiran vietyä toiseen huoneeseen, ja sit ripeästi suoraan kaverin huoneeseen ja ovi kiinni. Jos vierailulla halusi vaikka vessaan, niin sekin piti suunnitella ja toteuttaa tarkasti koiran takia. Perheessä elettiin näin vuosikaudet.

Aikuisena googlailin kerran ko. koiran rotua ja kävi ilmi, että koirassa ei ollut mitään vikaa, vaan tuo oli täysin rodulle tyypillistä käytöstä. Oli vaan aivan väärä valinta sosiaalisen lapsiperheen koiraksi.

Minun kahdella kaverilla oli tuollainen sama tilanne kotonaan! Toisessa perheessä rottweiler ja toisessa suomenpystykoira! Sattumalta sama, jompi kumpi...???

Ei ollu kumpikaan noista :) En viitti sanoa rotua kun on aika harvinainen, niin joku saattais tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ysärinä paljon kavereita joiden kotona kaverit eivät saaneet koskaan ruokaa. Eli sitten vaan odotettiin jossain kaverin huoneessa kun muu perhe syö tms. Meillä kyllä tarjottiin aina ruokaa kaikille vieraillekin vaikka oltiin köyhiä kuin kirkon rotat. Eräällä koulukaverilla oli tiukka äitipuoli ja heillä oli kotona keittiön pöydällä lista että mitä saa syödä ja kuinka paljon. Esimerkiksi ota jääkaapista mehukannu, kaada siitä yksi lasillinen mehua. Ota vaaleaa leipää 2 palaa ja pistä margariinia päälle. Minusta se oli jo lapsena erikoista ettei syöty nälän mukaan vaan joku muu päätti määrän, varsinkin kun oli halvoista ruoka-aineista kyse, ei siitä että jokaiselle olisi vaikkapa yksi munkki tai jäätelö varattu. Kaverini ja hänen isosiskonsa sairastuivat molemmat syömishäiriöön, en tiedä oliko tuolla ruokakontrollilla jotain tekemistä asian kanssa. 

Samanlaisia kokemuksia, meillä tarjottiin vähästäkin ruoka kavereille, kun taas toisissa, parempi tuloisissa perheissä ei ruokaa koskaan saanut, vaan piti joko kaverin huoneessa odotella tai juosta välillä kotiin syömään.

Itse olin lapsi 70-luvulla. Vieraiden lasten ruokkiminen oli ainakin meilläpäin täysin tuntematon käsite. Kun kaveri söi, odoteltiin. Poikkeus oli yökyläilyt, silloin tietysti syötiinkin kylässä. Ainoan kerran muistan syöneeni kaverin luona kun äiteellä oli meno joka venyi myöhälle niin oli kysynyt kaverin äidiltä jos voisin olla heillä vähän niinkuin hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat (-80 luku) oli seksuaalisesti vapaamielisiä. Olivat olleet esim. nudistirannalla lomalla. Lomalta otettu valokuvanippu lojui hajallaan keittiön pöydällä. Olihan se aika hämmentävää teinipojalle, kun kaverin äiti on valokuvissa alasti, jalat levällään ja sormet sisässä. Siinä sitten kavereiden kanssa joimme kahvia pöydän ääressä. Kaverin äiti kaataa lisää ja kysyy, otanko maitoa? Sama nainen kuvissa ja kaatamassa kahvia. Kaverin äitiä ei yhtään näyttänyt nolostuttavan, että hänen kuviaan oli pitkin pöytää ja kaikki näkevät ne.

Heillä oli myös pornolehtiä ja vhs kasetteja ympäri taloa, ei siis mitenkään piilotettuna ylähyllylle. Oli monia muitakin vastaavia asioita heidän kotonaan. Ihan ok. tyyppejä ja kivat vanhemmat ne oli, mutta se vapaamielisyys oli kyllä poikkeavaa.

t.mies

Toi ei missään tapauksessa ole normaalia, eikä luettavissa vapaamielisyydeksi, vaan tuo on ollut täysin tietoista ahdistelua. Ne kuvat jätettiin pöydälle todennäköisesti siksi että seuraavat kavereitten reaktioita. Minua epäilyttää, että kaverisi lapsuus ei ollut helpoimmasta päästä..

