Lue keskustelun säännöt.
Miksi valitsin huonon terapeutin: ei ole riittävästi kokemusta toimivista ihmissuhteista
01.05.2020 |
Jälkikäteen omaa toimintaa osaa arvioida paremmin. Otin sen terapeutin, jonka satuin saamaan, vaikka välillä käytös arvelutti. Silti siinä oli jotain niin tuttua, että omille kipupisteillä naureskellaan, ettei edes uskonut että jotain parempaa käytöstä voisi osakseen saada. Huono itsetunto ja huonot ihmissuhdekokemukset haittaavat elämää paljon. Edes terapeutilta ei silloin välttämättä osaa uskoa saavansa kunnioittavaa kohtelua, vaan ajattelee että tällaistahan tämä aina on.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Se on ihan tutkittu juttu, että empaattinen terapeutti parantaa huomattavasti terapian tehoa hoitomuotona. Empatia on ammattitaitoa.
Niin on. Terapia ei auta eteenpäin, ellei asiakas pysty kokemaan voivansa luottaa terapeuttiin. Harva viitsii avata asioitaan ihmiselle, jolta saa vastineeksi pelkkää ivaa.
Miten Suomen psykoterapia-asiat voivat olla näin huonolla tolalla? Miten voi olla , että asiaa ei saada kuriin? Tuntuu, että Suomessa ei saa olla "uhri". No, joskus tilanne vaan on se, että olet erinäisten olosuhteiden uhri, ei sen asian myöntäminen estä ottamasta vastuuta omasta elämästä ja jatkaa paremman elämän eteenpäin. Onneksi muutin läntisempään pohjoismaahan, missä uhrina oleminen ei ole yhtä tuomittavaa ja olen saanut paljon parempaa apua.
En voi käsittää, että veronmaksajien osittain maksavia hoitoja ei mietekään arvioida jälkeenpäin? Uskon kyllä hyvin, että monet psykoterapeutit (erityisesti huonot) eivät tällaista arviointia halua, ja osaavatkin puhua asiansa puolesta, mutta kyllä se vaan niin on, että on pakko päästä siitä pois, että asiakkaan lausunnolla ei olisi arvoa, koska hän on "hullu". Jos järjestelmällistä arviointia tehtäisiin, niin kyllä se suuressa kuvassa rupeaa näkymään, jos joku terapeutti ei sovellu alalle. Sitähän huonot terapeutit tietenkin pelkäävät, mutta terapia ei ole olemassa heitä varten, vaan asiakkata varten, ja veronmaksajilla maksajina on oikeus tietää käytetäänkö rahoja järkevästi.
Mielenterveysongelmien kohdalla on sama kuin kaikkien muidenkin elämän varrella tulleiden vammojen. Traumoista ja mielen sairastumisesta voi kuntoutua hyvin, mutta kyllä ne aina oman jälkensä ihmiseen jättävät. Terapiassa pitäisikin auttaa siinä, että ihminen oppisi elämään niiden omien kokemustensa kanssa niin, etteivät ne enää merkittävästi haittaisi elämää. Silti traumat ja sairauden oireet usein kulkevat edelleen mukana, joten kyllä ne ajoittain yhä voivat voimakkaasti muistuttaa itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Se on ihan tutkittu juttu, että empaattinen terapeutti parantaa huomattavasti terapian tehoa hoitomuotona. Empatia on ammattitaitoa.
Niin on. Terapia ei auta eteenpäin, ellei asiakas pysty kokemaan voivansa luottaa terapeuttiin. Harva viitsii avata asioitaan ihmiselle, jolta saa vastineeksi pelkkää ivaa.
En voi käsittää, että veronmaksajien osittain maksavia hoitoja ei mietekään arvioida jälkeenpäin?
Ööööööö... Miten luotettavia ovat mielenvikaisten arviot?
