Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Parhaalla lapsuuden ystävälläni oli uskonnolliset vanhemmat, jotka maksoivat ystävälleni sentin per luettu raamatun jae. Ystäväni sai siis reilu 300 euroa luettuaan koko raamatun!

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin piti vaihtaa "kotivaatteet" koulusta tultuaan. Vaihtoi siis esimerkiksi farkut verskoihin. Itse sain leikkiä ulkona kaikissa vaatteissa, joten tuo tuntui hassulta ja tylsältä säännöltä silloin.

Parillekaan kaverille ei ikinä saanut mennä sisälle. Muistan, että kerran käytiin toisen luona sisällä tekemässä hamahelmitöitä. Äitinsä oli todella tiukkis, ja melkein oelkäsin häntä. Toinen oli eroperheen lapsi ja isällään oli uusi vaimo ja lapsi talossa, ja olen jälkeenpäin miettinyt, olikohan sillä lapsella paha olla kotona, koska ehkä häntä ei isäviikkoina haluttu uuteen täydelliseen elämään jalkoihin pyörimään. Myös tämä isä oli pelottava ja äkkipikainen, tuli joskus huutamaan minulle, kun hain kissamme heidän pihaltaan.

Yhdellä kaverilla taas sai tehdä melkein mitä vain, eli tavallaan minua ihmetytti sääntöjen puute siellä. Vanhemmat eivät koskaan käskeneet mihinkään, vaan sai vapaasti pelata pleikkaa, syödä herkkuja ja leikkiä mitä vain. Tämä kaveri oli meillä usein yötä, mutta minä en ikinä heillä. Vanhempani kertoivat myöhemmin, että heistä vaikutti vähän, että isä ja äippä tykkäsivät bilettää rajummin ja lykkäsivät lapsen aina meille hoitoon.

Muistan myös tuollaisen. Jos mentiin koulusta kaverin luo ja sitten haluttiin mennä niiden pihalle, niin kaveri ei saanutkaan niissä samoissa kouluvaatteissa mennä, vaan piti laittaa jotain käytännöllistä kelin mukaista pihavaatetta, esim. haalarit tai kurikset tai vastaavaa. Kai äidillä voisi sen verran pelisilmää olla, että antaa mennä suunnillleen samanlaisissa vaatteissa kuin kaverilla, eikä tarvitse pitää niin tiukasti kiinni säännöistä(?).

Eräs kaverini ei saanut poistua kotipihaltaan minnekään, ei edes leikkimään naapurin pihalle. Jos hänen kanssaan halusi leikkiä, piti mennä aina heidän pihalleen. Sisällä ei saanut olla, paitsi kerran kävin juomassa lasin vettä ja tunnelma oli hyytävä. Kaverini äiti oli kyllä ystävällinen, mutta isä oli aika kammottava tyranni. Ilmeisesti koko perhe pelkäsi isää. Puitteet oli kunnossa, mistään alkoholistiperheestä ei ollut kyse vaan kylän "paremmista suvuista". Kaverini oli järjettömän hiljainen ja ujo, niin hiljainen että puheesta ei meinannut saada selvää. En tiedä mitä hänestä myöhemmin tuli kun yhteydenpito jäi.

Ihmettelin siis lapsena sitä, että miksi ei saa edes naapuriin tulla leikkimään, ihan olisi ollut näkö- ja kuuloetäisyys. Myöhemmin tajusin millaisessa epäterveellisessä kontrollissa koko perhe oli.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin luona ei saanut puhua kuukautisista ja siteet piti pitää piilossa omassa vaatelaatikossa. Jos niitä tarvitsi kaupasta, listaan merkattiin vaan punainen piste, ei saanut kirjottaa esim "siteitä" Kerran olimme kaverin kanssa meillä ja huikkasin kauppaan lähtevälle äidilleni, että tuotko siteitä myös. Kaveri oli ihan kauhuissaan että miten sinä tuommoista huutelet suureen ääneen. Meillä ne vaan ei olleet mikään hävettävä salaisuus mistä ei olisi saanut puhua.