Itse asiassa heillä oli ihan normaali perhe noin muuten. Työt ja koulut meni ok. ei mitään väkivaltaa tai alkoholiongelmaa tms. Oma tulkintani kyllä on, että kuvat oli vahingossa jääneet pöydälle. Niitä vaan ei kukaan ollut korjannut pois. Ja se ei jotenkin tuntunut haittaavan heitä ollenkaan. Joskus siinä pöydällä oli avonaisena jotain kirjeitäkin, jotka ei takuulla olisi saneet olla muiden luettavissa.

Kaverin huonessa saattoi lojua lattialla pornolehtiä. Kerran kaverin äiti tuli huoneeseen ja oli kiukustunut huoneen sotkuisuudesta. Keräsi lehtiä nippuun ja vaatteita komeroon ja motkotti kaverille niinkuin kuka tahansa kiukustunut äiti. Ongelmana ei ollut se, että lattialla oli pornolehtiä, vaan se, että huone oli sekaisin. 

Itse en olisi ikinä voinut kuvitella jättäväni pornolehtiä näkymään huoneeseeni (toki niitä oli jokunen piilossa komeron syvimmässä nurkassa).

Ihan tavanomaisia aikuisia ja perheellisiä kaveristani ja hänen muista sisaruksista tuli. En vaan ole missään vastaavaa suhtautumistapaa kohdannut.

t.mies

Vierailija kirjoitti:

Eräässä maalaistalossa 70-80- lukujen saitteessa ei ollut edes ulkohuusia, vaan kävivät tarpeillaan tunkion laidalla.

Perheen nuorimmainen sitten painostikin isänsä rakentamaan ulkohuusin, niin kuin oli koulukavereiden luona nähnyt(joka paikassa ei ollut vielä vesivessaa).

Ei ollyt mitenkään epäsiisti(ajan/ympäristön mittapuulla) eikä outo perhe muuten.

Sukulaisen maalaistalossa oli -70 luvulla ulkohuussi. Sitä ei tyhjennetty kovin usein ja talvella siinä oli jäätynyt pyramidin muotoinen torni, jonka huippu tuli jo reiästä ulos! Kun lapsena menin siihen istumaan, niin piti mennä aukon reunalle, koska keskellä olisi se kylmä kasa osunut takapuoleen.

t.mies

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi kamala juttu mistä nyt jälkeenpäin olen hyvin vihainen.

Parhaalla kaverillani oli koira ja pyysin aina että voisimme kaverin kanssa (olimme silloin 9 ja 10 eli ei todellakaan liian nuoria viedäksemme pientä skotlanninterrieriä ulos joka ei ollut edes yhtään agressiivinen tmv) se ei KOSKAAN käynyt perheen isälle tai äidille, mutta mikä oli oudointa oli se että he ITSE EIVÄT KOSKAAN vieneet koiraa ulos.

Koira siis pissi ja kakkasi asunnon lattialle mikä tarkoitti sitä että perheen isä sai kamalat kilarit joka kerta ja heitti koiran pimeään vessaan moneksi tunniksi.

Itse en voinut ymmärtää, meillä ei ollut eläimiä ja ajattelin sen olevan outoa mutta en tiennyt mihin voisin olla yhteydessä, tiesin tietenkin eläinsuojelusta mutta kuinka moni 10-vuotias uskaltaa ilmiantaa parhaan kaverin isän koska sen ikäinen lapsi luottaa siihen että aikuiset tekevät aina oikein.