Kuka muu terapian vaikuttavuutta voi arvioida kuin siinä käynyt henkilö? Typerää leimaamista. Hankkisit jonkun kehittävän harrastuksen täällä trollaamisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Ikävää, että sinua toisten ongelmat ahdistavat noin pahasti. Harkitse tosissaan alanvaihtoa, jos olet psykoterapeutti.
Ymmärrätkö, että kirjoitat "aihe vapaalle"? Myös sinun hölmöilyjäsi voidaan kritisoida.
Miten terapeutin empatiakyvyttömyys voidaan esittää asiakkaan "hölmöilyksi"? Onko tässä kommentissa yhtään mitään muuta ideaa taustalla kuin ihmisen häpäiseminen sen takia, että hän on yrittänyt hakea ongelmiinsa apua?
Vierailija kirjoitti:
Olen vierestä seurannut miten yksikin Kelan listoilta poimittu "psykoterapeutti" paasasi ystävälleni että hänen on vaan opittava sietämään avomiehen raivokohtauksia eikä ahdistua niistä.
Kyseinen avomies oli 25 vuotta ystävääni vanhempi luonnevikainen juoppo joka piti huolen että joka päivälle oli oma draamansa.
Terapeutti todellakin oli sitä mieltä että jos mies on tuollaista "temperamenttista" tyyppiä niin se on vaan opittava sietämään.
Suurin osa Suomen terapeuteista on täysin väärässä hommassa, ja varmasti jotain narsisteja siihen hommaan hakeutuu kaikista eniten.
Kuulostaa aivan totaalisen ammattitaidottomalta terapeutilta. Varmasti traumatisoivaa asiakkaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Se on ihan tutkittu juttu, että empaattinen terapeutti parantaa huomattavasti terapian tehoa hoitomuotona. Empatia on ammattitaitoa.
Niin on. Terapia ei auta eteenpäin, ellei asiakas pysty kokemaan voivansa luottaa terapeuttiin. Harva viitsii avata asioitaan ihmiselle, jolta saa vastineeksi pelkkää ivaa.
En voi käsittää, että veronmaksajien osittain maksavia hoitoja ei mietekään arvioida jälkeenpäin?
Ööööööö... Miten luotettavia ovat mielenvikaisten arviot?
Kuka muu terapian vaikuttavuutta voi arvioida kuin siinä käynyt henkilö? Typerää leimaamista. Hankkisit jonkun kehittävän harrastuksen täällä trollaamisen sijaan.
Kuka muu liikenneonnettomuuksia voi arvioida kuin niissä ollut henkilö? Typerää leimaamista. Hankkisit jonkun kehittävän harrastuksen täällä trollaamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Ikävää, että sinua toisten ongelmat ahdistavat noin pahasti. Harkitse tosissaan alanvaihtoa, jos olet psykoterapeutti.
Ymmärrätkö, että kirjoitat "aihe vapaalle"? Myös sinun hölmöilyjäsi voidaan kritisoida.
Miten terapeutin empatiakyvyttömyys voidaan esittää asiakkaan "hölmöilyksi"? Onko tässä kommentissa yhtään mitään muuta ideaa taustalla kuin ihmisen häpäiseminen sen takia, että hän on yrittänyt hakea ongelmiinsa apua?
Terapeutin empatiakyvyttömyys. Voi hellanduudeli sentään! Huomaa: häpäisen sua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Ikävää, että sinua toisten ongelmat ahdistavat noin pahasti. Harkitse tosissaan alanvaihtoa, jos olet psykoterapeutti.
Ymmärrätkö, että kirjoitat "aihe vapaalle"? Myös sinun hölmöilyjäsi voidaan kritisoida.
Miten terapeutin empatiakyvyttömyys voidaan esittää asiakkaan "hölmöilyksi"? Onko tässä kommentissa yhtään mitään muuta ideaa taustalla kuin ihmisen häpäiseminen sen takia, että hän on yrittänyt hakea ongelmiinsa apua?
