Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkään pitäisit nirsoa 7-vuotiasta "nälässä" jos ei suostu syömään kuin lempiruokiaan?
30.04.2020 |
Meillä 6v tyttö ja on todella huono syömään. Ainoat ruuat joita suostuu syömään, ovat oikeastaan makaroni sellaisenaan, nakit ja ranskalaiset. Välipaloiksi kelpaavat vaan tietyt vanukkaat ja suklaamurot. Vettä juo vaan äärimmäisessä janossa, pitää olla mehua ja mieluiten trip-mehuja.
Jos laitan aamiaiseksi vaikka puuroa/leipää/marjoja, ei syö vaan ennemmin vaikka "kuo lee nälkään" Pyytää vanukasta tai muroja. Päivällä esimerkiksi uunilohta ja riisiä, makaronilaatikkoa, kanaa yms. Ei toivoakaan että söisi. Illallisella sama ja kello alkaa olla 17-18 eikä ole syönyt/juonut koko päivänä pahimmillaan mitään. Tässä vaiheessa yleensä luovutan ja annan esim. pari vanukasta ja trip-mehun sillä ehdolla jos syö kunnon iltapalan ja tähän yleensä suostuu. Syö sitten illalla vaikka smoothieta, paistetun kananmunan ja leipää.
Kuinka kauan te pitäisitte lasta tässä tilanteessa ruuatta, jos annettu ruoka ei kelpaa? Pöydässä istuttaminen ei auta mitään, kerran istui 4,5 tuntia puhelinta selaten ruuan ääressä, kun määräsin että pöydästä ei nousta jos ei edes maista. Lapsi on normaalipainoinen hoikka, mutta pelkään että on tätä menoa aliravittu ennen pitkää.
Pikkulapsena oli todella hyvä syömään erilaisia ruokia ja rakasti kasviksia ja hedelmiä ja muutenkin monipuolisesti. Vuoden sisällä tilanne on mennyt huonompaan suuntaan.
Kommentit (31)
Oma kokemus on, että 3 viikkoa ilman ruokaa menee ihan hyvin, jos tarjolla on vettä ja leipää/hedelmiä. Neljännellä viikolla alkaa olla niin, että se leipäkään ei maistu.
Lapsen ei tarvitse saada herkkujaan eikä lasta pidä pakottaa syömään, mutta jos pöydässä on pelkästään lapsen mielestä pahaa ruokaa (aiheuttaa kipua suussa, nielun kirvelyä, oksennusrefleksin jne.), niin aika pitkään lapsi voi olla syömättä.
Kannattaa huomata, että esim. tomaatista voi aina saada huulet ja kitalaen kipeäksi, mutta koska se tapahtuu joka kerta, ei lapsi edes ymmärrä, että muilla ei ole noin. Lapselle se tarkoittaa sitä, että ruoka on pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanikäinen nirsoilija, joka tosin ollut nirso syntymästään asti. On saatu toimintaterapeutin ohjeet, joita voisi ehkä soveltaa teilläkin.
Tärkein näistä on ruokailuun käytettävä aika, joka on rajallinen esimerkiksi maksimissaan tunti. Jos siihen mennessä ei syö, niin seuraava ruoka on sitten kun on. Lapsi pärjää suhteellisen vähäiselläkin ruoalla, joten ihan pian ei tarvitse hermostua. Esimerkiksi muutaman päivän ajan kokeilee, ettei anna ruokaa ajan ulkopuolella jos ei syö. Illalla sitten antaa sen kananmunan leivän ja smoothien. Voihan olla, että lapsi vain käyttää valtaa sillä, ettei syö koska tietää saavansa sen makean herkun paastoamalla. Entäpä jos antaisikin vasta iltapalalla sen vanukkaan mutta vain JOS lapsi on syönyt päivän aikana muutakin? Jos ei ole, niin iltapalaksi leipä.
Jos lapsella on jokin asia, millä voi palkita (lelu, uimahalli, hoplop tms) niin voi tehdä tai tulostaa netistä taulun/kartan johon lapsi voi kerätä tarroja aina kun on syönyt reippaasti esimerkiksi 20 kpl ja sitten saa palkinnon. Tarraa ei saa lempiruoista vaan esim jos maistaa vaikka muutaman murusenkin muuta. Tai kun teillä juominen on haaste, niin tarran voisi saada juomalla vaikka pienen lasin vettä tai maitoa. Pienestä on lähdettävä liikkeelle. Lapsilla käymyös usein niin, että palkitsemiseen kyllästyy aika nopeasti, joten kannattaa tarkkaan miettiä mitkä asiat teillä olisivat palkitsemisen arvoisia ruokailusuorituksia ja mikä palkinto motivoisi lasta tarpeeksi.
