Lue keskustelun säännöt.
Miksi valitsin huonon terapeutin: ei ole riittävästi kokemusta toimivista ihmissuhteista
01.05.2020 |
Jälkikäteen omaa toimintaa osaa arvioida paremmin. Otin sen terapeutin, jonka satuin saamaan, vaikka välillä käytös arvelutti. Silti siinä oli jotain niin tuttua, että omille kipupisteillä naureskellaan, ettei edes uskonut että jotain parempaa käytöstä voisi osakseen saada. Huono itsetunto ja huonot ihmissuhdekokemukset haittaavat elämää paljon. Edes terapeutilta ei silloin välttämättä osaa uskoa saavansa kunnioittavaa kohtelua, vaan ajattelee että tällaistahan tämä aina on.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Perustele kommenttisi.
Osoita itse ensin ihminen jonka terapeutti paransi. Kyllä terapeutti näkee sen onko toisella oikea halu parantua, vai ramppaako hän vain hoidoissa koska kela maksaa, ja ei ole oikein muutakaan tekemistä. Ei terapeutti pysty tällaisen henkilön kanssa hoitosuhteessa olemaan, koska koko terapiassakäynti on vain "potilaan" harrastus, ja terapeutti vain väline "potilaalle" pysytellä työelämän ulkopuolella ja harrastaa sairastamista.
Tunnetko sinä henkilökohtaisesti ketään, joka on tippunut työelämän ulkopuolelle vuosikausiksi pahojen mielenterveysongelmien takia? Minä tunnen. Ei käy häntä kateeksi. Traumat lapsuusajalta ovat hänellä todella vaikeita. Hän ollut raakojen rikosten uhrina vanhempiensa taholta jo silloin. Ei sille pohjalle ole ollut helppoa rakentaa elämää, mutta hän on yrittänyt kaikkensa.
Tunnen useita, ihan lähtien vanhanliiton skitsofrenikoista. Tunnen myös kymmeniä sodan jaloista tulleita ihmisiä jotka ovat nähneet lapsena ika pahoja jututja, ja silti ovat työelämässä eivätkä syyttele koko elämäänsä muita, vaan haluavat ITSE päästä eteenpäin. Suomessa on liian hyvin asiat.
Äääh, asiat eivät ole hyvin jos täällä yhä on sellaisia pässejä, joista on myönteinen asia, että ihmiset siirtävät eteenpäin käsittelemättömiä traumojaan sukupolvelta toiselle. Tunnen myötähäpeää puolestasi, et tajua näistä asioista yhtään mitään.
Nyyhnyyh! Voivoi! Valivali!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan yhdeltä jolla mäkin oon käynyt. Oliko Helsingissä?
Tämä siis viestille 59.
Ei ollut Helsingissä. Ilmeisesti samanlaisia on sitten enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Perustele kommenttisi.
Osoita itse ensin ihminen jonka terapeutti paransi. Kyllä terapeutti näkee sen onko toisella oikea halu parantua, vai ramppaako hän vain hoidoissa koska kela maksaa, ja ei ole oikein muutakaan tekemistä. Ei terapeutti pysty tällaisen henkilön kanssa hoitosuhteessa olemaan, koska koko terapiassakäynti on vain "potilaan" harrastus, ja terapeutti vain väline "potilaalle" pysytellä työelämän ulkopuolella ja harrastaa sairastamista.
Tunnetko sinä henkilökohtaisesti ketään, joka on tippunut työelämän ulkopuolelle vuosikausiksi pahojen mielenterveysongelmien takia? Minä tunnen. Ei käy häntä kateeksi. Traumat lapsuusajalta ovat hänellä todella vaikeita. Hän ollut raakojen rikosten uhrina vanhempiensa taholta jo silloin. Ei sille pohjalle ole ollut helppoa rakentaa elämää, mutta hän on yrittänyt kaikkensa.
Tunnen useita, ihan lähtien vanhanliiton skitsofrenikoista. Tunnen myös kymmeniä sodan jaloista tulleita ihmisiä jotka ovat nähneet lapsena ika pahoja jututja, ja silti ovat työelämässä eivätkä syyttele koko elämäänsä muita, vaan haluavat ITSE päästä eteenpäin. Suomessa on liian hyvin asiat.
Äääh, asiat eivät ole hyvin jos täällä yhä on sellaisia pässejä, joista on myönteinen asia, että ihmiset siirtävät eteenpäin käsittelemättömiä traumojaan sukupolvelta toiselle. Tunnen myötähäpeää puolestasi, et tajua näistä asioista yhtään mitään.
