Onko oikeasti poikkeavaa ajatella myös kumppanin hyvinvointia?
Olen pitänyt aina itsestäänselvänä, että kumppanin hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin omani. Hyvinvointiin kuuluu yhtälailla materialistinen kuin henkinenkin puoli. Ja koen toisen hyvinvoinnin lisäävän myös omaani.
Huonon suhteen jälkeen ajattelin, että kohdalleni vain osui tavallista ikävämpi ja itsekkäämpi yksilö.
Nyt olen alkanut ihmisten suhdekertomusten myötä kyseenalaistamaan näkemystäni.
Tuntuu siltä, että useissa parisuhteissa kumppanin vointi onkin aivan toisarvoista. Kärjistetysti sanoen, ulkoapäin normaaleissakin suhteissa:
Periaatesyistä esim. väsynyttä kumppania ei auteta missään, edes siinä tapauksessa ettei tämä olisi omista voimista pois tai se palvelisi myös itseään. Omilla rahoilla ostettu ruoka maistuu edelleen hyvältä, vaikka puoliso näkisi nälkää.
Ja hämmästyttävää kyllä, tämä tuntuu olevan monille ihan ok. Mitä olen missanut? Eikö puolisolta saa enää edes odottaa tukea ja turvaa ja mikä on tälläisen suhteen funktio ylipäätään?
Kommentit (21)
Olet käsittänyt oikein ap. Siksi en haluakaan enää parisuhdetta. En tiedä mikä idea on asua ihmisen kanssa joka suhtautuu minuun välinpitämättömämmin ja kylmemmin kuin tuiki tuntematon maapallon toisella puolella ja satunnainen vastaantulija kadulla. Mutta tämä on kuulemma sitä normaalia kiintymystä parisuhteessa kun joutuu yksin elämään niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin toisen ihmisen seurassa. Kuulostaa niin huonolle diilille että olen mieluiten ilman.
En minä ole tuollaisesta kuullut.
N51
Vierailija kirjoitti:
On poikkeavaa, surullista mutta totta. Näinä aikoina suurin osa ajattelee vain itseään. Parempi olla sinkkuna kuin itsekkään kanssa. Itsekkyys ja toisen kontrollointi kulkee yleensä samassa paketissa, juuri olen toipumassa tuollaisesta. Huh ei kiitos enää noita minäminä -tyyppejä!
Käsittämätöntä. Ehkä itselläni on edelleen liian romantisoitunut kuva parisuhteesta, mutta vaikea nähdä ainakaan rakkautta vaikuttimena, jos se näkyy ainoastaan puheentasolla.
Onko tää joku nuorison juttu? Ei kuulosta tutulta.
Onnellisen liiton ohje on kovin yksinkertainen. "Kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa." Sillä se toisen hyvinvoinnin ajattelu tulee ihan itsestään. Toki tämäkin toimii vain vastavuoroisena, ei niin, että vain toinen antaa ja vain toinen ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää joku nuorison juttu? Ei kuulosta tutulta.
Ehkä palsta ja lähipiirin jutut ovat vääristäneet kuvaani ja useimmat suhteet ovatkin rakkaudelle ja kumppanuudelle pohjautuvia. Silti ketjuissakin pohditaan silmiinpistävän paljon käytännön ja ansaitsemisen näkökulmasta sitä paljon kotitöitä tai vastuuta omista (ja kumppanin) lapsista kuuluu suhteen osapuolille, kuinka ok on eri elintasot perheen sisällä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää joku nuorison juttu? Ei kuulosta tutulta.
Ehkä palsta ja lähipiirin jutut ovat vääristäneet kuvaani ja useimmat suhteet ovatkin rakkaudelle ja kumppanuudelle pohjautuvia. Silti ketjuissakin pohditaan silmiinpistävän paljon käytännön ja ansaitsemisen näkökulmasta sitä paljon kotitöitä tai vastuuta omista (ja kumppanin) lapsista kuuluu suhteen osapuolille, kuinka ok on eri elintasot perheen sisällä jne.
Esim. Ikuisuusaiheessa "puoliso ei osallistu kotitöihin (tarpeeksi) pohditaan kummalla on raskaampi työ, enenmmän aikaa, kumman tulisi vastata ja mistäkin. Eriasia "yksipuoleiset" hyväksikäyttösuhteet, molempien vaikea väsymys tms. Mutta monille tuntuu olevan käsittämätöntä, että asioita voisi tehdä vaikka ihan vain toista ilahduttaakseen ja osoittaakseen miten tärkeänä toista pitää, vaikka toiminta ei olisikaan suoraan omaksi eduksi.
No ei ole normaalia eikä yleistä. Tällä palstalla elämäänsä tyytymättömät ihmiset kokoontuvat valittamaan ja yrittävät uskotella itselleen, että muillakin on yhtä huonosti.
Ei kaikki välitä. Eksää ei olisi voineet minun tuntemukseni vähempää kiinnostaa, vaikka itse rakastuneena tein ihan kaikkeni että hänellä olisi hyvä olla.
Nykyisessä suhteessa jaksan vieläkin yllättyä kun minun tunteillani ja toiveillani on väliä.
