Mies eli todella sotkuisesti kun olimme yhdessä, nyt lapset sanovat että isällä on todella siistiä!

Vierailija kirjoitti:

Pääsi eroon komentelevasta ja dissaavasta marttyyrista, jolle mikään ei koskaan riittänyt ja mies oli väärässä aina ihan periaatteen vuoksi. Ihan klassinen juttu. Nainen kaappaa vallan ja lamauttaa miehen kyvyn ja kiinnostuksen tehdä mitään, kun ei luota eikö arvosta.

Vaikka lopputulos olisikin oikea, niin se on tehty väärin, kun se on tehty eri tavalla kuin vaimon lapsuuskodissa ja miesten työt tehty eri lailla kuin vaimon isä tai veljet tekevät.

Mun mies on puolisottainen, kuten minäkin, mutta siivoaa aina, kun hänen lapsensa tulevat käymään. Eksä oli supersiisti.

Nalkutuksella on tosi passivoiva vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Ei hän välttmättä ole nyt yhtään sen siistimpi, kuin ennenkään. Sinua vaan ärsytti, ettei hän tehnyt asioita kuten sinä halusit. Ehkä hän siivoaa sotkunsa vain hieman myöhemmin.

Niin. Kaksi eri ihmistä näkee saman asian eri lailla ja priorisoi sekä toimii eri tavoin. Exän kanssa meillä molemmilla oli sinänsä samanlainen siisteyskäsitys, mutta sillä erolla, että hän pyrki siivoamaan ennaltaehkäisevästi ja minä reaktiivisesti. Hänestä siisteys oli jo epäonnistunut jos likaa ja sotkua alkoi näkyä, minusta puolestaan vasta se oli syy ryhtyä siivoamaan. Kaikki varmaan arvaa lopputuloksen. Minulla ei ollut luontaista kykyä tarttua toimeen ajoissa koskaan, en yksinkertaisesti tiennyt milloin olisi muka oikea hetki siivota. Yritin kyllä oppia oikeaa rytmitystä alkamalla välillä omatoimisesti siivoamaan ennakoivasti, mutta silloin tuli aina tyrmäys, että juurihan hän vasta siivosi, ei nyt vielä tarvitse, tai että hän kyllä suunnitteli siivoavansa ylihuomenna, ei saa sotkea suunnitelmiaan. Joo, pitäköön tunkkinsa sitten. Siistissä kodissa asuin ennen häntä ja taas hänen jälkeensä. Ei näissä ole siivoamisesta itsessään kysymys, vaan parisuhteen laadusta, kommunikaatiosta ja sen sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän välttmättä ole nyt yhtään sen siistimpi, kuin ennenkään. Sinua vaan ärsytti, ettei hän tehnyt asioita kuten sinä halusit. Ehkä hän siivoaa sotkunsa vain hieman myöhemmin.

Niin. Kaksi eri ihmistä näkee saman asian eri lailla ja priorisoi sekä toimii eri tavoin. Exän kanssa meillä molemmilla oli sinänsä samanlainen siisteyskäsitys, mutta sillä erolla, että hän pyrki siivoamaan ennaltaehkäisevästi ja minä reaktiivisesti. Hänestä siisteys oli jo epäonnistunut jos likaa ja sotkua alkoi näkyä, minusta puolestaan vasta se oli syy ryhtyä siivoamaan. Kaikki varmaan arvaa lopputuloksen. Minulla ei ollut luontaista kykyä tarttua toimeen ajoissa koskaan, en yksinkertaisesti tiennyt milloin olisi muka oikea hetki siivota. Yritin kyllä oppia oikeaa rytmitystä alkamalla välillä omatoimisesti siivoamaan ennakoivasti, mutta silloin tuli aina tyrmäys, että juurihan hän vasta siivosi, ei nyt vielä tarvitse, tai että hän kyllä suunnitteli siivoavansa ylihuomenna, ei saa sotkea suunnitelmiaan. Joo, pitäköön tunkkinsa sitten. Siistissä kodissa asuin ennen häntä ja taas hänen jälkeensä. Ei näissä ole siivoamisesta itsessään kysymys, vaan parisuhteen laadusta, kommunikaatiosta ja sen sellaisesta.

Hyvin tyypillinen tapauksenne veikkaisin. Tuo vaikuttaa vielä muuhunkin kuin pelkkään kodin kunnossapitoon. Kukin ajattelee tietysti omista lähtökohdistaan ja kokee toimivansa järkevimmällä mahdollisella tavalla. Itse ajattelen samalla lailla kuin sinä ja toimiminen toisin halvaannuttaa kaiken muun tekemisen. Ääriesimerkkinä vaikkapa nyt talon rakentaminen ennakoiva siivoaja ei pysty talonrakennuksen kaltaiseen urakkaan joka on täynnä yllätyksiä ja vaatii suunnatonta joustavuutta.

Eksäni väitti aina, että minä en siivoa. Hän nalkutti asiasta. Olin eri mieltä. Viikottain pesin vessoja, lattioita jne,

Minulle siisteys on sitä, ettei ole likaa eikä pölypalloja. Miehelle siisteys on sitä, että sohvatyynyt on järjestyksessä ja maton hapsut suorassa.