No koira on kuollut vanhuuteen ajat sitten mutta en voi käsittää miten sairas pitää olla että kurittaa koiraa siitä että tekee tarpeet jonnekin kun se harvoin pääsi ulos. Luulivatko he että koira ei koskaan pissi tai kakkaa. Muuten kaverin isä oli mukava ja myös äiti mutta nyt jälkeenpäin säälittää se koira niin paljon vaikka se on jo poissa: 😭

Tuli ihan paha mieli tätä lukiessa 💔

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli aika hauska juttu lapsuudenkaverini kodissa. Olimme siis alle kouluikäisiä, mutta kaverini (poika) vatkasi itselleen kananmunista ja sokerista taikinaa ja lusikoi sen suoraan astiasta suuhunsa. Itsekin usein söin tätä taikinaa kaverini kanssa samasta kiposta.

Mä oon tehny samaa, kun ei ollu mitää makoosta eikä ollu rahaa ostaa. 80-luvulla.

Laittoivat kaikki makkaran päälle pitkän viivan ketsuppia...

Mulle tulee mieleen ala-aste kaverini, sillä heillä äiti laittoi välipalan aina ihan valmiiksi ku tultii niille koulun jälkeen (teki siis ihan kaiken, voiteli leivät ja hedelmiäki viipaloi kylkeen ja asetteli jokasen lautaselle oman annoksen). Ja tä oli siis ihan kiva juttu joskus nuorempana mutta kun oltiin jo jotain 12v nii tuntu ehkä vähän hassulta :D Kerran olin yötä siellä toisen kaverin kanssa ja sama juttu kaikilla aterioilla jos oikein muistan. Meillä ei ikinä kotona tehty noin, mutta isä saatto kyllä joskus aamiaisella kattaa pöydän ja viipaloida hedelmiä valmiiks kun oltiin aika pieniä.

Amanda78 kirjoitti:

Kaverin kotona oli hieno, silkkikankaalla päällystetty sohva. Mutta sen päällä oli aina muovi ja muovin päällä puuvillainen ankea päiväpeitto. Ihmettelin aina, että mitä järkeä oli ollut ostaa sellainen - kuulemma hemmetin kallis - sohva. Me lapset istuimme aina lattialla olevalla paksulla matolla, kun sohva oli niin hieno, että sitä piti varoa.

Toisaalta ymmärrän. Itse ostin vaalean sohvan (ikean vaaleanpunainen sohva) ja voi luoja missä kunnossa se on!! Ei lähde edes koneessa puhtaaksi. Ei kyllä olla varottu sitä yhtään. Seuraavaksi ostan uudet päälliset ja ihan varmana arkena vähän suojaan sitä jollain lakanalla tms kunnes kuopus on vähän vanhempi.

En tätä osannut lapsena niin ihmetellä mutta edesmennyt mummini osti joskus aikanaan hienon sohvan. Se oli niin hieno että siihen piti ostaa päällinen. No se päällinenkin oli loppujen lopuksi niin hieno että siihenkin ostettiin vielä päällisen päälle päällinen 🙈 Mummi oli todella nuuka ja hieno ja lapset saivat käydä "salissa" vain nopeasti katsomassa ja äkkiä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheellä oli raivohullu koira, joka hyväksyi kyllä perheenjäsenet, mutta ei sietänyt vieraita. Aina kun sinne meni, piti soittaa pihasta ja kysyä tarkat ohjeet tyyliin tule yläovesta (tai ala, riippuen siitä missä koira oli), älä missään nimessä soita kelloa vaan koputa, sit kaveri tulee avaamaan oven mutta vielä ei saa mennä sisään, vaan pitää odottaa että kaveri saa koiran vietyä toiseen huoneeseen, ja sit ripeästi suoraan kaverin huoneeseen ja ovi kiinni. Jos vierailulla halusi vaikka vessaan, niin sekin piti suunnitella ja toteuttaa tarkasti koiran takia. Perheessä elettiin näin vuosikaudet.

