Miten kestätte yksinäisyyttä?
Nyt korona-aikaan huomaan, että ne läheisinä pitämäni ystävät eivät taidakaan olla niin läheisiä. Itselläni olisi suuri tarve jutella, käydä ulkona kävelemässä, saada edes whatsapp-viestejä. Menee päiviä, että kenestäkään ei kuulu mitään, ja muutamaan viikkoon kukaan ei ole pyytänyt edes lenkille, vaikka poikkeusajan alussa sovimme, että lenkkeilemme ahkerasti turvaväleillä nyt, kun kaikki olemme etätöissä. Minulla on tunne, että olen jotenkin viallinen ja jäänyt ulkopuolelle, kun minua ei juuri lenkeille enää pyydetä. Ystävien kaipuu taitaa näkyä minusta jotenkin liian selvästi, ja olen sen ääneen sanonutkin.
Tunnen itseni arvottomaksi, elämälläni ei näytä olevan väliä enkä näe paljon syitä, miksi minun pitäisi elää. Tunteeko joku muu samoin ja miten tämän tunteen kanssa selviää? Mitä väliä elämällä on, jos ei merkitse muille mitään? Miksi tätä tyhjyyttä ja ahdistusta täytyisi vain sietää?
Kommentit (35)
No mua ei pyytänyt kukaan minnekään edes ennen koronaa.
Oliko tuossa mielestäsi jotain hauskaa? Vai miksi lähdet pilkkaamaan? -ap
Vierailija kirjoitti:
No mua ei pyytänyt kukaan minnekään edes ennen koronaa.
Miten sellaista kestää? Ei kai minuakaan kovin usein, mutta en huomannut sitä niin selvästi ennen eristystä. -ap
korona ei ole muuttanut elämääni mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Are you fcking kidding me?
Miksi kysyt tällaista?
Ihminen on sen arvoinen minkä arvon antaa itselleen. Elämästä ei tule mitään jos antaa muiden tuuliviirien päättää mitä on ja minkä arvoinen on. Olet kuitenkin parhaan ystäväsi seurassa koko ajan eli itsesi. Tokihan viihdyt itsesi kanssa. Jos et niin ala narsistiksi, sitten viihdytt ainakin :p
Miksi et itse laita viestiä muille tai pyydä lenkille? Miksi aina täytyy jonkun toisen pyytää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Are you fcking kidding me?
Miksi kysyt tällaista?
Hän haluaa lapsia koska ei päässyt lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelmaan?
En meinaa enää mitenkään. Kohta kuolema odottaa, ei tarvitsekaan kauaa.
eihän sitä kestäkään. Moneskohan tuhannes yksinäinen päivä tämä onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sen arvoinen minkä arvon antaa itselleen. Elämästä ei tule mitään jos antaa muiden tuuliviirien päättää mitä on ja minkä arvoinen on. Olet kuitenkin parhaan ystäväsi seurassa koko ajan eli itsesi. Tokihan viihdyt itsesi kanssa. Jos et niin ala narsistiksi, sitten viihdytt ainakin :p
Tämä tuntuu juuri oudolta. Jos ei anna itse mitään arvoa itselleen, mistä sellaisen voi löytää? -ap
Oletko ap itse pyytänyt jotakuta lenkille? Mistä tiedät ettei joku kaverisi toivoisi samaa?
Mä olen nähnyt yhtä kaveria kerran 13.3. jälkeen. Koulussa mulla on paljon kavereita. Ihmiset ei välttämättä tiiä että sinä haluaisit nähdä heitä joten kannattaisi ottaa itse yhteyttä heihin. Minäkään en saa mitään viestejä muilta mutta kaikki tietävätkin etten kaipaa hirveästi sosiaalisia tilanteita. Jos haluan tavata jonkun niin laitan itse viestiä.
Tsemppii, kyllä sä uskallat laittaa viestiä kaverille! :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse laita viestiä muille tai pyydä lenkille? Miksi aina täytyy jonkun toisen pyytää?
Tietenkin laitan ja pyydän. Mutta jos on itse pyytänyt vaikkapa viisi kertaa peräkkäin, ei enää jotenkin viitsi, vaan toivoo, että toinenkin joskus pyytäisi.
Jouduin hyväksymään tilanteen jo nuorena. Nykyiset ystäväni ovat hyvänpäivän tuttuja enkä muuta oletakaan.
huutista naisten yksinäisyydelle. ei pääse shoppailemaan ja juomaan soijalattea joka päivä.
isoäitinne kääntyisivät haudassaan parin viikon eristäytymisellenne
Mulle tämä korona-aika on ollut armollisempaa kuin arkeni muuten.
Kolmenkympin jälkeen ihmisten elämä vaan muuttuu sellaiseksi, että kaikki tapaamiset pitää sopia viikkojen päähän että ne onnistuu. Arkisin ei ole spontaania seuraa, toisaalta kai sitä itsekin elää sillei laput silmillä eikä jaksais lähteä mihinkään.
Nyt korona-aikaan kukaan ei ihmettele yhteydenottoja ja sellaistenkin kanssa viestitellyt, joiden kanssa normisti ei ole. Äidinkin kanssa puhun useammin puhelimessa.
Olen silti välillä todella yksinäinen ja pari päivää voi mennä, että en puhu kenenkään kanssa. Huomaan myös, että yksinäisyyteen alkaa liittyä myös häpeää.
Mutta minusta ap:n kannattaa itse pistää viestiä noille kavereille tai vaikka vanhoille tutuille. Jotkut ihmiset tässä tilanteessa ovat myös tosi pitkästyneitä kotona oleiluun ja kaipaavat juttuseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse laita viestiä muille tai pyydä lenkille? Miksi aina täytyy jonkun toisen pyytää?
Tietenkin laitan ja pyydän. Mutta jos on itse pyytänyt vaikkapa viisi kertaa peräkkäin, ei enää jotenkin viitsi, vaan toivoo, että toinenkin joskus pyytäisi.
Ihmiset erakoituu helposti etätöiden johdosta. En näe mitään huonoa lenkkipyynnöissäsi jos kaveri aina lähtee mukaan. Mutta jos kysyt viisi kertaa eikä kertaakaan lähde, on aika hankkia uusi lenkkikaveri.
Oletko tosissasi? Are you fcking kidding me?