Eikö se nyt ole parisuhteen peruslähtökohta? Yhdessä jo 30 vuotta.
Jos toista rakastaa niin tottakai automaattisesti hänen hyvinvointinsa on tärkeää. Hirveästi on näitä suhteita missä on lyöty hynttyyt yhteen vaan jonkun kanssa koska koetaan että se on kuitenkin parempi vaihtoehto kun olla yksin. Sellasessa suhteessa tollanen väliinpitämättömyys on yleistä.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia eikä yleistä. Tällä palstalla elämäänsä tyytymättömät ihmiset kokoontuvat valittamaan ja yrittävät uskotella itselleen, että muillakin on yhtä huonosti.
Tämä palsta vain alkaa entistä vahvemmin tulemaan todeksi myös oikeassa elämässä 🤔
Esimerkiksi mielestäni parin vuoden sisään tuttavapiirissäni on yleistynyt ajatus "omista rahoista" parisuhteessa. Periaatteessa ihan ok, mutta tähänkin liittyy yleensä häiritseviä piirteitä.
Välillä tuntuu että suurimmalle osalle parisuhde on joku kilpailu siitä, kuka vähiten joutuu tekemään. Tavoitellaan vain omaa aikaa ja omia harrastuksia ja omia kavereita, ja tapellaan siitä kuka joutuu olemaan omien lasten kanssa tai hoitamaan omaa kotia. Minusta ja miehestäni on itsestäänselvää, että molemmat pyrkii suhteessa siihen, että kummallakin on hyvä olla, kummallakin on aikaa ja tilaa. En itse pystyisi makaamaan sohvalla jos mieheni samaan aikaan puuhaisi koko ajan kodin töissä, ja sama pätee puolisooni. Kumpikin tekee kotona jotain, kunnes ei ole enää puuhaa, ja silloin voimme molemmat relata.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää joku nuorison juttu? Ei kuulosta tutulta.
Ei, kyllä tämä on ihan normaalia myös aikuisten ja ikääntyneiden suhteessa. Hyvin tuttua ainakin 35-55 vuotiaiden kanssa, joten varmasti vanhempienkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia eikä yleistä. Tällä palstalla elämäänsä tyytymättömät ihmiset kokoontuvat valittamaan ja yrittävät uskotella itselleen, että muillakin on yhtä huonosti.
Tämä palsta vain alkaa entistä vahvemmin tulemaan todeksi myös oikeassa elämässä 🤔
Esimerkiksi mielestäni parin vuoden sisään tuttavapiirissäni on yleistynyt ajatus "omista rahoista" parisuhteessa. Periaatteessa ihan ok, mutta tähänkin liittyy yleensä häiritseviä piirteitä.
Omat rahat, omat ystävät ja todella monella jaetaan myös se jääkaappi, että on omat ruuat. Syödään yksin, harrastetaan omia juttuja ja vapaa-aika vietetään erillään ja yksin.
Olen törmännyt tähän ilmiöön elämässäni hyvin paljon. Vasta nyt, lähes viisikymppisenä saan elää ihanassa parisuhteessa, jossa kumpikin tukee ja kunnioittaa toista. Tämä on aitoa rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia eikä yleistä. Tällä palstalla elämäänsä tyytymättömät ihmiset kokoontuvat valittamaan ja yrittävät uskotella itselleen, että muillakin on yhtä huonosti.
Tämä palsta vain alkaa entistä vahvemmin tulemaan todeksi myös oikeassa elämässä 🤔
Esimerkiksi mielestäni parin vuoden sisään tuttavapiirissäni on yleistynyt ajatus "omista rahoista" parisuhteessa. Periaatteessa ihan ok, mutta tähänkin liittyy yleensä häiritseviä piirteitä.
Omat rahat, omat ystävät ja todella monella jaetaan myös se jääkaappi, että on omat ruuat. Syödään yksin, harrastetaan omia juttuja ja vapaa-aika vietetään erillään ja yksin.
Joo ja yhteiset kulut jaetaan tasan puoliksi, vaikka toisella tekisi tiukkaa näistä suoriutua ja toiselle ei tuottaisi ongelmia maksaa yhteisiä kuluja edes kokonaisuudessaan ilman, että edes elintaso kärsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia eikä yleistä. Tällä palstalla elämäänsä tyytymättömät ihmiset kokoontuvat valittamaan ja yrittävät uskotella itselleen, että muillakin on yhtä huonosti.
Tämä palsta vain alkaa entistä vahvemmin tulemaan todeksi myös oikeassa elämässä 🤔
Esimerkiksi mielestäni parin vuoden sisään tuttavapiirissäni on yleistynyt ajatus "omista rahoista" parisuhteessa. Periaatteessa ihan ok, mutta tähänkin liittyy yleensä häiritseviä piirteitä.
Millä tavoin omat rahat häiritsevät?
On poikkeavaa, surullista mutta totta. Näinä aikoina suurin osa ajattelee vain itseään. Parempi olla sinkkuna kuin itsekkään kanssa. Itsekkyys ja toisen kontrollointi kulkee yleensä samassa paketissa, juuri olen toipumassa tuollaisesta. Huh ei kiitos enää noita minäminä -tyyppejä!