Tässä iässä voi olla kyse valtapelistä, jonka lapsi on todennut hallitsevansa näin. Tai sitten voi olla kyse muusta, jolloin tulisi olla yhteydessä esimerkiksi kouluterveydenhoitajaan tai perheneuvolaan. Veikkaisin kuitenkin valta-asetelmaa. Lapset ovat aika taitavia siinä.
Oma kersa valitti joskus ruuasta. Sanoin ettei ole pakko syödä. Kiukutteli aikansa ja sitten söi. Siinä mitä tarjotaan ei aika varmasti ole vikaa. Sellainenkin nainen jonka kanssa vain hetki (pari viikkoa) . Tämä kehui että sun jutuilla hän alkaa lihomaan. Näin kun oikeasti nuoli lautasen. Se kertoo jo aika paljon että nuolee.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanikäinen nirsoilija, joka tosin ollut nirso syntymästään asti. On saatu toimintaterapeutin ohjeet, joita voisi ehkä soveltaa teilläkin.
Tärkein näistä on ruokailuun käytettävä aika, joka on rajallinen esimerkiksi maksimissaan tunti. Jos siihen mennessä ei syö, niin seuraava ruoka on sitten kun on. Lapsi pärjää suhteellisen vähäiselläkin ruoalla, joten ihan pian ei tarvitse hermostua. Esimerkiksi muutaman päivän ajan kokeilee, ettei anna ruokaa ajan ulkopuolella jos ei syö. Illalla sitten antaa sen kananmunan leivän ja smoothien. Voihan olla, että lapsi vain käyttää valtaa sillä, ettei syö koska tietää saavansa sen makean herkun paastoamalla. Entäpä jos antaisikin vasta iltapalalla sen vanukkaan mutta vain JOS lapsi on syönyt päivän aikana muutakin? Jos ei ole, niin iltapalaksi leipä.
Jos lapsella on jokin asia, millä voi palkita (lelu, uimahalli, hoplop tms) niin voi tehdä tai tulostaa netistä taulun/kartan johon lapsi voi kerätä tarroja aina kun on syönyt reippaasti esimerkiksi 20 kpl ja sitten saa palkinnon. Tarraa ei saa lempiruoista vaan esim jos maistaa vaikka muutaman murusenkin muuta. Tai kun teillä juominen on haaste, niin tarran voisi saada juomalla vaikka pienen lasin vettä tai maitoa. Pienestä on lähdettävä liikkeelle. Lapsilla käymyös usein niin, että palkitsemiseen kyllästyy aika nopeasti, joten kannattaa tarkkaan miettiä mitkä asiat teillä olisivat palkitsemisen arvoisia ruokailusuorituksia ja mikä palkinto motivoisi lasta tarpeeksi.
Tässä iässä voi olla kyse valtapelistä, jonka lapsi on todennut hallitsevansa näin. Tai sitten voi olla kyse muusta, jolloin tulisi olla yhteydessä esimerkiksi kouluterveydenhoitajaan tai perheneuvolaan. Veikkaisin kuitenkin valta-asetelmaa. Lapset ovat aika taitavia siinä.
Tuohon valta-asetelmaan vetoaminen johtaa aika nopeasti siihen, että lapsesta tulee anorektikko. Kun vanhempi pyrkii kaikin tavoin lannistamaan lapsen, niin tämä tajuaa, että ainoa hänen itsensä vallassa oleva asia on syöminen. Mitä vähemmän syö, sitä enemmän on elossa.
Onko vanhemmillasi syömishäiriöö tai väärät ruokatottumukset. Onko isovanhemmat tietämättäsi, jos ole lasta sinne moneksi päiväksi tuupannut hoitoon niin ruokkinut väärin. Meillä on koko suvussa syömishäiriöt jatkuneet sukupolvelta toiselle ja ihan samanlaisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 vuotta. Sitten olisi jo täysi-ikäinen . Oletko varma että lapsella ei ole mitään lääketieteellistä syytä nirsoiluun? Autismiin liittyy usein myös syömisongelma.
Selkeä valtapeli, jossa lapsi näännyttää itseään ja vanhempi osallistuu valtapeliin kieltämällä lapselta ruuan. Lopputulos ei koskaan ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on kaksi eri vastausta sen mukaan, onko kysymyksessä tavallisesta lapsen nirsoilusta vai aistiyliherkkyydestä tai allergiasta. Se, että lapsi on ennen syönyt paremmin, viittaa enemmän normaaliin nirsoiluun.
