Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte yksinäisyyttä?
Arvoton
30.04.2020 |
Nyt korona-aikaan huomaan, että ne läheisinä pitämäni ystävät eivät taidakaan olla niin läheisiä. Itselläni olisi suuri tarve jutella, käydä ulkona kävelemässä, saada edes whatsapp-viestejä. Menee päiviä, että kenestäkään ei kuulu mitään, ja muutamaan viikkoon kukaan ei ole pyytänyt edes lenkille, vaikka poikkeusajan alussa sovimme, että lenkkeilemme ahkerasti turvaväleillä nyt, kun kaikki olemme etätöissä. Minulla on tunne, että olen jotenkin viallinen ja jäänyt ulkopuolelle, kun minua ei juuri lenkeille enää pyydetä. Ystävien kaipuu taitaa näkyä minusta jotenkin liian selvästi, ja olen sen ääneen sanonutkin.
Tunnen itseni arvottomaksi, elämälläni ei näytä olevan väliä enkä näe paljon syitä, miksi minun pitäisi elää. Tunteeko joku muu samoin ja miten tämän tunteen kanssa selviää? Mitä väliä elämällä on, jos ei merkitse muille mitään? Miksi tätä tyhjyyttä ja ahdistusta täytyisi vain sietää?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sen arvoinen minkä arvon antaa itselleen. Elämästä ei tule mitään jos antaa muiden tuuliviirien päättää mitä on ja minkä arvoinen on. Olet kuitenkin parhaan ystäväsi seurassa koko ajan eli itsesi. Tokihan viihdyt itsesi kanssa. Jos et niin ala narsistiksi, sitten viihdytt ainakin :p
Tämä tuntuu juuri oudolta. Jos ei anna itse mitään arvoa itselleen, mistä sellaisen voi löytää? -ap
Sisältäsi. Sinulla on nyt itsetutkiskelun paikka. Millaisia piirteitä arvostat? Mitä niistä piirteistä löydät itsestäsi? Oletko pyrkinyt niitä piirteitä kohti jne. Hymyile itsellesi aina kun näet itsesi peilistä ja ajattele monta kertaa päivässä sitä hyvää mitä sinussa on. Muistele niitä päätöksiä jolloin valitsit oikein ja arvosta itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen vähän pettynyt mun ystäviin tän koronatilanteen myötä. Ryhmäkeskustelussa itse olen useaan otteeseen kysynyt muiden kuulumisia. Osa ei vastaa mitään eivätkä ole muutenkaan olleet kiinnostuneita miten kaverit jaksaa tässä tilanteessa. Tässä tilanteessa jotenkin toivoisi et kaverit edes joskus kysyisi kuulumisia, mutta eipä näköjään kiinnosta.
Itse olen nuori ja olen ainakin tähän asti kestänyt. Ei tämä silti ole mikään ylpeilyn aihe vaan kyllä tämä on aika ikävää välillä ja eihän sitä ei meinaa jaksa. Tosi olen jo liiankin tottunut. Aika surkeaa ja surullista kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin hyväksymään tilanteen jo nuorena. Nykyiset ystäväni ovat hyvänpäivän tuttuja enkä muuta oletakaan.
Miten sen pystyy hyväksymään? Mistä löytää merkityksen omalle elämälle ilman syvää yhteyttä muihin ihmisiin?
Se vaatii henkistä voimistelua varmasti. Itse näen että omalla toiminnallani vaikutan moneen asiaan vaikkakin epäsuorasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin hyväksymään tilanteen jo nuorena. Nykyiset ystäväni ovat hyvänpäivän tuttuja enkä muuta oletakaan.
Miten sen pystyy hyväksymään? Mistä löytää merkityksen omalle elämälle ilman syvää yhteyttä muihin ihmisiin?
Sinulla on syvä yhteys oman itsesi ja kaiken sen välillä mitä teet, miksi se ei riitä? Oletko lapsi, joka piirtää ja leikkii vain jos vanhempi jaksaa kannustaa vieressä? Emme me tarvitse muita ihmisiä todentamaan olemassaoloamme ja sitä mitä teemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kaikki ok. Pelkään vanhempieni puolesta.
Minulla on seurana koira, joka lähtee kyllä lenkille iloisena aina ja itse usein pyytääkin omilla eleillään. Joten ei kai saisi valittaa.... vaikka todella mielellään sitä juttelisi, vaihtaisi ajatuksia, jotta saisi ne päänsä sisältä pois. No onhan tämä palstakin parempi kuin ei yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on Arthur Fleck ❤️ Mielikuvitusrakkaudella pärjää pitkälle. Minulle tämä tuntuu todelliselta.
”I used to think that my life was a tragedy, but now I realize, it’s a fuckin’ comedy.”
Arthur Fleck on elämäni rakkaus.
Sinulla on syvä yhteys oman itsesi ja kaiken sen välillä mitä teet, miksi se ei riitä? Oletko lapsi, joka piirtää ja leikkii vain jos vanhempi jaksaa kannustaa vieressä? Emme me tarvitse muita ihmisiä todentamaan olemassaoloamme ja sitä mitä teemme.[/quote]
Tämä on helppoa, jos se on itselle itsestään selvää. Mutta monella on tässä kohtaa vain aivan tyhjä kolo, ei mitään minkä varaan rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on syvä yhteys oman itsesi ja kaiken sen välillä mitä teet, miksi se ei riitä? Oletko lapsi, joka piirtää ja leikkii vain jos vanhempi jaksaa kannustaa vieressä? Emme me tarvitse muita ihmisiä todentamaan olemassaoloamme ja sitä mitä teemme.
Tämä on helppoa, jos se on itselle itsestään selvää. Mutta monella on tässä kohtaa vain aivan tyhjä kolo, ei mitään minkä varaan rakentaa.
Jokainen on joutunut itsensä rakentamaan ja se kunnostus ja remontointi jatkuu kuolemaan saakka. Ihminen ei ole koskaan "valmis".
En ole vielä oppinut elämään, enkä ymmärtämään ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ihmiset on 90% perseestä. Tämä corona ei ole tuonut mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen kanssa, ei ongelmaa.
Your own personal Jesus
Someone to hear your prayers
Someone who cares
Your own personal Jesus
Someone to hear your prayers
Someone who's there
Feeling unknown
And you're all alone
Flesh and bone
By the telephone
Lift up the receiver
I'll make you a believer
Take second best
Put me to the test
Things on your chest
You need to confess
I will deliver
You know I'm a forgiver
Reach out and touch faith
Reach out and touch faith
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se jotenkin varhaislapsuudessa rakentuu se tunne, että elämällä on arvoa vain, jos osaa oikealla tavalla miellyttää muita. Ehdollistuu siihen muiden hyväksymiseen. Mutta ei niin pitäisi olla ja siitä kannattaa työstää itsensä irti. Ei ole helppoa, mutta onnistuu, minulle on kerrottu. Itse olen vasta matkalla, mutta askel askeleelta vapaudun siitä muiden huomion tavoittelusta ja alan nähdä merkityksellisyyttä ihan vaan siinä ikiomassa olemisessani, omassa elämässäni.
Miten sen pystyy hyväksymään? Mistä löytää merkityksen omalle elämälle ilman syvää yhteyttä muihin ihmisiin?