Aikuisena googlailin kerran ko. koiran rotua ja kävi ilmi, että koirassa ei ollut mitään vikaa, vaan tuo oli täysin rodulle tyypillistä käytöstä. Oli vaan aivan väärä valinta sosiaalisen lapsiperheen koiraksi.

Minun kahdella kaverilla oli tuollainen sama tilanne kotonaan! Toisessa perheessä rottweiler ja toisessa suomenpystykoira! Sattumalta sama, jompi kumpi...???

Munkin yhdellä lapsuudenkaverilla oli kans tämmöinen koira, joka piti teljetä toiseen huoneeseen kun tuli vieraita. Rodultaan oli sellainen "lattiamoppi", shi tzu tai lhasa apso.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheellä oli raivohullu koira, joka hyväksyi kyllä perheenjäsenet, mutta ei sietänyt vieraita. Aina kun sinne meni, piti soittaa pihasta ja kysyä tarkat ohjeet tyyliin tule yläovesta (tai ala, riippuen siitä missä koira oli), älä missään nimessä soita kelloa vaan koputa, sit kaveri tulee avaamaan oven mutta vielä ei saa mennä sisään, vaan pitää odottaa että kaveri saa koiran vietyä toiseen huoneeseen, ja sit ripeästi suoraan kaverin huoneeseen ja ovi kiinni. Jos vierailulla halusi vaikka vessaan, niin sekin piti suunnitella ja toteuttaa tarkasti koiran takia. Perheessä elettiin näin vuosikaudet.

Aikuisena googlailin kerran ko. koiran rotua ja kävi ilmi, että koirassa ei ollut mitään vikaa, vaan tuo oli täysin rodulle tyypillistä käytöstä. Oli vaan aivan väärä valinta sosiaalisen lapsiperheen koiraksi.

Jotenkin pisti naurattamaan tämä kuva päässä "raivohullusta" koirasta jota täytyy paeta ikkunasta ulos :D

Oliko Rottweiler?

Perheen isä asui ulkovarastossa. Työtön alkoholisti.

Olin noin 15-16-vuotiaana ysiluokkalaisena kaverini luona (tapahtui 2000-luvun alussa). Kaverin vanhemmat eivät olleet kotona. Kaveri tarjosi minulle Fazerin sinistä, jota söin useamman palan. Kaverin vanhemmat saapuvat kotiin. Hänen äitinsä koluaa jotain keittiössä, ja säntää sitten raivokkaasti olohuoneeseen ja karjuu kurkku suorana missä hänen suklaalevynsä on, ja kuka sen on syönyt. Kaverini osoittaa häpeillen sohvapöydällä olevaa levyä, josta on syöty yli puolet. Äiti alkaa huutaa tyttärelleen, ja minä saan siinä sivussa oman osani. Hänen kiukkuamisensa muistuttaa lähinnä jonkun murrosikäisen uhmaa yhdistyneenä uhmaikäisen itkupotkuraivariin. En edes sen ikäisenä pystynyt odottamaan aikuiselta ihmiseltä sellaista käytöstä.

Minä mietin, ettei oma äitini olisi ikinä alkanut raivota minulle samalla tavalla, eikä varsinkaan kun talossa on vieraita, eikä varsinkaan niin pienestä asiasta kuin suklaalevystä. Meillä sai aina vieraille tarjota mitä kaapeista löytyy, ja jos joku juttu oli jollekulle korvamerkitty, vieraiden lähdettyä sovittiin, että ostettaisiin uusi tilalle. 

Kyseisen perheen vanhemmat kyllä muutenkin huusivat usein rumasti lapsilleen. Tuli usein ikävä fiilis kun sitä katseli. Ja tuntui hirveältä, että äiti sillä tavalla halusi nolata tyttärensä.