Nyyhnyyh! Voivoi! Valivali!
Harjoittelisit argumentointitaitoja. Kommenttisi antavat sinusta todella yksinkertaisen vaikutelman.
Nyyhnyyh! Voivoi! Valivali!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Perustele kommenttisi.
Osoita itse ensin ihminen jonka terapeutti paransi. Kyllä terapeutti näkee sen onko toisella oikea halu parantua, vai ramppaako hän vain hoidoissa koska kela maksaa, ja ei ole oikein muutakaan tekemistä. Ei terapeutti pysty tällaisen henkilön kanssa hoitosuhteessa olemaan, koska koko terapiassakäynti on vain "potilaan" harrastus, ja terapeutti vain väline "potilaalle" pysytellä työelämän ulkopuolella ja harrastaa sairastamista.
Tunnetko sinä henkilökohtaisesti ketään, joka on tippunut työelämän ulkopuolelle vuosikausiksi pahojen mielenterveysongelmien takia? Minä tunnen. Ei käy häntä kateeksi. Traumat lapsuusajalta ovat hänellä todella vaikeita. Hän ollut raakojen rikosten uhrina vanhempiensa taholta jo silloin. Ei sille pohjalle ole ollut helppoa rakentaa elämää, mutta hän on yrittänyt kaikkensa.
Tunnen useita, ihan lähtien vanhanliiton skitsofrenikoista. Tunnen myös kymmeniä sodan jaloista tulleita ihmisiä jotka ovat nähneet lapsena ika pahoja jututja, ja silti ovat työelämässä eivätkä syyttele koko elämäänsä muita, vaan haluavat ITSE päästä eteenpäin. Suomessa on liian hyvin asiat.
Äääh, asiat eivät ole hyvin jos täällä yhä on sellaisia pässejä, joista on myönteinen asia, että ihmiset siirtävät eteenpäin käsittelemättömiä traumojaan sukupolvelta toiselle. Tunnen myötähäpeää puolestasi, et tajua näistä asioista yhtään mitään.
Nyyhnyyh! Voivoi! Valivali!
Harjoittelisit argumentointitaitoja. Kommenttisi antavat sinusta todella yksinkertaisen vaikutelman.
Nyyhnyyh! Voivoi! Valivali!
Tyhmä ja ilkeä. Kieltämättä elämä on jakanut huonot kortit sinulle. Ymmärrettävästi harmittaa.
Nyyhnyyh! Voivoi! Valivali!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Perustele kommenttisi.
Osoita itse ensin ihminen jonka terapeutti paransi. Kyllä terapeutti näkee sen onko toisella oikea halu parantua, vai ramppaako hän vain hoidoissa koska kela maksaa, ja ei ole oikein muutakaan tekemistä. Ei terapeutti pysty tällaisen henkilön kanssa hoitosuhteessa olemaan, koska koko terapiassakäynti on vain "potilaan" harrastus, ja terapeutti vain väline "potilaalle" pysytellä työelämän ulkopuolella ja harrastaa sairastamista.
Tunnetko sinä henkilökohtaisesti ketään, joka on tippunut työelämän ulkopuolelle vuosikausiksi pahojen mielenterveysongelmien takia? Minä tunnen. Ei käy häntä kateeksi. Traumat lapsuusajalta ovat hänellä todella vaikeita. Hän ollut raakojen rikosten uhrina vanhempiensa taholta jo silloin. Ei sille pohjalle ole ollut helppoa rakentaa elämää, mutta hän on yrittänyt kaikkensa.
Tunnen useita, ihan lähtien vanhanliiton skitsofrenikoista. Tunnen myös kymmeniä sodan jaloista tulleita ihmisiä jotka ovat nähneet lapsena ika pahoja jututja, ja silti ovat työelämässä eivätkä syyttele koko elämäänsä muita, vaan haluavat ITSE päästä eteenpäin. Suomessa on liian hyvin asiat.
Äääh, asiat eivät ole hyvin jos täällä yhä on sellaisia pässejä, joista on myönteinen asia, että ihmiset siirtävät eteenpäin käsittelemättömiä traumojaan sukupolvelta toiselle. Tunnen myötähäpeää puolestasi, et tajua näistä asioista yhtään mitään.
Nyyhnyyh! Voivoi! Valivali!
Harjoittelisit argumentointitaitoja. Kommenttisi antavat sinusta todella yksinkertaisen vaikutelman.
