Lue keskustelun säännöt.
Miksi valitsin huonon terapeutin: ei ole riittävästi kokemusta toimivista ihmissuhteista
01.05.2020 |
Jälkikäteen omaa toimintaa osaa arvioida paremmin. Otin sen terapeutin, jonka satuin saamaan, vaikka välillä käytös arvelutti. Silti siinä oli jotain niin tuttua, että omille kipupisteillä naureskellaan, ettei edes uskonut että jotain parempaa käytöstä voisi osakseen saada. Huono itsetunto ja huonot ihmissuhdekokemukset haittaavat elämää paljon. Edes terapeutilta ei silloin välttämättä osaa uskoa saavansa kunnioittavaa kohtelua, vaan ajattelee että tällaistahan tämä aina on.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Ei tosiaan ole mikään itsestäänselvyys että terapia hyvän alun jälkeen sujuu myös jatkossa hyvin. Aika moni osaa pari kertaa esittää olevansa hyvinkin empaattinen ja tasapainoinen persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta millaisia osaamattomia puoskareita olette kohdanneet.
Psykoterapeuttini oli Kelan listalla.
Tästä syystä koko kela on tarpeeton, ihminen ottaa vastuun itsestään ja hankkii terapeutin ja maksaa sen.
Millä rahalla maksat psykoterapian, jos olet mielenterveysongelmien takia työkyvytön? Järkevämpää on silloin muutaman vuoden psykoterapian avulla kuntouttaa ihminen työkykyiseksi kuin maksella työkyvyttömyyseläkettä vuosikymmeniä.
Jos terapeutti on huomattavasti asiakastaan vanhempi, niin hänkin voi toisintaa omia perhesuhteitaan. Silloin potilasta voidaan alkaa holhota samaan tapaan kuin omia lapsia. Terapian hyöty on tällöin pyöreä nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa nyt ne lääkkeet!
Otan päivittäin. Mikä tässä nyt on pointtina? Toki hoidan masennusta yleisten suositusten mukaisesti.
Pointti oli, että ota oikeesti, ei vaan "oikeesti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Jos sulla on tommonen tunne, lopeta. Mulle aikanaan myönnettiin 3 vuoden psykoterapia. Ensin oli nuori nais psykiatri, joka sai joka kerta mut ahdistumaan. Se ei ole tarkoitus, terapian jälkeen pitää olla tunne että on puhdistunut. Seuraavat vuodet mulla oli yli 50 v miespsykiatri. Ne olivat hienoja vuosia. Itse asiassa kävin hänen luonaan 2019 loppuun kun hän jäi eläkkeelle n 70 vuotiaana. Olen käyttänyt koko ajan psykofarmakaa ja tulen käyttämään lopun ikääni.
Nyt on koulutettu suuri määrä psykoterapeutteja, joiden hoito voi olla jopa vahingollista. Se ei niin hirveästi maksanut, kun Kela tuki sitä, itselle 70 markkaa kerta.
Auttasin enemmän jos tuntisin sut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa nyt ne lääkkeet!
Otan päivittäin. Mikä tässä nyt on pointtina? Toki hoidan masennusta yleisten suositusten mukaisesti.
Pointti oli, että ota oikeesti, ei vaan "oikeesti".
Sinulla taitaa heittää päässä. Onko oikeasti noin vaikea uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä yrittää tosiaan hoitaa mielenterveysongelmiaan? Eivät ne eroa tältä osalta muista sairauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Ikävää, että sinua toisten ongelmat ahdistavat noin pahasti. Harkitse tosissaan alanvaihtoa, jos olet psykoterapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Perustele kommenttisi.
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Tällaista roskaa ei maksa vaivaa edes kommentoida.. Jos ei tiedä mistä puhuu, niin on monesti parempi vain olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt kuitenkin on se, että iso osa näistä elämäntapamasentujista ei parane, eikä edes halua parantua tilastaan, vaan päinvastoin. Omaksutaan sellainen identiteetti ja persoonallisuus johon kuuluu ramppaaminen eri hoitotahoilla. Ja kyllä, keskittyminen "hömppään" auttaa alatiahdistujia. Luulenpa ettei näissä terapeuteissa ole mitään vikaa ollut vaan potilaissa. Ei voi parantaa sellaista joka ei halua parantua.
Tällaista roskaa ei maksa vaivaa edes kommentoida.. Jos ei tiedä mistä puhuu, niin on monesti parempi vain olla hiljaa.