Yhden kaverin piti vaihtaa "kotivaatteet" koulusta tultuaan. Vaihtoi siis esimerkiksi farkut verskoihin. Itse sain leikkiä ulkona kaikissa vaatteissa, joten tuo tuntui hassulta ja tylsältä säännöltä silloin.

Parillekaan kaverille ei ikinä saanut mennä sisälle. Muistan, että kerran käytiin toisen luona sisällä tekemässä hamahelmitöitä. Äitinsä oli todella tiukkis, ja melkein oelkäsin häntä. Toinen oli eroperheen lapsi ja isällään oli uusi vaimo ja lapsi talossa, ja olen jälkeenpäin miettinyt, olikohan sillä lapsella paha olla kotona, koska ehkä häntä ei isäviikkoina haluttu uuteen täydelliseen elämään jalkoihin pyörimään. Myös tämä isä oli pelottava ja äkkipikainen, tuli joskus huutamaan minulle, kun hain kissamme heidän pihaltaan.

Yhdellä kaverilla taas sai tehdä melkein mitä vain, eli tavallaan minua ihmetytti sääntöjen puute siellä. Vanhemmat eivät koskaan käskeneet mihinkään, vaan sai vapaasti pelata pleikkaa, syödä herkkuja ja leikkiä mitä vain. Tämä kaveri oli meillä usein yötä, mutta minä en ikinä heillä. Vanhempani kertoivat myöhemmin, että heistä vaikutti vähän, että isä ja äippä tykkäsivät bilettää rajummin ja lykkäsivät lapsen aina meille hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

"Yhden ystävän luona ei saanut kiittää ruuasta, sillä ruuan valmistanut mummu olisi nolostunut. Tämä oli mielestäni melko erikoista."

Tämä oli ihmeisesti melko tavallistakin vanhemman kansan väelle, tällainen vaatimattomuus. Yhden ystävän luona oli sama. Kun menin mummun kamarin puolelle kiittämään ruuasta, kuten kotona oli opetettu, mummu tuhahti "älä sinä tule tänne kiittelemään"

Joo, onhan tää tavallista, koska KAKSI tapausta toimii dorkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhden ystävän luona ei saanut kiittää ruuasta, sillä ruuan valmistanut mummu olisi nolostunut. Tämä oli mielestäni melko erikoista."

Tämä oli ihmeisesti melko tavallistakin vanhemman kansan väelle, tällainen vaatimattomuus. Yhden ystävän luona oli sama. Kun menin mummun kamarin puolelle kiittämään ruuasta, kuten kotona oli opetettu, mummu tuhahti "älä sinä tule tänne kiittelemään"

Maalla pienenä oli sellainen tapa ainakin meillä, ettei emäntä istunut pöytään, varsinkaan, jos oli vieraita syömässä. Oli valmiina passaamaan ja palvelemaan. Hän söi sitten kun muut olivat syöneet.

Nyt kun käyn tätini luona kahvittelemassa, on hirveä työ pyytää häntä istumaan ja ottamaan itsekin, vaikkei ole muita vieraita kuin minä. Niin on hänellä verissä tuo kulttuuri. - Johtuu tuo tapa siitäkin, että hän toimi pitkään perhepäivähoitajana ennen eläköitymistään ja ruokailut olivat lasten syömisestä huolehtimista koko pitkän päivän, kun ensimmäinen pikku hoidokki saattoi tulla aamukuudelta ja viimeinen haettiin iltaseitsemältä.