Sori ohis, tiedän että tää ketju on kavereiden kodeista, mutta tuli mieleen oma äiti. Kun mun menkat alkoivat, niin siteitä alkoi vain tupsahdella maagisesti mun omaan vessaan. Oli eri lajeja ja kokoja! Koskaan ei tarvinnut pyytää ostamaan lisää, koska äiti ilmeisesti seurasi menekkiä ja osti niitä aina lisää ennen kuin ne ehtivät loppua :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuuulla oli ysärinä paljon kavereita joiden kotona kaverit eivät saaneet koskaan ruokaa. Eli sitten vaan odotettiin jossain kaverin huoneessa kun muu perhe syö tms. Meillä kyllä tarjottiin aina ruokaa kaikille vieraillekin vaikka oltiin köyhiä kuin kirkon rotat. Eräällä koulukaverilla oli tiukka äitipuoli ja heillä oli kotona keittiön pöydällä lista että mitä saa syödä ja kuinka paljon. Esimerkiksi ota jääkaapista mehukannu, kaada siitä yksi lasillinen mehua. Ota vaaleaa leipää 2 palaa ja pistä margariinia päälle. Minusta se oli jo lapsena erikoista ettei syöty nälän mukaan vaan joku muu päätti määrän, varsinkin kun oli halvoista ruoka-aineista kyse, ei siitä että jokaiselle olisi vaikkapa yksi munkki tai jäätelö varattu. Kaverini ja hänen isosiskonsa sairastuivat molemmat syömishäiriöön, en tiedä oliko tuolla ruokakontrollilla jotain tekemistä asian kanssa. 

Samanlaisia kokemuksia, meillä tarjottiin vähästäkin ruoka kavereille, kun taas toisissa, parempi tuloisissa perheissä ei ruokaa koskaan saanut, vaan piti joko kaverin huoneessa odotella tai juosta välillä kotiin syömään.

Meillä tarjottiin aina ruokaa, jos oli kavereita käymässä. Vastavuoroisesti kaikilla kavereillakin tarjottiin, jos joku oli just ruoka-aikaan kylässä. Tavallisia duunariperheitä oltiin kaikki, se nyt vaan kuului hyviin tapoihin, että vieraallekin tarjotaan. Edelleen muistan lämmöllä yhden parhaimman frendin äitiä, joka teki taivaallisen hyvää hernerokkaa ja jälkkäriksi munkkirinkilöitä. Munkkeja tehtiin aina aivan järjetön läjä, ja niitä sai syödä niin paljon kuin jaksoi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kaverini perheeseen kuului viisi lasta. Kerran katseltiin kaverini kanssa heidän perheen valokuva-albumeita, ja kaikista näistä viidestä lapsesta oli useita alastonkuvia, kun heillä oli vesirokko. En vieläkään ymmärrä, että onko tuo jokin juttu, että kuvataan lapsi alastomana kun sillä on vesirokko tms. tauti?????

Musta ja mun sisaruksista on tuollaisia kuvia :D Musta se oli outoa jo silloin... Yleensäkin kaikki nakukuvat lapsista on outoja. Ehkä olen vain rajoittunut :)

Ero perheen ihmeitä. Itsekäs äiti.

Ero perheessä oli 2 lasta, äiti vaati isää käymään katsomassa lapsia hänen kotona ja hänen läsnä ollessa. Tapaamisissa äiti käytti kaiken ajan ruikutuksen ja isän vonkaamisen takaisin. Lasten tuli olla hiljaa, ettei veisi isän huomiota pois äidistä. Viettämässä laatuaikaa perheenä. (tais unohtua ero). Kun isällä uusi perhe, jossa lapsi. Äiti kilahti ja esti isää näkemästä lapsia (raha kyllä kelpasi) aikuisuuteen asti. Äidin mukaan syynä oli isän perheen ja lasten hylkäys. (oikeasti isä hylkäsi äidin, ei lapsia). Äidille en koskaan tule antamaan anteeksi tätä itsekkyyttä. Katkeruus on ja oli typerä syy vahingoittaa ja hoitaa lapsen oikeus molempiin vanhempaan. Mieluummin olisin nähnyt isää ilman äitiä alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'70-80- lukujen saitteessa ei ollut edes ulkohuusia'