Normaali nirsoilija syö kyllä, jos hänellä on tarpeeksi nälkä. Komppaan toisen kirjoittajan vinkkiä, että kotiin ei osteta herkkuja, vaan vain suhteellisen terveellistä ruokaa. Tällöin ei tule edes kiusausta antaa lapselle niitä herkkuja. Ruoasta tulee helposti ikävää valtapeliä, jossa kärsivät kaikki. Siksi pitää varoa tekemästä ruoasta mitään suurta numeroa. Jos ruoka ei maistu, siitä ei tehdä numeroa, vaan kerrotaan, että seuraava ruoka-aika on silloin ja silloin. Jos lapsi valittaa nälkää väliajoilla, hänelle voi tarjota kasviksia.
Nämä vinkit eivät kuitenkaan toimi, jos kysymys on pahasta aistiyliherkkyydestä tai allergiasta, joka oireilee esim. siten, että allergisoiva ruoka kirvelee lapsen suussa. Tällainen lapsi ei syö, vaikka olisi kuinka nälkä. Tai voi hän syödä pikkuisen tosi hitaasti, mutta niin vähän, että kasvu häiriintyy selvästi. Silloin ei mikään nälässä pitäminen auta, vaan pitää yrittää koostaa mahdollisimman terveellinen ruokavalio siitä, mitä lapsi suostuu syömään ja yrittää vähitellen laajentaa sitä yksi ruokalaji kerrallaan. Lisäksi kannattaa hakea ravitsemus- ja toimintaterapeutin apua.
Ap:nä minä ensin tosiaan poistaisin kotoa kaikki herkut (no ehkä nyt voidaan ensin juhlia vappua ja aloittaa sitten). Sen jälkeen pitäisin ainakin viikon sitä linjaa, että tarjolla on vain terveellistä ruokaa ja lapsi syö jos syö. Varoisin tiukasti kiinnittämästä syömiseen sen kummempaa huomiota. Pitäisin kuitenkin huolen siitä, että lapsi juo tarpeeksi. Jos vielä viikon päästä ei ole tapahtunut mitään edistystä, pitää tilannetta arvioida uudelleen. Eri ruoat kannattaa tarjota mahdollisimman "puhtaana" ja erikseen. Älä sekoita niitä toisiinsa äläkä sotke ruokaan kastiketta. Jos esim. jokin ruoka-aine aiheuttaa kirvelyä suussa, lapsen on helpompi varoa sitä, kun tätä ainetta ei ole sekoitettu muiden joukkoon.
Mä en edelleenkään usko että kukaan voi
olla noin tyhmä.
Lapsi oppii syömään tasan sitä mitä on tarjolla. Jos ipana lääppii puhelintaan pöydässä ja vaatii roskaruokaa ja teollisia
vanukkaita, katse peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se sun tekemä ruoka on mautonta?
Alue: Aihe vapaa
Jos on vasta hiljattain alkanut, joo herkut vaan pois ja kännykkää ei ruokapöytään nyt muutenkaan tuoda.
Jos lapsi taas on ollut aina huono syömään ja valikoiva, voi kyse olla aistiyliherkkyydestä. Voi olla puhtaasti vaan supermaistaja ja siksi monet ruuat on vaan liian vahvoja tai sitten esim. autismin kirjolla rakenteiset ruuat voi olla vaan neurologisesti liikaa. Voi olla myös vaikka karttakieli tai muu vastaava limakalvon poikkeama, johon oikeasti sattuu jotkin ruoka-aineet.
Silloin ei tietenkään lähdetä rankaisemaan jostakin jolle lapsi ei mitään voi tai pakottamaan syömään ruokaa joka oikeasti on lapsen näkökulmasta syömäkelvotonta (kuin sinulle syötettäisiin kymmenkertaisesti suolattua ruokaa, tai laitettaisiin pureksimaan soraa). Silloin pitää tehdä ruokailusta mahdollisimman stressitöntä ja lapselle helppoa, syö mitä syö. Ruokailun kriisiyttäminen vain pahentaa tilannetta. Koetetaan pikkuhiljaa löytää terveellisempiä ruokia, joita lapsi voi syödä. Noin iso osaa jo vähän kertoa, mikä ruuassa on vikana: rakenne, lämpötila, suola, mausteet... ja sen perusteella voi sitten kohdentaa kokeiluja.