Terapeutin empatiakyvyttömyys. Voi hellanduudeli sentään! Huomaa: häpäisen sua!
Lähetän sinulle paljon rakkautta. Selvästi elämä on pahasti vaurioittanut sinua. Toivottavasti vielä joskus voit paremmin ja löydät muita tapoja pahan olon purkamiseen trollaamisen sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko mikä pohjakoulutus terapeutilla? Oliko hoitaja
En usko, että tämä varsinaisesti on vaikuttanut asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Ikävää, että sinua toisten ongelmat ahdistavat noin pahasti. Harkitse tosissaan alanvaihtoa, jos olet psykoterapeutti.
Ymmärrätkö, että kirjoitat "aihe vapaalle"? Myös sinun hölmöilyjäsi voidaan kritisoida.
Miten terapeutin empatiakyvyttömyys voidaan esittää asiakkaan "hölmöilyksi"? Onko tässä kommentissa yhtään mitään muuta ideaa taustalla kuin ihmisen häpäiseminen sen takia, että hän on yrittänyt hakea ongelmiinsa apua?
Terapeutin empatiakyvyttömyys. Voi hellanduudeli sentään! Huomaa: häpäisen sua!
Lähetän sinulle paljon rakkautta. Selvästi elämä on pahasti vaurioittanut sinua. Toivottavasti vielä joskus voit paremmin ja löydät muita tapoja pahan olon purkamiseen trollaamisen sijasta.
EN TROLLAA, eikä mulla ole erityisen paha olo! Kyllä mullakin on ollut pahoja vuosia (erityisesti yläaste), mutta en ole jäänyt tuleen makaamaan. Itse täytyy tehdä jotain. Se on kaiken a ja o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku huono terapeutti näköjään raivoaa tässä ketjussa vihaisena kaikille, jotka kritisoi terapeutteja. On kyllä läpimätiä ihmisiä terapeuteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Perustele kommenttisi.
Osoita itse ensin ihminen jonka terapeutti paransi. Kyllä terapeutti näkee sen onko toisella oikea halu parantua, vai ramppaako hän vain hoidoissa koska kela maksaa, ja ei ole oikein muutakaan tekemistä. Ei terapeutti pysty tällaisen henkilön kanssa hoitosuhteessa olemaan, koska koko terapiassakäynti on vain "potilaan" harrastus, ja terapeutti vain väline "potilaalle" pysytellä työelämän ulkopuolella ja harrastaa sairastamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku huono terapeutti näköjään raivoaa tässä ketjussa vihaisena kaikille, jotka kritisoi terapeutteja. On kyllä läpimätiä ihmisiä terapeuteissa.
Luultavasti kyseessä on joku onneton, jolta uupuu rohkeus hakea apua ongelmiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Se on ihan tutkittu juttu, että empaattinen terapeutti parantaa huomattavasti terapian tehoa hoitomuotona. Empatia on ammattitaitoa.
Niin on. Terapia ei auta eteenpäin, ellei asiakas pysty kokemaan voivansa luottaa terapeuttiin. Harva viitsii avata asioitaan ihmiselle, jolta saa vastineeksi pelkkää ivaa.
Miten Suomen psykoterapia-asiat voivat olla näin huonolla tolalla? Miten voi olla , että asiaa ei saada kuriin? Tuntuu, että Suomessa ei saa olla "uhri". No, joskus tilanne vaan on se, että olet erinäisten olosuhteiden uhri, ei sen asian myöntäminen estä ottamasta vastuuta omasta elämästä ja jatkaa paremman elämän eteenpäin. Onneksi muutin läntisempään pohjoismaahan, missä uhrina oleminen ei ole yhtä tuomittavaa ja olen saanut paljon parempaa apua.