Itse olen eri mieltä. Tuossa vaiheessa ulkohuussi oli suomalaisissa taloissa ja asumuksissa ollut kyllä kymmeniä vuosia, jollei enemmänkin. Käytännössä kaikilla. Ihmisillä nyt vaan on tarve saada jotakin suojaa, kun ovat tarpeillaan. Ehkä ja et vain ikinä tullut tutustuneeksi heidän ulkohuussiinsa?

Missä tapahtui muutos juuri 70/80-lukujen vaihteessa oli sisävessojen nopea yleistyminen. Sitä ei läheskään kaikilla ollut vielä tuossa vaiheessa.

Sisävessojen yleistyminen maalaistaloissa 70-80- lukujen vaihteessa??? Pikemminkin 60-70-lukujen!

t. maalaistyttö

Niinpä niin, kyllä olen tietoinen, millokin nämä asiat yleistyivät, mutta siellä täällä vielä 80- luvun alussa asuttiin vanhanaikaisissa sisävessattomissa taloissa.

Kyllä oli ihan tosi juttu kertomani.

Tässä talossa ei ollut edes sitä ulkohuusia.

Se rakennettiin heille pari vuotta ennen kuin uusi talo mukavuuksineen.

Mietin, että meidän nykyperheestä voisi naapurintyttö kirjoittaa tähän aikuisena.

Asutaan ulkomailla, samassa talossa intialainen poika, joka käy meillä leikkimässä. Meillä useita lapsia ja usein leluja pitkin lattioita. Kerran hän sanoi, että meillä on aina sotkua. Vähän nauratti, mutta tottahan se on.

Hän on ainoa lapsi, tiukat ja vaativat vanhemmat. Heillä on aina siistiä eikä todellakaan leluja pitkin lattioita niin kuin meillä. Mm. tv:tä hän ei saa katsoa kuin viikonloppuisin hetken. Usein pyytää sitten meillä, että saisiko katsoa telkkaria tai jos se on päällä, liimautuu katsomaan sitä eikä kuule eikä näe muuta (muut lapset ei välitä telkusta koska ovat tottuneet, heille se on leikkien ajan vain taustamelua).

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että meidän nykyperheestä voisi naapurintyttö kirjoittaa tähän aikuisena.

Asutaan ulkomailla, samassa talossa intialainen poika, joka käy meillä leikkimässä. Meillä useita lapsia ja usein leluja pitkin lattioita. Kerran hän sanoi, että meillä on aina sotkua. Vähän nauratti, mutta tottahan se on.

Hän on ainoa lapsi, tiukat ja vaativat vanhemmat. Heillä on aina siistiä eikä todellakaan leluja pitkin lattioita niin kuin meillä. Mm. tv:tä hän ei saa katsoa kuin viikonloppuisin hetken. Usein pyytää sitten meillä, että saisiko katsoa telkkaria tai jos se on päällä, liimautuu katsomaan sitä eikä kuule eikä näe muuta (muut lapset ei välitä telkusta koska ovat tottuneet, heille se on leikkien ajan vain taustamelua).

Siis naapurinpoika. Äitinsä kyllä vielä ihan tyttö.

Tarpeeksi outoja kokemuksia kun on, tulee ongelma siitä, että kukaan ei usko.

Ystäväni kärsi masennuksesta(tosi traumaattinen lapsuus päällisin puolin kunnollisessa perheessä)

ja haki apua oman asuinkuntansa seurakunnasta.

Oli ihan psykologi saatavilla.

Kallonkutistaja pyysi kertomaan lapsuudesta, mutta keskeytti kertomuksen:

"Kai tajuat, ettei tuollaista ollut 70-80- lukujen taitteessa, selllaista elämää vietettiin 50- luvun maaseudulla! Täällä on oikeasti apua tarvitsevia jonossa, ja sinä tulet tänne kertomaan satuja!"