Nyyhnyyh! Voivoi! Valivali!
Tyhmä ja ilkeä. Kieltämättä elämä on jakanut huonot kortit sinulle. Ymmärrettävästi harmittaa.
Nyyhnyyh! Voivoi! Valivali!
Kasvoin tuollaisten vanhempien kanssa, joten olen tottunut ihmisiin, joilla on pahoja ongelmia, muttei riittävää kykyä itsereflektioon hakemiseen ongelmiinsa apua. Se sitten teki terapeutin löytämisestä hankalaa, kun oli arjessa lapsena tottunut siihen että huono ja outo käytös on aivan normisettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up. Tärkeä aihe!
Down. Mitätön aihe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up. Tärkeä aihe!
Down. Mitätön aihe!
Jota sinä nostat ylös kommentillasi...
Hgissä on yksi surkein terapeutti ikinä.
Pitäs oikeen varoittaa.
Kuuntelee kyllä mutta ei osaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoterapia on psykiatrian tärkein työväline. Ongelma on se että psykiatria ei ole kehittynyt juuri lainkaan. Arvostus on noussut muun lääketieteen peesissä. Olen siis ollut kauan terapiassa ja seurannut juttuja tiskin molemmilta puolilta. Treella oli päiväsairaala nimenomaan pershäiriöisille. Ylilääkäri sanoi jotain 80 % paranee. Kaupunki lopetti kun havaitsi tuloksen. Lobotomia oli psykiatrian menestys, siitä Nobel. Lääkkeillä huono teho. Ehkä olen liian yksioikoinen. Kuulin että T Enbuske kävi nuorena terapian ja sai hullun paperit ja vapautuksen armeijasta. Sanoi myös dg:n jotain varhaisen vuorovaikutuksen tunnehäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up. Tärkeä aihe!
Down. Mitätön aihe!
Jota sinä nostat ylös kommentillasi...
3 minuuttia siitä up-viestistä. No, jos niin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gunde kirjoitti:
Psykoterapia on psykiatrian tärkein työväline. Ongelma on se että psykiatria ei ole kehittynyt juuri lainkaan. Arvostus on noussut muun lääketieteen peesissä. Olen siis ollut kauan terapiassa ja seurannut juttuja tiskin molemmilta puolilta. Treella oli päiväsairaala nimenomaan pershäiriöisille. Ylilääkäri sanoi jotain 80 % paranee. Kaupunki lopetti kun havaitsi tuloksen. Lobotomia oli psykiatrian menestys, siitä Nobel. Lääkkeillä huono teho. Ehkä olen liian yksioikoinen. Kuulin että T Enbuske kävi nuorena terapian ja sai hullun paperit ja vapautuksen armeijasta. Sanoi myös dg:n jotain varhaisen vuorovaikutuksen tunnehäiriö.
Ai Tampereella on päiväsairaalahoidosta luovuttu. Harmillista. Se on kuulemma tuottanut hyviä tuloksia, mutta tietysti kahden vuoden päiväsairaalajakso on todella pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Gunde kirjoitti:
Psykoterapia uon psykiatrian tärkein työväline. Ongelma on se että psykiatria ei ole kehittynyt juuri lainkaan. Arvostus on noussut muun lääketieteen peesissä. Olen siis ollut kauan terapiassa ja seurannut juttuja tiskin molemmilta puolilta. Treella oli päiväsairaala nimenomaan pershäiriöisille. Ylilääkäri sanoi jotain 80 % paranee. Kaupunki lopetti kun havaitsi tuloksen. Lobotomia oli psykiatrian menestys, siitä Nobel. Lääkkeillä huono teho. Ehkä olen liian yksioikoinen. Kuulin että T Enbuske kävi nuorena terapian ja sai hullun paperit ja vapautuksen armeijasta. Sanoi myös dg:n jotain varhaisen vuorovaikutuksen tunnehäiriö.
Ai Tampereella on päiväsairaalahoidosta luovuttu. Harmillista. Se on kuulemma tuottanut hyviä tuloksia, mutta tietysti kahden vuoden päiväsairaalajakso on todella pitkä.
Siis se Jorma Tähkän päiväsairaala pershäiriöisille on lopetettu.
Äääh, asiat eivät ole hyvin jos täällä yhä on sellaisia pässejä, joista on myönteinen asia, että ihmiset siirtävät eteenpäin käsittelemättömiä traumojaan sukupolvelta toiselle. Tunnen myötähäpeää puolestasi, et tajua näistä asioista yhtään mitään.