En voi käsittää, että veronmaksajien osittain maksavia hoitoja ei mietekään arvioida jälkeenpäin? Uskon kyllä hyvin, että monet psykoterapeutit (erityisesti huonot) eivät tällaista arviointia halua, ja osaavatkin puhua asiansa puolesta, mutta kyllä se vaan niin on, että on pakko päästä siitä pois, että asiakkaan lausunnolla ei olisi arvoa, koska hän on "hullu". Jos järjestelmällistä arviointia tehtäisiin, niin kyllä se suuressa kuvassa rupeaa näkymään, jos joku terapeutti ei sovellu alalle. Sitähän huonot terapeutit tietenkin pelkäävät, mutta terapia ei ole olemassa heitä varten, vaan asiakkata varten, ja veronmaksajilla maksajina on oikeus tietää käytetäänkö rahoja järkevästi.
Mielenterveysongelmien kohdalla on sama kuin kaikkien muidenkin elämän varrella tulleiden vammojen. Traumoista ja mielen sairastumisesta voi kuntoutua hyvin, mutta kyllä ne aina oman jälkensä ihmiseen jättävät. Terapiassa pitäisikin auttaa siinä, että ihminen oppisi elämään niiden omien kokemustensa kanssa niin, etteivät ne enää merkittävästi haittaisi elämää. Silti traumat ja sairauden oireet usein kulkevat edelleen mukana, joten kyllä ne ajoittain yhä voivat voimakkaasti muistuttaa itsestään.
Näin. Se on ihan turha hypätä terapeutilta toiselle ja syytellä muita siitä että oma tila on sellainen kuin on. "en voinut mitään kun olin lapsi/nuori/tyttö/poika/vanhemmat juoppoja/ " ja nyt en voi parantua koska terveydenhuolto/sairaanhoito/terapeutti/juoppomies jne. Aina jonkun muun pitäisi ottaa vastuu. Lue Kirja Läsnäolon voima. Jos ymmärrät lukemasi, niin tuo avaa silmäsi. Jos muutosta ei tapahdu, on vika ymmärryksessäsi, ja sitä ei voi kukaan terapeutti sinulle lisää taikoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Perustele kommenttisi.
Osoita itse ensin ihminen jonka terapeutti paransi. Kyllä terapeutti näkee sen onko toisella oikea halu parantua, vai ramppaako hän vain hoidoissa koska kela maksaa, ja ei ole oikein muutakaan tekemistä. Ei terapeutti pysty tällaisen henkilön kanssa hoitosuhteessa olemaan, koska koko terapiassakäynti on vain "potilaan" harrastus, ja terapeutti vain väline "potilaalle" pysytellä työelämän ulkopuolella ja harrastaa sairastamista.
Tunnetko sinä henkilökohtaisesti ketään, joka on tippunut työelämän ulkopuolelle vuosikausiksi pahojen mielenterveysongelmien takia? Minä tunnen. Ei käy häntä kateeksi. Traumat lapsuusajalta ovat hänellä todella vaikeita. Hän ollut raakojen rikosten uhrina vanhempiensa taholta jo silloin. Ei sille pohjalle ole ollut helppoa rakentaa elämää, mutta hän on yrittänyt kaikkensa.
Itsellä oli kans huono terapeutti. Ei ollut ketään muuta saatavilla. Kadun koko elämäni että edes koskaan uskoin olevani masentunut ja menin terapiaan. "Psykosomaattisten" oireiden perusteella siis diagnosoitiin masentuneeksi. Mulle mm. uskoteltiin että ramppaan turhaan lääkäreissä ja että se kuuluu vain terapiaprosessiin että "psykosomaattiset" oireet pahenee. Uskoteltiin myös että olen täysin työkyvytön ja en voi mennä töihin tai opiskella. Lisäksi ei kuunneltu mitään mitä selitin. Kaikki oli aina seuraavalla kerralla unohtunut ja piti selittää samat asiat uudelleen. Loppujen lopuksi oireet ei edes olleet psykosomaattisia ja nyt niille somaattisille sairauksille ei voi enää mitään, kun ovat olleet niin pitkään hoitamatta. Kadun koko ikäni että koskaan menin terapiaan. Vei kaiken lisäksi ikuisuuden päästä terapeutista eroon. Vaati vain maksua joka kerralta, vaikka ilmoitin että en enää tule. Pari vuotta piti käyttää terapiakerrat lopettamisesta väittelyyn ennen kuin terapeutti suostui lopettamaan. Elämäni suurin virhe koko terapia. Aivan idiootti olin kun sellaiseen menin suostumaan enkä pitänyt omaa päätäni. Itse olin ollut koko ajan oikeassa, mulla oli somaattisia sairauksia eikä psykosomaattisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Perustele kommenttisi.