Siihen loppui se terapiasuhde, eikä ystäväni ole sen jälkeen hakenut muuta apua kuin masennuspillerit.

Yhden kaverin perheessä koira asui saunassa/suihkutilassa. Ei siis saanut olla muualla asunnossa, koska ei tullut toimeen perheen nuoremman koiran kanssa. Siellä se muutaman neliön tilassa asui vuosia, ilman mitään virikkeitä :( Tästä aikaa n. 15v.

Toisella kaverilla oli todellinen natsimummo. Tämä mummeli hoiti lapsenlapsiaan usein koulun jälkeen, mutta tällöin ei kaverin luo saanut mennä, kun mummo tiukasti kielsi. Ihmettelin. Mielenterveyden asiantuntijana en ihmettele enää.

Sitä, että lapset sai ruoka-asioissa tahtonsa aina läpi. Luokkakaverini pikkuveli oli eskarissa ennen kuin vaihtoi Pilteistä oikeaan ruokaan. Ollessani siellä joskus ruoka-aikaan kuulin kun kaverini äiti koetti houkutella häntä syömään tavallista ruokaa ja kaverin veli huusi että ei halua ja yökki ruuasta, joka ei ollut täysin sileää ja lopuksi sai sen hedelmäsoseensa. Kaverini taas eli lähes pelkästään leivällä. Hän sentään söi muutakin, jos vaihtoehtoja ei ollut, mutta jos sai valita halusi leipää.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri sai selkäsaunoja milloin mistäkin kuten siitä että pyörän kumi puhkesi tai maitolasi kaatui. Siis vahingoista seurasi tuollaisia rangaistuksia. Syy oli kuulemma, että oppii huolelliseksi. Huonoista koetuloksista taas ei saanut ruokaa ennen seuravaa päivää ja kerran kun noin kävi, syötin kaveripololle salaa meillä voileipiä ja keksejä. Vanhempansa kai pitivät itseään ihan huippukasvattajina mutta tulos oli se että kaverista tuli säikky, arka, ylivarovainen ja masentunut.

Olisiko muka pitänyt jättää rankaisematta? Ei tietenkään!

Vierailija kirjoitti:

Yhden ystävän piti käydä koulun jälkeen suihkussa heti kotiin tultuaan, myös silloin, kun kaveri tuli kylään samaa matkaa. Kaverin ei sentään tarvinut käydä suihkussa heille mentyään.

Tää on varmaan aika yleinen, mutta ihmettelen silti edelleen. 

Kun tullaan koulusta/tarhasta/kerhosta/you name it, jossa ollaan sukkasillaan, niin sitä että kotiin tultua ei vaihdeta sukkia. 

Siellä ollaan kymmenien muiden silsavarpaiden kanssa ,a lattioilla joilla on kaikki mahdolliset bakteerit ja vierukset pikkupyllyistä ja nenistä, mutta kotiin tullessa ei sukkia vaihdeta, vain pestään kädet, jos sitäkään. Josta muuten tuli toinen ihmietyksen aihe, se, kun kotiin tullaan eikä pestä ensimmäisenä käsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin luona astiat pestiin vain kuumalla vedellä! Söi siellä usein. Ei oo allergioita ehkä siitä kiitos tälle perheelle 😂

Mutta hyi hitto!

Tuossa ei ihan oikeasti ole mitään erikoista tai väärää. Kuumalla vedellä saa tehokkaasti astioita puhtaaksi liasta ja bakteereista. Pesuaine on vain enemmänkin sellainen "varmistaja".

Mistä asti rasva on liuennut veteen

Teeppä koe. Laita lautaseen/haarukkaan mitä tahansa syötävää rasvaa. OTa tiskiharja, ja laske hanasta niin kuumaa vettä kuin sieltä tulee. Pese lautanen ja/tai haarukka harjalla ja tuolla tulikuumalla vedellä. Kokeile jäikö astioihin rasvaa. Saatat yllättyä.