Parempi olisi kuunnella, miettiä asiaa ja muuttaa tapojaan. Yritä edes!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Se on ihan tutkittu juttu, että empaattinen terapeutti parantaa huomattavasti terapian tehoa hoitomuotona. Empatia on ammattitaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Ikävää, että sinua toisten ongelmat ahdistavat noin pahasti. Harkitse tosissaan alanvaihtoa, jos olet psykoterapeutti.
Ymmärrätkö, että kirjoitat "aihe vapaalle"? Myös sinun hölmöilyjäsi voidaan kritisoida.
Onko tässä linjalla joku sekopää? Se pitää poistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Se on ihan tutkittu juttu, että empaattinen terapeutti parantaa huomattavasti terapian tehoa hoitomuotona. Empatia on ammattitaitoa.
Niin on. Terapia ei auta eteenpäin, ellei asiakas pysty kokemaan voivansa luottaa terapeuttiin. Harva viitsii avata asioitaan ihmiselle, jolta saa vastineeksi pelkkää ivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Se on ihan tutkittu juttu, että empaattinen terapeutti parantaa huomattavasti terapian tehoa hoitomuotona. Empatia on ammattitaitoa.
Niin on. Terapia ei auta eteenpäin, ellei asiakas pysty kokemaan voivansa luottaa terapeuttiin. Harva viitsii avata asioitaan ihmiselle, jolta saa vastineeksi pelkkää ivaa.
Miten Suomen psykoterapia-asiat voivat olla näin huonolla tolalla? Miten voi olla , että asiaa ei saada kuriin? Tuntuu, että Suomessa ei saa olla "uhri". No, joskus tilanne vaan on se, että olet erinäisten olosuhteiden uhri, ei sen asian myöntäminen estä ottamasta vastuuta omasta elämästä ja jatkaa paremman elämän eteenpäin. Onneksi muutin läntisempään pohjoismaahan, missä uhrina oleminen ei ole yhtä tuomittavaa ja olen saanut paljon parempaa apua.
En voi käsittää, että veronmaksajien osittain maksavia hoitoja ei mietekään arvioida jälkeenpäin? Uskon kyllä hyvin, että monet psykoterapeutit (erityisesti huonot) eivät tällaista arviointia halua, ja osaavatkin puhua asiansa puolesta, mutta kyllä se vaan niin on, että on pakko päästä siitä pois, että asiakkaan lausunnolla ei olisi arvoa, koska hän on "hullu". Jos järjestelmällistä arviointia tehtäisiin, niin kyllä se suuressa kuvassa rupeaa näkymään, jos joku terapeutti ei sovellu alalle. Sitähän huonot terapeutit tietenkin pelkäävät, mutta terapia ei ole olemassa heitä varten, vaan asiakkata varten, ja veronmaksajilla maksajina on oikeus tietää käytetäänkö rahoja järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Minä olin aiemmin käynyt psykodynaamisessa terapiassa. En saanut sieltä mitään ohjeita ahdistuksen käsittelyyn. Vuosia myöhemmin olin alussa todella tyytyväinen kun ratkaisukeskeisessä terapiassa käytiin läpi kaikenlaisia harjoitteita. Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen. Ilmeisesti terapeutin oli pakko välillä vääntää asioita vitsiksi, kun hän ei oikein pystynyt asiakkaan vaikeita tunteita kohtaamaan.
"Mutta empatiakyky oli terapeutilla puutteellinen."
No voivoi! Nyyhnyyh! Valivali!
Se on ihan tutkittu juttu, että empaattinen terapeutti parantaa huomattavasti terapian tehoa hoitomuotona. Empatia on ammattitaitoa.
Niin on. Terapia ei auta eteenpäin, ellei asiakas pysty kokemaan voivansa luottaa terapeuttiin. Harva viitsii avata asioitaan ihmiselle, jolta saa vastineeksi pelkkää ivaa.
En voi käsittää, että veronmaksajien osittain maksavia hoitoja ei mietekään arvioida jälkeenpäin?
Ööööööö... Miten luotettavia ovat mielenvikaisten arviot?
Olen vierestä seurannut miten yksikin Kelan listoilta poimittu "psykoterapeutti" paasasi ystävälleni että hänen on vaan opittava sietämään avomiehen raivokohtauksia eikä ahdistua niistä.
Kyseinen avomies oli 25 vuotta ystävääni vanhempi luonnevikainen juoppo joka piti huolen että joka päivälle oli oma draamansa.
Terapeutti todellakin oli sitä mieltä että jos mies on tuollaista "temperamenttista" tyyppiä niin se on vaan opittava sietämään.
Suurin osa Suomen terapeuteista on täysin väärässä hommassa, ja varmasti jotain narsisteja siihen hommaan hakeutuu kaikista eniten.
Häivy trolli tästä keskustelusta...