Osoita itse ensin ihminen jonka terapeutti paransi. Kyllä terapeutti näkee sen onko toisella oikea halu parantua, vai ramppaako hän vain hoidoissa koska kela maksaa, ja ei ole oikein muutakaan tekemistä. Ei terapeutti pysty tällaisen henkilön kanssa hoitosuhteessa olemaan, koska koko terapiassakäynti on vain "potilaan" harrastus, ja terapeutti vain väline "potilaalle" pysytellä työelämän ulkopuolella ja harrastaa sairastamista.
Tunnetko sinä henkilökohtaisesti ketään, joka on tippunut työelämän ulkopuolelle vuosikausiksi pahojen mielenterveysongelmien takia? Minä tunnen. Ei käy häntä kateeksi. Traumat lapsuusajalta ovat hänellä todella vaikeita. Hän ollut raakojen rikosten uhrina vanhempiensa taholta jo silloin. Ei sille pohjalle ole ollut helppoa rakentaa elämää, mutta hän on yrittänyt kaikkensa.
Tunnen useita, ihan lähtien vanhanliiton skitsofrenikoista. Tunnen myös kymmeniä sodan jaloista tulleita ihmisiä jotka ovat nähneet lapsena ika pahoja jututja, ja silti ovat työelämässä eivätkä syyttele koko elämäänsä muita, vaan haluavat ITSE päästä eteenpäin. Suomessa on liian hyvin asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Perustele kommenttisi.
Osoita itse ensin ihminen jonka terapeutti paransi. Kyllä terapeutti näkee sen onko toisella oikea halu parantua, vai ramppaako hän vain hoidoissa koska kela maksaa, ja ei ole oikein muutakaan tekemistä. Ei terapeutti pysty tällaisen henkilön kanssa hoitosuhteessa olemaan, koska koko terapiassakäynti on vain "potilaan" harrastus, ja terapeutti vain väline "potilaalle" pysytellä työelämän ulkopuolella ja harrastaa sairastamista.
Tunnetko sinä henkilökohtaisesti ketään, joka on tippunut työelämän ulkopuolelle vuosikausiksi pahojen mielenterveysongelmien takia? Minä tunnen. Ei käy häntä kateeksi. Traumat lapsuusajalta ovat hänellä todella vaikeita. Hän ollut raakojen rikosten uhrina vanhempiensa taholta jo silloin. Ei sille pohjalle ole ollut helppoa rakentaa elämää, mutta hän on yrittänyt kaikkensa.
Tunnen useita, ihan lähtien vanhanliiton skitsofrenikoista. Tunnen myös kymmeniä sodan jaloista tulleita ihmisiä jotka ovat nähneet lapsena ika pahoja jututja, ja silti ovat työelämässä eivätkä syyttele koko elämäänsä muita, vaan haluavat ITSE päästä eteenpäin. Suomessa on liian hyvin asiat.
Aivan!
Kuulostaa ihan yhdeltä jolla mäkin oon käynyt. Oliko Helsingissä?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan yhdeltä jolla mäkin oon käynyt. Oliko Helsingissä?
Tämä siis viestille 59.
Joojoo! Totta kai, kun niin sanot.