No, kerron kuitenkin vastauksen vielä. Ei jää, vaan lautanen narisee puhtautta ja rasvattomuuttaan. Sen sijaan muovinen tiskiharjasi on rasvainen. Siitä rasva ei lähde ilman pesuainetta.

Vierailija kirjoitti:

Kylpypyyhkeet säilytettiin omissa huoneissa vaatekaapissa. Eli illalla suihkuun mennessä otettiin pyyhe mukaan, suihkun jälkeen vietiin se kylppäriin kuivumaan ja aamulla viikattiin omaan vaatekaappiin, mistä se taas illalla otettiin käyttöön. Joskus yökylässä ollessa ihmettelin tätä, kun meillä pyyhkeet roikkui naulakossa kylppärin seinällä.

Meillä lapset säilyttää pyyhkeitään omassa huoneessaan, koska sinne he menevät pyyhe päällä pukemaan suihkun jälkeen. Pyyhkeille on omat naulakot heidän huoneissaan. Ei mitään järkeä säilyttää alati kostuvassa pesutilassa pyyhkeitä, saati "kuivatella" niitä siellä, ellei ole sitten jotain lämmitettyä putkea jonka päällä kuivaus tapahtuu. PLUS meillä ei ole naulakoita pyyhkeille kylppärissä, koska siellä ei ole niille järkevää tilaa :D

Alakouluaikainen bestikseni toi aina omat eväät mukaan, jos tuli meille kylään. Kun tuli yöksi, toi ison kasan voileipiä ja banaaneja joka aterialle. Meidän tarjoiluista kieltäytyi, koska äitinsä oli käskenyt häntä tekemään niin. Olivat vähävaraisia, eivätkä halunneet olla vaivoiksi, itse kyllä tarjosivat aina minullekin ateriat, kun olin siellä kylässä.

Tämän saman kaverin luona oli myös normaalia, että isänsä örvelsi kännissä tai makasi sammuneena jossain päin asuntoa, vaikka olisi ollut aamupäivä. Kerran leikimme bestikseni huoneessa pari tuntia ja faija kuorsasi nojatuolissa koko sen ajan naama punaisena, eikä kaverini edes huomannut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Minun ystävällä sama. Outoa oli se, että vaikka oli jo 90-lukua, niin omat vanhempani eivät mitenkään erityisemmin paheksuneet, asia ohitettiin vaan, että eri perheissä on eri käytännöt.

Kynnys lasuiluun taisi olla aika iso 90-luvulla. Ja toisaalta remmin käyttö ei välttämättä tarkoittanut mitään verille ruoskintaa. Omalla kohdalla se oli käytännössä sitä, että ensin tuli saarna tai siis keskustelu, ehkä sanoittaminen nykyisillä termeillä, ja sen jälkeen housut alas ja ehkä 5 kertaa vyöllä. Sattui joo, mutta ei mikään maailmanloppu.

Lsten genitaalialueita ei saisi vanhemmat pahoinpidellä koskaan. Kummallista myös miksi lapsen pitää riisua alapää paljaaksi hakkaamsita varten jos hän on varastanut omenan naapurista. Miten seksi ja privat parts liittyy omenavarkauteen?

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveria kuritettiin ruumiillisesti, vaikka ne oli ihan sellainen normaalin oloinen kiva perhe ja ystävä oli ihan tavallinen kiva ja kiltti tyttö (kuten minäkin, heh-heh). Tuntui epäreilulta, kun oltiin yhdessä tehty jotain esim. oltiin lähdetty luvatta johonkin pidemmällä ja unohdettiin kotiintuloaika. Minua ehkä vähän toruttiin, mutta kaveri sai rangaistukseksi remmistä. :(

Tämä! Itse ihmettelin samaa. Lapsuudenystävälläni oli tosi mukavat vanhemmat ja vietin heidän kanssaan joskus enemmänkin aikaa ja joskus oltiin niiden mökilläkin. Ja silti niillä käytettiin fyysistä kurittamista vyöllä.

En vaan tajua tätä ristiriitaa. Osaako joku yhtään avata mitä vanhempien päässä liikkui?