Niin, siisteydessä on kysymys erilaista tottumuksista ja kommunikaatiosta ja sen sellaisesta.

Kiva katkeruus näkyvillä tekstissä..

Vierailija kirjoitti:

Nalkutuksella on tosi passivoiva vaikutus.

Meillä on näin, jos imuroi niin vaimo imuroi heti seuraavana päivänä. No miksi imuroin, jos se ei riitä?

Vaimo siivoaa joka viikko, pesee lattia yms. Jokapaikka on sotkussa seuraava päivänä, kun tavarat jätetään sohville, pöydille, keittiön tasoille yms. Sitten se huutaa ja ihmettelee että kun on niin sotkuista kun hän on just siivonnut. Itse hän niitä tavaroita jättää tasoille ja vaatteita sohville ja hyllyihin. Lapset sitten leluja. Taas eilen sama juttu. Mesosi että mikä siinä on kun paikat ei pysy kunnossa. Erehdyin sanomaan, että kun ne tavarat jätetään niille tasoille ja sohville eikä laiteta suoraan takaisin niille kuuluville paikoille. Vaimo suuttui ja sanoi, että älä viitti. Luulin, että vaimo kysyi, mutta se ei ollut ilmeisesti kysymys, joten olin hiljaa ja kuuntelin sitä mesoamista.

Tiskaan, teen ruokaa, pidän keittiön siistinä, hoidan lapset, mutta tuo siivous on hullua ja neuvoja ei saa antaa. Pyykin pesuakin vaimo kontrolloi, joten pesen vain omat vaatteeni. Kerran pesin vahingossa liian korkealla lämpötilalla (valmisohjelman vaihto nosti lämpötilan ja en huomannut korjata sitä takaisin 40asteeseen) ja värit meni sekaisin. Sen jälkeen vaimo muistuttaa aina etten osaa pestä... tästäkin on jo yli 10 vuotta.

Kyllä näin, että vaimo itse on aiheuttanut jatkuvan sotkun ja kun aiheesta ei voi keskustella, koska vaimo suuttui kun luulee, että arvostellaan.

Teollisuudessa tuota tavaroiden laittamista takaisin omille paikoilleen kutsutaan 5S:ksi. Sama juttu noiden tasojen kanssa. Ei ne ole tavaroiden keräämistä varten. Laatikot on siksi.

Jos asuisin yksin, luultavasti olisi kokoajan perussiistiä, kun haluan minimoida suursiivoukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkutuksella on tosi passivoiva vaikutus.

Meillä on näin, jos imuroi niin vaimo imuroi heti seuraavana päivänä. No miksi imuroin, jos se ei riitä?

Vaimo siivoaa joka viikko, pesee lattia yms. Jokapaikka on sotkussa seuraava päivänä, kun tavarat jätetään sohville, pöydille, keittiön tasoille yms. Sitten se huutaa ja ihmettelee että kun on niin sotkuista kun hän on just siivonnut. Itse hän niitä tavaroita jättää tasoille ja vaatteita sohville ja hyllyihin. Lapset sitten leluja. Taas eilen sama juttu. Mesosi että mikä siinä on kun paikat ei pysy kunnossa. Erehdyin sanomaan, että kun ne tavarat jätetään niille tasoille ja sohville eikä laiteta suoraan takaisin niille kuuluville paikoille. Vaimo suuttui ja sanoi, että älä viitti. Luulin, että vaimo kysyi, mutta se ei ollut ilmeisesti kysymys, joten olin hiljaa ja kuuntelin sitä mesoamista.

Tiskaan, teen ruokaa, pidän keittiön siistinä, hoidan lapset, mutta tuo siivous on hullua ja neuvoja ei saa antaa. Pyykin pesuakin vaimo kontrolloi, joten pesen vain omat vaatteeni. Kerran pesin vahingossa liian korkealla lämpötilalla (valmisohjelman vaihto nosti lämpötilan ja en huomannut korjata sitä takaisin 40asteeseen) ja värit meni sekaisin. Sen jälkeen vaimo muistuttaa aina etten osaa pestä... tästäkin on jo yli 10 vuotta.

Kyllä näin, että vaimo itse on aiheuttanut jatkuvan sotkun ja kun aiheesta ei voi keskustella, koska vaimo suuttui kun luulee, että arvostellaan.

Teollisuudessa tuota tavaroiden laittamista takaisin omille paikoilleen kutsutaan 5S:ksi. Sama juttu noiden tasojen kanssa. Ei ne ole tavaroiden keräämistä varten. Laatikot on siksi.

Jos asuisin yksin, luultavasti olisi kokoajan perussiistiä, kun haluan minimoida suursiivoukset.

Hyvä esimerkki siitä, kuinka siivousstandardit ovat erilaisia.

Olen tuo, joka pari viestiä aikaisemmin vertasi omaa ja eksän siivouskäsitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ei hän välttmättä ole nyt yhtään sen siistimpi, kuin ennenkään. Sinua vaan ärsytti, ettei hän tehnyt asioita kuten sinä halusit. Ehkä hän siivoaa sotkunsa vain hieman myöhemmin.