TÄMÄ! Valitettavasti nämä suvun naiset ovat tehneet karhunpalveluksen siinä mielessä, että maaseutu on täynnä tällaisia naisten passaamia miehiä, jotka odottavat, että edelleen vuonna 2020 naiset tekevät kaiken heidän puolestaan. Sukuni on täynnä tällaisia uhrautuja-naisia, jotka aina jättivät omat tarpeensa taka-alalle. Minuunkin tuo malli on istutettu, mutta olen yrittänyt pyristellä siitä eroon ja saanut siksi joidenkin silmissä "hankalan maineen". Siskoni mies on yksi rasittavimpia ja avuttomimpia ihmisiä, joita tiedän. Hän kai luulee edelleen, että miehet ovat jotenkin parempia ja etuoikeutetumpia palveluun, samalla kun itse laiskottee ja nautiskelee. Rasittavaa!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'70-80- lukujen saitteessa ei ollut edes ulkohuusia'

Itse olen eri mieltä. Tuossa vaiheessa ulkohuussi oli suomalaisissa taloissa ja asumuksissa ollut kyllä kymmeniä vuosia, jollei enemmänkin. Käytännössä kaikilla. Ihmisillä nyt vaan on tarve saada jotakin suojaa, kun ovat tarpeillaan. Ehkä pienellä hädällä kävivät tunkion laidalla, ja et vain ikinä tullut tutustuneeksi heidän ulkohuussiinsa?

Missä tapahtui muutos juuri 70/80-lukujen vaihteessa oli sisävessojen nopea yleistyminen. Sitä ei läheskään kaikilla ollut vielä tuossa vaiheessa.

Sisävessojen yleistyminen maalaistaloissa 70-80- lukujen vaihteessa??? Pikemminkin 60-70-lukujen!

t. maalaistyttö

Meillä oli ulkovessa vielä vuonna 1990.

T. Maalaisukko

Eräässä lapsuuden ystäväni perheessä oli omituisen ristiriitainen meininki. Toisaalta vanhemmat olivat erittäin uskovaisia, itsekin olen heidän kanssaan ollut laulamassa jotain Jeesus-lauluja ja saanut osani rukouksista. Oltiin niin hyviä ja siunattuja. Toisaalta lapset saivat tulla ja mennä ihan miten vain. Olivat öitä myöten kylillä, läksyt tekemättä, käytösongelmia oppitunnilla, katsoivat kauhuelokuvia ja pelasivat yötä myöten. Usein olin heillä yötä niin etteivät vanhemmat olleet kotona. Baarissa he eivät olleet, koska olivat raivoraittiita, mutta aina jossain menossa. Ehkä toisella paikkakunnalla saarnaamassa ja levittämässä jumalan sanaa. Omituisen välinpitämättömiä lapsistaan kaiken sen jeesustelun ulkopuolella.

Eräällä lapsuuden ystävälläni oli 8 sisarusta (kyllä, uskonto takana). Se mitä minä jaksoin ihmetellä, oli se, että heillä oli aina siistiä, todella mahtavat ruuat, tunnelma oli mukava ja leppoisa, perheenäiti kuskaili meitä muitakin lapsia mm uimahalliin ja lisäksi teki iltaisin käsitöitä myyntiin. Kontrasti omaan perheeseeni oli valtava hyvin monin tavoin. Toki tiedän, että esimerkiksi vanhimmat lapset tekivät paljon kotitöitä ja vahtivat pienempiä sisaruksiaan, mutta se tunnelma oli aina jotenkin niin iloinen eikä ollenkaan kaaosmainen. Monissa muissa tuntemissani vastaavissa perheissä oli yleensä joko valtavan kireä tunnelma, valtava kaaos tai molempia.

Kaverin kotona ei saanut koskaan ottaa rennosti. Aina piti olla joko opiskelemassa ahkerasti, tekemässä kotitöitä sisällä tai pihatöitä ulkona tai tekemässä jotain "kehittävää", eli esim. klassikkoromaanin lukeminen tai maalaaminen/maalaamisen opettelu oli ok. Silloin tällöin vanhemmat antoivat pitkin hampain luvan pitää elokuva-illan.

Tämä tuntui minusta silloin aivan käsittämättömältä, mutta toisaalta: kaverista tuli menestynyt, korkeakoulutettu ja yritteliäs kun taas minä teen töikseni assarin hommia ja selaan vauvapalstaa vapaa-ajalla :D