Siitähän se sotku tulee, kun niiden siivoaminen tehdään sitten joskus eikä heti.

Olen mies ja pidän asunnon suht siistinä. Jos on tullut törpöteltyä niin jopa krapulassa alkaa se enimpien sotkujen siivous. Mä vaan olen sellainen etten katsele sotkuisuutta. Ex onnistui siinäkin että mulla jäi siivous kesken. Sanoi että mä imuroin väärin. Silloin tipahti samantien kädestä ja sammutin imurin. Pistin takin niskaan ja kerroin meneväni tupakalle. Neiti voi siivota loput kun minä teen väärin.

Noin turhasta asiasta en ala riitelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan äitinsä käy siivoamassa sen puolesta.

Mä olin kerran kolmikymppisellä miehellä yötä ja sain aamulla nopeesti jalat alleni kun mies tuumas, että äiti tulee kohta siivoomaan.

Ovela veto mieheltä ;D

Tuolla konstilla saa yleensä aamulla baarihoratsut liukenemaan, etteivät ala pesimään nurkissa ja kuvittelemaan kaikenlaista.

Nyt kun olette eronneet ja lapsivapaata on niin ehkäpä sillon siivoaa? Muistelen elämääni ennen perhettä niin tiptop oli paikat, sinkkuaikana. Jotenkin vaan meillä paljo väännettiin siivoamisesta, ja väännetään vieläkin, kuka tekee mitäkin. Olen kuitenkin hyväksynyt että sinne sinkkuajan siisteyteen kodin suhteen pääseen vasta jos jäisin yksin tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan äitinsä käy siivoamassa sen puolesta.

Mä olin kerran kolmikymppisellä miehellä yötä ja sain aamulla nopeesti jalat alleni kun mies tuumas, että äiti tulee kohta siivoomaan.

Ehkä se oli miehen taktiikka saada nainen ulos aktin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan äitinsä käy siivoamassa sen puolesta.

Mä olin kerran kolmikymppisellä miehellä yötä ja sain aamulla nopeesti jalat alleni kun mies tuumas, että äiti tulee kohta siivoomaan.

Ovela veto mieheltä ;D

Tuolla konstilla saa yleensä aamulla baarihoratsut liukenemaan, etteivät ala pesimään nurkissa ja kuvittelemaan kaikenlaista.

Mä tapasin tuolla tavalla 15 v sitten anoppini ja miehen kaksi siskoa ensimmäistä kertaa. Toki alasti sängyssä, meikit poskilla ja vanhalta viinalta haisten. Ah nuoruutta.

Oman kokemukseni mukaan koska miehet eivät jaksa siivota, he eivät myöskään sotke. He pitävät alkujaan kämpän siistinä, ettei siihen imurin varteen tarvitse tarttua eikä tiskejä tiskata.

Kun on naisen kanssa, tämä unohtuu kun on kaksi siivoamassa, tai vielä parempi kun nainen siivoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan äitinsä käy siivoamassa sen puolesta.

Mä olin kerran kolmikymppisellä miehellä yötä ja sain aamulla nopeesti jalat alleni kun mies tuumas, että äiti tulee kohta siivoomaan.

No toihan nyt on klassinen keino mieheltä heittää yövieras aamulla mäkeen eli saada poistumaan paikalta :)

Ihmiset muuttuu.

Olen itse 32 vuotias perheen äiti ja meillä on siistiä lähes aina. Ei mitenkään "kiillä", mutta siistiä on. Pidän siitä huolen. 

Ollessani 18-26 vuotias, elin kuin sika pellossa. Oikeasti. En koskaan edes viikannut vaatteita, suoraan pyykkinarulta mytyssä vaan kaappiin. Kun jotain etsin, koko kaappi tuli lähes alas ja pengoin ja löysin haluamani. Ja takasin rytyssä kaappiin. Koko kämppä oli sellasta, ettei saanut jalkaa tyhjään kohtaan laitettua, aina astui jonkun päälle. Ja kyllä, totta on!

Lasten saamisen jälkeen muutuin täysin siisteyden osalta. 

On vaan yksinkertaisesti työläämpää pitää kämppää siistinä, jos siellä pyörii pienehköt lapset kokoajan. Eli on helpompaa ja vaivattomampaa pitää kämppä siistinä, jos lapset on vaan vuoroviikoin paikalla. Ja tuleehan toki kahdesta aikuisestakin enemmän sotkua kun yhdestä.

Huomasin tämän kun mies lähti lapsien kanssa viikoksi mökille. Kämppä ei ollut koskaan kiiltänyt niin puhtaana, mitä sen viikon ajan!

Sillä ei ole nyt lapsia siellä päivittäin niin onpas helppoa pitää siistinä jos päivän sotkut on lautanen ja kahvikuppi. Tuo on piilokuittailua sinulle. Ei käsitä mikset pystynyt samaan valittamatta. Eikä käsitä että työn määrä on täysin eri. 😄